Hakisitko työtä, mitä et halua tehdä, mikä ei kiinnosta ja jossa on huonot työajat?

Totta kai hakisin. Ja olen hakenut ja saanut ja tehnyt raskasta, epämiellyttävää, huonosti palkattua työtä kunnes olen saanut parempaa. Niin se elämä menee, tai ainakin meni ennen. Ja suoraan sanoen pitäisi mennä nykyäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Hakisin ja olen tehnytkin sellaisia töitä.

Pakko, jos ei halua työttömänä olla loppuelämäänsä. Nirsoiluun ei ole ollut varaa.

Olen tehnyt töitä esimerkiksi henkilökohtaisena avustajana ja pikaruokaravintolan kassalla.

Molemmat hirveitä, palkkaa ei juuri nimeksikään ja työajat- ja olosuhteet hirveät, mutta aina olen mennyt CV:n täytettä-ajatuksella.

Jollet kouluta itseäsi muualle, henkilökohtaisena avustajana ja pikaruokaravintolan kassalla tehdyt työt CV:ssä tuovat sinulle todennäköisesti vain lisää vastaavia töitä. Jos haluat päästä pois tuosta kierteestä, sinun on alettava hankkimaan uusia taitoja.

Voisin hakea ja mainita, että täytän tässä työnhakuvelvoitetta, että älkääpä kiinnostuko minusta ellette halua muokata toimenkuvaa ja palkkaa paremmiksi.

Ei ne työleirit ihan väärin olleet, eli voisi kannustaa esim. työnhakuun jos tuo olisi se toinen vaihtoehto. 

Jos on huonot työajat, en hae. Muuten joutuuhan sitä hakemaan kaikenlaista mikä ei kiinnosta eikä edes ole kunnon pätevyyttä. Paikkoja on niin vähän että pakko hakea jotta velvollisuus täyttyy. Eniten rassaa tuo kokoaikatyön vaatiminen, monet paikat kun on osa-aikatöitä, 30h/vk ja sekään ei kelpaa työkkärille.

Mihin tahansa työpaikkaan hakeminen voi viedä aikaa, energiaa ja ennen kaikkea huomiota pois siltä urapolulta, jota ihminen yrittää rakentaa. Jos työ ei kehitä haluttuja taitoja, tuo relevanttia kokemusta, rakenna verkostoja tai vie lähemmäksi tavoiteltua asemaa, se ei välttämättä tue pitkän aikavälin suunnitelmaa vaan pikemminkin haaskaa tärkeää aikaa.

Kun haet paikkoja, jotka eivät palvele pitkän aikavälin tavoitteitasi, riskeinä ovat erityisesti:

Fokuksen ja energian sirpaloituminen: Jokainen räätälöity hakemus, haastattelu ja perehdytys vaatii valtavasti henkistä kapasiteettia. Tämä aika ja energia ovat suoraan pois siitä työstä, jolla rakentaisit todellista unelmauraasi – olipa se alan verkostoitumista, portfolion kasvattamista, kohdennettuja hakemuksia tai täydennyskoulutusta.

Urapolun hämärtyminen (CV-haasteet): Ansioluettelo, joka koostuu toisiinsa liittymättömistä pätkätöistä eri aloilta, voi antaa rekrytoijille sekavan kuvan ammatillisesta identiteetistäsi. Se saattaa viestiä päämäärättömyydestä sen sijaan, että osoittaisi syvällistä asiantuntemusta tai määrätietoista erikoistumista.

Mukavuusalueen ja uupumuksen ansa: Työ, joka ei motivoi tai vastaa omia arvoja, kuluttaa ihmistä henkisesti eri tavalla kuin haastava mutta mieluisa työ. Vaarana on joko uupua merkityksettömältä tuntuvaan arkeen tai päinvastoin "jämähtää" helppoon ratkaisuun, jolloin kynnys oman alan töiden hakemiseen kasvaa kuukausi kuukaudelta suuremmaksi.

Oman markkina-arvon polkeminen: Jos hyväksyt jatkuvasti tehtäviä, jotka ovat oman osaamistasosi alapuolella tai väärällä alalla, vaarana on ammatillisen kehityksen pysähtyminen. Samaan aikaan oman alasi teknologia, menetelmät ja verkostot menevät eteenpäin ilman sinua.

Jotta ura kehittyy haluttuun suuntaan, "ei" sanominen väärille mahdollisuuksille on yhtä tärkeä taito kuin "kyllä" sanominen oikeille. Työnhakuun kannattaa suhtautua investointina: mihin laitat aikasi nyt, siitä maksat korkoa tulevaisuudessa.

Hain jo, tein jo. Muuta?

Vierailija kirjoitti:

Totta kai hakisin. Ja olen hakenut ja saanut ja tehnyt raskasta, epämiellyttävää, huonosti palkattua työtä kunnes olen saanut parempaa. Niin se elämä menee, tai ainakin meni ennen. Ja suoraan sanoen pitäisi mennä nykyäänkin.

Sama juttu! Sitten vaihdetaan ajan kanssa parempaan. Onneksi on nyt kivat työkaverit edes.

Jos palkka olisi todella hyvä, niin hakisin.

Olen polkenut niin prkeleesti omaa markkina-arvoani, mutta parantanut samalla elämänlaatuani. Ei se kunnianhimo vie aina onneen, jos ei ole aikaa syödä ja liikkua ja ulkoilla terveellisesti. 

Oma ammattitaitoni on nyt suunnattu täysin omaksi hyväkseni, enää sitä ei voi kukaan viedä minulta, mikä sekin on jollain tavalla tyydyttävää.

Töitä tehdään palkan vuoksi - kaikki muu on ylisuorittamista. Plussaa jos sattuu tykkäämään työstään.  Vain palkka ratkaisee-

En yleensä, mutta jos ei muuta löydy niin hän, toki silloin hakemus on "juostenkustu" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin ja olen tehnytkin sellaisia töitä.

Pakko, jos ei halua työttömänä olla loppuelämäänsä. Nirsoiluun ei ole ollut varaa.

Olen tehnyt töitä esimerkiksi henkilökohtaisena avustajana ja pikaruokaravintolan kassalla.

Molemmat hirveitä, palkkaa ei juuri nimeksikään ja työajat- ja olosuhteet hirveät, mutta aina olen mennyt CV:n täytettä-ajatuksella.

Jollet kouluta itseäsi muualle, henkilökohtaisena avustajana ja pikaruokaravintolan kassalla tehdyt työt CV:ssä tuovat sinulle todennäköisesti vain lisää vastaavia töitä. Jos haluat päästä pois tuosta kierteestä, sinun on alettava hankkimaan uusia taitoja.

Olen aikoinaan ollut palkkaamassa koulutettua väkeä. Minulle tuollaiset työpaikat olivat plussaa, koska ne kertoivat työtä pelkäämättömyydestä. Muistan yhden nuoren maisterin joka oli ollut kaksi vuotta Tampereella työttömänä valmistumisen jälkeen. Ihmettelin miksi ei ollut mennyt hanttihommiin. Niin tein itse vastaavassa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tilanteessa, että en tule taloudellisesti toimeen ilman tuota töitä niin hakisin, samalla toki jatkaisin parempien paikkojen hakemista. Jos pystyisin taloudellisesti selviytymään ilman tuota työtä niin en hakisi. En näe mitään positiivista hakeutua työhön, joka huonontaa elämänlaatuaa ja mahdollisesti ajaa sinut vain burn outiin tai masennukseen.

Tämä. Itse ollut niin monessa yt pyörityksessä kun vihdoin saanut asemaa nostettua ja päässyt etenemään. Sitten matto viety jalkojen alta ja olet joutunut tyytymään alempiin portaisiin ja etsiä muuta kun periaatteessa tehnyt samat työt eri tittelillä mutta palkka tiputettu tai työaikoja tms. heikennetty. Nyt olen itse jäänyt tähän vuorotyö masennus/burnout ansaan kun aina vaan suoritat ja koitat näyttää osaamisen että vois edetä noh olet sit joutunut lopulta saikulle ja mahikset edetä menny siinä ja taas uutta "huonoa" paikkaa ettimään. Viimeksi ajattelin että koitan hakea 15min matkan päästä vastaavaa työtä ettei 1,5h menis suuntansa kulkea ja edetä siellä. Noh joo matka lyheni mutta esihenkilö on aivan kamala mikä lisäsi uupumusoireita, vuoden kärvistelin ja nyt osasaikkua pukkaa, tunnen ne katseet kun tuntibudjetit minun takia ei nyt toteudu (saikkuja ei korvata kellään)  ja saan kaikki pashat tehtävät kun minun takia muut joutuneet venymään niin muut saavat "palkinnoksi" tehdä kivaa. Nyt vaan koittanut tehdä annetut tehtävät hyvin ja sitten kotiin. Ei yhtään extraa. Työkaverit on kyllä onneksi kivoja. En hakisi enää huonoa/sopimatonta työtä jos olisin työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin ja olen tehnytkin sellaisia töitä.

Pakko, jos ei halua työttömänä olla loppuelämäänsä. Nirsoiluun ei ole ollut varaa.

Olen tehnyt töitä esimerkiksi henkilökohtaisena avustajana ja pikaruokaravintolan kassalla.

Molemmat hirveitä, palkkaa ei juuri nimeksikään ja työajat- ja olosuhteet hirveät, mutta aina olen mennyt CV:n täytettä-ajatuksella.

Jollet kouluta itseäsi muualle, henkilökohtaisena avustajana ja pikaruokaravintolan kassalla tehdyt työt CV:ssä tuovat sinulle todennäköisesti vain lisää vastaavia töitä. Jos haluat päästä pois tuosta kierteestä, sinun on alettava hankkimaan uusia taitoja.

Olen aikoinaan ollut palkkaamassa koulutettua väkeä. Minulle tuollaiset työpaikat olivat plussaa, koska ne kertoivat työtä pelkäämättömyydestä. Muistan yhden nuoren maisterin joka oli ollut kaksi vuotta Tampereella työttömänä valmistumisen jälkeen. Ihmettelin miksi ei ollut mennyt hanttihommiin. Niin tein itse vastaavassa tilanteessa. 

Eli arvostat enemmän sitä, että esimerkiksi kyberturvallisuuden asiantuntija on valmistumisensa jälkeen kaksi vuotta McDonald’sin kassalla, kuin sitä, että hän olisi käyttänyt nuo kaksi vuotta ammattitaitonsa kehittämiseen, esimerkiksi opetellut syvällisesti pilvipalveluita, tietoturvaa ja verkkojen suojaamista sekä rakentanut omia projekteja ja hankkinut alan sertifikaatteja? Työnteko toki kertoo työhaluista, mutta en ymmärrä, miksi alan ulkopuolinen työ olisi automaattisesti arvokkaampaa kuin kaksi vuotta oman ammattitaidon tavoitteellista kehittämistä.

Pakkohan se on jotain ottaa vastaan työttömänä. Ainoa mistä kieltäydyn on sellaiset keikkapestit jotka johtavat 1-2kk karenssiin, minkä johdosta oma taloustilanne sen kuin heikentyy. 

Teen sitä jo ja niin tekee moni muukin 

Varmaan jotain 70% töissä käyvistä ei tiedä millaista on työskenellä ulkoistetussa yrityksessä.

Väitän, että jos kaikki kokeilisi tätä hetken, niin 98% sanoisi, en lähde päiväksikään enää ulkoistettuun, olen vaikka koko loppuelämäni työtön, jos en muualle pääse.

2 vuotta olen ilmoittanut joka kuukausi työkkäriin samat 4 yritystä, joihin olen muka hakenut, ainuttakaan työhakemusta en ole laittanut.

Siinä vähän faktaa velvoitteesta, kun ei noita työkkärinkään työntekijöitä vaan kiinnosta vi--ukaan, kun se on siellä vaan töissä, näköjään.

Vierailija kirjoitti:

No mitä luulet? Jos ihminen on tarpeeksi ahtaalla, hän tekee vaikka mitä, mutta jos työ on juuri noin syvältä kuin kuvailet, niin ei siinä kauaa pysy, jos löytää muuta tilalle.

Aika moni vaihtaa töitä tilaisuuden tullen milloin mistäkin syystä vaikka työ olisi ihan ok. Useimmiten syynä taitaa olla raha. Eiköhän noiden niin sanottujen huonojen töitten tarjoajat ole varsin hyvin selvillä että ovi käy. 

Olen itse sattumalta juurikin kuvatunlaisessa työssä. Erona ehkä se että ne jotka homman oppii tahtoo jäädä vuosiksi ja vuosikymmeniksi. Koska työyhteisö on ok ja työstä tulee mielekkäämpää kun oppii lisää ja saa siitä vaihtelua. Palkka ei siitä sanottavasti nouse 😂