Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei myönnä olevansa kateellinen esim. ystäville, työkavereille tms?
25.09.2026 |
Kysymys otsikossa. Kukaan ei koskaan myönnä, että olisi kateellinen toisille, vaikka todellakin olisi. Harva on pelkästään vilpittömän onnellinen, jos toisen elämässä pyyhkii jonkun asian osalta hyvin. Kyllä monilla siihen sekoittuu kateuden tunnetta, jos toinen menee naimisiin ihanan puolison kanssa, hankkii hienon talon, tahkoaa töissä loistotulosta tai on asiakkaiden keskuudessa todella tykätty. Eikä tarvitse edes olla noinkaan isoja asioita, pienestäkin voi olla kateellinen.
Paras on se, että ihmiset saattavat ihan suoraan todeta, että "En mä ole Petralle kateellinen, kun Petralla on alkanut mennä hyvin". Sitten kuitenkin aletaan vähättelemään Petran onnea, lakataan tykkäämässä somessa Petran onnistumisista (vaikka ennen olisi tykätty) ja pahimmillaan pistetään Petra mäkeen, jos ystävällä alkaa mennä liian hyvin. Töissä saatetaan syrjiä sitä parasta tulosta tekevää, kun ottaa päähän. Tai vaikka ihminen tietäisi, että Petralla on ollut raskaita asioita elämässä, niin hänelle ei silti nyt suotaisi onnea.
Kaipaisin niin Suomeen kulttuuria, jossa arvostettaisiin toisten onnea, kehuttaisiin ja paistateltaisiin itsekin toisen onnistumisten valossa.
Kommentit (53)
Kateellinen mistä?
Voin kadehtia jonkun ulkonäköä tai älykkyyttä tai varallisuutta. MUTTA vielä yli 50 vuoden jälkeenkään ei vastaani ole tullut ihmistä, josta ajattelen, että olisinpa minä tuo ihminen ja saanut elää tuon ihmisen elämää. Jokaisessa kohtaamassani ihmisellä ja heidän elämissään on ollut sellaisia negatiivisia asioita mitä en itselleni halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat piilokateellisia.
Miksi olisin ? Eronneita ja vanhapiika jonka elämä menee hevosia hoitaessa
Ei kai nyt kateellinen ihminen halua avoimesti myöntää olevansa vakavasti kateellinen, koska hänkin tietää, että kateus on lopulta säälittävä ja huono tunne. Miksi ihmiset ylipäätään piilottelevat huonoja asioita itsestään? Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisivat edes salaa kateellisia.
Jos kokee, että itsellä on mahdollisuus samaan, toisen onni on inspiroivaa. Jos ei niin ollaan kateellisia ja vähätteleviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä myönnän ja sanon sen suoraan. Esim. ystäväni joka ei ole koskaan halunnut lapsia sai sellaisen. Pakko oli myöntää että kirpaisi, kun itse olen aina halunnut vain äidiksi enkä ole lasta saanut. Kadehdin myös niitä jotka pysyy laihana helposti. Sen sijaan en kadehdi esim. paljon ulkomailla matkustavia tai rikkaita. Tiedän että se ei ole niin hienoa miltä näyttää.
Miksi et kadehdi rikkaita? Raha on minusta järkevämpi kohde kuin vaikka toisen ulkonäön kadehtiminen.
Olen pitkäaikaissairas. Minulla ei kertakaikkiaan ole minkäänlaista kiinnostusta kenenkään muun asioihin, ei hyvässä eikä pahassa. Omassa on ihan tarpeeksi. En ole ikinä ollut kateellinen, en ole myöskään materialisti. Ainut mitä voisin kadehtia on terveys. Mutta en minä kadehtimalla itse tule terveeksi, joten en näe mitään syytä olla kateellinen yhtään mistään yhtään kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai joskus toivon, että olisin rikkaampi tai kauniimpi tai suositumpi, mutta en mä silti kadehdi ketään.
-Aina on laihempi kuin sinä. Aina on joku lihavampi kuin sinä.
-Aina on joku kauniimpi kuin sinä. Aina on joku rumempi kuin sinä.
-Aina on joku älykkäämpi kuin sinä. Aina on joku tyhmempi kuin sinä.
-Aina on joku rikkaampi kuin sinä. Aina on joku köyhempi kuin sinä. Ja niin edelleen.
Jos alat vertaamaan, saat tehdä sitä jatkuvasti.
Minun elämä ei muutu mihinkään siitä, jos jollain menee paremmin kuin minulla. Minun elämä ei muutu mihinkään myöskään silloin, jos jollain menee huonommin kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne kateutta melkein koskaan. Toisaalta ehkä helppo minun sanoa, koska olen älykäs, lahjakas ja hyvännäköinen, joten en melkein koskaan kalpene kaikissa näissä asioissa kenenkään muun rinnalla.
Taidat nyt vain projisoida omia tunteitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viimeksi lapsena ollut kateellinen. Ystäväni sai hevosen, mutta meillä ei ollut varaa heppaan. Ja mustasukkainen olin silloin, kun tämä paras kaverini kertoikin, että toinen tyttö onkin hänelle hänen paras kaverinsa. Muita muistoja ei kyseisistä tunteista ole.
En oikein ymmärrä kateellisuuden yleisyyttä aikuisilla ihmisillä. Jos haluan jotain sellaista, mitä muilla on niin hankin. Jos se ei ole hankittavissa vaikka hintansa vuoksi niin sitten sellaisesta on turha haaveilla, enkä jaksa aikaani kuluttaa sellaisen miettimiseen. Joku puhui ulkonäkökadehdinnasta aiemmissa kommenteissa. Olen ylipainoinen. Voisin kadehtia hoikkia ihmisiä. Mutta en ymmärrä, miten se heihin liittyy, sillä kysehän on minun paino-ongelmastani.
Miksi aikuiset ihmiset ovat kateellisia? En ymmärrä.
Miksi elät muiden kateudesta? Tiedäthän, että on sairasta toivoa muiden olevan kateellisia sinulle. Olet epäterve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista huvittavinta on jonkun luulevan muiden olevan kateellinen hänelle, kuten aloituksesta haiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on ollut, että ne kateellisimmat ovat usein niitä laiskimpia. Siis heitä, jotka haluaisivat sen toisen hyvän lopputuloksen, oli se sitten vaikka hyvä palkka tai menestys työssä, mutta ilman sitä vaivannäköä.
Joissain tapauksissa kyllä kateellisimmat ovat laiskimpia, mutta ellei ole laiska muttei vaan yksinkertaisesti saa vaikkapa sitä unelmakumppania. Vaikka miten tekisi asioidensa eteen töitä ja töitä muutenkin. Silloin ei voi puhua laiskuudesta.
Ei ole koskaan ollut tarvetta olla kateellinen. Lapsuus oli mukavaa aikaa. Kotona oli paljon kotieläimiä, kuten hevosia. Olinkin hevoshullu aikoinaan. Koulussa meni hyvin, löysin hyvän työpaikan. Lapsia en ole koskaan halunnut. Olin onnellisesti naimisissa, kunnes aloin miettiä, että mieluummin olenkin yksin. Erosin sovussa enkä halua enää uutta suhdetta.
Jos jotain kadehdin niin ehkä jonkun taitoa vaikka soittaa tai laulaa. En kenenkään rahaa, taloa, ulkonäköä tai autoa todellakaan.
Kaikilla meillä on omat murheet, tiilitalossa ei aina asu se onnellinen perhe. Kulisseja kannatellaan. Itse erosin kun mies oli yrittäjä. Rahaa tuli mutta miestä ei juuri kotona näkynyt, painoi töitä yötä päivää ja itse olin kuin yh hoitaen yksin kaiken. Varmaan joku saattoi kadehtia meidän mersuja, venettä, uutta taloa, moottoripyöriä tms. mutta se oli ikävää elämää. Nyt köyhempi mutta onnellisempi.
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain kadehdin niin ehkä jonkun taitoa vaikka soittaa tai laulaa. En kenenkään rahaa, taloa, ulkonäköä tai autoa todellakaan.
Kaikilla meillä on omat murheet, tiilitalossa ei aina asu se onnellinen perhe. Kulisseja kannatellaan. Itse erosin kun mies oli yrittäjä. Rahaa tuli mutta miestä ei juuri kotona näkynyt, painoi töitä yötä päivää ja itse olin kuin yh hoitaen yksin kaiken. Varmaan joku saattoi kadehtia meidän mersuja, venettä, uutta taloa, moottoripyöriä tms. mutta se oli ikävää elämää. Nyt köyhempi mutta onnellisempi.
Laulua voi opetella. Osallistuin laulutaidottomien laulukurssille ja minähän osaankin laulaa. Kävin myös pianokurssilla ja nyt pimputan sähköpianolla omaksi iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Ovat piilokateellisia.
höpöhöpö ei mulla ole mitään syytä olla kateellinen, ei mitään, ei edes salaa!
Minä kyllä myönnän ja sanon sen suoraan. Esim. ystäväni joka ei ole koskaan halunnut lapsia sai sellaisen. Pakko oli myöntää että kirpaisi, kun itse olen aina halunnut vain äidiksi enkä ole lasta saanut. Kadehdin myös niitä jotka pysyy laihana helposti. Sen sijaan en kadehdi esim. paljon ulkomailla matkustavia tai rikkaita. Tiedän että se ei ole niin hienoa miltä näyttää.