Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.
En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.
Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä".
Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.
Sitten tulee vielä mieleen sekin, että jos nyt erottais, niin eikös siitä lapsen kuskaamisesta yms. tulis joka tapauksessa uudet kuviot? Lapselle kaksi kotia jne.
Lisäksi, mullahan ei ole mitään valtaa lapsen isän päätöksiin, joten hänhän saattais haluta/löytää uuden kumppanin ja hupsista, lapsella on uusperhe vaikkei niin pitänyt käydä.
Ehkä tässä nyt vaan usein haetaan jotain harhaista hallinnan illuusiota. Että kun elää näin niin voi ennustaa tulevaa. Kuvitelma, että kaikki ongelmanuoret tulee vaan uusperheistä tms.
Kaksi kotia on yksi stressaava juttu, vanhempipuoli ja mahdolliset sisaruspuolet siihen vielä päälle lisää stressaavia tekijöitä.
Älä rakenna olkiukkoja, ei kukaan kuvittele, että uusperhe on ainoa ongelmia aiheuttava tekijä. Itse en myöskään usko että se on AINA pahasta lapsille. Mutta se on iso riski lapsille ja etenkin teineille ja lisäksi rakastuneella vanhemmalla on tapana sulkea silmänsä lasten pahalta ololta ja kuvitella, että lapset viihtyvät.
Minusta on hienoa, että 90-luvun ero- ja uusperhevillityksen rinnalle on tullut tämä diskurssi joka edes vähän kyseenalaistaa sen, pitääkö suhteessa aina muuttaa yhteen ja että onko aikuisilla, joilla on lapsia oikeus ajatella asiaa ensisijaisesti/vain omasta näkökulmastaan.
Eli lapselle on parempi, että toinen vanhempi katoaa kokonaan tai on korkeintaan viikonloppuvanhempi.
Silloin ei tule kahden kodin ongelmaa.
Se on se toinen vaihtoehto, jos suhteeseen jääminen on toinen (ei välttämättä aina ole, koska joskus se on se toinen osapuoli, joka eron vireille laittaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Ei se siihen lopu, että kun lapset muuttaa omilleen...
Niistä jo aikuistuneistakin tyttäristä voidaan olla ihan yhtä lailla mustasukkaisia ja se voi tapahtua toisinkinpäin, usein näin käykin. Omaa äitiä palvotaan ja sitä isän kumppania dissataan kaikin tavoin.
Ystävänaiselle kävi juuri näin. Miehen aikuinen poika oli ihan ok, mutta tytär muuttui lapselliseksi isin tytöksi heti, kun kuuli että isällä on joku naisystävä. Alkoi ihan kummallinen köydenveto. Ystäväni yritti kaikkensa, mutta erosi sitten viimein koska oli sitä mieltä, että tätä paskaa hänen ei tarvitse sietää.
Aikuiset lapset ovat mielestäni jopa pahempia. Siis jos ongelmia on. Kun ei enää tarvitse totella eikä asuta saman katon alla, niin kaikki käytöstavat unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
"Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin."
Eli ydinperheessä lapset eivät saa koskaan kunnolla huomiota?
Meillä ainakin lapset on jääneet jalkoihin, kun parisuhde on ollut täynnä ongelmia jo vuosia.. Tunnelma on painostava, eikä pysty keskittymään kunnolla mihinkään ja olemaan läsnä lapsillekaan. Kun ei ole levollinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin."
Eli ydinperheessä lapset eivät saa koskaan kunnolla huomiota?
Meillä ainakin lapset on jääneet jalkoihin, kun parisuhde on ollut täynnä ongelmia jo vuosia.. Tunnelma on painostava, eikä pysty keskittymään kunnolla mihinkään ja olemaan läsnä lapsillekaan. Kun ei ole levollinen olo.
Meidän perheessä siis äiti ja isä yhdessä ja saman katon alla (jostain syystä perhemuotoon viittaavat sanat jää moderointiin kiinni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero
Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa.
Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.
Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde.
Onko ydinperhe tällä palstalla kielletty sana???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
En ole tuo aiemmin vastannut. Omista asunnoista käsin treffailu on pidemmän päälle hankalaa yksinhuoltajalla. Vapaa-aika kun painottuu loppuiltaan. Seurustelukumppanit ei myöskään aina asu kätevästi lähistöllä, niin miten kukaan onnistuu käymään treffeillä arjen pyörityksen keskellä?
Toki jos on viikko lapsivapaata säännöllisesti, niin ymmärrän.
Nykyään kun erotaan, yleisempää on ettei isät hylkää lapsiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero
Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa.
Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.
Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde.
Eli vielä rautalangasta vääntäen: jos erotaan, mutta ei muuteta omiin osotteisiin, ydinperhe säilyy, vaikka molemmat eläis omaa elämää. Kunhan koti pysyy samassa paikassa, missä lapsi asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero
Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa.
Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.
Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde.
Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia.
Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä
Sellaisessa erossa jossa oma isä hylkää, lapsi saattaa tarvitakin hyvän isäpuolen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero
Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa.
Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.
Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde.
Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia.
Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä
No eipä tuo mitään vuoroviikkovanhemmuutta mahdollistais erotilanteessakaan, jos eri kaupungeissa - saati maassa - asuisi..
Eli: mikä merkitys tässä oli nyt sillä, onko äidillä ja isällä edelleen parisuhde? Ja mitä sen parisuhteen tulee sisältää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero
Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa.
Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.
Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde.
Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia.
Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä
No eipä tuo mitään vuoroviikkovanhemmuutta mahdollistais erotilanteessakaan, jos eri kaupungeissa - saati maassa - asuisi..
Eli: mikä merkitys tässä oli nyt sillä, onko äidillä ja isällä edelleen parisuhde? Ja mitä sen parisuhteen tulee sisältää?
En nyt ihan ymmärrä mistä haluat vääntää kanssani. Alunperin vain totesin ettei uusi suhde pakota uusperheeseen vaan voidaan treffailla omista osoitteista käsin. Haluat vastustaa tätä ajatusta? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero
Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa.
Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.
Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde.
Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia.
Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä
No eipä tuo mitään vuoroviikkovanhemmuutta mahdollistais erotilanteessakaan, jos eri kaupungeissa - saati maassa - asuisi..
Eli: mikä merkitys tässä oli nyt sillä, onko äidillä ja isällä edelleen parisuhde? Ja mitä sen parisuhteen tulee sisältää?
En nyt ihan ymmärrä mistä haluat vääntää kanssani. Alunperin vain totesin ettei uusi suhde pakota uusperheeseen vaan voidaan treffailla omista osoitteista käsin. Haluat vastustaa tätä ajatusta? Miksi?
Ei vaan mua kiinnosti, että miten se ehjä perhe nyt määritellään.
Että riippuuko se nyt a) äiti ja isä asuvat samassa talossa vai b) äiti ja isä ovat parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero
Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa.
Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.
Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde.
Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia.
Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä
No eipä tuo mitään vuoroviikkovanhemmuutta mahdollistais erotilanteessakaan, jos eri kaupungeissa - saati maassa - asuisi..
Eli: mikä merkitys tässä oli nyt sillä, onko äidillä ja isällä edelleen parisuhde? Ja mitä sen parisuhteen tulee sisältää?
En nyt ihan ymmärrä mistä haluat vääntää kanssani. Alunperin vain totesin ettei uusi suhde pakota uusperheeseen vaan voidaan treffailla omista osoitteista käsin. Haluat vastustaa tätä ajatusta? Miksi?
Ei vaan mua kiinnosti, että miten se ehjä perhe nyt määritellään.
Että riippuuko se nyt a) äiti ja isä asuvat samassa talossa vai b) äiti ja isä ovat parisuhteessa?
Ei mua kiinnosta määritellä kenenkään puolesta onko heidän perhe ehjä vai ei. Joku stressasi täällä sitä että jos haluaa uuden suhteen niin on pakko perustaa uusperhe. Ei ole pakko. Voi treffailla.
Ehkä olet vähän liian kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat perhemuodostasi, ihmisiä kiinnostaa vähemmän kuin kuvittelet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Jos pysyvästi asuu eri osoitteessa, millä perusteella ei ole asumusero
Niin, me ollaan keskusteltu miehen kanssa (naimisissa, yksi lapsi), että voitaisko asua vaikka naapureissa omissa omakotitaloissamme, koska kaivataan omaa tilaa ja aikaa.
Mutta tässähän tää tulee, vaikka emme eroaisi, yhteiskunta tulkitsee tilanteen silti ydinperheen rikkoutumiseksi.
Toisinsanoen, ydinperhe on ennen kaikkea äiti ja isä saman katon alla, kuin vanhempien parisuhde.
Mulla oli mielikuva tilanteesta jossa asutte vaikka pysyvästi eri maassa tai kaupungissa, naapuritalot on aivan eri asia.
Luonnollista ettei kaikki ymmärrä jos on uusi systeemi. Selitätte ystävällisesti niin ne ymmärtää joilla on kapasiteettia ja loput jääköön omaan käsitykseensä
No eipä tuo mitään vuoroviikkovanhemmuutta mahdollistais erotilanteessakaan, jos eri kaupungeissa - saati maassa - asuisi..
Eli: mikä merkitys tässä oli nyt sillä, onko äidillä ja isällä edelleen parisuhde? Ja mitä sen parisuhteen tulee sisältää?
En nyt ihan ymmärrä mistä haluat vääntää kanssani. Alunperin vain totesin ettei uusi suhde pakota uusperheeseen vaan voidaan treffailla omista osoitteista käsin. Haluat vastustaa tätä ajatusta? Miksi?
Ei vaan mua kiinnosti, että miten se ehjä perhe nyt määritellään.
Että riippuuko se nyt a) äiti ja isä asuvat samassa talossa vai b) äiti ja isä ovat parisuhteessa?
Ei mua kiinnosta määritellä kenenkään puolesta onko heidän perhe ehjä vai ei. Joku stressasi täällä sitä että jos haluaa uuden suhteen niin on pakko perustaa uusperhe. Ei ole pakko. Voi treffailla.
Ehkä olet vähän liian kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat perhemuodostasi, ihmisiä kiinnostaa vähemmän kuin kuvittelet
Ei tietenkään muita kiinnosta.
Loppujen lopuksi ihmisille on ihan sama, kuka on kenenkin kanssa, kunhan oma napa on tyytyväinen.
Mutta kovasti täällä tuomitaan tietyt perhemuodot ja elämäntavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut kahdessa uusioperheessä ja kyllähän se noin menee kuten ap totesi.
Uusioperheiden rikkaus on se, että siinä on paljon ihmisiä - mutta samalla se on myös homma vaaran paikka Yhteisöön ei tarvitse sattua kuin yksi k*sipää niin ne kuvio alkaa helposti purkaantua. Se k*sipää voi olla kuka tahansa, mutta yleensä se oman kokemukseni mukaan jomman kumman uusi kumppani. Omassa tapauksessani se oli kerran uuden kumppanini isä ja toisessa tapauksessa uuden kumppanini äiti ja sisko. Nämä olivat aivan kammottavia tyyppejä, joiden tempaukset eivät tuoneet mitään hyvää kenellekään. Mulle sit jossain vaiheessa vaan riitti ja totesin, että en halua tällaista elämää.
Sanoisinkin että kun harkitsette eroa niin harkitkaapa tarkkaaan - parempaa nimittäin on hyvin harvoin luvassa.
Olen ydinperheen äiti ja mun anoppi on ihan hirveä tapaus. Mustamaalaa mua pitkin kyliä ja puuttuu meidän elämään. Ei koskaan "ehdi" ottaa lasta hoitoon itselleen, mutta silti kiukuttelee, jos lapsi on hoidossa toisessa mummolassa (minun vanhemmilla).
Ei tarvita siis uusperhettä tähän, että hankalat sukulaiset sekottaa pakkaa.
Samaa mieltä ei tarvita minkäänlaisia uusikkoihmisiä sotkemaan toisten perhe elämää. Niitä tulee yksinomaa kun joku yksinäinen ihminen kaipaa seuraa niin niitähän löytyy, valitettavasti usein jonkun puoliso. Mun lapsuudessa ei ollut ainuttakaan eroperhettä, kaikilla oli isä ja äiti, nykysin on vain toinen vanhempi, usein äiti ja viikossa voi olla äidillä vaikka viisi pekkaa ja neljä mikkoa, ja isällä myös, se ei ole turvallista lapsen elämää että henkilöt kotona vaihtuu kun viikonpäivä. Se on järkyttävää oikeesti, Miksi sitten mennä naimisiin ja tehdä niitä lapsia kun ei halua olla se perhe vaan lähdetään kun tulee riita jostain tiskivuorosta. Ennen oli kaikki maremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut kahdessa uusioperheessä ja kyllähän se noin menee kuten ap totesi.
Uusioperheiden rikkaus on se, että siinä on paljon ihmisiä - mutta samalla se on myös homma vaaran paikka Yhteisöön ei tarvitse sattua kuin yksi k*sipää niin ne kuvio alkaa helposti purkaantua. Se k*sipää voi olla kuka tahansa, mutta yleensä se oman kokemukseni mukaan jomman kumman uusi kumppani. Omassa tapauksessani se oli kerran uuden kumppanini isä ja toisessa tapauksessa uuden kumppanini äiti ja sisko. Nämä olivat aivan kammottavia tyyppejä, joiden tempaukset eivät tuoneet mitään hyvää kenellekään. Mulle sit jossain vaiheessa vaan riitti ja totesin, että en halua tällaista elämää.
Sanoisinkin että kun harkitsette eroa niin harkitkaapa tarkkaaan - parempaa nimittäin on hyvin harvoin luvassa.
Olen ydinperheen äiti ja mun anoppi on ihan hirveä tapaus. Mustamaalaa mua pitkin kyliä ja puuttuu meidän elämään. Ei koskaan "ehdi" ottaa lasta hoitoon itselleen, mutta silti kiukuttelee, jos lapsi on hoidossa toisessa mummolassa (minun vanhemmilla).
Ei tarvita siis uusperhettä tähän, että hankalat sukulaiset sekottaa pakkaa.
Samaa mieltä ei tarvita minkäänlaisia uusikkoihmisiä sotkemaan toisten perhe elämää. Niitä tulee yksinomaa kun joku yksinäinen ihminen kaipaa seuraa niin niitähän löytyy, valitettavasti usein jonkun puoliso. Mun lapsuudessa ei ollut ainuttakaan eroperhettä, kaikilla oli isä ja äiti, nykysin on vain toinen vanhempi, usein äiti ja viikossa voi olla äidillä vaikka viisi pekkaa ja neljä mikkoa, ja isällä myös, se ei ole turvallista lapsen elämää että henkilöt kotona vaihtuu kun viikonpäivä. Se on järkyttävää oikeesti, Miksi sitten mennä naimisiin ja tehdä niitä lapsia kun ei halua olla se perhe vaan lähdetään kun tulee riita jostain tiskivuorosta. Ennen oli kaikki maremmin.
Et vissiin lukenut mihin kommentoit.
Kommentoimassasi kirjoituksessa nimenomaan valitetaan, miten anoppi sotkee elämää. Ihan ilman mitään "uusio-juttuja".
Niin ja tuohon, että ihmiset eroais tiskivuorojen takia: en usko. Ehkä ihmiset eivät vaan kerro sulle eronsa todellisia syitä. Eikä ole velvollisuuttakaan kertoa.
Esimerkiksi itse en suunnitellut päätyväni petetyksi, kun alttarille astelin. Mulla oli ihan toisenlainen mielikuva tulevaisuudesta.
Elämä ei vaan aina mene, niinkuin itse haluaa. Siinä on myös se toinen osapuoli, joka tekee valintoja, joihin et voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.
En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.
Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä".
Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.
Sitten tulee vielä mieleen sekin, että jos nyt erottais, niin eikös siitä lapsen kuskaamisesta yms. tulis joka tapauksessa uudet kuviot? Lapselle kaksi kotia jne.
Lisäksi, mullahan ei ole mitään valtaa lapsen isän päätöksiin, joten hänhän saattais haluta/löytää uuden kumppanin ja hupsista, lapsella on uusperhe vaikkei niin pitänyt käydä.
Ehkä tässä nyt vaan usein haetaan jotain harhaista hallinnan illuusiota. Että kun elää näin niin voi ennustaa tulevaa. Kuvitelma, että kaikki ongelmanuoret tulee vaan uusperheistä tms.
Kaksi kotia on yksi stressaava juttu, vanhempipuoli ja mahdolliset sisaruspuolet siihen vielä päälle lisää stressaavia tekijöitä.
Älä rakenna olkiukkoja, ei kukaan kuvittele, että uusperhe on ainoa ongelmia aiheuttava tekijä. Itse en myöskään usko että se on AINA pahasta lapsille. Mutta se on iso riski lapsille ja etenkin teineille ja lisäksi rakastuneella vanhemmalla on tapana sulkea silmänsä lasten pahalta ololta ja kuvitella, että lapset viihtyvät.
Minusta on hienoa, että 90-luvun ero- ja uusperhevillityksen rinnalle on tullut tämä diskurssi joka edes vähän kyseenalaistaa sen, pitääkö suhteessa aina muuttaa yhteen ja että onko aikuisilla, joilla on lapsia oikeus ajatella asiaa ensisijaisesti/vain omasta näkökulmastaan.
Eli lapselle on parempi, että toinen vanhempi katoaa kokonaan tai on korkeintaan viikonloppuvanhempi.
Silloin ei tule kahden kodin ongelmaa.
Se on se toinen vaihtoehto, jos suhteeseen jääminen on toinen (ei välttämättä aina ole, koska joskus se on se toinen osapuoli, joka eron vireille laittaa).
Ei tietenkään pidä kadota. Vuoroviikot (tms) vanhemmilla on lapsille huomattavasti parempi kuin että toinen vanhempi katoaa, tietenkin. Pointti oli vain se, että uusperhe on lapselle riski ja usein myös stressitekijä. Erotessa kahden kodin aiheuttamaa stressiä ei voi estää, uusperheen aiheuttaman sen sijaan voi (omalta osaltaan).
Alue: Aihe vapaa
440 jatkaa:
Itseasiassa olen jopa harkinnut eroa sen takia, että pääsisin vähän kauemmas tosta anopin kiukuttelusta.