Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
En ole tuo aiemmin vastannut. Omista asunnoista käsin treffailu on pidemmän päälle hankalaa yksinhuoltajalla. Vapaa-aika kun painottuu loppuiltaan. Seurustelukumppanit ei myöskään aina asu kätevästi lähistöllä, niin miten kukaan onnistuu käymään treffeillä arjen pyörityksen keskellä?
Toki jos on viikko lapsivapaata säännöllisesti, niin ymmärrän.
Yksinhuoltajilla tietysti eriasia. Meillä vuoroviikkovanhemmilla onnistuu kohtalaisen hyvin lapsivapaat tapaamiset. Kyllä me toisinaan näemme myös niin että jommalla kummalla on lapset, tai reissulle saattaa kumppani tulla mukaan. Harvoin kuinkenkaan niin että molempien lapset ovat läsnä. Pääasiassa kuitenkin näemme lapsivapaasti. Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin.
Ootkos miettinyt tätä: vuoroviikkovanhemmuudessa parisuhdeaikaa on runsain mitoin verrattuna ydinperheeseen, jossa lapset on aina paikalla. :)
Ompas uusperheessä siis hyviäkin puolia. Enemmän aikaa parisuhteen vaalimiseen!
Ei totaaliyksinhuoltajilla kuitenkaan eli ei kaikilla.
Uusperhe ei ole yksinhuoltajaperhe. Totaaliyksinhuoltaja on henkilö, joka asuu yksin lasten kanssa ilman uutta tai vanhaa kumppania.
Ei ole uusioperheitä, on vain yksinhuoltajaperheitä ja ydinperheitä. Yh-perhe ei muutu perheeksi, eronneen vanhemman uusioukko tai akka ei kuulu perheeseen joten yh perhe on yh perhe, kukaan vieras ei muutu huoltajaksi toisen lapsille. Lapsen huoltajat on omat biologiset isä ja äiti.
Niin, entäs jos ukko ja akka saa yhteisiä lapsia?
Eikö sittenkään ole perhe? Vai mikä se sitten on? 🤔
Ydinperhe on sellainen jossa on vanhemmat sekä heidän yhteiset lapset. Muunkinlaiset perheet ovat mahdollisia mutta ne eivät ole ydinperheitä. Esimerkiksi jos yhdellä tai molemmilla vanhemmalla on lapsia aikaisemmasta suhteesta niin kyseessä on uusperhe, ei ydinperhe.
Niin? Eihän tossa siitä kiistelty, onko sellainen ydinperhe, vaan siitä, onko se perhe ollenkaan.
Kun möykkääjä sanoo, että on vain kahdenlaisia perheitä" YH-perheitä ja ydinperheitä.
Niin mitä nuo sitten ovat, jossa on aiempien kumppanien lapsia + yhteisiä lapsia?
Tottakai on muunkinlaisia perheitä. Perhe koostuu ihmisistä jotka elävät yhdessä, ovat samaa taloutta. Joillekin perhemuodoille on annettu lisänimiä, jotta ne erottaa muista perhemuodosta. Esimerkiksi on ydinperheitä, yh-perheitä, uusperheitä, sateenkaariperheitä ja varmaan lukemattomia muunkinlaisia perheitä. Ei kannata ottaa itseensä jonkun kohkaamisesta netissä. Eläkää rauhassa omannäköisessä perheessänne ja käyttäkää siitä sellaista nimeä kuin tahdotte. Ulkopuolisten mutinat ovat ulkopuolisten mutinoita, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Fiksuin kommentti tässä viestiketjussa tähän mennessä 👆
Kiitos 🙏
Samaa mieltä.
Itse kuulun ydinperheeseen, mutta en halua ummistaa silmiäni siltä, että voin joskus joutua hyväksymään jonkin erilaisen perhemuodon myös itse.
Siksi en halua tuomita myöskään muiden valintoja ja tapoja elää omaa elämäänsä.
Täydellinen ennustettavuus ja hallinnantunne on vain illuusio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Yleensä ne on just ne tyttäret, jotka tuon pelin aiheuttaa ja aloittaa. Ollaan niin valtavan mustasukkaisia siitä isästä. Ja isällä ei ole taitoja ymmärtää asiaa ja huolehtia, että niin ei olisi.
Eikä se siihen lopu, että sun tyttäret muuttaa omilleen, älä luulekaan.
Sitten se vasta alkaa.
Mun ystävättären piti järjestää maksimaalisen upeat valmistujaisjuhlat miehensä tyttärelle, ja sinne kutsuttiin sitten se biologinen äiti kuin kunniavieraaksi ikään. Se oli suorastaan irvokasta. Tytär piti kiitospuheen äidilleen, ylisti ja kiitti kuinka tämä oli tukenut ja kannustanut ja muuta sontaa. Täysin soopaa, mutta pitihän se äitipuoli saada näyttämään pahalta ja mitättömältä.
Itse asiassa tämän makaaberin näytelmän jälkeen ystävättäreni sai tarpeekseen ja erosi. Mies olisi ollut hyvä, mutta tyttären suhteen täysin lepsu.
Sitten se äitipuolen mollaaminen vasta alkoikin, kun jätti sillä tavalla miesparan yksin.
Juu älä ota ketään naista siihen sun ja tytärtesi väliin kärsimään. Ikinä.
Jotenkin huvittaa se ajatus, että kun vauva syntyy, vanhemmat ovat super onnellisia, sitten muutaman vuoden kuluttua tulee ero 😆
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittaa se ajatus, että kun vauva syntyy, vanhemmat ovat super onnellisia, sitten muutaman vuoden kuluttua tulee ero 😆
Miksi se huvittaa? Itselleni ainakin ero tuli siksi kun toinen kasvoi vanhemmuuteen, toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittaa se ajatus, että kun vauva syntyy, vanhemmat ovat super onnellisia, sitten muutaman vuoden kuluttua tulee ero 😆
Miksi se huvittaa? Itselleni ainakin ero tuli siksi kun toinen kasvoi vanhemmuuteen, toinen ei.
Se huvittaa, että vauvan syntyessä ollaan syvästi rakastuneita toisiinsa , sitten kuluu muutama vuosi eikä voida sietää toisiaan silmissään. Miten se tilanne voi noin nopeasti muuttua ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittaa se ajatus, että kun vauva syntyy, vanhemmat ovat super onnellisia, sitten muutaman vuoden kuluttua tulee ero 😆
Miksi se huvittaa? Itselleni ainakin ero tuli siksi kun toinen kasvoi vanhemmuuteen, toinen ei.
Se huvittaa, että vauvan syntyessä ollaan syvästi rakastuneita toisiinsa , sitten kuluu muutama vuosi eikä voida sietää toisiaan silmissään. Miten se tilanne voi noin nopeasti muuttua ?
Sinusta se on huvittavaa, minusta aika traagista. Ihmisen voimavarat ovat usein rajalliset. Jos vuosia tuntuu siltä että perheen ja arjen pyörittäminen yksin olisi helpompaa kuin sen aikuislapsen kanssa niin lopulta ne voimat vaan loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin uusperheeseen optimistisesti, mutta se tuli vain vaikeammaksi ajan kanssa. Se että puoöison lapset tulivat kotiini viikonloppuisin ja lomilla alkoi kuormittaa vuosi vuodelta enemmän ja lopulta muutimme erilleen. Lisäksi se uusperheys ei ollut hyvä lastenkaan kannalta, he kärsivät myös. Kukaan ei rakasta toisen lasta kuten omaansa, kyse on vain siitä, että onnistuuko sietämään heitä jotenkuten vai huonosti.
Et voi noinkaan yleistää. Äitini isä adoptoi hänet pienenä 2-3vuotiaana kun isoäiti oli eronnut ensimmäisestä miehestään. Äidin kertomusten mukaan on ollut aina kuin biologinen isä ja kohdellut häntä sekä yhteisiä lapsia täysin tasavertaisesti, sekä ollut se lempeä vanhempi kun isoäiti on ollut stressaantunut. On myös minulle ollut aina maailman rakastavin isoisä eikä käytöksestä voisi millään arvata ettei olla biologista sukua. Ehkä on harvinaisen lempeä luonne, koska tiedän että toisenlaisia tarinoitakin on paljon.
Adoptiolapsi on oma lapsi. Uusperheessä puolison lapset eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse uusissa naimisissa lapsettoman miehen kanssa. Omat lapseni ovat asuneet kanssamme. Olen tyytyväinen avioliittooni ja lapsillani on hyvät välit avoimieheeni myös nyt aikuisena. Lapseni ovat Sander paljon rahallista hyötyä miehestäni nykyisin ja lapsena.
Mutta. Olen kokenut olevani melkein kusin diplomaatti tässä perheessä. Olen miettinyt että jos voisi elää uudestaan en muuttaisi kenenkään kanssa yhteen ennenkuin lapset ovat omillaan.. yksinkertaisesti turhan rankkaa.
Nää on tosi hauskoja nää uusperhekeskustelut, kun heti jos vähänkin sanoo, että on vaikka haasteita jonkun teinin kanssa, niin kaikki on heti, että joo, se on se kun on pakko olla uusperheessä. Ydinperheissähän ei koskaan ole haasteita teinien kanssa. Juuri vierailin ydinperheessä, jossa lasten myötä parisuhde mennyt todella huonoksi ja äiti ihan rikki ja vanhempi (päiväkoti-ikäinen) lapsi käyttäytyy aggressiivisesti nuorempaa kohtaan. Jos tämä tapahtuisi uusperheessä, syytettäisiin sitä, kun on uusperhe, vaikka samaa tapahtuu ydinperheissäkin.
Ihan yhtä hyvin voi väittää, että ydinperheet on ihan hirveitä lapsille. Väkisin pysytään yhdessä, vaikka kaikilla on paha olla. Oikeastikin tiedän sellaisia, jotka pysyivät yhdessä, vaikka olisi ollut kaikille parempi, jos olisivat eronneet, lapset toivoivat eroa ja sanoivat, että oli hirveää elää kylmässä ja riitaisassa kodissa, jossa vanhemmat eivät vaan jostain syystä eronneet ennen kuin lapset oli aikuisia.
Ei se onnellisuus tai elämän haasteet taida olla perhemuodosta kiinni, vaikka moni niin haluaa väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
En ole tuo aiemmin vastannut. Omista asunnoista käsin treffailu on pidemmän päälle hankalaa yksinhuoltajalla. Vapaa-aika kun painottuu loppuiltaan. Seurustelukumppanit ei myöskään aina asu kätevästi lähistöllä, niin miten kukaan onnistuu käymään treffeillä arjen pyörityksen keskellä?
Toki jos on viikko lapsivapaata säännöllisesti, niin ymmärrän.
Yksinhuoltajilla tietysti eriasia. Meillä vuoroviikkovanhemmilla onnistuu kohtalaisen hyvin lapsivapaat tapaamiset. Kyllä me toisinaan näemme myös niin että jommalla kummalla on lapset, tai reissulle saattaa kumppani tulla mukaan. Harvoin kuinkenkaan niin että molempien lapset ovat läsnä. Pääasiassa kuitenkin näemme lapsivapaasti. Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin.
Ootkos miettinyt tätä: vuoroviikkovanhemmuudessa parisuhdeaikaa on runsain mitoin verrattuna ydinperheeseen, jossa lapset on aina paikalla. :)
Ompas uusperheessä siis hyviäkin puolia. Enemmän aikaa parisuhteen vaalimiseen!
Ei totaaliyksinhuoltajilla kuitenkaan eli ei kaikilla.
Uusperhe ei ole yksinhuoltajaperhe. Totaaliyksinhuoltaja on henkilö, joka asuu yksin lasten kanssa ilman uutta tai vanhaa kumppania.
Ei ole uusioperheitä, on vain yksinhuoltajaperheitä ja ydinperheitä. Yh-perhe ei muutu perheeksi, eronneen vanhemman uusioukko tai akka ei kuulu perheeseen joten yh perhe on yh perhe, kukaan vieras ei muutu huoltajaksi toisen lapsille. Lapsen huoltajat on omat biologiset isä ja äiti.
Niin, entäs jos ukko ja akka saa yhteisiä lapsia?
Eikö sittenkään ole perhe? Vai mikä se sitten on? 🤔
Kyllä sä varmaan ymmärsit mitä tuossa tarkoitettiin. Sanottiin että mies ja nainen ja yhteiset lapset ovat perhe.
Kummankaan aikuisen entiset lapset eivät kuulu tähän perheeseen, eikä siihen jos tämä pari taas eroaa ja molemmat löytää taas uuden ukon tai akan ja tulee lapsia, niin he ovat taas oma perhe. Ja taas jos tämä par eroaa, ja läytää uudet ukot ja akat, ja tulee lapssia niin he ovat perhe, ei kukaan entinen lapsi kuulu näin perheisiin...
Vierailija kirjoitti:
Nää on tosi hauskoja nää uusperhekeskustelut, kun heti jos vähänkin sanoo, että on vaikka haasteita jonkun teinin kanssa, niin kaikki on heti, että joo, se on se kun on pakko olla uusperheessä. Ydinperheissähän ei koskaan ole haasteita teinien kanssa. Juuri vierailin ydinperheessä, jossa lasten myötä parisuhde mennyt todella huonoksi ja äiti ihan rikki ja vanhempi (päiväkoti-ikäinen) lapsi käyttäytyy aggressiivisesti nuorempaa kohtaan. Jos tämä tapahtuisi uusperheessä, syytettäisiin sitä, kun on uusperhe, vaikka samaa tapahtuu ydinperheissäkin.
Ihan yhtä hyvin voi väittää, että ydinperheet on ihan hirveitä lapsille. Väkisin pysytään yhdessä, vaikka kaikilla on paha olla. Oikeastikin tiedän sellaisia, jotka pysyivät yhdessä, vaikka olisi ollut kaikille parempi, jos olisivat eronneet, lapset toivoivat eroa ja sanoivat, että oli hirveää elää kylmässä ja riitaisassa kodissa, jossa vanhemmat eivät vaan jostain syystä eronneet ennen kuin lapset oli aikuisia.
Ei se onnellisuus tai elämän haasteet taida olla perhemuodosta kiinni, vaikka moni niin haluaa väittää.
Kyllähän ydiperheissä myös on ongelmia. Eihän niistä muuten erottaisi. Tavaomaisia taloutaloustöiden jakoon ja rahaan liittyviä. Voi olla hankalia appivanhenhempia ynnä muita puolison sukulaisia yms. Kaikki nämä ydinperheeseen liittyvät ongelmakohdat ovat läsnä myös uusperheessä. Lisäksi on ongelmakohtia jotka on vain uusperheille. Expuolisot, jotka ovat uusperheessä asuvien lasten huoltajia, voivat halutessaan hankaloittaa vakavasti elämää. Lisäksi on puolison lapset. Omia lapsia rakastaa vaikka nämä olisivat vaikeita. Näille voi pitää kuria sekä tehdä sääntöjä ja rangaista niiden rikkomisesta. Uusperheessä kotonasi asuu lapsia joiden kasvatus ja kurinpito kuuluu muille ihmisille. En ihmettele että monilla on huonoja kokemuksia uusperheistä. Siellä saattaa olla yhteisiä lapsia jotka elävät pysyvästi uusperheessä, lapsia jotka käyvät viikonloppuja toisella huoltajalla, vuoroviikkolapsia, ja viikonloppulapsia. Lapset saattavat kokea tulleensa eritavoin kohdelluiksi ja elävän eri elintasolla kuin muut uusperheen lapset. Mahdollisia konfliktitilanteita on paljon ydinperheitä enemmän ja monet niistä täysin oman kontrollin ulottuvilta. Tämä ei silti tarkoita että uusperhe väistämättä epäonnistuisi. On onnistuneitakin uusperheitä, joiden jäsenet ovat tyytyväisiä tilanteeseensa. On myös epäonnistuneita uusperheitä jotka on hajonnut ja sellaisia uusperheitä joiden jäsenistä vain osa on tyytyväisiä tilanteeseen. Myös se on otettava huomioon että uusperheen aikuiset ovat epäonnistuneet edellisessä liitossaan vaikka liitossa on ollut yhteisiä lapsia. Saattaa siis olla että toisella tai molemmilla on ollut hankaluuksia pärjätä lapsiperheen arjen pyörittämisessä. Tai saattaa olla että jompikumpi tai molemmat on "syyllisiä" aikaisemman liiton päättymiseen. Onko ongelmat hoidettu vai tuodaanko ne tähän uuteen liittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi läheistä perhettä, 20 vuotta väliä. Vanhemmat erosi ja isä perusti välittömästi uusperheen. Toinen äiti oli yksin kunnes lapset aikuisia, toisella uusi kumppani on mutta yhdessä ei asuta. Arvatkaa kummassa kodissa esiteini- ja teini-ikäiset lapset viihtyivät?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi läheistä perhettä, 20 vuotta väliä. Vanhemmat erosi ja isä perusti välittömästi uusperheen. Toinen äiti oli yksin kunnes lapset aikuisia, toisella uusi kumppani on mutta yhdessä ei asuta. Arvatkaa kummassa kodissa esiteini- ja teini-ikäiset lapset viihtyivät?
Siellä, jossa ei asu vieraita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
En ole tuo aiemmin vastannut. Omista asunnoista käsin treffailu on pidemmän päälle hankalaa yksinhuoltajalla. Vapaa-aika kun painottuu loppuiltaan. Seurustelukumppanit ei myöskään aina asu kätevästi lähistöllä, niin miten kukaan onnistuu käymään treffeillä arjen pyörityksen keskellä?
Toki jos on viikko lapsivapaata säännöllisesti, niin ymmärrän.
Yksinhuoltajilla tietysti eriasia. Meillä vuoroviikkovanhemmilla onnistuu kohtalaisen hyvin lapsivapaat tapaamiset. Kyllä me toisinaan näemme myös niin että jommalla kummalla on lapset, tai reissulle saattaa kumppani tulla mukaan. Harvoin kuinkenkaan niin että molempien lapset ovat läsnä. Pääasiassa kuitenkin näemme lapsivapaasti. Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin.
Ootkos miettinyt tätä: vuoroviikkovanhemmuudessa parisuhdeaikaa on runsain mitoin verrattuna ydinperheeseen, jossa lapset on aina paikalla. :)
Ompas uusperheessä siis hyviäkin puolia. Enemmän aikaa parisuhteen vaalimiseen!
Ei totaaliyksinhuoltajilla kuitenkaan eli ei kaikilla.
Uusperhe ei ole yksinhuoltajaperhe. Totaaliyksinhuoltaja on henkilö, joka asuu yksin lasten kanssa ilman uutta tai vanhaa kumppania.
Ei ole uusioperheitä, on vain yksinhuoltajaperheitä ja ydinperheitä. Yh-perhe ei muutu perheeksi, eronneen vanhemman uusioukko tai akka ei kuulu perheeseen joten yh perhe on yh perhe, kukaan vieras ei muutu huoltajaksi toisen lapsille. Lapsen huoltajat on omat biologiset isä ja äiti.
Niin, entäs jos ukko ja akka saa yhteisiä lapsia?
Eikö sittenkään ole perhe? Vai mikä se sitten on? 🤔
Ydinperhe on sellainen jossa on vanhemmat sekä heidän yhteiset lapset. Muunkinlaiset perheet ovat mahdollisia mutta ne eivät ole ydinperheitä. Esimerkiksi jos yhdellä tai molemmilla vanhemmalla on lapsia aikaisemmasta suhteesta niin kyseessä on uusperhe, ei ydinperhe.
Niin? Eihän tossa siitä kiistelty, onko sellainen ydinperhe, vaan siitä, onko se perhe ollenkaan.
Kun möykkääjä sanoo, että on vain kahdenlaisia perheitä" YH-perheitä ja ydinperheitä.
Niin mitä nuo sitten ovat, jossa on aiempien kumppanien lapsia + yhteisiä lapsia?
Tottakai on muunkinlaisia perheitä. Perhe koostuu ihmisistä jotka elävät yhdessä, ovat samaa taloutta. Joillekin perhemuodoille on annettu lisänimiä, jotta ne erottaa muista perhemuodosta. Esimerkiksi on ydinperheitä, yh-perheitä, uusperheitä, sateenkaariperheitä ja varmaan lukemattomia muunkinlaisia perheitä. Ei kannata ottaa itseensä jonkun kohkaamisesta netissä. Eläkää rauhassa omannäköisessä perheessänne ja käyttäkää siitä sellaista nimeä kuin tahdotte. Ulkopuolisten mutinat ovat ulkopuolisten mutinoita, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
"Eläkää rauhassa omannäköisessä perheessänne..."
- Helpommin sanottu kuin tehty uusperheessä.
"...ja käyttäkää siitä sellaista nimeä kuin tahdotte".
- Ai niinkuin perhemuotojen itsemäärittely? Tänään päätän olla uusperheen mies, huomenna taas ydinperheen nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
En ole tuo aiemmin vastannut. Omista asunnoista käsin treffailu on pidemmän päälle hankalaa yksinhuoltajalla. Vapaa-aika kun painottuu loppuiltaan. Seurustelukumppanit ei myöskään aina asu kätevästi lähistöllä, niin miten kukaan onnistuu käymään treffeillä arjen pyörityksen keskellä?
Toki jos on viikko lapsivapaata säännöllisesti, niin ymmärrän.
Yksinhuoltajilla tietysti eriasia. Meillä vuoroviikkovanhemmilla onnistuu kohtalaisen hyvin lapsivapaat tapaamiset. Kyllä me toisinaan näemme myös niin että jommalla kummalla on lapset, tai reissulle saattaa kumppani tulla mukaan. Harvoin kuinkenkaan niin että molempien lapset ovat läsnä. Pääasiassa kuitenkin näemme lapsivapaasti. Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin.
Ootkos miettinyt tätä: vuoroviikkovanhemmuudessa parisuhdeaikaa on runsain mitoin verrattuna ydinperheeseen, jossa lapset on aina paikalla. :)
Ompas uusperheessä siis hyviäkin puolia. Enemmän aikaa parisuhteen vaalimiseen!
Ei totaaliyksinhuoltajilla kuitenkaan eli ei kaikilla.
Uusperhe ei ole yksinhuoltajaperhe. Totaaliyksinhuoltaja on henkilö, joka asuu yksin lasten kanssa ilman uutta tai vanhaa kumppania.
Ei ole uusioperheitä, on vain yksinhuoltajaperheitä ja ydinperheitä. Yh-perhe ei muutu perheeksi, eronneen vanhemman uusioukko tai akka ei kuulu perheeseen joten yh perhe on yh perhe, kukaan vieras ei muutu huoltajaksi toisen lapsille. Lapsen huoltajat on omat biologiset isä ja äiti.
Niin, entäs jos ukko ja akka saa yhteisiä lapsia?
Eikö sittenkään ole perhe? Vai mikä se sitten on? 🤔
Ydinperhe on sellainen jossa on vanhemmat sekä heidän yhteiset lapset. Muunkinlaiset perheet ovat mahdollisia mutta ne eivät ole ydinperheitä. Esimerkiksi jos yhdellä tai molemmilla vanhemmalla on lapsia aikaisemmasta suhteesta niin kyseessä on uusperhe, ei ydinperhe.
Niin? Eihän tossa siitä kiistelty, onko sellainen ydinperhe, vaan siitä, onko se perhe ollenkaan.
Kun möykkääjä sanoo, että on vain kahdenlaisia perheitä" YH-perheitä ja ydinperheitä.
Niin mitä nuo sitten ovat, jossa on aiempien kumppanien lapsia + yhteisiä lapsia?
Tottakai on muunkinlaisia perheitä. Perhe koostuu ihmisistä jotka elävät yhdessä, ovat samaa taloutta. Joillekin perhemuodoille on annettu lisänimiä, jotta ne erottaa muista perhemuodosta. Esimerkiksi on ydinperheitä, yh-perheitä, uusperheitä, sateenkaariperheitä ja varmaan lukemattomia muunkinlaisia perheitä. Ei kannata ottaa itseensä jonkun kohkaamisesta netissä. Eläkää rauhassa omannäköisessä perheessänne ja käyttäkää siitä sellaista nimeä kuin tahdotte. Ulkopuolisten mutinat ovat ulkopuolisten mutinoita, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
"Eläkää rauhassa omannäköisessä perheessänne..."
- Helpommin sanottu kuin tehty uusperheessä.
"...ja käyttäkää siitä sellaista nimeä kuin tahdotte".
- Ai niinkuin perhemuotojen itsemäärittely? Tänään päätän olla uusperheen mies, huomenna taas ydinperheen nainen
Tottakai voit itse määritellä millä nimellä perhettäsi kutsut. Ei sitä missään lakikirjassa ole määrätty, että pitää käyttää jotain tiettyä nimeä. Karaavaani kulkee ja koirat haukkuu. Ulkuoliset inisee. Olen silti rauhassa tässä omassa perheessäni jota kutsun kuten haluan. Jos se netin anonyymipalstalla jotakuta häiritsee niin se ei kosketa minua lainkaan.
Tunnen muutaman ja vain yhdessä uusperheen äidillä oli lämpimältä kuulostavia tunteita miehensä ex-suhteen lapsiin.
Tällä yhdellä ja mielellään oli 2 yhteistä lasta, mutta nekin sitten eros lasten ollessa alakouluikäisiä.
Lähistöllä asuu nainen, jolla oli 1 lapsi eränsä kanssa ja meni sitten yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta exän kanssa. Saivat yhdessä lapsen. Kun tuo lapsi oli kouluiässä, pariskunta erosi ja nyt naisella on taas uusi mies, jolla on 2 alle kouluikäistä lasta.
Mietin vaan, mitä mahtavat tuntea nuo lapset, joilla oli äitipuoli ja enää ei olekaan. En ole ainakaan huomannut heidän käyvän tapaamassa entistä äitipuoltaan.
Mielipide: uusperheet on sekava järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi läheistä perhettä, 20 vuotta väliä. Vanhemmat erosi ja isä perusti välittömästi uusperheen. Toinen äiti oli yksin kunnes lapset aikuisia, toisella uusi kumppani on mutta yhdessä ei asuta. Arvatkaa kummassa kodissa esiteini- ja teini-ikäiset lapset viihtyivät?
Minä kun perustin uusperheen, oli lapset 12-14 v vuoroviikkolapsia. Miehellä oli omia lapsia, jotka eivät asuneet meillä. Kun he lopulta teininä halusivat purkaa vuoroviikkoilun, muuttivat he lopulta meidän luoksemme. Ja pysyivät meillä. Kuopus muutti ulos 23-vuotiaana.
Väitän, että uusperheen voi perustaa myös hyvin.
Me pidimme huolen siitä, että lapset eivät menetä saavutettuja etujaan. Esim. Kuopus oli tottunut siihen, että nukkumaan mennessä minä ja hän juttelemme puolisen tuntia kahdestaan. Ja se jatkui.
toisekseen pidimme huolen, että uusperhe tuo etuja. Ts. Lahjoimme. Ostin oman tietokoneen, mutta sanoimme että isäpuoli osti. Jne.
Kolmanneksi emme ikinä yrittäneet änkeä meitä ydinperheen muottiin. Olin paljon kolmistaan lasten kanssa.
Neljänneksi kaikille pitää olla oma huone ja oma soppi. Tosin Minun kuopukseni ja miehen kuopus tulivat niin hyvin toimeen, että halusivat nukkua samassa huoneessa.
Tähän kun liittää hyvän onnen, kaikkien yhteensopivat temperamenttit ja meidän aikuisten suurpiirteisen luonteen, niin kaikki meni hyvin.
Uusperheily ei sovi nipottajille.
Alue: Aihe vapaa
Fiksuin kommentti tässä viestiketjussa tähän mennessä 👆
Kiitos 🙏