Muistteko te nuorina vaan kävelleleenne ja jutelleenne kavereiden kanssa ilman määränpäätä? Että ei tiedetä mihin mennään mutta kävellään

Muistan. Joku tuli aina hakemaan ulos. Ei siis oltu sovittu mitään minne mennä. Kunhan lähettiin vaan. 

En. Kävin sisällä kaverien luona. Lapsena etsittiin leikkipaikkoja ulkoa. 

Käytiin vakoilemassa tiettyjä paikkoja. Jyväskylässä esimerkiksi Valorinteen tanssipaikkaa. 

Koko 80 ja 90 luku oli pelkkää ajantappamista. Ennen nettiä ei ollut muuta tekemistä kun selata oikeata elämää.

Meillä luultiin naapurien suuttuvan, jos menee liian lähelle. 

Kylillä taas saattoi saada jonkun piruilijan kimppuunsa. 

Kävin itsekseen luonnossa ja ei kenenkään -paikoissa.

Oli ahdistava/ suppea lähiympäristö. Piti lähteä kauas, jos pystyi, saadakseen vaeltaa jossain. Sekään ei usein onnistunut.

Toisaalta, kotikunnan keskustassa notkuminen ei ihmeemmin kiehtonutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yleensä ei ollut rahaa ostaa mitään ja kaikilla oli vanhemmat kotona. Mitä muuta nuoret voivat muka tehdä kuin kävellä? Eivätkö nykynuoret sitten kävele? 

Eipä ne oikein kävele, kun eivät tapaa toisiaan nenätysten.

Eikä oikein ajelekaan nykyään. Tässä just juteltiin keski-ikäisten kesken. Oltiin viikko lomalla ja lapselle jäi auto lainaan. Sillä ehdolla, että vie ja hakee kentältä. Näin tapahtui. Ennen lähtöä tankkasin auton täyteen ja viestitin reissusta, että tarviiko tankata... Ei tarvii, löpöä piisaa. Samaa tarinaa kertoi moni muu. 

Ei ole enää sitä "pilluralli" vaihettakaan. Ajelevat vaan järkeviä matkoja. Esim koulussa kävi dösällä, kun ei siellä parkkipaikkaa kuitenkaan löydä.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yleensä ei ollut rahaa ostaa mitään ja kaikilla oli vanhemmat kotona. Mitä muuta nuoret voivat muka tehdä kuin kävellä? Eivätkö nykynuoret sitten kävele? 

Nykyplösöt mihinkään jaksa kävellä. Vähintään pitää olla skuutti alla tai mieluiten autolla kuskattava. Ruokakin tilataan lähettipalvelusta nokan alle, ettei vaan tarvi itse hakea. Ei ihme, että ollaan läskejä ja masentuneita.

Varsinkin syksyisin se oli kivaa kun kuivat puiden lehdet kahisi jaloissa, aurinko lämmitti tai oli pilvinen lämmin päivä eikä muuta tekemistä ja juttua riitti kaverin kanssa. Nuorena oli niin kivaa ja rentoa. Toista on tämä aikuisten laatima kaavoitettu aikuisuus josta ei saa poiketa tai.....

Nykyään on pakko olla päämäärä,ahdistaa ellei tiedä mihin on menossa.

Mutta teininä ei haitannut yhtään,käveltiin vaan ja juteltiin ja poltettiin röökiä.  

Teinit ei varmaan enää osaa hengailla.

Syksyt oli tosiaan ihaninta aikaa, kun illat pimeni ja katuvalot valaisi puita. Oli tunnelmallista vain olla kavereitten kanssa milloin missäkin kävelemässä. Toisinaan poikettiin kylille.