Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta. 

Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.

Tai naiset ovat vääriä hänelle.

Olipa syy mikä tahansa, pidän kypsänä päätöksenä, että hän asettaa lastensa edun ykköseksi.

Vierailija kirjoitti:

Asun 13-vuotiaan poikani kanssa kahden. Seurustelen kyllä, mutta en aio muuttaa yhteen. Näin on hyvä. 

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten ja missä tapaat seurustelukumppaniasi? Onko lapsi paljon yksin kotona vai tapaatteko vain lapsivapaana aikana?

Mielestäni teet siis ihan oikein, kun et pakota lapsesi elämään muita. En vaan ymmärrä miten voi kunnolla seurustella, jos asuu lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun 13-vuotiaan poikani kanssa kahden. Seurustelen kyllä, mutta en aio muuttaa yhteen. Näin on hyvä. 

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten ja missä tapaat seurustelukumppaniasi? Onko lapsi paljon yksin kotona vai tapaatteko vain lapsivapaana aikana?

Mielestäni teet siis ihan oikein, kun et pakota lapsesi elämään muita. En vaan ymmärrä miten voi kunnolla seurustella, jos asuu lapsen kanssa.

Miten määritellään seurustelu kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella rakastaa vieraita pentuja samalla tavalla kuin omia. Varsinkin jos ne on vielä eri värisiä.

Sinun kaltaisesi ihminen tuskin mihinkään korkeamman tason ajatteluun tai tunteisiin kykeneekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä. 

Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.

Soren Kierkegaardin mukaan valtaosa ihmisistä tyytyy suurimpaan mahdolliseen kärsimykseen jonka kanssa jotenkin pystyvät elämään ja kutsuu sitä onneksi... 

 

Uusperhe on aina tyytymistä, parhaimmillaankin. Koska eihän kukaan ajattele ydinperheessä eläessään, että "ai kuinka kiva olisi kun tässä olisi vielä vieraita lapsia ja nyksän eksä mukana arkea suunnitellessa!" 

 

TIETENKÄÄN ihmiset eivät ole erittäin tyytyväisiä. Ei kukaan ole, jos elämässä on todella paljon tekijöitä joita et ole valinnut ja joihin et voi vaikuttaa. Se nyksä ei voi vaikuttaa nyksänsä eksään ja sen ällityksiin, lapset eivät ole saaneet vaikuttaa mihinkään. 

Minä itse asiassa toivoin lapsena uusperhettä. Vähän toisenlaista perhedynamiikkaa; isompaa sukua, enemmän ihmisiä tukemassa toisiaan ja kypsempää toista aikuista perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä. 

Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.

Soren Kierkegaardin mukaan valtaosa ihmisistä tyytyy suurimpaan mahdolliseen kärsimykseen jonka kanssa jotenkin pystyvät elämään ja kutsuu sitä onneksi... 

 

Uusperhe on aina tyytymistä, parhaimmillaankin. Koska eihän kukaan ajattele ydinperheessä eläessään, että "ai kuinka kiva olisi kun tässä olisi vielä vieraita lapsia ja nyksän eksä mukana arkea suunnitellessa!" 

 

TIETENKÄÄN ihmiset eivät ole erittäin tyytyväisiä. Ei kukaan ole, jos elämässä on todella paljon tekijöitä joita et ole valinnut ja joihin et voi vaikuttaa. Se nyksä ei voi vaikuttaa nyksänsä eksään ja sen ällityksiin, lapset eivät ole saaneet vaikuttaa mihinkään. 

Minä itse asiassa toivoin lapsena uusperhettä. Vähän toisenlaista perhedynamiikkaa; isompaa sukua, enemmän ihmisiä tukemassa toisiaan ja kypsempää toista aikuista perheeseen.

Enkä siis ydinperhettänikään saanut valita, kuten ei kukaan lapsi. Ja useinpa se aikuisillakin näyttää olevan aikamoista erilaisista syistä tilanteeseen päätymistä. Jotkut sitten oppivat lisää kypsyessään varomaan ja valitsemaan paremmin seuraavalla kerralla, mutta monet eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Äidin uusi naiskumppani voi aivan hyvin korvata kelvottoman isän perheen toisena aikuisena. Vähintäänkin paikata hänen aiheuttamiaan puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain  ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu  biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan  voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään  häpeän tunteeseen liittyvä asia, että  kun tietää tekevänsä väärin, niin  häivyttää sitä  häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan,  ei ole enää kuin  yksinhuoltaja perhe,   ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.

Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)

Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet  rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet  vaikutukset omaksi eduksesi.

Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että  mielesi ei ole  kunnossa, ja  ylireagoimalla koetat  tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.

Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.

Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka  isä kuolee, vaikka joku rikkoo  lapsen perheen, niin se biologin isä  on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.

Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta. 

Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi  kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä.  Eikä se tee  tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe. 

Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.

Sehän vasta kamalaa olisikin jo se olis naispari. Huh... sanonpa vaan niin kuin moni muukin, että karseeta olisi. Ei lapasi tarvi  tuollasta esimerkkiä, että  kotona ramppaa naisia ja miehiä joka päivä eri tyyppi.   Tarpeeksi kauheeta on  jo pelkkä ero tilanne lapselle, pitäiskö vielä kestää  hulinaa portaikossa.

Heh, eräät onnellisimmista tuntemistani perheistä ovat naisparien muodostamia uusperheitä (2 kpl). Mitään vaihtuvien kumppanien muodostamaa hulinaa ei tosin portaikoissa ole, ystävien ja naapurien lapsia siellä vain vilistää omien lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä. 

Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.

Se johtuu aikuisista että näitä "uusperheitä" syntyy, ei yksikään lapsi ole niihin täysin tyytyväinen.

Ei pidä paikkaansa. Itse olin ja olen yhä tyytyväinen, ja tiedän monia muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Halveksin sellaisia uusperheitä yli kaiken, joissa vanhemmat ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin / avoliittoon. Ainoa milloin hyväksyn uusperheen on puolison kuolema. Leskiä en siis halveksi missään nimessä. Mutta muuten en tiedä mitään niin halveksittavaa ja julmaa lasten kannalta kuin ”sinun lapset, minun lapset, ja ties kenen lapset” uusperheitä. Lapsilla ei ole mitään väliä, kunhan  vain vanhemmat saavat aina rakastua, kyllästyä, erota ja mennä taas uudelleen naimisiin. En ymmärrä. 

Tuollaisestahan nyt ei ollenkaan aina ole kyse muuten kuin pahimpien elämämkoululaisten keskuudessa. Elämme ilmeisesti todella eri piireissä.

Uusperhe vaatii kaikilta elstraponnisteluja, siitä ei pääse mihinkään. Ei ollenkaan yksinkertaista. Kartoittakaa voimavaranne ennen uusperheen perustamista.