Miten hoivakodissa olevan asiat hoituvat, jos omaisia ei ole lähellä?
Hilma joutuu hoivakotiin, koska ei pärjää enää kotona. Hilmalla ei ole läheisiä paikkakunnalla, jotka auttaisivat käytännön asioissa. Ei siis ole sukulaisia/ystäviä, jotka voisivat tulla katsomaan Hilmaa säännöllisesti ja olisivat apuna. Joku yksittäinen sukulainen on saattanut piipahtaa kerran kesässä Hilman luona, kun Hilma vielä asui kotona.
Miten tällaisissa tilanteissa sujuvat Hilman asiat, kun ketään ei ole auttamassa? Jos Hilma haluaisi hoivakodista päästä taksilla kauppaan? Tai tarvitsisi uudet talvikengät, joita ei pienellä paikkakunnalla myydä. Haluaisi tilata itselleen kampaajan hoivakotiin? Kuka näitä käytännön asioita hoitaa, jos paikkakunnalla ei ole sukua? Tekevätkö hoivakodin työntekijät tällaisia asioita?
Kommentit (112)
Suositus kaikille, että pyritte hoitamaan asiat ilman ulkopuolista tahoa.
Sama pätee perinnönjakoon jne.
Joihinkin edunvalvojiin voi luottaa, joihinkin ei.
Noihin erilaisiin maksullisiin palveluihin vielä, niin eihän omaisetkaan aina tiedä, paljonko vanhuksella on varaa maksaa jostain palvelusta tai vaikka talvikengistä. Eri juttu sitten, jos on vanhuksen edunvalvoja ja pääsee katsomaan vanhuksen tilitiedot. Mutta ei mulla ollut harmainta aavistustakaan edes siitä, minkä suuruista eläkettä vanhempani saivat. Säästöistä puhumattakaan. Isä sentään oli järjissään loppuun asti, mutta äiti ei. Äitihän olisi voinut haluta vaikka mitä, mutta ei mulla ollut tietoa, olisiko äidilläni ollut varaa haluamiinsa asioihin. Vasta äidin kuoleman jälkeen perunkirjoituksessa selvisi, että olisi ollut varaa vaikka mihin. Vaikka kustantaa mut mukaansa maailmanympärysmatkalle. Kuinka moni ihan oikeasti tietää läheistensä tai ystäviensä tulot, säästöt ja sijoitukset? Mä en tiedä kenenkään. Ainoastaan omani.
Vierailija kirjoitti:
Hoivakodista ei lähdetä kauppaan. Kampaajan saa paikalle osaston kautta.
Ei hoivakotiin pääse, jos ei ole hoivan tarpeessa. Hoivamaksusta jää omaa rahaa sen verran, että sillä voi ostaa esim hiutenleikkauksen tai uusia vaatteita tarvitessaan. Tai hygieniatarvikkeita. Niihin rahoja ei pidä antaa lupaa ahneiden omaisten mennä sorkkimaan, ne on nimenomaan tarkoitettu vanhukselle käytettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Läheltä seuranneena yksityisen palvelukodin toimintaa, voin sanoa että aika harvalla hoitajalla oli mitään työmoraalia. Päälliköillä ei senkään vertaa. Siellä istutaan samoissa vaipoissa päiväkausia ja Säätiö syöttää sikojen ruokaa eli suonia täynnä olevaa mössöä. Jos et pysty syömään et saa ruokaa. Niin ja salaatit (ja ruoat) menevät hoitajien omiin suihin. Järkyttävän tilanteen vuoksi yllätys tarkastuksia ei tehdä koskaan. Helsinki paikkana. Ja jos omaisena valitat hoidosta kimppuusi käydään säälittä.
Voisikohan (kyllä) paikkaa vaihtaa, katsoo vaikka netistä suosituksia.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset palvelut tulevat varmasti yleistymään, erityisesti edelleen kotonaan asuvien vanhusten kohdalla. Yksin eivät pysty/uskalla/halua lähteä minnekään, mutta eivät myöskään halua erakoitua neljän seinän sisälle. Toki nuo maksavat, mutta jos on varaa, niin on ainakin halutessaan mahdollisuus.
Jos on jokin sairaus tai vamma voi saada henkilökohtaisen avustajan. Tosin en tiedä saako hoivakotiin. Kannattaa sitäkin selvittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet kokemaan. Myös Purra ja Rydman rapistuvat, veikkaan että dementian oireita näkyy jo.
Saavat rimputtaa soittokelloa kuolemaan asti eikä kukaan ole kuulevinaan.
Kuolema on odotettavissa oleva asia hoivakodissa oleville. Se tulee joka tapauksessa - tulivat hoitajat paikalle tai eivät. Hoitajat sinällään eivät pysty muuttamaan tätä elämän tosiasiaa. Kun ihmiset ulkoistavat iäkkäät läheisensä ympärivuorokautiseen hoivaan, he samalla jotenkin tuntuvat unohtavan tämän elämän tosiasian hyvinkin aktiivisesti. Elinajanodote monisairaalla dementoituneella näissä paikoissa on keskimäärin
noin kaksi vuotta.
Tässäkin vähän ikävästi ilmaistaan "ihmiset ulkoistavat iäkkäät läheisensä ympärivuorokautiseen hoivaan", syyllistäen - kuinka monella ihan vakavasti ajatellen olisi mahista hoitaa ympärivuorokautisesti omaa vanhempaansa, "parhaassa" tapauksessa kahta sekoilevaa muistisairasta? Tai liikuntakyvytöntä jota nostamaan ja kylvettämään tarvitaan kaksi ihmistä?
Tähän päälle vielä oman perheen ja työn hoitaminen.
Ja mahdollisesti useammankin appivanhemman ja nyksän ja eksän tai ihan vain sen toisen oman vanhemman asiat. Kiitän kaikkia mahdollisia jumalia siitä, että eronneet vanhempani asuivat vain 100 km päässä toisistaan, ja että toinen romahti vasta kun toinen ehti kuolla alta pois. Ja että ex-mies oli jo ex ja hoiti oman sukunsa kanssa appivanhemmat. Tämä on aivan päätöntä, ja sitten surraan jotain hammasharjaa, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla hoitokodin ongelma. Eikö heillä voi olla hammasharjakiintiötä budjetissa vai kiikutammeko kaikki ympäri maan sellaisen milloin kenellekin?
Eihän mikään toimi, kun koko systeemi perustuu kustannusten siirtelyyn osapuolten välillä sen sijaan, että kukaan miettisi kokonaisuuden etua.
Ikäihmistennsosiaalipalvelu kunnssa
Vierailija kirjoitti:
Jos on jokin sairaus tai vamma voi saada henkilökohtaisen avustajan. Tosin en tiedä saako hoivakotiin. Kannattaa sitäkin selvittää.
Ei saa. Jos on päässyt ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, niin silloin ei ole enää oikeutta henkilökohtaiseen apuun tai muihin vammaispalveluihin.
Riippuu täysin siitä mihin edunvalvoja katsoo vanhuksella olevan varaa tai mitkä palvelut on ko vanhuksen edunmukaisia.