Miten kukaan, jolla on omia lapsia, voi olla subjektiivista päivähoito-oikeutta vastaan?

kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen vanhemmat voivat saada lapselle kunnan järjestämän päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikan siihen saakka, kunnes lapsi siirtyy kouluun.



Kotona olevat vanhemmat ovat vain marginaaliryhmä. Oikeasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tarkoittaisi sitä että kunta voisi päättää esimerkiksi että sinun lapsesi on liian nuori hoitoon (vaikka alle 3v) eikä siksi tarjoa paikkaa. Tai että olette liian varakkaita, järjestäkää itse hoitonne. Tai että päiväkodissa ei juuri nyt ole tilaa.



Ajamalla subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistoa vanhemmat ampuvat itseään jalkaan!

Tarjoamalla niin huonoa paikkaa, että esim. a)vanhempi jää vielä kotiin, b)varakkaampi perhe hankkii hoitajan kotiin tai vie yksityiseen hoitopaikkaan.



Niin ainakin meille on käynyt jo kaksi kertaa.

Jos asia on JOSKUS ennen ollut näin, se EI tarkoita sitä että se olisi nyt niin. Kaikenlaisia satuja sitä keksitään totena puhua ettei vaan tarvitsisi omia lapsiaan hoitaa.





Oikeasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tarkoittaisi sitä että kunta voisi päättää esimerkiksi että sinun lapsesi on liian nuori hoitoon (vaikka alle 3v) eikä siksi tarjoa paikkaa. Tai että olette liian varakkaita, järjestäkää itse hoitonne. Tai että päiväkodissa ei juuri nyt ole tilaa.

niin luuletteko todella että järjestäisivät? Ette taida muistaa millaista oli ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta kun päiväkotipaikankin sai vain vuodeksi kerrallaan?



Ja ei, turha luulo. Mä hoidan lapsiani toistaiseksi itse kotona kunnes menen töihin. Eli mulla ei nyt edes ole sillä tavalla oma lehmä ojassa.

päivähoitokokemukset 80- ja 90-luvuilta ennen subj. päivähoito-oikeutta. Kateudesta vihreänä kuuntelen. Tämä nykyinen on vain kalpea aavistus sen ajan tasosta.

Vierailija:

saada lapsi päivähoitoon esim. vanhemmat sairauden vuoksi, lastensuojelullisista syistä tai jos lapsi oman kehityksensä vuoksi tarvitsi hoitoa. Eipä taida monikaan vaan muistaa tuota aikaa.

Ennen subjektiivista hoitoa, oli vaikeaa saada lasta hoitoon mihinkään ja millään perusteilla. Kunnallista hoitopaikkaa ei järjestynyt kahden työssäkäyvän vanhemman perheelle. Ja päivähoidosta maksettiin todella hulppeita summia, jos jonkun hoitajan satuit saamaan.

Eli minusta tämän hetkinen tilanne on silloista huomattavasti parempi.

Aikaisemmin en tiennyt, miten väsynyt lapsi voi olla hoitopäivän jälkeen, miten raskasta lapselle voi olla oleminen koko päivän meluisessa ryhmässä, miten ikävää on vetää lapsi aamulla sängystä kesken unien, koska pitää ehtiä viedä lapsi hoitoon ennen töitä jne. En myöskään tiennyt miten lapsi voi iloita vapaapäivistä, puhumattakaan miten lapsi iloitsee pelkästä yhteisestä ajasta vanhempien kanssa.



Vanhempana minulle olisi aika nöyryyttävää, jos lapsi valitsisi minun seuraani mieluisammaksi tarhaan menon. Siitä syystä lapsemme ovat AINA kotona, jos siihen on mahdollisuus. Esim. tänään kun miehelläni on vapaapäivä. Esikoinen menee syksyllä eskariin ja siihen tämä vapaus sitten hän kohdaltaan loppuukin.

jos vanhemmat ei ole a) aktiivisia työnhakijoita, b) täyspäiväisiä opiskelijoita. Muussa tapauksessa vanhemmat voi hyvin hoitaa lapsensa. En todellakaan hyväksy isomman lapsen tarhassaoloa äitiyslomien tms vapaiden aikana!!??

Hankin itse itselleni työpaikan ja kunnalla ei ollutkaan tarjota lapsilleni hoitopaikkaa. Sitten työkkäri meinasi laittaa minut karenssiin, jos en otakaan itse hankkimaani paikkaa vastaan! Päiväkodissa oli samaan aikaan useita lapsia joiden vanhemmat olivat kotona! Kyllä otti päähän. Sain onneksi taisteltua hoitopaikan ihan törkeän kävelymatkan päästä, julkisia kun täällä ei oikein ole ja mies tarvitsi toisella paikkakunnalla töissä autoa viikot.



En myöskään ymmärrä sitä, että lapsi viedään hoitoon kun perheeseen syntyy vauva. Eipä ole itselle tullut mieleenkään, kun omat olivat pieniä. Mikä estää menemästä koko peheellä esim. avoimeen kerhoon jos niitä virikkeitä pitää saada. Kyllä niitä saa ihan puistossa ja kotonakin. Ei pienet oikeasti niin kummallisia virikkeitä tarvitse. Ihan normaali arkikin on usein ihan riittävää.



Ainoana poikkeuksena ymmärrän jos esim. juuri masennuksen tai muun sairauden takia ei jaksa. Mutta työtävieroksuvia yhteiskunnan elättejä en ymmärrä. Sossu maksaa kaiken ilman, että on aikomustakaan mennä ikinä töihin ja lapset ovat päivät tarhassa poissa jaloista. Ei ymmärrä ei.

En ymmärrä tätä yhteiskunnan paapomista. Kyllä vanhempien pitää itse hoitaa lapsensa, jos ovat kotona!!! Tai eivät tee muuta oikeasti järkevää.



t. töissäkäyvä kolmen lapsen äiti

ja se että näyttää siltä että on kotona, ei välttämättä ole sitä? Opiskelijat esim.!



Ja miksi ette ajattele lapsen asiaa yhtään?!

Omat lapset tasapainoisia, ovat alle kouluikäisenä käyneet kerhoissa ja harrastuksissa. Hoitolapsilla poikkeuksetta 10 tunnin päiviä (vaikka vanhempi kotona). Ovat väsyneitä,itkuisia, käytöshäiriöisijä. Vapaapäivät/lomat minimissä, kesälomaa max. 2 viikkoa. Lapset jätettävä tekemättä jos ei kykene viettämään aikaa/elämään heidän kanssaan. LAPSI EI TARVITSE VIRIKEHOITOA!

ymmärtäisin varmaan paremmin. Nyt kun on, sympatiani ovat täysin ja aina lasten puolella. 2-vuotiaiden esikoisten, jotka ovat virikehoidossa vauvan jaloista yms. Suututtaa aina lasten huono kohtelu.

Esim. terveydenhuolto, vanhustenhuolto jne. Varsinkin kun virikehoito ei ole lapselle parhaaksi (siis läheskään aina).

Miksi lasten pitäisi olla hoidossa , jos vanhemmat ovat kotona? Mikä on vanhemmille niin tärkeää, että lapset pitää järkätä päiväkotiin pois jaloista ? Kertokaa, ei ymmärrä.

Mutta esim. työttömät??? Heidän lapsien ei tarvitse olla päiväkodissa virikehoidossa joka päivä.

Karkeasti sanottuna tuntuu että vaikka tässä maassa joku etu kohdistuu lapseen, aina on nipottajia joiden mielestä niin EI saisi olla. Miksikö? Koska HE tekevät asiat eri tavalla ja ovat siksi parempia ihmisiä ;)



Ehkäpä geeneissämme istuu sitkeässä peruskateus joka saa mitä ihmeellisimpiä ilmenemismuotoja.



Kun naapurin tenava on hoidossa tai virikehoidossa, ei niin se saisi olla kun omakaan mukula ei ole. Tai jos se vastapäisen talon yh saa korotettua lapsilisää niin voi miten väärin se on, ihan selvästi on nähty kuinka siellä joskus käy joku mies ja heidän suhdettaan voisi melkein sanoa avoliitoksi. Ihan Kelan rahojen huijausta ja tuhlausta. Saati sitten se ex-naapuri joka sai toimeentulotukea ja loma-avustusta!



No asian vierestä sai sivusta sanoen, en ymmärrä jo saavutettujen etujen kyseenalaistamista. Ja kukaan ei toisaalta pakota viemään lasta hoitoon vaikka siihen oikeus olisikin.

Kaikkien lasten tulisi olla kotona, jos edes toinen vanhemmista on kotona (muu kuin kotona tehtävä työ tai opiskelu syynä). Siis kaikki pikkuvauvojen vanhemmat yms.

että se päivähoito olisi jotenkin lapselle hyväksi??

ja nyt en siis tarkoita mitään kotona töitä tekeviä tai opiskelijoita tms. vaan siis ihan sellaisia vanhempia, jotka vievät isomman lapsen " puolipäivähoitoon" kun uusi vauva syntyy. Sitten ihmetellään, kun isompi on mustasukkainen uudelle tulokkaalle. Tottakai hän on mustasukkainen, kun hänelle ei anneta mahdollisuutta tutustua uuteen tulokkaaseen ja hänet koetaankin yhtäkkiä taakkana mikä " pitää hoitaa pois" .



Ja eikös parasta virikettä taaperolle kuitenkin ole se kun pääsee tekemään ihan arkipäiväisiä juttuja yhdessä vanhemman kanssa, lastata pyykkikonetta, ripustaa kuivumaan, täytellä ja tyhjentää astianpesukonetta, pyyhkiä pölyjä yms. Samalla lapsi oppii näitä asioita... Kaveri seuraa saa varmasti (ainakin lapsi) menemällä läheiseen leikkipuistoon (aamupäivisin niillä on usein eniten porukkaa)



t. 4 lapsen äiti