Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsille se on aina kamalaa alusta asti ja hammasta purren pitää kestää itsekkäiden vanhempien vuoksi.

Ei kaikille. Itselleni oli helpotus saada riehuvan juoppoisän tilalle mukava isäpuoli ja siskopuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Äidin uusi naiskumppani voi aivan hyvin korvata kelvottoman isän perheen toisena aikuisena. Vähintäänkin paikata hänen aiheuttamiaan puutteita.

No just, lapset häpee ja koulussa kiusataan tuollasesta. Ja tietysti kiusa kohdistuu viattomiin lapsiin. On häpee jos kaikilla muilla on isä ja yhdellä on  sitten...! Pitäisi ajatella lapsia eikä riekkua itse niinkuin itse haluaa, säälikää lapsia, heidän vika ei ole että aikuiset etsii onnen  kenestä tahansa. Mä en voi kuvitellakkaan että mun lapseni  kaveeraisi  tuollasten llasten kanssa .. ei ikinä, tarkkaan katsottava kuka  elelee mitenkin. Normaalien ihmisten  perhe on isä äiti ja lapset.

Ei välttämättä. Riippuu ihan piireistä.

Kaikki lapset häpee tuollasia vanhempia. Huomaa että harrastukset ja koulu menee heikosti, lapsella ei ole enää kavereita, ja perhe käsitys on  väärentynyt. Lapeset on masentuneita ja syrjäytyneitä ja vetäytyy yksin oloon.   Raamatussakin puhutaan miehestä ja naisesta  joten he ovat vain oikeutettuja perheen perustamiseen. Muutoinhan se ei ole mahdollistakaan.  Lapsille pitää opettaa mikä on oikein mikä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Äidin uusi naiskumppani voi aivan hyvin korvata kelvottoman isän perheen toisena aikuisena. Vähintäänkin paikata hänen aiheuttamiaan puutteita.

No just, lapset häpee ja koulussa kiusataan tuollasesta. Ja tietysti kiusa kohdistuu viattomiin lapsiin. On häpee jos kaikilla muilla on isä ja yhdellä on  sitten...! Pitäisi ajatella lapsia eikä riekkua itse niinkuin itse haluaa, säälikää lapsia, heidän vika ei ole että aikuiset etsii onnen  kenestä tahansa. Mä en voi kuvitellakkaan että mun lapseni  kaveeraisi  tuollasten llasten kanssa .. ei ikinä, tarkkaan katsottava kuka  elelee mitenkin. Normaalien ihmisten  perhe on isä äiti ja lapset.

Ei välttämättä. Riippuu ihan piireistä.

Kaikki lapset häpee tuollasia vanhempia. Huomaa että harrastukset ja koulu menee heikosti, lapsella ei ole enää kavereita, ja perhe käsitys on  väärentynyt. Lapeset on masentuneita ja syrjäytyneitä ja vetäytyy yksin oloon.   Raamatussakin puhutaan miehestä ja naisesta  joten he ovat vain oikeutettuja perheen perustamiseen. Muutoinhan se ei ole mahdollistakaan.  Lapsille pitää opettaa mikä on oikein mikä väärin.

Ikävää jos lapsillasi ei ole harrastuksia. Suosittelen vaihtamaan vähän niitä piirejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Äidin uusi naiskumppani voi aivan hyvin korvata kelvottoman isän perheen toisena aikuisena. Vähintäänkin paikata hänen aiheuttamiaan puutteita.

No just, lapset häpee ja koulussa kiusataan tuollasesta. Ja tietysti kiusa kohdistuu viattomiin lapsiin. On häpee jos kaikilla muilla on isä ja yhdellä on  sitten...! Pitäisi ajatella lapsia eikä riekkua itse niinkuin itse haluaa, säälikää lapsia, heidän vika ei ole että aikuiset etsii onnen  kenestä tahansa. Mä en voi kuvitellakkaan että mun lapseni  kaveeraisi  tuollasten llasten kanssa .. ei ikinä, tarkkaan katsottava kuka  elelee mitenkin. Normaalien ihmisten  perhe on isä äiti ja lapset.

Ei välttämättä. Riippuu ihan piireistä.

Kaikki lapset häpee tuollasia vanhempia. Huomaa että harrastukset ja koulu menee heikosti, lapsella ei ole enää kavereita, ja perhe käsitys on  väärentynyt. Lapeset on masentuneita ja syrjäytyneitä ja vetäytyy yksin oloon.   Raamatussakin puhutaan miehestä ja naisesta  joten he ovat vain oikeutettuja perheen perustamiseen. Muutoinhan se ei ole mahdollistakaan.  Lapsille pitää opettaa mikä on oikein mikä väärin.

Ikävää jos lapsillasi ei ole harrastuksia. Suosittelen vaihtamaan vähän niitä piirejä.

Heh... olen pahoillani, että et omaa tuota  lukutaitoa. Sitä se tekee kun elät  epänormaalissa suhteessa, terve ja normaali on sulla sekottunut. Tai ehkä olet vielä teini, joka  etsii  identiteettiään väärään suuntaan  sekin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta. 

Ei vaan sinä taidat olla se lapatossu-isä joka pitää tyttäriä prinsessoina eikä vaadi heiltä ikinä mitään? Usein naisia käynyt kääntymässä.. eli vika on HEISSÄ? :D 

Oma kokemukseni, miesystävä halusi ensin muuttaa yhteen ja koin sen jopa painostavana. Rakastan miestä, mutta olen ollut oikeastaan aina lasten yksinhuoltaja, sain lapset 21- ja 23-vuotiaana ja olen asunut heidän kanssa kolmisteen siitä lähtien kun nuorempi oli vasta vauva. Nyt lapset on jo koululaisia, ja olen kokenut, että arki sujuu suhteellisen helposti. 

Suostuin kuitenkin yhteenmuuttoon uuden miehen kanssa ja muutaman viikon jälkeen alkoi olla melko myrskyisää parisuhteessa. Ahdistuin (olen nepsy) ja sulkeuduin usein toiseen huoneeseen. Miehestä taas tuntui, ettei hän mitenkään pääse osaksi meidän perhe-elämää. Siinä vaiheessa seurustelua oli takana pari vuotta. Lopulta päädyttiin muuttamaan erilleen ja asuttiin siten muutama kk. Muutettiin lopulta takaisin yhteen ja nyt kaikki on sujunut ihanasti. Olen oppinut antamaan vastuuta miesystävälle ja luottamaan häneen, uskallan esim. pyytää apua ja puhua asioista, tunnetaan toisemme paljon paremmin nykyään. 

Eli sanoisin, että alku voi olla vaikeaa, pitää puhua asioista ja sopia käytännön jutuista. 

No ehkä se kärjistetysti noin menee.

Meilläkin aluksi oli sovittu että asioita tuodaan esiin ja niistä puhutaan, mutta aika äkkiä puolisoni ehkä unohti tämän tai sitten ei alunperin ymmärtänyt mitä se tarkoittaa.. Tästä aiheutui sitten jonkin verran yhteen ottamista riitoja. Ollaan kuitenkin jo "loppusuoralla" kun jälkikasvu aikuistuu ja ihan vuoden päästä olemme kahden. Kyllä sen jaksaa odottaa.

Mietin usein että miehen jo aikuinen tytär joka täällä välillä on niin on kuin hiljainen terroristi. Hän aiheuttaa ikävän ilmapiirin kun mikään ei kelpaa. Se on raskasta kun täytyy varoa kaikkea mitä tekee/ tapahtuu jn... Isänsä on tottakai lastaan rakastava ja haluaa ymmärtää kaiken ja myöntyy kaikkeen sellaiseen mihin en itse ikinä pystyisi. Pysyttelen taka-alalla ja yritän kestää.

Kolmen pojan äitinä minun on vain ehkä vaikea ymmärtää teini-ikäisiä tyttöjä ! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Äidin uusi naiskumppani voi aivan hyvin korvata kelvottoman isän perheen toisena aikuisena. Vähintäänkin paikata hänen aiheuttamiaan puutteita.

No just, lapset häpee ja koulussa kiusataan tuollasesta. Ja tietysti kiusa kohdistuu viattomiin lapsiin. On häpee jos kaikilla muilla on isä ja yhdellä on  sitten...! Pitäisi ajatella lapsia eikä riekkua itse niinkuin itse haluaa, säälikää lapsia, heidän vika ei ole että aikuiset etsii onnen  kenestä tahansa. Mä en voi kuvitellakkaan että mun lapseni  kaveeraisi  tuollasten llasten kanssa .. ei ikinä, tarkkaan katsottava kuka  elelee mitenkin. Normaalien ihmisten  perhe on isä äiti ja lapset.

Ei välttämättä. Riippuu ihan piireistä.

Kaikki lapset häpee tuollasia vanhempia. Huomaa että harrastukset ja koulu menee heikosti, lapsella ei ole enää kavereita, ja perhe käsitys on  väärentynyt. Lapeset on masentuneita ja syrjäytyneitä ja vetäytyy yksin oloon.   Raamatussakin puhutaan miehestä ja naisesta  joten he ovat vain oikeutettuja perheen perustamiseen. Muutoinhan se ei ole mahdollistakaan.  Lapsille pitää opettaa mikä on oikein mikä väärin.

Ikävää jos lapsillasi ei ole harrastuksia. Suosittelen vaihtamaan vähän niitä piirejä.

Heh... olen pahoillani, että et omaa tuota  lukutaitoa. Sitä se tekee kun elät  epänormaalissa suhteessa, terve ja normaali on sulla sekottunut. Tai ehkä olet vielä teini, joka  etsii  identiteettiään väärään suuntaan  sekin.

Jos sinun mielestäsi yli 50 om teini niin ehkä sitten on. Muutenkin vedät sellaosia ykeistyksiä etkä voisi kysyä että mikä ikäiset mielestäsi eivät ole enää teinejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Äidin uusi naiskumppani voi aivan hyvin korvata kelvottoman isän perheen toisena aikuisena. Vähintäänkin paikata hänen aiheuttamiaan puutteita.

No just, lapset häpee ja koulussa kiusataan tuollasesta. Ja tietysti kiusa kohdistuu viattomiin lapsiin. On häpee jos kaikilla muilla on isä ja yhdellä on  sitten...! Pitäisi ajatella lapsia eikä riekkua itse niinkuin itse haluaa, säälikää lapsia, heidän vika ei ole että aikuiset etsii onnen  kenestä tahansa. Mä en voi kuvitellakkaan että mun lapseni  kaveeraisi  tuollasten llasten kanssa .. ei ikinä, tarkkaan katsottava kuka  elelee mitenkin. Normaalien ihmisten  perhe on isä äiti ja lapset.

Ei välttämättä. Riippuu ihan piireistä.

Kaikki lapset häpee tuollasia vanhempia. Huomaa että harrastukset ja koulu menee heikosti, lapsella ei ole enää kavereita, ja perhe käsitys on  väärentynyt. Lapeset on masentuneita ja syrjäytyneitä ja vetäytyy yksin oloon.   Raamatussakin puhutaan miehestä ja naisesta  joten he ovat vain oikeutettuja perheen perustamiseen. Muutoinhan se ei ole mahdollistakaan.  Lapsille pitää opettaa mikä on oikein mikä väärin.

Ikävää jos lapsillasi ei ole harrastuksia. Suosittelen vaihtamaan vähän niitä piirejä.

Heh... olen pahoillani, että et omaa tuota  lukutaitoa. Sitä se tekee kun elät  epänormaalissa suhteessa, terve ja normaali on sulla sekottunut. Tai ehkä olet vielä teini, joka  etsii  identiteettiään väärään suuntaan  sekin.

Harhoissa se on aika tyypillistä että asiat nähdään joko tai. Mitään muuta todellisuutta ei ole kuin se maailma joka on oman pääsisällä.

Uusperheen aikuiset ovat pelkästään noloja... Asia kertoo heistä sen, etteivät he pysty hallitsemaan impulssejaan makuuhuoneen puolella. Saisivat hävetä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Äidin uusi naiskumppani voi aivan hyvin korvata kelvottoman isän perheen toisena aikuisena. Vähintäänkin paikata hänen aiheuttamiaan puutteita.

No just, lapset häpee ja koulussa kiusataan tuollasesta. Ja tietysti kiusa kohdistuu viattomiin lapsiin. On häpee jos kaikilla muilla on isä ja yhdellä on  sitten...! Pitäisi ajatella lapsia eikä riekkua itse niinkuin itse haluaa, säälikää lapsia, heidän vika ei ole että aikuiset etsii onnen  kenestä tahansa. Mä en voi kuvitellakkaan että mun lapseni  kaveeraisi  tuollasten llasten kanssa .. ei ikinä, tarkkaan katsottava kuka  elelee mitenkin. Normaalien ihmisten  perhe on isä äiti ja lapset.

Ei välttämättä. Riippuu ihan piireistä.

Kaikki lapset häpee tuollasia vanhempia. Huomaa että harrastukset ja koulu menee heikosti, lapsella ei ole enää kavereita, ja perhe käsitys on  väärentynyt. Lapeset on masentuneita ja syrjäytyneitä ja vetäytyy yksin oloon.   Raamatussakin puhutaan miehestä ja naisesta  joten he ovat vain oikeutettuja perheen perustamiseen. Muutoinhan se ei ole mahdollistakaan.  Lapsille pitää opettaa mikä on oikein mikä väärin.

Ikävää jos lapsillasi ei ole harrastuksia. Suosittelen vaihtamaan vähän niitä piirejä.

Heh... olen pahoillani, että et omaa tuota  lukutaitoa. Sitä se tekee kun elät  epänormaalissa suhteessa, terve ja normaali on sulla sekottunut. Tai ehkä olet vielä teini, joka  etsii  identiteettiään väärään suuntaan  sekin.

Harhoissa se on aika tyypillistä että asiat nähdään joko tai. Mitään muuta todellisuutta ei ole kuin se maailma joka on oman pääsisällä.

Onko se päänsisällä vai pääsisällä? Pääsisäänkäynnillä? Pääsiäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta. 

Ei vaan sinä taidat olla se lapatossu-isä joka pitää tyttäriä prinsessoina eikä vaadi heiltä ikinä mitään? Usein naisia käynyt kääntymässä.. eli vika on HEISSÄ? :D 

Jep just tuollaisia tuli tinderissä vastaan ja kiersin kaukaa. Heti ekoissa viesteissä tuodaan esille omien lasten aikataulut (eli rajoitteet tapailulle) ja odotetaan toisen joustavan näiden aikataulujen mukaan. Parisuhde on kahden aikuisen välinen suhde, se perustuu vetovoimaan ja romntiikkaan. Tapailuvaiheessa ei kuulu miettiä sitä, että toisella on lapsia. Riittää, että toinen osapuoli sen tietää. Sen jälkeen puhutaan ihan muista jutuista :) miten sitä vetovoimaa voi syntyä jos toinen vaan jauhaa lapsistaan? 

Itsellänikin on lapsia, tuli huomattua että monet miehet käyttäytyivät todella itsekkäästi sen varjolla, että heilläkin on lapsia. Sitten ihmeteltiin, kun lopetin vastaamasta viesteihin, vaikka ”juttu oli luistanut”. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Äidin uusi naiskumppani voi aivan hyvin korvata kelvottoman isän perheen toisena aikuisena. Vähintäänkin paikata hänen aiheuttamiaan puutteita.

No just, lapset häpee ja koulussa kiusataan tuollasesta. Ja tietysti kiusa kohdistuu viattomiin lapsiin. On häpee jos kaikilla muilla on isä ja yhdellä on  sitten...! Pitäisi ajatella lapsia eikä riekkua itse niinkuin itse haluaa, säälikää lapsia, heidän vika ei ole että aikuiset etsii onnen  kenestä tahansa. Mä en voi kuvitellakkaan että mun lapseni  kaveeraisi  tuollasten llasten kanssa .. ei ikinä, tarkkaan katsottava kuka  elelee mitenkin. Normaalien ihmisten  perhe on isä äiti ja lapset.

Ei välttämättä. Riippuu ihan piireistä.

Kaikki lapset häpee tuollasia vanhempia. Huomaa että harrastukset ja koulu menee heikosti, lapsella ei ole enää kavereita, ja perhe käsitys on  väärentynyt. Lapeset on masentuneita ja syrjäytyneitä ja vetäytyy yksin oloon.   Raamatussakin puhutaan miehestä ja naisesta  joten he ovat vain oikeutettuja perheen perustamiseen. Muutoinhan se ei ole mahdollistakaan.  Lapsille pitää opettaa mikä on oikein mikä väärin.

Ikävää jos lapsillasi ei ole harrastuksia. Suosittelen vaihtamaan vähän niitä piirejä.

Heh... olen pahoillani, että et omaa tuota  lukutaitoa. Sitä se tekee kun elät  epänormaalissa suhteessa, terve ja normaali on sulla sekottunut. Tai ehkä olet vielä teini, joka  etsii  identiteettiään väärään suuntaan  sekin.

Harhoissa se on aika tyypillistä että asiat nähdään joko tai. Mitään muuta todellisuutta ei ole kuin se maailma joka on oman pääsisällä.

Onko se päänsisällä vai pääsisällä? Pääsisäänkäynnillä? Pääsiäisenä?

Selkeästi haluat tuoda esiin oireitasi lisää. Kerro toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe vaatii kaikilta elstraponnisteluja, siitä ei pääse mihinkään. Ei ollenkaan yksinkertaista. Kartoittakaa voimavaranne ennen uusperheen perustamista.

Kun rikot perheen se on sinä joka joustaa, sinä tulet vieraaseen  kotiin joka on lasten koti, ei sinun. Joten kenenkään ei tarvi ponnistella sinun hyväksesi. Jos rikot myös sinä korjaat.

Minä elän uusperheessä, enkä ole rikkonut kenenkään avioliittoa. En edes omaani. Ihan eksä teki sen rakastumalla toiseen. Vaikea sitä oli korjata. Minulla ei ollut niinnsuurta sydäntä, että olisin jäänyt jalkavaimoksi.

Vierailija kirjoitti:

Halveksin sellaisia uusperheitä yli kaiken, joissa vanhemmat ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin / avoliittoon. Ainoa milloin hyväksyn uusperheen on puolison kuolema. Leskiä en siis halveksi missään nimessä. Mutta muuten en tiedä mitään niin halveksittavaa ja julmaa lasten kannalta kuin ”sinun lapset, minun lapset, ja ties kenen lapset” uusperheitä. Lapsilla ei ole mitään väliä, kunhan  vain vanhemmat saavat aina rakastua, kyllästyä, erota ja mennä taas uudelleen naimisiin. En ymmärrä. 

A-haa. Eli halveksit myös jätetyksi tulleita, jotka löytävät uuden suhteen ja kenties rakastavan isä/äiti-puolen lapsilleen? Minä halveksin heitä, jotka hylkäävät perheensä päästäkseen naimaan nuorempaa, yleensä ovat miehiä.

On hyvä että uudella kumppanillakin on lapsia, jotta tietää mistä lapsiperhearjessa on kyse. Mielestäni tärkeimmät asiat uusioperheen onnistumiselle ovat

1. Samanlaiset kasvatus suunnat ja periaatteet ja niistä säännöllinen keskustelu 

2. Samat rajat, velvollisuudet ja oikeudet kaikille lapsille (ikätasoisesti)

3. Samanlaiset kulutustottumukset ja ajatukset rahasta ja omaisuudesta (kuka maksaa, mitä maksaa, miten kallista ostetaan)

4. Yhteinen aika. Sitä pitää viettää myös perheenä jotta yhteinen side lujittuu. Esimerkiksi lautapelit, korttipelit (vaikka Uno), retket, pidemmät reissut lujittavat siteitä

Nimi.merk. uusioperheessä mutta ei asuta yhdessä. Yllä olevista kohdat 1 ja 2 ovat aiheuttaneet eniten ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Äidin uusi naiskumppani voi aivan hyvin korvata kelvottoman isän perheen toisena aikuisena. Vähintäänkin paikata hänen aiheuttamiaan puutteita.

No just, lapset häpee ja koulussa kiusataan tuollasesta. Ja tietysti kiusa kohdistuu viattomiin lapsiin. On häpee jos kaikilla muilla on isä ja yhdellä on  sitten...! Pitäisi ajatella lapsia eikä riekkua itse niinkuin itse haluaa, säälikää lapsia, heidän vika ei ole että aikuiset etsii onnen  kenestä tahansa. Mä en voi kuvitellakkaan että mun lapseni  kaveeraisi  tuollasten llasten kanssa .. ei ikinä, tarkkaan katsottava kuka  elelee mitenkin. Normaalien ihmisten  perhe on isä äiti ja lapset.

Ei välttämättä. Riippuu ihan piireistä.

Kaikki lapset häpee tuollasia vanhempia. Huomaa että harrastukset ja koulu menee heikosti, lapsella ei ole enää kavereita, ja perhe käsitys on  väärentynyt. Lapeset on masentuneita ja syrjäytyneitä ja vetäytyy yksin oloon.   Raamatussakin puhutaan miehestä ja naisesta  joten he ovat vain oikeutettuja perheen perustamiseen. Muutoinhan se ei ole mahdollistakaan.  Lapsille pitää opettaa mikä on oikein mikä väärin.

Ikävää jos lapsillasi ei ole harrastuksia. Suosittelen vaihtamaan vähän niitä piirejä.

Heh... olen pahoillani, että et omaa tuota  lukutaitoa. Sitä se tekee kun elät  epänormaalissa suhteessa, terve ja normaali on sulla sekottunut. Tai ehkä olet vielä teini, joka  etsii  identiteettiään väärään suuntaan  sekin.

Jos sinun mielestäsi yli 50 om teini niin ehkä sitten on. Muutenkin vedät sellaosia ykeistyksiä etkä voisi kysyä että mikä ikäiset mielestäsi eivät ole enää teinejä?

Aika vaikee sanoa kun en tunne enkä näe sinua. Mutta todellakaan et osaa tuota lukutaitoa, olit sitten teini tai vaari. Katsoppas tarkkaan mitä siinä lukee... ja miten se on kirjoitettu. Välissä on sana tai... tiedätkö mitä se merkitsee?  Ehkä vaan haluat  tahalteen ymmärtää miten  haluat, ja saada näin juttukavereita.

Temperamenttierot ja lastenkasvatuserot liian suuret. Kodin ilmapiiristä tuli hyvin painostava. Riitoja, syyttelyä, minun lasteni nimittelyä ja haukkumista. Kaikki alkoi tulisella rakastumisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta. 

Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan. 

 

Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan. 

Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms. 

Jos kaikki tuo on totta niin harvinainen täyskäsi sekopäisiä naisia sulle on osunut. Valitsitko mahdollisesti heidät ulkonäkö edellä kiinnittämättä huomiota epävakaaseen persoonaan?

Minun isäni vaimo oli ja on yhä samanlainen mustasukkainen tapaus. Ei tosin vain minulle, vaan myös poikiensa vaimoille. Ollessani opiskelija tapasimme isäni kanssa noin 2-3 kuukauden välein muutaman tunnin ajan. Kerran sain isäni avuksi kokonaiseksi päiväksi remppahommiin toiselle paikkakunnalle, mutta isän piti lähteä illalla ajamaan useamman tunnin matkaa, koska vaimonsa vaati häntä vastaan lentokentälle keskellä yötä. Taksimatka olisi kestänyt 15 min. 

Omat kokemukseni uusioperheestä rajoittuvat vain viikonloppuihin ja loma-aikoihin. Mutta myös bonusveljilläni, jotka asuivat äitinsä ja minun isäni kanssa arjen saman katon alla, on samanlaisia muistoja. Aika usein oli outo, pinnan alla kuohuva jännite kasvatusmetodien eroavaisuuksista ja eri vanhempien lasten asettumisesta ykkös- ja kakkoslapsiksi. Heidän äitinsä oli eriarvoistava minua kohtaan ja minun isäni heitä kohtaan. Ainoa täysin hyväksytty - ja lellitty - oli yhteinen pikkusiskomme, kaiken toivomansa aina saava iltatähti. Hänen lapsensa ovat nykyisin isovanhemina toimiville vanhemmillemme aivan top priority, joiden tieltä väistävät meidän muiden lapset.