Turvaruoka lumihiutale sukupolven keksintö.

Turvaruoka on kuulemma vain "väliaikainen ratkaisu". Kuka tätä uskoo? Monelle siitä tulee varmaan pysyvä. Kun jotain asiaa välttelee, sitä pahemmaksi pelko kasvaa. Toinen juttu, kulttuurimme on kasvanut ruuan ympärille. Häät, ristiäiset, hautajaiset, tapahtumat... Kaikkialla syödään. Turvaruokaan totutettu jää kaiken ulkopuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvaruoka on hölmö sana, mutta en haluaisi aikuisenakaan olla tilanteessa, jossa joku muu päättää mitä syön.

Sano vaan reilusti että olet tyypillinen suomalainen nirso vauvasuu. 

Joo olen nirso, mutta maksukykyisenä voin ollakin. Ehkä tässä piileekin harmituksen aihe? Ei ole mahdollisuutta valita niin muillakaan ei saa olla.

On kyllä uskomatonta hörhöilyä tämä "turvaruoka". Ennen oli vain allergiat ja Jehovat jotka eivät syöneet verilettuja. 

Ymmärrän kyllä, jos autistilla pitää olla omat ruoat, vähän niinkuin allergiselle on omat. Tuo turvaruoka on vaan ihan älytön termi. Antaa lapsellekin viestiä siitä, että tämä hänen ruoka on turvallista ja muu on turvatonta. Eikö voisi vain puhua erikoisruokavalioista, kuten allergisten osalla? 

Ja toivottavasti tämä, tietyille ihmisryhmille sinänsä tärkeä ruokavalio, ei tule yleistymään niin, että jos lapsi ilmoittaa, että ei tykkää kouluruoasta, hänet viedään lääkäriin, jotta saadaan todistus turvaruoan tarpeellisuudesta. Suomalainen kouluruokailu on aina perustunut siihen, että syödään erilaisia ruokia ja opetellaan myös ruokakulttuuria.

Milloin suomalaisista on tullut näin saakelin tyhmiä? Oikeesti polttaa silmiä lukea tätä elämänkolu -tason tekstiä. Ihmiset ne teidän mututiedot eivät ole faktaa, vaikka omassa päässänne sen kuinka vääntäisitte totuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlettakaapa ARFID . Suurin osa keskustelijoista ei tajua, että lapsi ei osaa valita, miltä ne maut tuntuvat. Eikä pelkkä makukaan vaan myös ruoan koostumus!

 

 

oma mutu ei ole tietoa.

Googletapa miten ranskalaiset lapset oppivat syömään kaikkea. Ja joukossa on takuulla autistikehareitakin. 

Ihan samallalailla niillä ranskalaisilla autistilapsilla on aistiyliherkkyyksiä ja ARFIDIA, ja vaikeuksia ruokailun kanssa. Ihan samoja haasteita ja samoja kysymyksiä ranskalaisilla  autistilasten vanhemmilla kansainvälisissä keskusteluryhmissä on, kuin muunkin maalaisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei nyt puhuttu autisteista, joita varmasti huomioidaankin, vaan ihan normilapsista, joille tälläinen turvapelleily on karhunpalvelus tulevaisuutta kohtaan.

Kyllähän puhutaan. Ei sitä turvaruokaa mitkään normilapset saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma näkyy kaikkialla: kaiken pitäisi olla turvallista ja kivaa, ettei mieli järkkyisi. Kerronko lasten kanssa pitkään työskennelleenä yhden asian?

Lasta ei traumatisoi rajojen asettaminen, se että häneltä vaaditaan jotain, tylsyys, epämiellyttävä ruoka tai erityisherkälle ominainen huono olo valojen, äänten ja tuoksujen takia. Altistusta, siedätystä. 

Sen sijaan lasta traumatisoi kiusaaminen, aikuisten tekemät laiminlyönnit, psyykkinen kylmyys. 

Silloin kun lapsella kuri&lämpö ja kavereita löytyy, pystyy hän syömään vaikka pieniä kiviä kovassa melussa. 

Altistus ja siedätys TODELLAKIN traumatisoi autistin. Ne kun ei toimi autistilla, vaan ainoa mikä saadaan aikaan, on että hermosto on jatkuvassa hälytystilassa. 

Mikään kuri&lämpö ei millään tavoin poista autistin aistiherkkyyksiä, tai saa sietämään niistä aiheutuvaa kipua sen paremmin. 

Että ihan tRauMatIsOi pikku Eemin. Kyynel😢

Poimin nyt AI-yhteenvedosta kun en jaksa linkata lähteitä tänne, kun ei niitä kukaan mene lukemaan. 

"Perinteinen, suora altistusterapia (exposure therapy), joka toimii tyypillisesti kehittyneillä ihmisillä, voi autistisilla henkilöillä johtaa pahimmillaan kuormituksen lisääntymiseen ja traumatisoitumiseen, jos sitä sovelletaan väärin neurobiologisiin aistipiirteisiin."

" . Aistiyliherkkyydet (Ei toimi perinteisellä altistuksella)

Autismikirjon aistiyliherkkyydet (kuten voimakkaat äänet, valot tai tietyt materiaalit) johtuvat aivojen erilaisesta tavasta käsitellä ja suodattaa aistitietoa. [1, 2]

Miksi perinteinen altistus ei toimi: Tyypillisesti kehittyneiden aivot "tottuvat" (habituaatio) jatkuvaan ärsykkeeseen (esim. taustahälyyn), jolloin reaktio vaimenee. Autistiset aivot eivät useinkaan suodata ärsykkeitä tällä tavoin. Toistuva pakotettu altistus ei silloin johda tottumiseen, vaan jatkuvaan stressitilaan, aistikuormitukseen (meltdown) tai vetäytymiseen (shutdown). [1, 2, 3, 4]

Mikä auttaa siedätyksen sijaan: Aistitiedon käsittelyn haasteissa käytetään sensorisen integraation terapiaa (SI-terapia) tai toimintaterapiaa. Tavoitteena ei ole pakottaa sietämään kipua tai epämukavuutta, vaan tukea hermoston säätelyä ja tarjota hallittuja aistikokemuksia lapsen omilla ehdoilla. Samalla opetellaan arjen apukeinoja (kuten vastamelukuulokkeita) ja ympäristön muokkaamista. [1, 2, 3, 4, 5]"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlettakaapa ARFID . Suurin osa keskustelijoista ei tajua, että lapsi ei osaa valita, miltä ne maut tuntuvat. Eikä pelkkä makukaan vaan myös ruoan koostumus!

 

 

oma mutu ei ole tietoa.

Tuhat kertaa tämä! Myötähävettää kun ihmiset raivoaa sairaille lapsille tietämättä mitään heidän tilanteestaan.

Toi sairaus ei tule itsestään, ei ole synnynnäinen, eikä tule bakteereista tai viruksista. Mistä se tulee? Vanhemmat voivat katsoa peiliin. 

"mistä arfid johtuu

ARFID (välttelevä ja rajoittunut syömishäiriö) ei johdu yhdestä yksittäisestä syystä, vaan sen taustalla on yhdistelmä aistipiirteitä, psyykkisiä tekijöitä ja kehon toimintaan liittyviä syitä. Toisin kuin muissa syömishäiriöissä, ARFIDissa ei ole kyse laihdutustarpeesta tai kehonkuvan häiriöistä. [1]

Voit lukea lisätietoa aiheesta Mielenterveystalo tai Syömishäiriöliitto. [1, 2]

Keskeiset taustatekijät

Aistiherkkyydet: Ruoan haju, maku, koostumus, lämpötila tai ulkonäkö voivat tuntua erittäin vastenmielisiltä. Esimerkiksi tietty suutuntuma voi laukaista voimakkaan ällötyksen tai yökkäämisreaktion. [1, 2, 3]

Kiinnostuksen puute syömiseen: Henkilö ei tunne nälkää normaalisti tai kyllästyvään syömiseen hyvin nopeasti. Syöminen voi unohtua tai tuntua työläältä ja tarpeettomalta. [1]

Syömisen seurauksien pelko: Taustalla voi olla jokin traumaattinen kokemus, kuten tukehtumisen pelko, nielemisvaikeus tai raju vatsatauti, joka saa pelkäämään uutta syömistä.

Yhteys neurokirjoon: ARFID on usein yhteydessä Autismikirjon häiriö (ASD) tai ADHD-piirteisiin, joihin liittyy poikkeavaa aistikuormitusta ja säätelyn vaikeuksia. [1, 2]

Perinnöllinen alttius: Sairaudelle voi olla perinnöllistä alttiutta, mutta kukaan ei synny suoraan ARFID-diagnoosin kanssa – oireet aktivoituvat elämän varrella erilaisten kokemusten summana. [1]"

Näistä mikään muu ei ole sellainen asia, mitä vanhemmat vois aiheuttaa, paitsi tuo traumaattinen kokemus, eli jos on esim. yritetty pakottaa syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, jos autistilla pitää olla omat ruoat, vähän niinkuin allergiselle on omat. Tuo turvaruoka on vaan ihan älytön termi. Antaa lapsellekin viestiä siitä, että tämä hänen ruoka on turvallista ja muu on turvatonta. Eikö voisi vain puhua erikoisruokavalioista, kuten allergisten osalla? 

 

Ja toivottavasti tämä, tietyille ihmisryhmille sinänsä tärkeä ruokavalio, ei tule yleistymään niin, että jos lapsi ilmoittaa, että ei tykkää kouluruoasta, hänet viedään lääkäriin, jotta saadaan todistus turvaruoan tarpeellisuudesta. Suomalainen kouluruokailu on aina perustunut siihen, että syödään erilaisia ruokia ja opetellaan myös ruokakulttuuria.

Itse olen turvaruoka sanasta samaa mieltä.

Älä huoli ei yleisty. Turvaruoka lausunnon saanti ei ole niin helppoa kuin ihmiset luulee.

Meillä se vaati tilanteen jossa lapsi ei syö päiväkodissa kuin ehkä kerta viikkoon. Alipainoinen lapsi laihtui kilon. Turvaruuan myötä on suostunut paremmin maistamaan uusia ruokia päikyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei nyt puhuttu autisteista, joita varmasti huomioidaankin, vaan ihan normilapsista, joille tälläinen turvapelleily on karhunpalvelus tulevaisuutta kohtaan.

Autistit eivät ansaitse mitään erityisruokia. 

Onko joku autisti tehnyt sinulle jotain pahaa vai miksi vihaat heitä?

Kyllä on. Ovat käyttäytyneet kusipäisesti, itsekkäästi ja raivonneet julkisilla paikoilla. 

Totta puhut. Mikään ei mene koskaan autistien ja aspergereiden näkökannalta katsottuna oikein, joten eletään vaan omaa elämää ja jätetään autistit ja aspergerit täysin omien tunteittensa valtaan. Hah! Vielä turvaruokaa vau voille.

70-luvulla nokan eteen lyötiin perunat ja kastike, ketsuppia oli. Jos ei maistu, niin ole syömättä. Aina saa olla syömättä. Mitään vaihtoehtoja tosin ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei nyt puhuttu autisteista, joita varmasti huomioidaankin, vaan ihan normilapsista, joille tälläinen turvapelleily on karhunpalvelus tulevaisuutta kohtaan.

Autistit eivät ansaitse mitään erityisruokia. 

Onko joku autisti tehnyt sinulle jotain pahaa vai miksi vihaat heitä?

Kyllä on. Ovat käyttäytyneet kusipäisesti, itsekkäästi ja raivonneet julkisilla paikoilla. 

Totta puhut. Mikään ei mene koskaan autistien ja aspergereiden näkökannalta katsottuna oikein, joten eletään vaan omaa elämää ja jätetään autistit ja aspergerit täysin omien tunteittensa valtaan. Hah! Vielä turvaruokaa vau voille.

Ihmeen monta autistia ootte kohdanneet.

Mä olen kyllä kohdannut monta kusipäätä mutta en viä yhtään artistista kusipäätä.

Ei mitään välipaloja ja ruoka nenän eteen ja jos ei kelpaa, niin ruoka pois. Eiköhän ala kelvata ruoat. Höpö höpöä tuollaiset turhat turvaruoat. Ettekö tajua, että koulun ruokala joutuu vääntämään jo nyt niin monet sapuskat, että jos vielä jokaiselle autistille pitää tehdä oma turvaruoka, niin ei aika riitä? Saatte kylmiä pakasteturvaruokia. Lämmittäkää mikrossa.