Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei myönnä olevansa kateellinen esim. ystäville, työkavereille tms?
25.09.2026 |
Kysymys otsikossa. Kukaan ei koskaan myönnä, että olisi kateellinen toisille, vaikka todellakin olisi. Harva on pelkästään vilpittömän onnellinen, jos toisen elämässä pyyhkii jonkun asian osalta hyvin. Kyllä monilla siihen sekoittuu kateuden tunnetta, jos toinen menee naimisiin ihanan puolison kanssa, hankkii hienon talon, tahkoaa töissä loistotulosta tai on asiakkaiden keskuudessa todella tykätty. Eikä tarvitse edes olla noinkaan isoja asioita, pienestäkin voi olla kateellinen.
Paras on se, että ihmiset saattavat ihan suoraan todeta, että "En mä ole Petralle kateellinen, kun Petralla on alkanut mennä hyvin". Sitten kuitenkin aletaan vähättelemään Petran onnea, lakataan tykkäämässä somessa Petran onnistumisista (vaikka ennen olisi tykätty) ja pahimmillaan pistetään Petra mäkeen, jos ystävällä alkaa mennä liian hyvin. Töissä saatetaan syrjiä sitä parasta tulosta tekevää, kun ottaa päähän. Tai vaikka ihminen tietäisi, että Petralla on ollut raskaita asioita elämässä, niin hänelle ei silti nyt suotaisi onnea.
Kaipaisin niin Suomeen kulttuuria, jossa arvostettaisiin toisten onnea, kehuttaisiin ja paistateltaisiin itsekin toisen onnistumisten valossa.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään elämästäni. Ei ole syytä olla kateellinen.
Oma kokemus on ollut, että ne kateellisimmat ovat usein niitä laiskimpia. Siis heitä, jotka haluaisivat sen toisen hyvän lopputuloksen, oli se sitten vaikka hyvä palkka tai menestys työssä, mutta ilman sitä vaivannäköä.
Kyllä mä tällaisena pygminä olen kateellinen kaikille pitkäsäärisille naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen muutamista asioista, mutta en tahoisi heiltä pois niitä. Tämä !
Olisi ihanaa kun voisi itsekin toteuttaa esim: omakotitalossa asuminen,
en suinkaan "hometalossa.
Tai olla hoikka, ja geenit ettei liho jne 🤗
Kateus on tunne, jota voi käsitellä. Kun tuntee kateuden vihertävän, voi miettiä, kuinka toisen onni ei ole itseltä pois ja mistä omista tarpeista tunne kertoo. Voiko niitä kohti pyrkiä tai olla kuitenkin onnellinen sen hetkisestä tilanteesta ja keskittyä siihen. Näinkin voi toimia, jos haluaa säästää itseään ja kanssaihmisiä. Päästä ns. yli asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään elämästäni. Ei ole syytä olla kateellinen.
Tässä taitaa olla se salaisuus. Kun on onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä, ei ole kateellinen kenellekään.
Muttaku Petra on oikeasti ääliö, siks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla myös positiivisesti kateellinen. Olla siis onnellinen kaverin puolesta, ja samalla myöntää olevansa kateellinen. Ei kateus aina ole negatiivinen tunne. Näin olen itse tuntenut välillä.
Itseeni on kohdistunut sellaista kateutta, että se kateellinen henkilö on antanut ymmärtää, että hän olisi itse ansainnut enemmän sitä mitä minulla on, kuin minä. Tämä on ehkä myrkyllisin kateuden muoto.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on ollut, että ne kateellisimmat ovat usein niitä laiskimpia. Siis heitä, jotka haluaisivat sen toisen hyvän lopputuloksen, oli se sitten vaikka hyvä palkka tai menestys työssä, mutta ilman sitä vaivannäköä.
Tämä. Pitäisi saada ilmaiseksi se, minkä eteen joku on nähnyt paljonkin vaivaa.
Pahimmat tietysti vähättelevät, että ei se Maija mitään ole itse ansainnut, vaan hyvällä tuurilla on sattunut pärjäämään. Todellisuudessa lähes kaikilla pärjäämisen taustalla on paljon vaivannäköä, eikä menestys todellakaan ole tullut ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös positiivisesti kateellinen. Olla siis onnellinen kaverin puolesta, ja samalla myöntää olevansa kateellinen. Ei kateus aina ole negatiivinen tunne. Näin olen itse tuntenut välillä.
Itseeni on kohdistunut sellaista kateutta, että se kateellinen henkilö on antanut ymmärtää, että hän olisi itse ansainnut enemmän sitä mitä minulla on, kuin minä. Tämä on ehkä myrkyllisin kateuden muoto.
Olen onnellinen kaverin puolesta, mutta en kateellinen, koska emme halua samoja asioita.
Naimisissa olevana olen kateellinen työpaikkani nuorelle kundille joka kyntää onnellisena aina uutta naista. Se on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on omassa elämässäni ihan tarpeeksi tekemistä, että ehtisin kadehtia muiden elämiä, joiden vaikeudet voi olla vielä omaa elämäänikin haastavampia.
Kyllä mä olen joskus ollut kateellinen, esimerkiksi sille pojalle johon mun ihastukseni lukioikäisenä rakastui. Mutta en tunnista tuota, että ihmiset olisivat toisille yleensä tai usein kateellisia. Varmaan siihen sitten liittyy se, että oma elämäni ja itselleni läheisimpien ihmisten elämä on mennyt monella tavalla oikein hyvin pitkän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tällaisena pygminä olen kateellinen kaikille pitkäsäärisille naisille.
Pygmi on juuri oikealla korkeudella
Mä olen ihan avoimesti kateellinen jos aihetta on.
Kyllä mä ainakin myönnän, ja olen tehnyt aiheeseen liittyvän aloituksenkin joskus. Olen jopa poistanut sometilini sen takia, että olin niin järjettömän kateellinen eräälle kaverilleni (ja olen vieläkin). Kadehdin ihmisiä, jotka ovat onnellisia ja elävät sellaista elämää, jollaista ovat toivoneetkin.
Ap:lle saattaa tulla yllätyksenä, että on ihmisiä, jotka aidosti eivät kadehdi muita, ainakaan omassa elämässään tuntemiaan tavallisia ihmisiä.
Olen onnellinen toisten puolesta ja tyytyväinen omaan elämään. Kaikki hyvin enkä tarvitse mitään muuta.