Lue keskustelun säännöt.
Muistteko te nuorina vaan kävelleleenne ja jutelleenne kavereiden kanssa ilman määränpäätä? Että ei tiedetä mihin mennään mutta kävellään
Kommentit (63)
En muista. Harrastettiin imppaamista, se oli paljon hauskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisellä määränpää pitää tiedossa olla, kun kävelemään lähtee. Oli nuori tai vanha.
Haettiin vaan kaveria kotoaan ja kysyttiin lähdetkö sä kävelemään ja sitten käveltiin vaan eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Koko 80 ja 90 luku oli pelkkää ajantappamista. Ennen nettiä ei ollut muuta tekemistä kun selata oikeata elämää.
Minua harmittaa etten käyttänyt aikaani lukemiseen ja muuhun tuottavaan toimintaan, vaan hengailin joidenkin yksinkertaisten ihmisten kanssa ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisellä määränpää pitää tiedossa olla, kun kävelemään lähtee. Oli nuori tai vanha.
Mulla ei ikinä ole. Siis kenellä on muka päämäärä jos lähtee ulos vain lenkille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai!
Notkuttiin milloin missäkin. Fillaroitiin kaikkialla. Oli hauskaa.
Jep,,oli kivaa. Meitä oli n 10 hengen porukka ja kukaan ei juopotellut, pari veti röökiä.,käveltiin varmaan illassa aiankin 10 km. Välillä laulettiin esim. Liisan koiraa: ..kävelemään, sillä koiraa pitää ulkoiluttaa, kävelemään....😅
Koraa ei ollut porukassa.
Meitä on enää elossa 3 kymmenestä😨
Minkä ikäisiä te oikein olette 😟
Muistan oikein hyvin. 1970-luvulla ikä ei riittänyt ravintoloihin, joten eipä lähiössä ollut muutakaan tekemistä kuin kävellä ympäriinsä kavereiden kanssa. Ei ollut vielä kauppakeskuksia ja kahviloitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mopoiltin. Varovaisesti jo 13-14-vuotiaana pikkuteillä ja sitten 15-vuotiaana niin paljon kuin bensaa riitti.
Minä kävelen nykyään luurit korvilla äänikirjaa kuunnellen ilman etukäteen tarkkaan suunniteltua reittiä. Tuleepahan samlla liikuttua sellaisillakin seuduilla, joille ei muuten tulisi mentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisellä määränpää pitää tiedossa olla, kun kävelemään lähtee. Oli nuori tai vanha.
Mulla ei ikinä ole. Siis kenellä on muka päämäärä jos lähtee ulos vain lenkille?
Ainakin minulla on. Lähden kohdasta a, menen kohteeseen b ja palaan takaisin kohteeseen a.
Ei toi nyt täysin kadonnut harrastus ole nykynuortenkaan keskuudessa. Oma teini toki hengailee paljon porukalla kavereiden kanssa jonkun luona tai treffailee toisiaan puistoissa ym., mutta toisinaan saattaa lähteä jonkun kaverin kanssa vaikka kahdestaan kävelemään ja juttelemaan ja siitä saattaa tulla pitkäkin reissu. Kaupungissa on tietty se hyvä puoli, että vaikka miten pitkälle kävelisi, aina pääsee jollain kulkuvälineellä takaisin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haettiin vaan kaveria kotoaan ja kysyttiin lähdetkö sä kävelemään ja sitten käveltiin vaan eteenpäin.
Kävelittekö pitkäänkin ja löysittekö takaisin kotiin? Loppuiko koskaan kunto kesken, kun kävelittekin liian pitkälle?
Teen sitä naisystäväni kanssa nykyäänkin. N yli 60 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muistan näinkin tapahtuneen
Kyllä. Eräs kaukainen kevätilta, kaukaisessa kaupungissa.
Oli melko lämmintä, kaunis ilma, aurinko oli laskemassa, mutta ei laskenut vielä pitkään aikaan.
Vain minä ja kaverijoukkomme, kävelimme ja seisoskelimme ja juttelimme kauniissa illassa. En muista enää mitä, tuskin edes mitään tärkeää, mutta sen meidän yhteenkuuluvuutemme muistan. Emme juoneet, emme tupakoineet, emme tehneet muuta kuin juttelimme ja kävelimme tai seisoskelimme. Se riitti.
Teen sitä nykyäänkin, enimmäkseen yksin mutta joskus kaverin kanssa. Nuorena tuli enempikin ajeltua eri kulkupeleillä ympäriinsä. m50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisellä määränpää pitää tiedossa olla, kun kävelemään lähtee. Oli nuori tai vanha.
Mulla ei ikinä ole. Siis kenellä on muka päämäärä jos lähtee ulos vain lenkille?
Itsellä määränpäänä koti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja se oli hauskaa. Välillä pysähdyttiin röökille johonkin puskaan.
Suomen vanhin mies Ilmari Koppinen (108 v.) on ihmetellyt miksi ihmiset maailmassa ovat niin hulluja että tupakoivat.
Hmeen kauan tämä ketju on saanut olla täällä kun juuri poistettiin 70-luvun muisteluketju.
Ei ole kyse lenkkeilystä.