Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut kahdessa uusioperheessä ja kyllähän se noin menee kuten ap totesi.

Uusioperheiden rikkaus on se, että siinä on paljon ihmisiä - mutta samalla se on myös homma vaaran paikka Yhteisöön ei tarvitse sattua kuin yksi k*sipää niin ne kuvio alkaa helposti purkaantua. Se k*sipää voi olla kuka tahansa, mutta yleensä se oman kokemukseni mukaan jomman kumman uusi kumppani. Omassa tapauksessani se oli kerran uuden kumppanini isä ja toisessa tapauksessa uuden kumppanini äiti ja sisko. Nämä olivat aivan kammottavia tyyppejä, joiden tempaukset eivät tuoneet mitään hyvää kenellekään. Mulle sit jossain vaiheessa vaan riitti ja totesin, että en halua tällaista elämää.

Sanoisinkin että kun harkitsette eroa niin harkitkaapa tarkkaaan - parempaa nimittäin on hyvin harvoin luvassa.

Olen ydinperheen äiti ja mun anoppi on ihan hirveä tapaus. Mustamaalaa mua pitkin kyliä ja puuttuu meidän elämään. Ei koskaan "ehdi" ottaa lasta hoitoon itselleen, mutta silti kiukuttelee, jos lapsi on hoidossa toisessa mummolassa (minun vanhemmilla). 

 

Ei tarvita siis uusperhettä tähän, että hankalat sukulaiset sekottaa pakkaa. 

Samaa mieltä ei tarvita minkäänlaisia uusikkoihmisiä sotkemaan toisten perhe elämää. Niitä tulee yksinomaa kun joku yksinäinen  ihminen kaipaa  seuraa niin niitähän löytyy, valitettavasti usein jonkun  puoliso. Mun lapsuudessa ei ollut ainuttakaan eroperhettä, kaikilla oli isä ja äiti, nykysin on  vain toinen vanhempi, usein äiti ja  viikossa voi olla äidillä vaikka viisi pekkaa ja neljä mikkoa,   ja isällä  myös, se ei ole turvallista lapsen elämää että henkilöt kotona vaihtuu kun viikonpäivä. Se on järkyttävää oikeesti,   Miksi sitten mennä naimisiin ja tehdä niitä lapsia kun ei halua olla se perhe vaan lähdetään kun tulee riita jostain tiskivuorosta. Ennen oli kaikki maremmin.

Vai Pekalla viisi Minnaa ja neljä Mirkkua?

Mun aviopuoliso oli sanonut salarakkaalleen, että on mun kanssa vain, koska haluaa ydinperheen (meillä siis yksi lapsi, tuolloin vuoden vanha). 

Mulle ei ollu kertonut totuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?

Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero

Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa. 

 

Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.

 

Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde. 

Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia. 

Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä

Heh, eli kaksi kotia ei sittenkään ole ongelma - kunhan se ei johdu vanhempien erosta tai eroaikeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin". 

Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.

En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.

 

Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä". 

Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.

Sitten tulee vielä mieleen sekin, että jos nyt erottais, niin eikös siitä lapsen kuskaamisesta yms. tulis joka tapauksessa uudet kuviot? Lapselle kaksi kotia jne. 

 

Lisäksi, mullahan ei ole mitään valtaa lapsen isän päätöksiin, joten hänhän saattais haluta/löytää uuden kumppanin ja hupsista, lapsella on uusperhe vaikkei niin pitänyt käydä. 

 

Ehkä tässä nyt vaan usein haetaan jotain harhaista hallinnan illuusiota. Että kun elää näin niin voi ennustaa tulevaa. Kuvitelma, että kaikki ongelmanuoret tulee vaan uusperheistä tms. 

Kaksi kotia on yksi stressaava juttu, vanhempipuoli ja mahdolliset sisaruspuolet siihen vielä päälle lisää stressaavia tekijöitä.

Älä rakenna olkiukkoja, ei kukaan kuvittele, että uusperhe on ainoa ongelmia aiheuttava tekijä. Itse en myöskään usko että se on AINA pahasta lapsille. Mutta se on iso riski lapsille ja etenkin teineille ja lisäksi rakastuneella vanhemmalla on tapana sulkea silmänsä lasten pahalta ololta ja kuvitella, että lapset viihtyvät.

Minusta on hienoa, että 90-luvun ero- ja uusperhevillityksen rinnalle on tullut tämä diskurssi joka edes vähän kyseenalaistaa sen, pitääkö suhteessa aina muuttaa yhteen ja että onko aikuisilla, joilla on lapsia oikeus ajatella asiaa ensisijaisesti/vain omasta näkökulmastaan.

Eli lapselle on parempi, että toinen vanhempi katoaa kokonaan tai on korkeintaan viikonloppuvanhempi. 

 

Silloin ei tule kahden kodin ongelmaa.

Se on se toinen vaihtoehto, jos suhteeseen jääminen on toinen (ei välttämättä aina ole, koska joskus se on se toinen osapuoli, joka eron vireille laittaa).

Ei tietenkään pidä kadota. Vuoroviikot (tms) vanhemmilla on lapsille huomattavasti parempi kuin että toinen vanhempi katoaa, tietenkin. Pointti oli vain se, että uusperhe on lapselle riski ja usein myös stressitekijä. Erotessa kahden kodin aiheuttamaa stressiä ei voi estää, uusperheen aiheuttaman sen sijaan voi (omalta osaltaan).

Kyllä ne vanhemmat muuttaa joka viikko, eikä lapsi. Lapsi on syytön aikuisten  typeryyteen, joten aikuiset reppu selkään ja muutatte joka viikko kotia, se ei ole vaikea tehtävä,  pakotattehan lapsetkin siihen. Näyttäkää miten se on kivaa ja hauskaa, sitähän sanotte lapsen suullakin että lapset tykkää.

Eikös rakkautta ole tehdä  asioita lapsen puolesta, nyt on näytön pakka, näyttäkää että rakastatte lastanne, ja muuttakaa  kotia joka viikko. Lapsella on yksi koti, se mikä on hänen osoitteensa. Kellään kun ei ole kahta kotia.

Minun ei ole tarvinnut koskaan, en ole erolapsi eikä lapsenikaan ole erolapsia eikä lasten lapseni. Täyden kympin perhe, lapset ja vanhemmat ollaan oltu.

Olisko tästä kellään kokemuksia?

 

Kiinnostais tämäkin järjestely. Olen avomielinen. 

Miten talous kestää kolme asuntoa? Ensin se koti, missä lapset asuvat, oletan, että ajatellaan sen olevan entinen yhteinen koti. Sitten kummallakin vanhemmalla kuitenkin omat asunnot. Jos on rahaa niin ihan ok, mutta harvemmin on. Mihin lapsilisät ohjataan? Ne voi osoittaa vain toiselle vanhemmalle. Kuinka elatusmaksut tai yleensä lasten hankinnat? Tässä systeemissä vaaditaan asialliset välit, vakaa toimeentulo ja keskustelut toimii hyvin. Myös, että kummatkin ovat täyspäisiä ja kulutustottumukset samantyyppiset. Samoin siisteystottumukset. 

Ei ole elatusmaksuja, jos lapset ovat kuukaudesta toisen puolen toisen luona. Eli 2 vk pitää kumpakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?

Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero

Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa. 

 

Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.

 

Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde. 

Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia. 

Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä

Heh, eli kaksi kotia ei sittenkään ole ongelma - kunhan se ei johdu vanhempien erosta tai eroaikeista.

En mä ole sanonut että kenenkään asumiset olisi ongelma. Asumiserokin voi olla sopuisa ja hyvä lapsille. Oletko aika riitaisa luonne? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?

Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero

Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa. 

 

Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.

 

Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde. 

Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia. 

Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä

Heh, eli kaksi kotia ei sittenkään ole ongelma - kunhan se ei johdu vanhempien erosta tai eroaikeista.

En mä ole sanonut että kenenkään asumiset olisi ongelma. Asumiserokin voi olla sopuisa ja hyvä lapsille. Oletko aika riitaisa luonne? :D

Johtuu varmaan mun ydinperhetaustasta. 

Tässä samassa ketjussa oli keskustelua, että kaksi kotia on aina stressi lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin". 

Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.

En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.

 

Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä". 

Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.

Sitten tulee vielä mieleen sekin, että jos nyt erottais, niin eikös siitä lapsen kuskaamisesta yms. tulis joka tapauksessa uudet kuviot? Lapselle kaksi kotia jne. 

 

Lisäksi, mullahan ei ole mitään valtaa lapsen isän päätöksiin, joten hänhän saattais haluta/löytää uuden kumppanin ja hupsista, lapsella on uusperhe vaikkei niin pitänyt käydä. 

 

Ehkä tässä nyt vaan usein haetaan jotain harhaista hallinnan illuusiota. Että kun elää näin niin voi ennustaa tulevaa. Kuvitelma, että kaikki ongelmanuoret tulee vaan uusperheistä tms. 

Kaksi kotia on yksi stressaava juttu, vanhempipuoli ja mahdolliset sisaruspuolet siihen vielä päälle lisää stressaavia tekijöitä.

Älä rakenna olkiukkoja, ei kukaan kuvittele, että uusperhe on ainoa ongelmia aiheuttava tekijä. Itse en myöskään usko että se on AINA pahasta lapsille. Mutta se on iso riski lapsille ja etenkin teineille ja lisäksi rakastuneella vanhemmalla on tapana sulkea silmänsä lasten pahalta ololta ja kuvitella, että lapset viihtyvät.

Minusta on hienoa, että 90-luvun ero- ja uusperhevillityksen rinnalle on tullut tämä diskurssi joka edes vähän kyseenalaistaa sen, pitääkö suhteessa aina muuttaa yhteen ja että onko aikuisilla, joilla on lapsia oikeus ajatella asiaa ensisijaisesti/vain omasta näkökulmastaan.

Eli lapselle on parempi, että toinen vanhempi katoaa kokonaan tai on korkeintaan viikonloppuvanhempi. 

 

Silloin ei tule kahden kodin ongelmaa.

Se on se toinen vaihtoehto, jos suhteeseen jääminen on toinen (ei välttämättä aina ole, koska joskus se on se toinen osapuoli, joka eron vireille laittaa).

Ei tietenkään pidä kadota. Vuoroviikot (tms) vanhemmilla on lapsille huomattavasti parempi kuin että toinen vanhempi katoaa, tietenkin. Pointti oli vain se, että uusperhe on lapselle riski ja usein myös stressitekijä. Erotessa kahden kodin aiheuttamaa stressiä ei voi estää, uusperheen aiheuttaman sen sijaan voi (omalta osaltaan).

Kyllä ne vanhemmat muuttaa joka viikko, eikä lapsi. Lapsi on syytön aikuisten  typeryyteen, joten aikuiset reppu selkään ja muutatte joka viikko kotia, se ei ole vaikea tehtävä,  pakotattehan lapsetkin siihen. Näyttäkää miten se on kivaa ja hauskaa, sitähän sanotte lapsen suullakin että lapset tykkää.

Eikös rakkautta ole tehdä  asioita lapsen puolesta, nyt on näytön pakka, näyttäkää että rakastatte lastanne, ja muuttakaa  kotia joka viikko. Lapsella on yksi koti, se mikä on hänen osoitteensa. Kellään kun ei ole kahta kotia.

Minun ei ole tarvinnut koskaan, en ole erolapsi eikä lapsenikaan ole erolapsia eikä lasten lapseni. Täyden kympin perhe, lapset ja vanhemmat ollaan oltu.

Olisko tästä kellään kokemuksia?

 

Kiinnostais tämäkin järjestely. Olen avomielinen. 

Miten talous kestää kolme asuntoa? Ensin se koti, missä lapset asuvat, oletan, että ajatellaan sen olevan entinen yhteinen koti. Sitten kummallakin vanhemmalla kuitenkin omat asunnot. Jos on rahaa niin ihan ok, mutta harvemmin on. Mihin lapsilisät ohjataan? Ne voi osoittaa vain toiselle vanhemmalle. Kuinka elatusmaksut tai yleensä lasten hankinnat? Tässä systeemissä vaaditaan asialliset välit, vakaa toimeentulo ja keskustelut toimii hyvin. Myös, että kummatkin ovat täyspäisiä ja kulutustottumukset samantyyppiset. Samoin siisteystottumukset. 

Itseasiassa asuntoja tarvitaan vain kaksi. Läpystä vaihto päittäin.

Kuinka moni uusperhe eli myös uudet kumppanit suostuu tällaiseen kodinvaihtoon? Tämä keskustelu koskee uusperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin". 

Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.

En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.

 

Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä". 

Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.

Sitten tulee vielä mieleen sekin, että jos nyt erottais, niin eikös siitä lapsen kuskaamisesta yms. tulis joka tapauksessa uudet kuviot? Lapselle kaksi kotia jne. 

 

Lisäksi, mullahan ei ole mitään valtaa lapsen isän päätöksiin, joten hänhän saattais haluta/löytää uuden kumppanin ja hupsista, lapsella on uusperhe vaikkei niin pitänyt käydä. 

 

Ehkä tässä nyt vaan usein haetaan jotain harhaista hallinnan illuusiota. Että kun elää näin niin voi ennustaa tulevaa. Kuvitelma, että kaikki ongelmanuoret tulee vaan uusperheistä tms. 

Kaksi kotia on yksi stressaava juttu, vanhempipuoli ja mahdolliset sisaruspuolet siihen vielä päälle lisää stressaavia tekijöitä.

Älä rakenna olkiukkoja, ei kukaan kuvittele, että uusperhe on ainoa ongelmia aiheuttava tekijä. Itse en myöskään usko että se on AINA pahasta lapsille. Mutta se on iso riski lapsille ja etenkin teineille ja lisäksi rakastuneella vanhemmalla on tapana sulkea silmänsä lasten pahalta ololta ja kuvitella, että lapset viihtyvät.

Minusta on hienoa, että 90-luvun ero- ja uusperhevillityksen rinnalle on tullut tämä diskurssi joka edes vähän kyseenalaistaa sen, pitääkö suhteessa aina muuttaa yhteen ja että onko aikuisilla, joilla on lapsia oikeus ajatella asiaa ensisijaisesti/vain omasta näkökulmastaan.

Eli lapselle on parempi, että toinen vanhempi katoaa kokonaan tai on korkeintaan viikonloppuvanhempi. 

 

Silloin ei tule kahden kodin ongelmaa.

Se on se toinen vaihtoehto, jos suhteeseen jääminen on toinen (ei välttämättä aina ole, koska joskus se on se toinen osapuoli, joka eron vireille laittaa).

Ei tietenkään pidä kadota. Vuoroviikot (tms) vanhemmilla on lapsille huomattavasti parempi kuin että toinen vanhempi katoaa, tietenkin. Pointti oli vain se, että uusperhe on lapselle riski ja usein myös stressitekijä. Erotessa kahden kodin aiheuttamaa stressiä ei voi estää, uusperheen aiheuttaman sen sijaan voi (omalta osaltaan).

Kyllä ne vanhemmat muuttaa joka viikko, eikä lapsi. Lapsi on syytön aikuisten  typeryyteen, joten aikuiset reppu selkään ja muutatte joka viikko kotia, se ei ole vaikea tehtävä,  pakotattehan lapsetkin siihen. Näyttäkää miten se on kivaa ja hauskaa, sitähän sanotte lapsen suullakin että lapset tykkää.

Eikös rakkautta ole tehdä  asioita lapsen puolesta, nyt on näytön pakka, näyttäkää että rakastatte lastanne, ja muuttakaa  kotia joka viikko. Lapsella on yksi koti, se mikä on hänen osoitteensa. Kellään kun ei ole kahta kotia.

Minun ei ole tarvinnut koskaan, en ole erolapsi eikä lapsenikaan ole erolapsia eikä lasten lapseni. Täyden kympin perhe, lapset ja vanhemmat ollaan oltu.

Olisko tästä kellään kokemuksia?

 

Kiinnostais tämäkin järjestely. Olen avomielinen. 

Miten talous kestää kolme asuntoa? Ensin se koti, missä lapset asuvat, oletan, että ajatellaan sen olevan entinen yhteinen koti. Sitten kummallakin vanhemmalla kuitenkin omat asunnot. Jos on rahaa niin ihan ok, mutta harvemmin on. Mihin lapsilisät ohjataan? Ne voi osoittaa vain toiselle vanhemmalle. Kuinka elatusmaksut tai yleensä lasten hankinnat? Tässä systeemissä vaaditaan asialliset välit, vakaa toimeentulo ja keskustelut toimii hyvin. Myös, että kummatkin ovat täyspäisiä ja kulutustottumukset samantyyppiset. Samoin siisteystottumukset. 

Itseasiassa asuntoja tarvitaan vain kaksi. Läpystä vaihto päittäin.

Kuinka moni uusperhe eli myös uudet kumppanit suostuu tällaiseen kodinvaihtoon? Tämä keskustelu koskee uusperheitä.

Ehkä oiskin parempi olla vaan yks iso kommuuni, jossa kaikki on perhettä, niin ei oo tätäkään ongelmaa. :D

Uusperhe, ydinperhe, kahden ihmisen perhe... Kenellä täällä on oikeus arvostella toisten ratkaisuja?

Tietämättömänä ja/tai yleistäen. Kaikki eivät ole samanlaisia,kuin sinun taikka läheisesi. Aloittaja kysyi kokemuksia ja täällä käydään kisaa ylemmyydestä. Samaa paskaa kaikki väännetään, ollaan siis aivan samanarvoisia kaikki- sinä ja minä.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe, ydinperhe, kahden ihmisen perhe... Kenellä täällä on oikeus arvostella toisten ratkaisuja?

Tietämättömänä ja/tai yleistäen. Kaikki eivät ole samanlaisia,kuin sinun taikka läheisesi. Aloittaja kysyi kokemuksia ja täällä käydään kisaa ylemmyydestä. Samaa paskaa kaikki väännetään, ollaan siis aivan samanarvoisia kaikki- sinä ja minä.

Kyse on lapsen oikeuksista. Ihmiset ajattelevat niitä lapsia. Jos vanhemmat eroo, ei ole lapsen  työ muutella kodista toiseen ja paikkailla  omaa elämää. Lapet laitetaan julmaan asemaan aikuisenoman onnen tähden, jossa ei lapsista välitetä yhtään. lasten elämän pitää pysyä lähes samanäköisenä, lapset ei816 korjaa mitään aikusen tekosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin". 

Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.

En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.

 

Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä". 

Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.

Sitten tulee vielä mieleen sekin, että jos nyt erottais, niin eikös siitä lapsen kuskaamisesta yms. tulis joka tapauksessa uudet kuviot? Lapselle kaksi kotia jne. 

 

Lisäksi, mullahan ei ole mitään valtaa lapsen isän päätöksiin, joten hänhän saattais haluta/löytää uuden kumppanin ja hupsista, lapsella on uusperhe vaikkei niin pitänyt käydä. 

 

Ehkä tässä nyt vaan usein haetaan jotain harhaista hallinnan illuusiota. Että kun elää näin niin voi ennustaa tulevaa. Kuvitelma, että kaikki ongelmanuoret tulee vaan uusperheistä tms. 

Kaksi kotia on yksi stressaava juttu, vanhempipuoli ja mahdolliset sisaruspuolet siihen vielä päälle lisää stressaavia tekijöitä.

Älä rakenna olkiukkoja, ei kukaan kuvittele, että uusperhe on ainoa ongelmia aiheuttava tekijä. Itse en myöskään usko että se on AINA pahasta lapsille. Mutta se on iso riski lapsille ja etenkin teineille ja lisäksi rakastuneella vanhemmalla on tapana sulkea silmänsä lasten pahalta ololta ja kuvitella, että lapset viihtyvät.

Minusta on hienoa, että 90-luvun ero- ja uusperhevillityksen rinnalle on tullut tämä diskurssi joka edes vähän kyseenalaistaa sen, pitääkö suhteessa aina muuttaa yhteen ja että onko aikuisilla, joilla on lapsia oikeus ajatella asiaa ensisijaisesti/vain omasta näkökulmastaan.

Eli lapselle on parempi, että toinen vanhempi katoaa kokonaan tai on korkeintaan viikonloppuvanhempi. 

 

Silloin ei tule kahden kodin ongelmaa.

Se on se toinen vaihtoehto, jos suhteeseen jääminen on toinen (ei välttämättä aina ole, koska joskus se on se toinen osapuoli, joka eron vireille laittaa).

Ei tietenkään pidä kadota. Vuoroviikot (tms) vanhemmilla on lapsille huomattavasti parempi kuin että toinen vanhempi katoaa, tietenkin. Pointti oli vain se, että uusperhe on lapselle riski ja usein myös stressitekijä. Erotessa kahden kodin aiheuttamaa stressiä ei voi estää, uusperheen aiheuttaman sen sijaan voi (omalta osaltaan).

Kyllä ne vanhemmat muuttaa joka viikko, eikä lapsi. Lapsi on syytön aikuisten  typeryyteen, joten aikuiset reppu selkään ja muutatte joka viikko kotia, se ei ole vaikea tehtävä,  pakotattehan lapsetkin siihen. Näyttäkää miten se on kivaa ja hauskaa, sitähän sanotte lapsen suullakin että lapset tykkää.

Eikös rakkautta ole tehdä  asioita lapsen puolesta, nyt on näytön pakka, näyttäkää että rakastatte lastanne, ja muuttakaa  kotia joka viikko. Lapsella on yksi koti, se mikä on hänen osoitteensa. Kellään kun ei ole kahta kotia.

Minun ei ole tarvinnut koskaan, en ole erolapsi eikä lapsenikaan ole erolapsia eikä lasten lapseni. Täyden kympin perhe, lapset ja vanhemmat ollaan oltu.

Olisko tästä kellään kokemuksia?

 

Kiinnostais tämäkin järjestely. Olen avomielinen. 

Miten talous kestää kolme asuntoa? Ensin se koti, missä lapset asuvat, oletan, että ajatellaan sen olevan entinen yhteinen koti. Sitten kummallakin vanhemmalla kuitenkin omat asunnot. Jos on rahaa niin ihan ok, mutta harvemmin on. Mihin lapsilisät ohjataan? Ne voi osoittaa vain toiselle vanhemmalle. Kuinka elatusmaksut tai yleensä lasten hankinnat? Tässä systeemissä vaaditaan asialliset välit, vakaa toimeentulo ja keskustelut toimii hyvin. Myös, että kummatkin ovat täyspäisiä ja kulutustottumukset samantyyppiset. Samoin siisteystottumukset. 

Itseasiassa asuntoja tarvitaan vain kaksi. Läpystä vaihto päittäin.

Kuinka moni uusperhe eli myös uudet kumppanit suostuu tällaiseen kodinvaihtoon? Tämä keskustelu koskee uusperheitä.

Ehkä oiskin parempi olla vaan yks iso kommuuni, jossa kaikki on perhettä, niin ei oo tätäkään ongelmaa. :D

Eihän se uus eukko mihinkään muuta, asukoot kotonansa. Eihän  nämä koske sitä yhtään. Kysehän on  erolapsen asioista ja hänen vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe, ydinperhe, kahden ihmisen perhe... Kenellä täällä on oikeus arvostella toisten ratkaisuja?

Tietämättömänä ja/tai yleistäen. Kaikki eivät ole samanlaisia,kuin sinun taikka läheisesi. Aloittaja kysyi kokemuksia ja täällä käydään kisaa ylemmyydestä. Samaa paskaa kaikki väännetään, ollaan siis aivan samanarvoisia kaikki- sinä ja minä.

Kyse on lapsen oikeuksista. Ihmiset ajattelevat niitä lapsia. Jos vanhemmat eroo, ei ole lapsen  työ muutella kodista toiseen ja paikkailla  omaa elämää. Lapet laitetaan julmaan asemaan aikuisenoman onnen tähden, jossa ei lapsista välitetä yhtään. lasten elämän pitää pysyä lähes samanäköisenä, lapset ei816 korjaa mitään aikusen tekosia.

Oon jutellut yhden tuollaisessa asetelmassa asuneen kanssa ja hän ei tykännyt. Ei päässyt koskaan äidin ja isän oikeaan kotiin ja elämään vaan oli kummallisessa välikämpässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin". 

Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.

En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.

 

Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä". 

Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.

Sitten tulee vielä mieleen sekin, että jos nyt erottais, niin eikös siitä lapsen kuskaamisesta yms. tulis joka tapauksessa uudet kuviot? Lapselle kaksi kotia jne. 

 

Lisäksi, mullahan ei ole mitään valtaa lapsen isän päätöksiin, joten hänhän saattais haluta/löytää uuden kumppanin ja hupsista, lapsella on uusperhe vaikkei niin pitänyt käydä. 

 

Ehkä tässä nyt vaan usein haetaan jotain harhaista hallinnan illuusiota. Että kun elää näin niin voi ennustaa tulevaa. Kuvitelma, että kaikki ongelmanuoret tulee vaan uusperheistä tms. 

Kaksi kotia on yksi stressaava juttu, vanhempipuoli ja mahdolliset sisaruspuolet siihen vielä päälle lisää stressaavia tekijöitä.

Älä rakenna olkiukkoja, ei kukaan kuvittele, että uusperhe on ainoa ongelmia aiheuttava tekijä. Itse en myöskään usko että se on AINA pahasta lapsille. Mutta se on iso riski lapsille ja etenkin teineille ja lisäksi rakastuneella vanhemmalla on tapana sulkea silmänsä lasten pahalta ololta ja kuvitella, että lapset viihtyvät.

Minusta on hienoa, että 90-luvun ero- ja uusperhevillityksen rinnalle on tullut tämä diskurssi joka edes vähän kyseenalaistaa sen, pitääkö suhteessa aina muuttaa yhteen ja että onko aikuisilla, joilla on lapsia oikeus ajatella asiaa ensisijaisesti/vain omasta näkökulmastaan.

Eli lapselle on parempi, että toinen vanhempi katoaa kokonaan tai on korkeintaan viikonloppuvanhempi. 

 

Silloin ei tule kahden kodin ongelmaa.

Se on se toinen vaihtoehto, jos suhteeseen jääminen on toinen (ei välttämättä aina ole, koska joskus se on se toinen osapuoli, joka eron vireille laittaa).

Ei tietenkään pidä kadota. Vuoroviikot (tms) vanhemmilla on lapsille huomattavasti parempi kuin että toinen vanhempi katoaa, tietenkin. Pointti oli vain se, että uusperhe on lapselle riski ja usein myös stressitekijä. Erotessa kahden kodin aiheuttamaa stressiä ei voi estää, uusperheen aiheuttaman sen sijaan voi (omalta osaltaan).

Kyllä ne vanhemmat muuttaa joka viikko, eikä lapsi. Lapsi on syytön aikuisten  typeryyteen, joten aikuiset reppu selkään ja muutatte joka viikko kotia, se ei ole vaikea tehtävä,  pakotattehan lapsetkin siihen. Näyttäkää miten se on kivaa ja hauskaa, sitähän sanotte lapsen suullakin että lapset tykkää.

Eikös rakkautta ole tehdä  asioita lapsen puolesta, nyt on näytön pakka, näyttäkää että rakastatte lastanne, ja muuttakaa  kotia joka viikko. Lapsella on yksi koti, se mikä on hänen osoitteensa. Kellään kun ei ole kahta kotia.

Minun ei ole tarvinnut koskaan, en ole erolapsi eikä lapsenikaan ole erolapsia eikä lasten lapseni. Täyden kympin perhe, lapset ja vanhemmat ollaan oltu.

Olisko tästä kellään kokemuksia?

 

Kiinnostais tämäkin järjestely. Olen avomielinen. 

Miten talous kestää kolme asuntoa? Ensin se koti, missä lapset asuvat, oletan, että ajatellaan sen olevan entinen yhteinen koti. Sitten kummallakin vanhemmalla kuitenkin omat asunnot. Jos on rahaa niin ihan ok, mutta harvemmin on. Mihin lapsilisät ohjataan? Ne voi osoittaa vain toiselle vanhemmalle. Kuinka elatusmaksut tai yleensä lasten hankinnat? Tässä systeemissä vaaditaan asialliset välit, vakaa toimeentulo ja keskustelut toimii hyvin. Myös, että kummatkin ovat täyspäisiä ja kulutustottumukset samantyyppiset. Samoin siisteystottumukset. 

Itseasiassa asuntoja tarvitaan vain kaksi. Läpystä vaihto päittäin.

ja joskus tarvitaan vain yksi, kuten meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?

Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero

Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa. 

 

Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.

 

Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde. 

Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia. 

Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä

Heh, eli kaksi kotia ei sittenkään ole ongelma - kunhan se ei johdu vanhempien erosta tai eroaikeista.

En mä ole sanonut että kenenkään asumiset olisi ongelma. Asumiserokin voi olla sopuisa ja hyvä lapsille. Oletko aika riitaisa luonne? :D

Johtuu varmaan mun ydinperhetaustasta. 

 

Tässä samassa ketjussa oli keskustelua, että kaksi kotia on aina stressi lapsille.

Täällä on monta eri ihmistä keskustelemassa. Mulla on myös ydinperhetausta eikä se vähennä kykyä ymmärtää että ero voi olla sopuisa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

En ole tuo aiemmin vastannut. Omista asunnoista käsin treffailu on pidemmän päälle hankalaa yksinhuoltajalla. Vapaa-aika kun painottuu loppuiltaan. Seurustelukumppanit ei myöskään aina asu kätevästi lähistöllä, niin miten kukaan onnistuu käymään treffeillä arjen pyörityksen keskellä?

Toki jos on viikko lapsivapaata säännöllisesti, niin ymmärrän.

Yksinhuoltajilla tietysti eriasia. Meillä vuoroviikkovanhemmilla onnistuu kohtalaisen hyvin lapsivapaat tapaamiset. Kyllä me toisinaan näemme myös niin että jommalla kummalla on lapset, tai reissulle saattaa kumppani tulla mukaan. Harvoin kuinkenkaan niin että molempien lapset ovat läsnä. Pääasiassa kuitenkin näemme lapsivapaasti. Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin.

Ootkos miettinyt tätä: vuoroviikkovanhemmuudessa parisuhdeaikaa on runsain mitoin verrattuna ydinperheeseen, jossa lapset on aina paikalla. :)

 

Ompas uusperheessä siis hyviäkin puolia. Enemmän aikaa parisuhteen vaalimiseen!

Ei totaaliyksinhuoltajilla kuitenkaan eli ei kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

En ole tuo aiemmin vastannut. Omista asunnoista käsin treffailu on pidemmän päälle hankalaa yksinhuoltajalla. Vapaa-aika kun painottuu loppuiltaan. Seurustelukumppanit ei myöskään aina asu kätevästi lähistöllä, niin miten kukaan onnistuu käymään treffeillä arjen pyörityksen keskellä?

Toki jos on viikko lapsivapaata säännöllisesti, niin ymmärrän.

Yksinhuoltajilla tietysti eriasia. Meillä vuoroviikkovanhemmilla onnistuu kohtalaisen hyvin lapsivapaat tapaamiset. Kyllä me toisinaan näemme myös niin että jommalla kummalla on lapset, tai reissulle saattaa kumppani tulla mukaan. Harvoin kuinkenkaan niin että molempien lapset ovat läsnä. Pääasiassa kuitenkin näemme lapsivapaasti. Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin.

Ootkos miettinyt tätä: vuoroviikkovanhemmuudessa parisuhdeaikaa on runsain mitoin verrattuna ydinperheeseen, jossa lapset on aina paikalla. :)

 

Ompas uusperheessä siis hyviäkin puolia. Enemmän aikaa parisuhteen vaalimiseen!

Ei totaaliyksinhuoltajilla kuitenkaan eli ei kaikilla.

Uusperhe ei ole yksinhuoltajaperhe. Totaaliyksinhuoltaja on henkilö, joka asuu yksin lasten kanssa ilman uutta tai vanhaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?

Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero

Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa. 

 

Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.

 

Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde. 

Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia. 

Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä

Heh, eli kaksi kotia ei sittenkään ole ongelma - kunhan se ei johdu vanhempien erosta tai eroaikeista.

En mä ole sanonut että kenenkään asumiset olisi ongelma. Asumiserokin voi olla sopuisa ja hyvä lapsille. Oletko aika riitaisa luonne? :D

Johtuu varmaan mun ydinperhetaustasta. 

 

Tässä samassa ketjussa oli keskustelua, että kaksi kotia on aina stressi lapsille.

Täällä on monta eri ihmistä keskustelemassa. Mulla on myös ydinperhetausta eikä se vähennä kykyä ymmärtää että ero voi olla sopuisa 

Ero voi olla sopuisa, mutta ei se tee uusperheen elämästä sopuisaa. Ristiriitoja aiheuttaa muutkin asiat kuin riitaisat erot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin". 

Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.

En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.

 

Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä". 

Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.

Sitten tulee vielä mieleen sekin, että jos nyt erottais, niin eikös siitä lapsen kuskaamisesta yms. tulis joka tapauksessa uudet kuviot? Lapselle kaksi kotia jne. 

 

Lisäksi, mullahan ei ole mitään valtaa lapsen isän päätöksiin, joten hänhän saattais haluta/löytää uuden kumppanin ja hupsista, lapsella on uusperhe vaikkei niin pitänyt käydä. 

 

Ehkä tässä nyt vaan usein haetaan jotain harhaista hallinnan illuusiota. Että kun elää näin niin voi ennustaa tulevaa. Kuvitelma, että kaikki ongelmanuoret tulee vaan uusperheistä tms. 

Kaksi kotia on yksi stressaava juttu, vanhempipuoli ja mahdolliset sisaruspuolet siihen vielä päälle lisää stressaavia tekijöitä.

Älä rakenna olkiukkoja, ei kukaan kuvittele, että uusperhe on ainoa ongelmia aiheuttava tekijä. Itse en myöskään usko että se on AINA pahasta lapsille. Mutta se on iso riski lapsille ja etenkin teineille ja lisäksi rakastuneella vanhemmalla on tapana sulkea silmänsä lasten pahalta ololta ja kuvitella, että lapset viihtyvät.

Minusta on hienoa, että 90-luvun ero- ja uusperhevillityksen rinnalle on tullut tämä diskurssi joka edes vähän kyseenalaistaa sen, pitääkö suhteessa aina muuttaa yhteen ja että onko aikuisilla, joilla on lapsia oikeus ajatella asiaa ensisijaisesti/vain omasta näkökulmastaan.

Eli lapselle on parempi, että toinen vanhempi katoaa kokonaan tai on korkeintaan viikonloppuvanhempi. 

 

Silloin ei tule kahden kodin ongelmaa.

Se on se toinen vaihtoehto, jos suhteeseen jääminen on toinen (ei välttämättä aina ole, koska joskus se on se toinen osapuoli, joka eron vireille laittaa).

Ei tietenkään pidä kadota. Vuoroviikot (tms) vanhemmilla on lapsille huomattavasti parempi kuin että toinen vanhempi katoaa, tietenkin. Pointti oli vain se, että uusperhe on lapselle riski ja usein myös stressitekijä. Erotessa kahden kodin aiheuttamaa stressiä ei voi estää, uusperheen aiheuttaman sen sijaan voi (omalta osaltaan).

Kyllä ne vanhemmat muuttaa joka viikko, eikä lapsi. Lapsi on syytön aikuisten  typeryyteen, joten aikuiset reppu selkään ja muutatte joka viikko kotia, se ei ole vaikea tehtävä,  pakotattehan lapsetkin siihen. Näyttäkää miten se on kivaa ja hauskaa, sitähän sanotte lapsen suullakin että lapset tykkää.

Eikös rakkautta ole tehdä  asioita lapsen puolesta, nyt on näytön pakka, näyttäkää että rakastatte lastanne, ja muuttakaa  kotia joka viikko. Lapsella on yksi koti, se mikä on hänen osoitteensa. Kellään kun ei ole kahta kotia.

Minun ei ole tarvinnut koskaan, en ole erolapsi eikä lapsenikaan ole erolapsia eikä lasten lapseni. Täyden kympin perhe, lapset ja vanhemmat ollaan oltu.

Olisko tästä kellään kokemuksia?

 

Kiinnostais tämäkin järjestely. Olen avomielinen. 

Miten talous kestää kolme asuntoa? Ensin se koti, missä lapset asuvat, oletan, että ajatellaan sen olevan entinen yhteinen koti. Sitten kummallakin vanhemmalla kuitenkin omat asunnot. Jos on rahaa niin ihan ok, mutta harvemmin on. Mihin lapsilisät ohjataan? Ne voi osoittaa vain toiselle vanhemmalle. Kuinka elatusmaksut tai yleensä lasten hankinnat? Tässä systeemissä vaaditaan asialliset välit, vakaa toimeentulo ja keskustelut toimii hyvin. Myös, että kummatkin ovat täyspäisiä ja kulutustottumukset samantyyppiset. Samoin siisteystottumukset. 

Itseasiassa asuntoja tarvitaan vain kaksi. Läpystä vaihto päittäin.

ja joskus tarvitaan vain yksi, kuten meillä.

Herranen aika, läpystä vaihto????? Mitä ihmettä, onko jonku nmielestä lapsi pelkkä  mollamaija, jota heitellään sinne ja tänne... ei h.ti sentään, voi olla totta!

Ei kyllä  lapsella ole mitään arvoa, niitä halutaan mutta kun kyllästytään, heitetään läpystä vaan jonnekin???! Puistattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?

Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero

Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa. 

 

Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.

 

Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde. 

Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia. 

Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä

Heh, eli kaksi kotia ei sittenkään ole ongelma - kunhan se ei johdu vanhempien erosta tai eroaikeista.

En mä ole sanonut että kenenkään asumiset olisi ongelma. Asumiserokin voi olla sopuisa ja hyvä lapsille. Oletko aika riitaisa luonne? :D

Johtuu varmaan mun ydinperhetaustasta. 

 

Tässä samassa ketjussa oli keskustelua, että kaksi kotia on aina stressi lapsille.

Täällä on monta eri ihmistä keskustelemassa. Mulla on myös ydinperhetausta eikä se vähennä kykyä ymmärtää että ero voi olla sopuisa 

Ero voi olla sopuisa, mutta ei se tee uusperheen elämästä sopuisaa. Ristiriitoja aiheuttaa muutkin asiat kuin riitaisat erot.

Joo. Hauki on kala. Aurinko on päivisin taivaalla. Ihmiset voivat riidellä tai olla riitelemättä. Sinä ilmeisesti haluat jälkimmäisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.

En ole tuo aiemmin vastannut. Omista asunnoista käsin treffailu on pidemmän päälle hankalaa yksinhuoltajalla. Vapaa-aika kun painottuu loppuiltaan. Seurustelukumppanit ei myöskään aina asu kätevästi lähistöllä, niin miten kukaan onnistuu käymään treffeillä arjen pyörityksen keskellä?

Toki jos on viikko lapsivapaata säännöllisesti, niin ymmärrän.

Yksinhuoltajilla tietysti eriasia. Meillä vuoroviikkovanhemmilla onnistuu kohtalaisen hyvin lapsivapaat tapaamiset. Kyllä me toisinaan näemme myös niin että jommalla kummalla on lapset, tai reissulle saattaa kumppani tulla mukaan. Harvoin kuinkenkaan niin että molempien lapset ovat läsnä. Pääasiassa kuitenkin näemme lapsivapaasti. Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin.

Ootkos miettinyt tätä: vuoroviikkovanhemmuudessa parisuhdeaikaa on runsain mitoin verrattuna ydinperheeseen, jossa lapset on aina paikalla. :)

 

Ompas uusperheessä siis hyviäkin puolia. Enemmän aikaa parisuhteen vaalimiseen!

Ei totaaliyksinhuoltajilla kuitenkaan eli ei kaikilla.

Uusperhe ei ole yksinhuoltajaperhe. Totaaliyksinhuoltaja on henkilö, joka asuu yksin lasten kanssa ilman uutta tai vanhaa kumppania.

Ei sillä totaaliyksinhuoltajalla uudessa parisuhteessa kuitenkaan sitä parisuhdeaikaa ole edelleenkään.