Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Sitten voi säästyneet rahat käyttää siihen että varmistaa tasavertaisen kohtelun lapsille.
Ahaaa eli tässä olikin kyse rahasta ja lahjoista.
Eli pienillä pennosilla lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti, mutta jos on enemmän rahaa niin sitten menee tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
No, itse jos olisin polkupyörää huoltamassa, niin samalla vaivalla tsekkaisin kaikki pyörät.
Tuota vaateasiaa myös mietin. Jos uusperheessä on kummankin lapsia, ja molempien lapset tarvitsevat vaikka uudet pipot ja hanskat syksyä varten.
Niin pitäisin minäkin kummallisena, että toinen kun ostoksilla käy, niin ostaisi vain omille lapsilleen. Itse kun katsoisin kaikille lapsille tarvittavat samalla kertaa.
Meillä äitipuoli ei ehdottomasti suostunut ostamaan minulle ja veljelleni mitään, koska hänellä ei ollut elatusvelvollisuutta. Sen sijaan olin useasti kaupoilla mukana katsomassa, kun hän osti omille lapsilleen vaatteita.
Sinä silloin varmasti tiesit, että sinulla on omat vanhempasi, jotka ostavat sinulle vaatteet.
Tässä näkyy kirkkaasti se, mistä puhutaan kun puhutaan uusioperheiden ongelmista. Jos ei ole itse elänyt lapsena sellaisessa, ei voi käsittää, miten eri asemassa lapset voivat perheen sisällä olla ihan vaikka vanhempien tulotason takia. Ei joku 8-vuotias voi ymmärtää järjellä, miksi hän ei saa viikkorahaa, vaikka perheen toiset lapset saavat.
Olen itse uusperheellinen ja tältä pohjalta kirjoitin äskeisin.
’Ei uusperheessä pidä toimia niin. Epätasa-arvo on aina läsnä toisen vanhemmat, isovanhempien ja kummien kautta. Mutta perheen sisällä lapsilla pitää olla sama elintaso.
Moni meistä on kasvanut aikana, jolloin ei ollut viikko-viikko -järjestelmää, vaan joka toinen viikonloppu -järjestelmä. Uusioperheen sisälle syntyy jo ihan siitä erilaisia hierarkioita, kun toiset lapset asuvat samassa talossa 24/7, toiset viikot ja toiset vain joka toinen viikonloppu. Yllättävän usein siinä kohtaa aletaan laskea pennosia siitä, miten paljon etä- ja lähivanhemmilla onkaan elintasovelvotteita sille ajalle, kun lapset ovat etävanhemman luona. Ja näissä "uusioperheissä" saatetaan kokea viikonloppulapset tosiaan vain vierailijoina "oikeassa uusioperheessä".
Mä olen aikeissa perustaa uusperheen, johon ei kuuli yhteisiä lapsia. Lapsia olisi vain yksi, niin ei tule sisaruskateutta tässäkään. Kuten ei ydinperheessäkään ollut.
Onneksi on vain yksi lapsi niin ei tule tällaisia sisaruskateus ongelmia! Ei ydin- eikä uusperheessä.
Sisarkateus on vain yksi ongelma, mutta muita ongelmia riittää ilmankin. Uusperheessä lapsella on aina se toinenkin vanhempi, joka vaikuttaa myös uuden kumppanin elämään monin tavoin. Lomien ja juhlapyhien vieton sopimisessa on aina mukana tavalla tai toisella puolison exä. Samoin muussa ajan- ja rahankäytössä.
Kun lapsen kotona asuu yhtäkkiä vieras uusi aikuinen, monenlaisia törmäyksiä tulee vastaan myös vaikkapa kotitöiden, lastenkasvatuksen ja ihan kaiken kanssa.No mitä tässä pitäis tehdä sitten?
Olen niin loppuun palanut tän ihanan ydinperheeni parisuhdeongelmiin.
Miehen salasuhteesta ja valehtelusta se lähti. Sen jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. En jaksa enää tehdä kunnolla töitäni enkä harrastaa.
Mies ei halua keskustella asioista ja jään aina ihan yksin. Tulen hulluksi tähän yksinäisyyteen näiden seinien sisällä, jota perheeksi kutsutaan. Vuosia kuluu, mutta aika ei vaan korjaa.
Ei, uusperhe ei ole ollut unelmani, mutta entä jos haluaisin vielä joskus kumppanin? Välillä mietin, että pakkaan kamani ja muutan ulkomaille enkä kerro kenellekään.
Silloin mä en perustais sitä pahaa uusperhettä, lapsi jäis puolisolle.
No ihan ekaksi eroa miehestäsi ja rakenna itsellesi ja lapsille hyvä elämä. Hemmottele itseäsi kun lapset ovat exällä ja tee just sitä mitä haluat. Katso sitten vähän ajan päästä, miltä tuntuu.
Tota, jos mä muutan pois niin lapsi jää todennäköisesti isälleen. Mikä oikeus mulla olis hänet viedä kotoaan?
Tiesitkö, ettei kaikki isät olekaan poissaolevia etäisiä?
Mitä se edes tarkoittaa "rakenna itsellesi ja lapselle hyvä elämä"? Mitä rasteja laitetaan ruutuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin varakkaassa ydinperheessä, jossa lapsille oli erilainen kohtelu ja eriarvoiset lahjat. Lapselle on parempi että kaikki sisarukset saavat vaikka viiden euron lahjan, kuin tilanne jossa hän saa itse parikympin lahjan ja sisarukset satojen eurojen lahjat.
Minulla ei ole kokemusta uusperheestä, mutta itse eronneena ajattelen että suostuisin vain jos kaikille lapsille olisi aina sama kohtelu sovittuna. Ei lapset ymmärrä aikuisten välisiä monimutkaisia kuvioita, he ymmärtävät että tuo toinen sai enemmän.
Ei se sopiminen auta, jos käytäntö on muuta. Toisen ihmisen lasten elämään ei ole niin helppoa hypätä vieraana aikuisena ja yhdistää ennestään erilaiset perheet samaksi perheeksi.
Ymmärrettävää, mutta jos ei onnistu niin parempi asua erillään.
Koskee myös ydinperheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Sitten voi säästyneet rahat käyttää siihen että varmistaa tasavertaisen kohtelun lapsille.
Ahaaa eli tässä olikin kyse rahasta ja lahjoista.
Eli pienillä pennosilla lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti, mutta jos on enemmän rahaa niin sitten menee tasan.
No mistä helvetistä ajattelit erilaisen kohtelun juontuvan ellei tuloeroista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Sitten voi säästyneet rahat käyttää siihen että varmistaa tasavertaisen kohtelun lapsille.
Ahaaa eli tässä olikin kyse rahasta ja lahjoista.
Eli pienillä pennosilla lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti, mutta jos on enemmän rahaa niin sitten menee tasan.
No mistä helvetistä ajattelit erilaisen kohtelun juontuvan ellei tuloeroista?
Mulla on ihan hyvät tulot, joten en näe ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun vanhempani olisivat eronneet ja olisi pitänyt kouluikäisenä muuttaa yhteen itselleni vieraiden lasten tai nuorten kanssa, olisin seonnut, ehkä tappanut itseni ahdistuksesta. En ikinä laittaisi lapsiani asumaan uuden kumppanin lasten kanssa. Uusi puoliso saattaa olla ok jos kaikki on aikuisten toiminnassa kunnossa ja on ensin tutustuttu pitkään ja lapsen mielipide on kuultu sekä ehdottoman myönteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Sitten voi säästyneet rahat käyttää siihen että varmistaa tasavertaisen kohtelun lapsille.
Ahaaa eli tässä olikin kyse rahasta ja lahjoista.
Eli pienillä pennosilla lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti, mutta jos on enemmän rahaa niin sitten menee tasan.
No mistä helvetistä ajattelit erilaisen kohtelun juontuvan ellei tuloeroista?
Mulla on ihan hyvät tulot, joten en näe ongelmaa.
Entä sillä sun uudella puolisolla? Maksatko hänen viiden lapsensa harrastusvälineet samalla kun omasi, jos puolisolla ei ole varaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
No, itse jos olisin polkupyörää huoltamassa, niin samalla vaivalla tsekkaisin kaikki pyörät.
Tuota vaateasiaa myös mietin. Jos uusperheessä on kummankin lapsia, ja molempien lapset tarvitsevat vaikka uudet pipot ja hanskat syksyä varten.
Niin pitäisin minäkin kummallisena, että toinen kun ostoksilla käy, niin ostaisi vain omille lapsilleen. Itse kun katsoisin kaikille lapsille tarvittavat samalla kertaa.
Meillä äitipuoli ei ehdottomasti suostunut ostamaan minulle ja veljelleni mitään, koska hänellä ei ollut elatusvelvollisuutta. Sen sijaan olin useasti kaupoilla mukana katsomassa, kun hän osti omille lapsilleen vaatteita.
Sinä silloin varmasti tiesit, että sinulla on omat vanhempasi, jotka ostavat sinulle vaatteet.
Tässä näkyy kirkkaasti se, mistä puhutaan kun puhutaan uusioperheiden ongelmista. Jos ei ole itse elänyt lapsena sellaisessa, ei voi käsittää, miten eri asemassa lapset voivat perheen sisällä olla ihan vaikka vanhempien tulotason takia. Ei joku 8-vuotias voi ymmärtää järjellä, miksi hän ei saa viikkorahaa, vaikka perheen toiset lapset saavat.
Olen itse uusperheellinen ja tältä pohjalta kirjoitin äskeisin.
’Ei uusperheessä pidä toimia niin. Epätasa-arvo on aina läsnä toisen vanhemmat, isovanhempien ja kummien kautta. Mutta perheen sisällä lapsilla pitää olla sama elintaso.
Moni meistä on kasvanut aikana, jolloin ei ollut viikko-viikko -järjestelmää, vaan joka toinen viikonloppu -järjestelmä. Uusioperheen sisälle syntyy jo ihan siitä erilaisia hierarkioita, kun toiset lapset asuvat samassa talossa 24/7, toiset viikot ja toiset vain joka toinen viikonloppu. Yllättävän usein siinä kohtaa aletaan laskea pennosia siitä, miten paljon etä- ja lähivanhemmilla onkaan elintasovelvotteita sille ajalle, kun lapset ovat etävanhemman luona. Ja näissä "uusioperheissä" saatetaan kokea viikonloppulapset tosiaan vain vierailijoina "oikeassa uusioperheessä".
Mä olen aikeissa perustaa uusperheen, johon ei kuuli yhteisiä lapsia. Lapsia olisi vain yksi, niin ei tule sisaruskateutta tässäkään. Kuten ei ydinperheessäkään ollut.
Onneksi on vain yksi lapsi niin ei tule tällaisia sisaruskateus ongelmia! Ei ydin- eikä uusperheessä.
Sisarkateus on vain yksi ongelma, mutta muita ongelmia riittää ilmankin. Uusperheessä lapsella on aina se toinenkin vanhempi, joka vaikuttaa myös uuden kumppanin elämään monin tavoin. Lomien ja juhlapyhien vieton sopimisessa on aina mukana tavalla tai toisella puolison exä. Samoin muussa ajan- ja rahankäytössä.
Kun lapsen kotona asuu yhtäkkiä vieras uusi aikuinen, monenlaisia törmäyksiä tulee vastaan myös vaikkapa kotitöiden, lastenkasvatuksen ja ihan kaiken kanssa.No mitä tässä pitäis tehdä sitten?
Olen niin loppuun palanut tän ihanan ydinperheeni parisuhdeongelmiin.
Miehen salasuhteesta ja valehtelusta se lähti. Sen jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. En jaksa enää tehdä kunnolla töitäni enkä harrastaa.
Mies ei halua keskustella asioista ja jään aina ihan yksin. Tulen hulluksi tähän yksinäisyyteen näiden seinien sisällä, jota perheeksi kutsutaan. Vuosia kuluu, mutta aika ei vaan korjaa.
Ei, uusperhe ei ole ollut unelmani, mutta entä jos haluaisin vielä joskus kumppanin? Välillä mietin, että pakkaan kamani ja muutan ulkomaille enkä kerro kenellekään.
Silloin mä en perustais sitä pahaa uusperhettä, lapsi jäis puolisolle.
No ihan ekaksi eroa miehestäsi ja rakenna itsellesi ja lapsille hyvä elämä. Hemmottele itseäsi kun lapset ovat exällä ja tee just sitä mitä haluat. Katso sitten vähän ajan päästä, miltä tuntuu.
Tota, jos mä muutan pois niin lapsi jää todennäköisesti isälleen. Mikä oikeus mulla olis hänet viedä kotoaan?
Tiesitkö, ettei kaikki isät olekaan poissaolevia etäisiä?
Mitä se edes tarkoittaa "rakenna itsellesi ja lapselle hyvä elämä"? Mitä rasteja laitetaan ruutuun?
Äsken vielä olit perustamassa uusperhettä. Nyt oletkin jättämässä lasta isälle. Ei ole ihan looginen tämä sun tarina nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi suhde tarkoita automaattisesti uusperhettä. Ihan voitte asua omissa talouksissanne ja treffailla.
Ja onhan se taloudellisestikin aika raskasta pitää kahta kotia vaan siksi, että "uusperheellistyminen on väärin".
Omaa talouttahan tässä on pidetty avioerosta lähtien. Ei se sen kalliimaksi ole tullut vaikka minulla on nykyään uusi parisuhde. Kommentistasi tulee se kuva että parisuhteen sijaan etsit itsellesi elättäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
No, itse jos olisin polkupyörää huoltamassa, niin samalla vaivalla tsekkaisin kaikki pyörät.
Tuota vaateasiaa myös mietin. Jos uusperheessä on kummankin lapsia, ja molempien lapset tarvitsevat vaikka uudet pipot ja hanskat syksyä varten.
Niin pitäisin minäkin kummallisena, että toinen kun ostoksilla käy, niin ostaisi vain omille lapsilleen. Itse kun katsoisin kaikille lapsille tarvittavat samalla kertaa.
Meillä äitipuoli ei ehdottomasti suostunut ostamaan minulle ja veljelleni mitään, koska hänellä ei ollut elatusvelvollisuutta. Sen sijaan olin useasti kaupoilla mukana katsomassa, kun hän osti omille lapsilleen vaatteita.
Sinä silloin varmasti tiesit, että sinulla on omat vanhempasi, jotka ostavat sinulle vaatteet.
Tässä näkyy kirkkaasti se, mistä puhutaan kun puhutaan uusioperheiden ongelmista. Jos ei ole itse elänyt lapsena sellaisessa, ei voi käsittää, miten eri asemassa lapset voivat perheen sisällä olla ihan vaikka vanhempien tulotason takia. Ei joku 8-vuotias voi ymmärtää järjellä, miksi hän ei saa viikkorahaa, vaikka perheen toiset lapset saavat.
Olen itse uusperheellinen ja tältä pohjalta kirjoitin äskeisin.
’Ei uusperheessä pidä toimia niin. Epätasa-arvo on aina läsnä toisen vanhemmat, isovanhempien ja kummien kautta. Mutta perheen sisällä lapsilla pitää olla sama elintaso.
Moni meistä on kasvanut aikana, jolloin ei ollut viikko-viikko -järjestelmää, vaan joka toinen viikonloppu -järjestelmä. Uusioperheen sisälle syntyy jo ihan siitä erilaisia hierarkioita, kun toiset lapset asuvat samassa talossa 24/7, toiset viikot ja toiset vain joka toinen viikonloppu. Yllättävän usein siinä kohtaa aletaan laskea pennosia siitä, miten paljon etä- ja lähivanhemmilla onkaan elintasovelvotteita sille ajalle, kun lapset ovat etävanhemman luona. Ja näissä "uusioperheissä" saatetaan kokea viikonloppulapset tosiaan vain vierailijoina "oikeassa uusioperheessä".
Mä olen aikeissa perustaa uusperheen, johon ei kuuli yhteisiä lapsia. Lapsia olisi vain yksi, niin ei tule sisaruskateutta tässäkään. Kuten ei ydinperheessäkään ollut.
Onneksi on vain yksi lapsi niin ei tule tällaisia sisaruskateus ongelmia! Ei ydin- eikä uusperheessä.
Sisarkateus on vain yksi ongelma, mutta muita ongelmia riittää ilmankin. Uusperheessä lapsella on aina se toinenkin vanhempi, joka vaikuttaa myös uuden kumppanin elämään monin tavoin. Lomien ja juhlapyhien vieton sopimisessa on aina mukana tavalla tai toisella puolison exä. Samoin muussa ajan- ja rahankäytössä.
Kun lapsen kotona asuu yhtäkkiä vieras uusi aikuinen, monenlaisia törmäyksiä tulee vastaan myös vaikkapa kotitöiden, lastenkasvatuksen ja ihan kaiken kanssa.No mitä tässä pitäis tehdä sitten?
Olen niin loppuun palanut tän ihanan ydinperheeni parisuhdeongelmiin.
Miehen salasuhteesta ja valehtelusta se lähti. Sen jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. En jaksa enää tehdä kunnolla töitäni enkä harrastaa.
Mies ei halua keskustella asioista ja jään aina ihan yksin. Tulen hulluksi tähän yksinäisyyteen näiden seinien sisällä, jota perheeksi kutsutaan. Vuosia kuluu, mutta aika ei vaan korjaa.
Ei, uusperhe ei ole ollut unelmani, mutta entä jos haluaisin vielä joskus kumppanin? Välillä mietin, että pakkaan kamani ja muutan ulkomaille enkä kerro kenellekään.
Silloin mä en perustais sitä pahaa uusperhettä, lapsi jäis puolisolle.
No ihan ekaksi eroa miehestäsi ja rakenna itsellesi ja lapsille hyvä elämä. Hemmottele itseäsi kun lapset ovat exällä ja tee just sitä mitä haluat. Katso sitten vähän ajan päästä, miltä tuntuu.
Tota, jos mä muutan pois niin lapsi jää todennäköisesti isälleen. Mikä oikeus mulla olis hänet viedä kotoaan?
Tiesitkö, ettei kaikki isät olekaan poissaolevia etäisiä?
Mitä se edes tarkoittaa "rakenna itsellesi ja lapselle hyvä elämä"? Mitä rasteja laitetaan ruutuun?
No mä oletin, että jakaisitte eron jälkeen vanhemmuuden 50-50, kun se on nykyään aika default-ratkaisu, ja myös siksi, että pohdit voitko perustaa uusperheen - kun jos lapsi ei ole sulla juuri koskaan niin ethän sä joudu mitään uusperhettä perustamaan.
Mutta korjaan sitten neuvoani niin, että eroa nyt ihan ensin ja ala elää niin kuin haluat. Eiköhän asiat siitä selkeydy.
Mies näytä naisellesi miten suoritat masturbaation ilman käsiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi perhe kasvatti ja onpa se kivaa murrosiässä, kun isäpuolen ei yhtäkkiä saa pitää mitään yhteyttä. Kaikki pitää olla niinkuin ei olisi koskaan ollut. Aikuiset ihmiset älkää tuoko ihmisiä lasten elämään jos ette ole valmiita pitämään heitä aina "perheenä". Muistutan että lapsella on oikeus ei aikuisilla lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos minun vanhempani olisivat eronneet ja olisi pitänyt kouluikäisenä muuttaa yhteen itselleni vieraiden lasten tai nuorten kanssa, olisin seonnut, ehkä tappanut itseni ahdistuksesta. En ikinä laittaisi lapsiani asumaan uuden kumppanin lasten kanssa. Uusi puoliso saattaa olla ok jos kaikki on aikuisten toiminnassa kunnossa ja on ensin tutustuttu pitkään ja lapsen mielipide on kuultu sekä ehdottoman myönteinen.
Minä olen uusperheessä, nyt lapset jo aikuisia.
Minun kaksi lasta ja miehen kaksi lasta olivat suht saman ikäisiä. Miehen tytär oli oikea sosiaalinen ilopilleri, ja on vieläkin. Miellyttävä miellyttäjä, puhelias ja aina iloinen. Hän sitoi kaikki lapset yhteen. Minun poikani sanoi aikuisena, että on tyttö on hänen bro.
Haluan tällä vain aanoa, että ikinä ei tiedä, miten temperamentit osuvat yhteen.
Alue: Aihe vapaa
No ihan ekaksi eroa miehestäsi ja rakenna itsellesi ja lapsille hyvä elämä. Hemmottele itseäsi kun lapset ovat exällä ja tee just sitä mitä haluat. Katso sitten vähän ajan päästä, miltä tuntuu.