Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.
En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.
Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.
En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.
Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä".
382 lisää:
Mun aviomieskin on aina ollut pihi, joten ollaan tää koko avioliitto eletty "minun rahat, sinun rahat" -periaatteella.
Kaikki maksetaan 50/50. Mä maksan kylläkin enemmän lapsen harrastuksia, koska miehen mielestä lapsella vois olla halvempi harrastus.
Ja vauva-ajan ja alanvaihtoon liittyvän opiskeluajan rahoitin säästöilläni, mies ei mua elättänyt.
Mutta siis koska olen koko tän avioliiton, tän ydinperheen olemassaolon ajan, elättänyt itse itseni niin sen suhteen ei mikään muuttuis. Vaan kyllä siinä menot lisääntyy, jos täytyykin pitää kahta omakotitaloa yhden sijaan, eikä maksaa 50/50 yhdestä.
Mulla tulot yli mediaanin ja aviomiehellä tuplasti mediaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Mutta lapselle se on aina perheenjäsen, lapsi voi sanoa että hänen perheeseen kuuluu isä ja äiti vaikkakin asuvat erikseen. Isä on aina hänelle perheenjäsen vaikka lapsi asuu äidin luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.
En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.
Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä".
382 lisää:
Mun aviomieskin on aina ollut pihi, joten ollaan tää koko avioliitto eletty "minun rahat, sinun rahat" -periaatteella.
Kaikki maksetaan 50/50. Mä maksan kylläkin enemmän lapsen harrastuksia, koska miehen mielestä lapsella vois olla halvempi harrastus.
Ja vauva-ajan ja alanvaihtoon liittyvän opiskeluajan rahoitin säästöilläni, mies ei mua elättänyt.
Mutta siis koska olen koko tän avioliiton, tän ydinperheen olemassaolon ajan, elättänyt itse itseni niin sen suhteen ei mikään muuttuis. Vaan kyllä siinä menot lisääntyy, jos täytyykin pitää kahta omakotitaloa yhden sijaan, eikä maksaa 50/50 yhdestä.
Mulla tulot yli mediaanin ja aviomiehellä tuplasti mediaani.
Mä ihmettelen vaan näitä "näin on sopivaa elää" -sääntöjä.
Lapset ei osais mitään uusperhettä hävetä, jos aikuiset ei juoruiluis niistä. Näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Mutta lapselle se on aina perheenjäsen, lapsi voi sanoa että hänen perheeseen kuuluu isä ja äiti vaikkakin asuvat erikseen. Isä on aina hänelle perheenjäsen vaikka lapsi asuu äidin luona.
Okei no eikö uusperheessäkin lapsi edelleen voi sanoa, että hänellä on isä ja äiti, vai mikä tässä on pointti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
mihin tutkimukseen- autenttiseen viittaat- waltaosa- tuskin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Sitten voi säästyneet rahat käyttää siihen että varmistaa tasavertaisen kohtelun lapsille.
Ahaaa eli tässä olikin kyse rahasta ja lahjoista.
Eli pienillä pennosilla lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti, mutta jos on enemmän rahaa niin sitten menee tasan.
No mistä helvetistä ajattelit erilaisen kohtelun juontuvan ellei tuloeroista?
Mulla on ihan hyvät tulot, joten en näe ongelmaa.
Entä sillä sun uudella puolisolla? Maksatko hänen viiden lapsensa harrastusvälineet samalla kun omasi, jos puolisolla ei ole varaa?
Lapsen isällä on vielä paremmat tulot, kun mulla....
Ja viiden lapsen isää tuskin ottaisin, itellä kun on ihan tarkotuksella vaan yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
No, itse jos olisin polkupyörää huoltamassa, niin samalla vaivalla tsekkaisin kaikki pyörät.
Tuota vaateasiaa myös mietin. Jos uusperheessä on kummankin lapsia, ja molempien lapset tarvitsevat vaikka uudet pipot ja hanskat syksyä varten.
Niin pitäisin minäkin kummallisena, että toinen kun ostoksilla käy, niin ostaisi vain omille lapsilleen. Itse kun katsoisin kaikille lapsille tarvittavat samalla kertaa.
Meillä äitipuoli ei ehdottomasti suostunut ostamaan minulle ja veljelleni mitään, koska hänellä ei ollut elatusvelvollisuutta. Sen sijaan olin useasti kaupoilla mukana katsomassa, kun hän osti omille lapsilleen vaatteita.
Sinä silloin varmasti tiesit, että sinulla on omat vanhempasi, jotka ostavat sinulle vaatteet.
Tässä näkyy kirkkaasti se, mistä puhutaan kun puhutaan uusioperheiden ongelmista. Jos ei ole itse elänyt lapsena sellaisessa, ei voi käsittää, miten eri asemassa lapset voivat perheen sisällä olla ihan vaikka vanhempien tulotason takia. Ei joku 8-vuotias voi ymmärtää järjellä, miksi hän ei saa viikkorahaa, vaikka perheen toiset lapset saavat.
Olen itse uusperheellinen ja tältä pohjalta kirjoitin äskeisin.
’Ei uusperheessä pidä toimia niin. Epätasa-arvo on aina läsnä toisen vanhemmat, isovanhempien ja kummien kautta. Mutta perheen sisällä lapsilla pitää olla sama elintaso.
Moni meistä on kasvanut aikana, jolloin ei ollut viikko-viikko -järjestelmää, vaan joka toinen viikonloppu -järjestelmä. Uusioperheen sisälle syntyy jo ihan siitä erilaisia hierarkioita, kun toiset lapset asuvat samassa talossa 24/7, toiset viikot ja toiset vain joka toinen viikonloppu. Yllättävän usein siinä kohtaa aletaan laskea pennosia siitä, miten paljon etä- ja lähivanhemmilla onkaan elintasovelvotteita sille ajalle, kun lapset ovat etävanhemman luona. Ja näissä "uusioperheissä" saatetaan kokea viikonloppulapset tosiaan vain vierailijoina "oikeassa uusioperheessä".
Mä olen aikeissa perustaa uusperheen, johon ei kuuli yhteisiä lapsia. Lapsia olisi vain yksi, niin ei tule sisaruskateutta tässäkään. Kuten ei ydinperheessäkään ollut.
Onneksi on vain yksi lapsi niin ei tule tällaisia sisaruskateus ongelmia! Ei ydin- eikä uusperheessä.
Sisarkateus on vain yksi ongelma, mutta muita ongelmia riittää ilmankin. Uusperheessä lapsella on aina se toinenkin vanhempi, joka vaikuttaa myös uuden kumppanin elämään monin tavoin. Lomien ja juhlapyhien vieton sopimisessa on aina mukana tavalla tai toisella puolison exä. Samoin muussa ajan- ja rahankäytössä.
Kun lapsen kotona asuu yhtäkkiä vieras uusi aikuinen, monenlaisia törmäyksiä tulee vastaan myös vaikkapa kotitöiden, lastenkasvatuksen ja ihan kaiken kanssa.No mitä tässä pitäis tehdä sitten?
Olen niin loppuun palanut tän ihanan ydinperheeni parisuhdeongelmiin.
Miehen salasuhteesta ja valehtelusta se lähti. Sen jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. En jaksa enää tehdä kunnolla töitäni enkä harrastaa.
Mies ei halua keskustella asioista ja jään aina ihan yksin. Tulen hulluksi tähän yksinäisyyteen näiden seinien sisällä, jota perheeksi kutsutaan. Vuosia kuluu, mutta aika ei vaan korjaa.
Ei, uusperhe ei ole ollut unelmani, mutta entä jos haluaisin vielä joskus kumppanin? Välillä mietin, että pakkaan kamani ja muutan ulkomaille enkä kerro kenellekään.
Silloin mä en perustais sitä pahaa uusperhettä, lapsi jäis puolisolle.
No ihan ekaksi eroa miehestäsi ja rakenna itsellesi ja lapsille hyvä elämä. Hemmottele itseäsi kun lapset ovat exällä ja tee just sitä mitä haluat. Katso sitten vähän ajan päästä, miltä tuntuu.
Tota, jos mä muutan pois niin lapsi jää todennäköisesti isälleen. Mikä oikeus mulla olis hänet viedä kotoaan?
Tiesitkö, ettei kaikki isät olekaan poissaolevia etäisiä?
Mitä se edes tarkoittaa "rakenna itsellesi ja lapselle hyvä elämä"? Mitä rasteja laitetaan ruutuun?
Äsken vielä olit perustamassa uusperhettä. Nyt oletkin jättämässä lasta isälle. Ei ole ihan looginen tämä sun tarina nyt.
Eli se ei olekaan uusperhe silloin, jos äiti on etävanhempi??
Ahaaa eli perinteisesti, jos mies on viikonloppuisä, hänellä ei uuden naisensa kanssa ole ollut uusperhettä. Onko se sitten ydinperhe, vaikka miehellä onkin jo lapsia toisen naisen kanssa?
Onhan se todella luonnoton viritys, pahinta että molemmilla murrosikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
No, itse jos olisin polkupyörää huoltamassa, niin samalla vaivalla tsekkaisin kaikki pyörät.
Tuota vaateasiaa myös mietin. Jos uusperheessä on kummankin lapsia, ja molempien lapset tarvitsevat vaikka uudet pipot ja hanskat syksyä varten.
Niin pitäisin minäkin kummallisena, että toinen kun ostoksilla käy, niin ostaisi vain omille lapsilleen. Itse kun katsoisin kaikille lapsille tarvittavat samalla kertaa.
Meillä äitipuoli ei ehdottomasti suostunut ostamaan minulle ja veljelleni mitään, koska hänellä ei ollut elatusvelvollisuutta. Sen sijaan olin useasti kaupoilla mukana katsomassa, kun hän osti omille lapsilleen vaatteita.
Sinä silloin varmasti tiesit, että sinulla on omat vanhempasi, jotka ostavat sinulle vaatteet.
Tässä näkyy kirkkaasti se, mistä puhutaan kun puhutaan uusioperheiden ongelmista. Jos ei ole itse elänyt lapsena sellaisessa, ei voi käsittää, miten eri asemassa lapset voivat perheen sisällä olla ihan vaikka vanhempien tulotason takia. Ei joku 8-vuotias voi ymmärtää järjellä, miksi hän ei saa viikkorahaa, vaikka perheen toiset lapset saavat.
Olen itse uusperheellinen ja tältä pohjalta kirjoitin äskeisin.
’Ei uusperheessä pidä toimia niin. Epätasa-arvo on aina läsnä toisen vanhemmat, isovanhempien ja kummien kautta. Mutta perheen sisällä lapsilla pitää olla sama elintaso.
Moni meistä on kasvanut aikana, jolloin ei ollut viikko-viikko -järjestelmää, vaan joka toinen viikonloppu -järjestelmä. Uusioperheen sisälle syntyy jo ihan siitä erilaisia hierarkioita, kun toiset lapset asuvat samassa talossa 24/7, toiset viikot ja toiset vain joka toinen viikonloppu. Yllättävän usein siinä kohtaa aletaan laskea pennosia siitä, miten paljon etä- ja lähivanhemmilla onkaan elintasovelvotteita sille ajalle, kun lapset ovat etävanhemman luona. Ja näissä "uusioperheissä" saatetaan kokea viikonloppulapset tosiaan vain vierailijoina "oikeassa uusioperheessä".
Mä olen aikeissa perustaa uusperheen, johon ei kuuli yhteisiä lapsia. Lapsia olisi vain yksi, niin ei tule sisaruskateutta tässäkään. Kuten ei ydinperheessäkään ollut.
Onneksi on vain yksi lapsi niin ei tule tällaisia sisaruskateus ongelmia! Ei ydin- eikä uusperheessä.
Sisarkateus on vain yksi ongelma, mutta muita ongelmia riittää ilmankin. Uusperheessä lapsella on aina se toinenkin vanhempi, joka vaikuttaa myös uuden kumppanin elämään monin tavoin. Lomien ja juhlapyhien vieton sopimisessa on aina mukana tavalla tai toisella puolison exä. Samoin muussa ajan- ja rahankäytössä.
Kun lapsen kotona asuu yhtäkkiä vieras uusi aikuinen, monenlaisia törmäyksiä tulee vastaan myös vaikkapa kotitöiden, lastenkasvatuksen ja ihan kaiken kanssa.No mitä tässä pitäis tehdä sitten?
Olen niin loppuun palanut tän ihanan ydinperheeni parisuhdeongelmiin.
Miehen salasuhteesta ja valehtelusta se lähti. Sen jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. En jaksa enää tehdä kunnolla töitäni enkä harrastaa.
Mies ei halua keskustella asioista ja jään aina ihan yksin. Tulen hulluksi tähän yksinäisyyteen näiden seinien sisällä, jota perheeksi kutsutaan. Vuosia kuluu, mutta aika ei vaan korjaa.
Ei, uusperhe ei ole ollut unelmani, mutta entä jos haluaisin vielä joskus kumppanin? Välillä mietin, että pakkaan kamani ja muutan ulkomaille enkä kerro kenellekään.
Silloin mä en perustais sitä pahaa uusperhettä, lapsi jäis puolisolle.
No ihan ekaksi eroa miehestäsi ja rakenna itsellesi ja lapsille hyvä elämä. Hemmottele itseäsi kun lapset ovat exällä ja tee just sitä mitä haluat. Katso sitten vähän ajan päästä, miltä tuntuu.
Tota, jos mä muutan pois niin lapsi jää todennäköisesti isälleen. Mikä oikeus mulla olis hänet viedä kotoaan?
Tiesitkö, ettei kaikki isät olekaan poissaolevia etäisiä?
Mitä se edes tarkoittaa "rakenna itsellesi ja lapselle hyvä elämä"? Mitä rasteja laitetaan ruutuun?
Äsken vielä olit perustamassa uusperhettä. Nyt oletkin jättämässä lasta isälle. Ei ole ihan looginen tämä sun tarina nyt.
Eli se ei olekaan uusperhe silloin, jos äiti on etävanhempi??
Ahaaa eli perinteisesti, jos mies on viikonloppuisä, hänellä ei uuden naisensa kanssa ole ollut uusperhettä. Onko se sitten ydinperhe, vaikka miehellä onkin jo lapsia toisen naisen kanssa?
Lisään tähän nyt vielä senkin, että enhän mä voi olettaa saavani lähivanhemmuuden vaan siksi, että olen nainen, kun mieskin on hyvä isä ja kaikenlisäksi hän tienaa enemmän.
Toisinsanoen, oltaisiin molemmat hyvä ehdokas lähivanhemmaksi (se virallinen, käytäntö sitten vaikka viikko-viikko, jos se vaan onnistuu), mutta miehen paremmat tulot kallistaa vaakakupin hänen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se todella luonnoton viritys, pahinta että molemmilla murrosikäisiä lapsia.
Että avioliitto ja ydinperhekö sitten on luonnollinen viritelmä?
Niitähän tosiaan näkee laajasti luonnossa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
No, itse jos olisin polkupyörää huoltamassa, niin samalla vaivalla tsekkaisin kaikki pyörät.
Tuota vaateasiaa myös mietin. Jos uusperheessä on kummankin lapsia, ja molempien lapset tarvitsevat vaikka uudet pipot ja hanskat syksyä varten.
Niin pitäisin minäkin kummallisena, että toinen kun ostoksilla käy, niin ostaisi vain omille lapsilleen. Itse kun katsoisin kaikille lapsille tarvittavat samalla kertaa.
Meillä äitipuoli ei ehdottomasti suostunut ostamaan minulle ja veljelleni mitään, koska hänellä ei ollut elatusvelvollisuutta. Sen sijaan olin useasti kaupoilla mukana katsomassa, kun hän osti omille lapsilleen vaatteita.
Sinä silloin varmasti tiesit, että sinulla on omat vanhempasi, jotka ostavat sinulle vaatteet.
Tässä näkyy kirkkaasti se, mistä puhutaan kun puhutaan uusioperheiden ongelmista. Jos ei ole itse elänyt lapsena sellaisessa, ei voi käsittää, miten eri asemassa lapset voivat perheen sisällä olla ihan vaikka vanhempien tulotason takia. Ei joku 8-vuotias voi ymmärtää järjellä, miksi hän ei saa viikkorahaa, vaikka perheen toiset lapset saavat.
Olen itse uusperheellinen ja tältä pohjalta kirjoitin äskeisin.
’Ei uusperheessä pidä toimia niin. Epätasa-arvo on aina läsnä toisen vanhemmat, isovanhempien ja kummien kautta. Mutta perheen sisällä lapsilla pitää olla sama elintaso.
Moni meistä on kasvanut aikana, jolloin ei ollut viikko-viikko -järjestelmää, vaan joka toinen viikonloppu -järjestelmä. Uusioperheen sisälle syntyy jo ihan siitä erilaisia hierarkioita, kun toiset lapset asuvat samassa talossa 24/7, toiset viikot ja toiset vain joka toinen viikonloppu. Yllättävän usein siinä kohtaa aletaan laskea pennosia siitä, miten paljon etä- ja lähivanhemmilla onkaan elintasovelvotteita sille ajalle, kun lapset ovat etävanhemman luona. Ja näissä "uusioperheissä" saatetaan kokea viikonloppulapset tosiaan vain vierailijoina "oikeassa uusioperheessä".
Mä olen aikeissa perustaa uusperheen, johon ei kuuli yhteisiä lapsia. Lapsia olisi vain yksi, niin ei tule sisaruskateutta tässäkään. Kuten ei ydinperheessäkään ollut.
Onneksi on vain yksi lapsi niin ei tule tällaisia sisaruskateus ongelmia! Ei ydin- eikä uusperheessä.
Sisarkateus on vain yksi ongelma, mutta muita ongelmia riittää ilmankin. Uusperheessä lapsella on aina se toinenkin vanhempi, joka vaikuttaa myös uuden kumppanin elämään monin tavoin. Lomien ja juhlapyhien vieton sopimisessa on aina mukana tavalla tai toisella puolison exä. Samoin muussa ajan- ja rahankäytössä.
Kun lapsen kotona asuu yhtäkkiä vieras uusi aikuinen, monenlaisia törmäyksiä tulee vastaan myös vaikkapa kotitöiden, lastenkasvatuksen ja ihan kaiken kanssa.No mitä tässä pitäis tehdä sitten?
Olen niin loppuun palanut tän ihanan ydinperheeni parisuhdeongelmiin.
Miehen salasuhteesta ja valehtelusta se lähti. Sen jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. En jaksa enää tehdä kunnolla töitäni enkä harrastaa.
Mies ei halua keskustella asioista ja jään aina ihan yksin. Tulen hulluksi tähän yksinäisyyteen näiden seinien sisällä, jota perheeksi kutsutaan. Vuosia kuluu, mutta aika ei vaan korjaa.
Ei, uusperhe ei ole ollut unelmani, mutta entä jos haluaisin vielä joskus kumppanin? Välillä mietin, että pakkaan kamani ja muutan ulkomaille enkä kerro kenellekään.
Silloin mä en perustais sitä pahaa uusperhettä, lapsi jäis puolisolle.
No ihan ekaksi eroa miehestäsi ja rakenna itsellesi ja lapsille hyvä elämä. Hemmottele itseäsi kun lapset ovat exällä ja tee just sitä mitä haluat. Katso sitten vähän ajan päästä, miltä tuntuu.
Tota, jos mä muutan pois niin lapsi jää todennäköisesti isälleen. Mikä oikeus mulla olis hänet viedä kotoaan?
Tiesitkö, ettei kaikki isät olekaan poissaolevia etäisiä?
Mitä se edes tarkoittaa "rakenna itsellesi ja lapselle hyvä elämä"? Mitä rasteja laitetaan ruutuun?
Äsken vielä olit perustamassa uusperhettä. Nyt oletkin jättämässä lasta isälle. Ei ole ihan looginen tämä sun tarina nyt.
Eli se ei olekaan uusperhe silloin, jos äiti on etävanhempi??
Ahaaa eli perinteisesti, jos mies on viikonloppuisä, hänellä ei uuden naisensa kanssa ole ollut uusperhettä. Onko se sitten ydinperhe, vaikka miehellä onkin jo lapsia toisen naisen kanssa?
Ite miellän myös, että ydinperhe on sellainen, jossa kummallakaan ei ole suhteen ulkopuolisia lapsia. Riippumatta siitä, vaikka heitä ei koskaan näkis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.
En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.
Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä".
Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Mutta lapselle se on aina perheenjäsen, lapsi voi sanoa että hänen perheeseen kuuluu isä ja äiti vaikkakin asuvat erikseen. Isä on aina hänelle perheenjäsen vaikka lapsi asuu äidin luona.
Okei no eikö uusperheessäkin lapsi edelleen voi sanoa, että hänellä on isä ja äiti, vai mikä tässä on pointti?
Tietysti voi, mutta tarkottaen omaa isäänsä, joka asuu muualla, äidin uudet miehet eivät ole lapselle mitään. Ei kukaan vieras kalle tai pertti ole lapselle isä, isä on se biologinen isä.
Ei omaksi lapsekseen voi sanoa naapurin lapsia, serkkujen lapsia, ketä tahansa. Järkikin sen jo sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.
En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.
Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä".
Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.
Sitten tulee vielä mieleen sekin, että jos nyt erottais, niin eikös siitä lapsen kuskaamisesta yms. tulis joka tapauksessa uudet kuviot? Lapselle kaksi kotia jne.
Lisäksi, mullahan ei ole mitään valtaa lapsen isän päätöksiin, joten hänhän saattais haluta/löytää uuden kumppanin ja hupsista, lapsella on uusperhe vaikkei niin pitänyt käydä.
Ehkä tässä nyt vaan usein haetaan jotain harhaista hallinnan illuusiota. Että kun elää näin niin voi ennustaa tulevaa. Kuvitelma, että kaikki ongelmanuoret tulee vaan uusperheistä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Eli jos ydinperheen vanhemmat asuu eri osotteissa, sekään ei ole silloin perhe?
Mutta lapselle se on aina perheenjäsen, lapsi voi sanoa että hänen perheeseen kuuluu isä ja äiti vaikkakin asuvat erikseen. Isä on aina hänelle perheenjäsen vaikka lapsi asuu äidin luona.
Okei no eikö uusperheessäkin lapsi edelleen voi sanoa, että hänellä on isä ja äiti, vai mikä tässä on pointti?
Tietysti voi, mutta tarkottaen omaa isäänsä, joka asuu muualla, äidin uudet miehet eivät ole lapselle mitään. Ei kukaan vieras kalle tai pertti ole lapselle isä, isä on se biologinen isä.
Ei omaksi lapsekseen voi sanoa naapurin lapsia, serkkujen lapsia, ketä tahansa. Järkikin sen jo sanoo.
No mitä hittoa, eikai kukaan käske kutsumaan äidin uutta kumppania isäksi tai isän uutta kumppania äidiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.
En mä tarvii elättäjää, mulla on hyvät tulot.
Mutta ei siinä ole mitään järkeä pitää kahta taloa vaan siksi, ettei "ole sopivaa asua yhdessä".
Sopivuudesta asia ei ole kiinni vaan siitä, että se on lapsille iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.
Syntyminen on iso riski ja usein vahingollista. Toki joskus kaikki menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Minulla ilmeisesti on käynyt tuuri, kun uudella naisellani on tosi hyvät väli vanhempiin tyttäriin ja myös meidän yhteiseen pieneen tyttäreen. Olihan se aluksi kova pala tyttärilleni, kun en enää halunnut olla heidän äitinsä kanssa (sisko + veli suhteessa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
En ole tuo aiemmin vastannut. Omista asunnoista käsin treffailu on pidemmän päälle hankalaa yksinhuoltajalla. Vapaa-aika kun painottuu loppuiltaan. Seurustelukumppanit ei myöskään aina asu kätevästi lähistöllä, niin miten kukaan onnistuu käymään treffeillä arjen pyörityksen keskellä?
Toki jos on viikko lapsivapaata säännöllisesti, niin ymmärrän.
Yksinhuoltajilla tietysti eriasia. Meillä vuoroviikkovanhemmilla onnistuu kohtalaisen hyvin lapsivapaat tapaamiset. Kyllä me toisinaan näemme myös niin että jommalla kummalla on lapset, tai reissulle saattaa kumppani tulla mukaan. Harvoin kuinkenkaan niin että molempien lapset ovat läsnä. Pääasiassa kuitenkin näemme lapsivapaasti. Toisen aikuisen läsnäolo vie kuitenkin vanhemman huomiota lapsista. Ei mekään asuta mitenkään lähellä, mutta samassa kunnassa kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Tuskinpa ne lapset tai nuoret on vieraita yhteenmuuttaessa? Eiköhän useimmat ole viettäneet aikaan tai lomailleet yhdessä ennen yhteenmuuttoa.