Paljonko vanhemmat tuette kotoa poismuuttaneita lapsianne

Vierailija kirjoitti:

200 euroa kuussa.

Rahaa 0-400 e kuussa vuosien ajan. Ei ole laskettu. 

Tuen kuukausittain maksamalla puhelinlaskun ja antamalla rahaa ruokaan n 100e. Maksan myös harrastukset, vaatteet ja kengät. Kun käyvät kotona niin luksusta arkeen eli syödään ravintoloissa, käydään elokuvissa ym. 

En halua lasteni valmistuvan velkaisena. Onneksi on mahdollisuus auttaa. 

Minulle vanhemmat ostivat yksiön Helsingistä. Lisäksi he maksoivat yhtiövastikkeen ja kotivakuutuksen. Maksoin itse puhelimen kulut.

Luin lääkiksen pääsykokeisiin ja tarvitsin rauhallisen asunnon. Palkitsin vanhempani valmistumalla lääkäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vanhemmat maksoi auton, oman asunnon, lomareissut, opiskelut yms. Tästä olen ikuisesti kiitollinen heille. En voi ymmärtää vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan jos siihen on heillä taloudellinen mahdollisuus. Eri asia jos ei ole varaa. 

Ja aikuistuit 35-vuotiaana?

Miten tuo liittyy asiaan? Kuvitellaan, että lapsen unelmatyö on lastenhoitaja, mutta nettopalkka vain 2 200e/kk. Jos vanhemmalla on varaa nostaa lapsensa elintasoa vaikkapa 300e/kk, niin se ei pilaa tätä lasta yhtään eikä estä itsenäistymästä.

 

Ainakin minulla kaikki säästöt ja sijoitukset on tehty lapsia ja lastenlapsia ajatellen - ei itseäni. Ja paljon järkevämpää auttaa heitä, kun ovat 20-40vee eikä myöhemmin esim. perinnön kautta.

 

Kysyn vielä: mikä siinä on ongelma, jos ostaa lapselle paljonkin asioita tai maksaa puolikkaan asunnon jne? Eikö tärkeintä ole, että lapsi ymmärtää asioiden todellisen laidan elämässä/maailmassa eikä se, että kaikki pitää omalla työllä ansaita, koska jotkut haluaa asioiden menevän maailmassa niin?

Toi on kaunis ajatus. Mahdollistaa lapsen unelma-ammatti ja silti korkeampi elintaso. Suosittelen kaikille, joille mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vanhemmat maksoi auton, oman asunnon, lomareissut, opiskelut yms. Tästä olen ikuisesti kiitollinen heille. En voi ymmärtää vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan jos siihen on heillä taloudellinen mahdollisuus. Eri asia jos ei ole varaa. 

Ja aikuistuit 35-vuotiaana?

Miten tuo liittyy asiaan? Kuvitellaan, että lapsen unelmatyö on lastenhoitaja, mutta nettopalkka vain 2 200e/kk. Jos vanhemmalla on varaa nostaa lapsensa elintasoa vaikkapa 300e/kk, niin se ei pilaa tätä lasta yhtään eikä estä itsenäistymästä.

 

Ainakin minulla kaikki säästöt ja sijoitukset on tehty lapsia ja lastenlapsia ajatellen - ei itseäni. Ja paljon järkevämpää auttaa heitä, kun ovat 20-40vee eikä myöhemmin esim. perinnön kautta.

 

Kysyn vielä: mikä siinä on ongelma, jos ostaa lapselle paljonkin asioita tai maksaa puolikkaan asunnon jne? Eikö tärkeintä ole, että lapsi ymmärtää asioiden todellisen laidan elämässä/maailmassa eikä se, että kaikki pitää omalla työllä ansaita, koska jotkut haluaa asioiden menevän maailmassa niin?

Toi on kaunis ajatus. Mahdollistaa lapsen unelma-ammatti ja silti korkeampi elintaso. Suosittelen kaikille, joille mahdollista.

Eipäs vaan ihminen opiskelee ja ottaa vastaan vastuullisempia tehtäviä. Ei kenenkään elämän laatua pidä parantaa!!!

itse sain 50e/kk ja vanhemmat osti huonekalut, muuttoautot ym isommat. Lapsille olen budjetoinut että maksan vuokran, kunhan muuttavat kotoa.

Wau, joillakin on kyllä upeita vanhempia. Minä en nollarilla saanut mitään tuollaista omilta vanhemmilta, kun lähdin opiskelemaan. Tein töitä ja opiskelin yliopistossa, otin myös opintolainaa. Valmistuin silti neljännen vuoden kynnyksellä. Muistan aina, kun kaverini vanhemmat ostivat hänelle yksiön opiskelukaupungistaan eikä mun kaverin tarttenut edes käydä töissä. Silti notkui opinnoissaan kuusi vuotta ja sairastui burnouttiin kun oli niin raskasta.. jostain syystä en jaksanut sitä kitinää kuunnella. Hän ei ehkä osannut ajatella, kuinka helkkarin helpolla pääsi ja kuinka pieniä hänen murheensa olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vanhemmat maksoi auton, oman asunnon, lomareissut, opiskelut yms. Tästä olen ikuisesti kiitollinen heille. En voi ymmärtää vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan jos siihen on heillä taloudellinen mahdollisuus. Eri asia jos ei ole varaa. 

Ja aikuistuit 35-vuotiaana?

Miten tuo liittyy asiaan? Kuvitellaan, että lapsen unelmatyö on lastenhoitaja, mutta nettopalkka vain 2 200e/kk. Jos vanhemmalla on varaa nostaa lapsensa elintasoa vaikkapa 300e/kk, niin se ei pilaa tätä lasta yhtään eikä estä itsenäistymästä.

 

Ainakin minulla kaikki säästöt ja sijoitukset on tehty lapsia ja lastenlapsia ajatellen - ei itseäni. Ja paljon järkevämpää auttaa heitä, kun ovat 20-40vee eikä myöhemmin esim. perinnön kautta.

 

Kysyn vielä: mikä siinä on ongelma, jos ostaa lapselle paljonkin asioita tai maksaa puolikkaan asunnon jne? Eikö tärkeintä ole, että lapsi ymmärtää asioiden todellisen laidan elämässä/maailmassa eikä se, että kaikki pitää omalla työllä ansaita, koska jotkut haluaa asioiden menevän maailmassa niin?

Toi on kaunis ajatus. Mahdollistaa lapsen unelma-ammatti ja silti korkeampi elintaso. Suosittelen kaikille, joille mahdollista.

Eipäs vaan ihminen opiskelee ja ottaa vastaan vastuullisempia tehtäviä. Ei kenenkään elämän laatua pidä parantaa!!!

Ottaa vastaan? Missä todellisuudessa elät? No ainakaan itselleni ei ole koskaan tarjottu vastuullisempia tehtäviä. Enkä ole niitä saanut yrittämisestä ja pyytämisestä huolimatta. Ja koulutusta riittää. Sivusta

Yhtä autettiin rahallisesti niin kauan että alkoi itse tienata, toiselle ostettiin auto, kolmannen vuokria maksettiin niin kauan kun alkoi tienata itse. Kaikkia on tuettu tarpeen mukaan muutenkin mahdollisuuksien, jaksamisen ja ehtimisen mukaan. 

Maksetaan nuoren opiskelijan vuokra, täten saa asumistuen ja opintorahan itselleen eikä tarvi ottaa lainaa. 

Lisäksi maksetaan vakuutukset ja puhelinlasku. Kun nähdään niin käydään kaupassa ja maksetaan ostokset, ravintolakäynnit ym. Ei olla mitään superrikkaita mutta säästetään sitten muusta. Ei esim matkustella ym. 

Maksamme laajat kotivakuutukset ja kännykkäliittymät

Maksan terapian ja junaliput, jos käy kotona.

Entäs sitten kun opinnot on ohi, on valmistuttu ammattiin(tradenomiksi) ja nyt sitten aikuinen ihminen elää työttömänä toisten nurkissa. On ollut pätkätöitä, mutta ei kuulemma ole olleet mieleisiä ja ei ole niissä pysynyt. Oma asuntokin oli hetken aikaa, mutta luopui siitä ja muutti takaisin vanhempien nurkkiin. Miten saisi aikuisen ihmisen liikkeelle? Aina ollaan tuettu ketjussa esitettyyn tyyliin nuorta, ollaanko tehty virhe kun nyt ei näköjään aijo ottaa vastuuta omasta elämästään olleenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Wau, joillakin on kyllä upeita vanhempia. Minä en nollarilla saanut mitään tuollaista omilta vanhemmilta, kun lähdin opiskelemaan. Tein töitä ja opiskelin yliopistossa, otin myös opintolainaa. Valmistuin silti neljännen vuoden kynnyksellä. Muistan aina, kun kaverini vanhemmat ostivat hänelle yksiön opiskelukaupungistaan eikä mun kaverin tarttenut edes käydä töissä. Silti notkui opinnoissaan kuusi vuotta ja sairastui burnouttiin kun oli niin raskasta.. jostain syystä en jaksanut sitä kitinää kuunnella. Hän ei ehkä osannut ajatella, kuinka helkkarin helpolla pääsi ja kuinka pieniä hänen murheensa olivat.

Nämä on juuri niitä ihmisiä joilla elämässä tulee näitä burniksia jne. Alkakaapa avata silmänne ja seurailla ympäriltä. Keskustelkaa, kyselkää ja kuunnelkaa kun joku sanoo olevansa burniksessa ja pitää ottaa aikalisä. Taustalla on niin hiton helppo elämä, että sitten kun tulee ensimmäinen pieni vastoinkäyminen niin pitää yhteiskunnan ymmärtäväisenä silittämässä päätä.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun opinnot on ohi, on valmistuttu ammattiin(tradenomiksi) ja nyt sitten aikuinen ihminen elää työttömänä toisten nurkissa. On ollut pätkätöitä, mutta ei kuulemma ole olleet mieleisiä ja ei ole niissä pysynyt. Oma asuntokin oli hetken aikaa, mutta luopui siitä ja muutti takaisin vanhempien nurkkiin. Miten saisi aikuisen ihmisen liikkeelle? Aina ollaan tuettu ketjussa esitettyyn tyyliin nuorta, ollaanko tehty virhe kun nyt ei näköjään aijo ottaa vastuuta omasta elämästään olleenkaan?

No mielestäni elämän karkoissa saa aina tulla kotiin. 

Ystäväni joutui vetäytymään työelämästä burnis lomalle ja tekee nyt lyhennettyä työpäivää ja joogailee loppuajan. Vanhemmat kustantaa hänen elämänsä kaikkinensa.  On koko elämän elänyt niin ettei ole tikkua laittanut ristiin, vaan vanhemmat maksaa kaiken. Jotenkin minua säälittää sellainen, menee elämä hukkaan mielestäni. Ei koskaan oikein pääse omaa elämää aidosti elämään.

Minun lapsillani on jo omat perheet.

Autan heitä lastensa hoidossa, varsinkin nyt kun itse olen jo eläkkeellä ja minulla on aikaa.

Vien heille itse tehtyjä hilloja, etikkakurkkuja, kanttarelleja ja mitä milloinkin keksin.

Annamme heille myös verottomat lahjarahat joka vuosi n. 7000 euroa. Meidän kulutuksemme on

aika pieni ja heidän kulutuksensa on nyt huipussaan. Lapsenlapsille laitamme myös säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun opinnot on ohi, on valmistuttu ammattiin(tradenomiksi) ja nyt sitten aikuinen ihminen elää työttömänä toisten nurkissa. On ollut pätkätöitä, mutta ei kuulemma ole olleet mieleisiä ja ei ole niissä pysynyt. Oma asuntokin oli hetken aikaa, mutta luopui siitä ja muutti takaisin vanhempien nurkkiin. Miten saisi aikuisen ihmisen liikkeelle? Aina ollaan tuettu ketjussa esitettyyn tyyliin nuorta, ollaanko tehty virhe kun nyt ei näköjään aijo ottaa vastuuta omasta elämästään olleenkaan?

No mielestäni elämän karkoissa saa aina tulla kotiin. 

Eihän tuo ole elämän karikko, kun olisi pätkätöitä tarjolla, mutta ne eivät vain nuorta miellytä. 🤣 Saamattomuutta ja laiskuutta, kun ei kelpaa muut kuin ihqu super kivat työt.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ahkera lukenut aikuinen lapsi ja lapsenlapsi, joille anna kustannan kaikkea ,jota voin antaa ilman lahjaveroa. Ovat todella supeahkeria  opiskelun ja töiden suhteen. Heille on ilo antaa. Mutta sitten on terve aikuinen lapsi joka ei viitsi viitsi tehdä töitä, vaikka olisi hyvät mahdollisuudet. Luki ammatin ,oli töissä vuosia ja sitten ei enää huvittanut. Hänelle en anna.

Kiristääkö tämä sisarusten välejä, että toiselle ei anneta, ja toiselle annetaan? Miten he kokevat asian? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Tämä on varmaan mitä mun vanhemmat kelas. Sisko sai kymppejä minä nelosia. 

Mulla oli ongelmia. Lukihäiriö, adhd, neurologisia pakko-oireita ja ties vaikka mitä. En saanut tukea, apua, en yhtään mitään ala kouluista lähtien. Siskolle maksettiin harrastukset, puskettiin eteenpäin. Vielä aikuisenakin siskolle ostetaan. Vanhemmat ostaa ruokaa, lentolippuja, vuokria. Remppoja, lapselle trampoliinit ja aika. Sisko oli työtön yli vuosikymmenen. 

Minulle ei mitään. Ei yhtään mitään. Eikä lapsellenikaan. Ei edes aikaa.

Olenko katkera tai kateellinen? En rakensin omanlaisen elämän niillä rahkeilla mitä oli enkä tarvitse keneltäkään mikään. Sisko taas on löytänyt onnensa muista ihmisistä.

Kiitos kun jaoit tämän. Aika järkyttävää toimintaa vanhemmiltasi. Ei vaan voi käsittää. 

Millaiset välit sinulla nykyään on siskoosi?

Mitähän sitten tapahtuu, jos vanhemmat aikanaan haluavat apua teiltä lapsilta? Aiotko auttaa? 

Ihmismieli kun on siitä hassu, että kaikkea ei hoksa. Itse olin niin hidas, että kuvittelin keski-ikään asti lapsuudenkodin olleen hyvä ja onnellinen. Vasta kun samat asiat toistuu toisessa sukupolvessa ja näen kuinka eriarvoisesti minun lapseen suhtaudutaan verrattuna siskoni lapseen ja mieheni huomauttaessa asiasta olen pohtinut ja  muistellut. Koin henkisen romahduksen, kävin todella pohjalla ja jos elämäni olisi erilainen en tiedä mitä olisi käynyt.

Elämäni olisi myös ollut erilainen, jos joku olisi välittänyt vähän enemmän. Syytin itseäni kaikesta pahasta, epäonnistummisista ja kuvittelin olevani ovela kun onnistuin salamaan lintsaukset ja huonot arvosanat. Todellisuudessa vanhempia ei vaan kiinnostanut.

En vihaa vanhempia enkä siskoa. Selvästi omat ongelmat (neurologiset) ovat periytyvää sorttia. Silloin maailma oli erilainen. Vyö edellä mentiin ja saatiin koulittua lapsista näennäisesti tottelevaisia. Murheet ja huolet piti selvittää oman pään sisällä. Oma elämänfilosofia on muutttunut vuosien varrella, että en koe paljon yhteistä lapsuudenperheen kanssa. Enkä pidä pahemmin yhteyttä. Työstän vielä pitkään lapsuuttani, enkä välttämättä enää tiedä tekeekö pää ja muistot tepposet nykyhetkessä vai menneessä.

Rahaa annan n. 1000 euroa vuodessa, maksan auton ylläpidon ja matkat jos matkustaa mukana. Tankki täyteen bensaa, kun tulee käymään.