Muistteko te nuorina vaan kävelleleenne ja jutelleenne kavereiden kanssa ilman määränpäätä? Että ei tiedetä mihin mennään mutta kävellään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja se oli hauskaa. Välillä pysähdyttiin röökille johonkin puskaan.

Suomen vanhin mies Ilmari Koppinen (108 v.) on ihmetellyt miksi ihmiset maailmassa ovat niin hulluja että tupakoivat. 

Mitä mieltä hän on ketjun aiheesta?

Muistan. Yhtenä sunnuntaina kasarilla palloiltiin neljän kaverin voimalla koko päivä Hesassa. Ensin kauppahalliin aamukahville, sitten uimaan Hietsuun. Sen jälkeen intuitiivinen, surrealistinen baarikierros ympäri stadia.

Päivä päättyi kaverin kämpille indieleffan nautiskeluun.

Those were the days, my friend.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävelen nykyään luurit korvilla äänikirjaa kuunnellen ilman etukäteen tarkkaan suunniteltua reittiä. Tuleepahan samlla liikuttua sellaisillakin seuduilla, joille ei muuten tulisi mentyä.

Mulla ei ole kokemusta luurit korvilla kävelystä, mutta yhä useammalla näen niitä. Kerrotko minulle uteliaalle, että vaikuttaako luurit jotenkin havainnointiin tai kuuleeko niiden läpi vaikkapa auton äänen?