Paljonko vanhemmat tuette kotoa poismuuttaneita lapsianne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

Tässä tuskin on tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun hyysäävät liikaa. Tiedän lähipiiristä 30 vuotta lähestyvän naisen, joka on korkeasti koulutettu, mutta tarvitsee silti vanhempiensa apua soittaakseen huoltomiehen käymään kotonaan. Vai onko tämä ihan normaalia joissain piireissä?

Tiedän lähes kolmekymppisiä ikiopiskelijoita, jotka eivät koskaan ole tehneet itsenäisesti ruokaostoksia eivätkä siksi tiedä mitä ruoka, vessapaperi, pesuaineet yms. maksaa.

Minä en tiedä yhtäkään. En lähipiiristä enkä sukulaisista.

Mummo 66v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän aikuistuvat lapset tulee aikanaan perimään ihan riittävästi, mutta sitä ei ole kerrottu heille, koska emme usko että se tekisi heille hyvää.

Kai nyt lapset tietävät suunnilleen mitä omistatte? 

Vai asutteko,  jossa Kouvolan lähiössä kerrostalokaksiossa salataksenne omaisuutenne?

Oletko kuullut pörssisijoituksista? Ei ole lapsilla tietoa ellei ota puheeksi. Ja ainakaan rahamääristä ei tarvi puhua vaikka sanoisikin sijoittavansa. Voi olla 20 000, 200 000 tai vaikka 2 miljoonaa.

Kyllä porukkaa otti pattiin että vanhemmat aidosti auttaa nuorta välillä 😅 heh. Lakanapyykkien ajoittainen peseminen otti tunteisiin. Liekö syynä kateus kun itse ei ole saanut mihinkään apua vai huono omatunto kun ei ole auttanut. Tilanteita nyt vaan on ymmärrettävästi erilaisia. Toiselle isoin apu on lakanoiden pesu, toiselle ruoan tuonti/teko, toiselle raha. Ihan sama, mutta minä autan lapsiani kaikessa missä apu kelpaa. Ja tiedoksi ettei tämä liity mitenkään pärjäävyyteen. Päin vastoin. Ja siksi sitä niin mielellään tekeekin. Nuori saa parhaimman henkisen vahvuuden siitä, että näkee että hänen elämästään välitetään ja häntä kuunnellaan ja autetaan juuri niissä asioissa missä hän apua arvostaa. Osaa kyllä tehdä kaiken. Jopa paremmin kuin moni aikuinen ja mm. 15 vuotiaasta ollut aina myös töissä. Samaa en usko kaikista teistä aikuisista teidän vastausten perusteella. Elämänhallinta ja ajoittainen apu eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita. Päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen omilleen muutto ahdistaa vanhempaa, hän saattaa pitää liekaa tiukalla juurikin rahalla ja palveluksilla. On tärkeää että aikuinen selvittää oman tyhjän pesän kriisinsä itse eikä sotke siihen aikuistuvaa nuorta.

Tämä. Ja se on jotenkin erityisen manipuloivaa, jos itsenäistyvän lapsen seuraa yritetään ostaa rahalla ja palveluksilla. Aikuistumiseen kuuluu selkeän pesäeron ottaminen vanhempiin, koska nuorten elämässä nyt on muutakin mielenkiintoisempaa sisältöä ja ihmisiä. Kyllä ne nuoret sitten itsenäistyttyään alkavat taas omaehtoisesti pitämään enemmän yhteyttä vanhempiinsa, jos suhde on ollut molemminpuolisesti hyvä ja kunnioittava. 

Sinun on siis vaikea ymmärtää, että hyvin toimeentuleva vanhempi voi tukea kotoa poismuuttavaa lastaan taloudellisesti ilman, että siinä on mitään odotuksia vastapalveluksista? Mistä kumpuaa tällainen ajatusmalli?

Meillä on suvussa on jo useamman sukupolven ajan avustettu seuraavaa sukupolvea taloudellisesti: avustettu vuokrassa / tarjottu kämppä, käyty välillä yhdessä ruokakaupassa periaatteella "täytä kärry ja vie kotiisi" + ostettu kalliimmat hankinnat. Miksikö? Sitä haluaa auttaa omaa lastaan, jotta tämän ei tarvitse ottaa lainaa tai miettiä, mistä saa rahaa ruokaan. 

Tällä ei osteta seuraa tai palveluksia.  Nuorilla on elämänsä ja ovat menonsa, samoin meillä vanhemmilla. Ei itsenäistymistä hidasta tai estä se, että saa taloudellista avustusta itsenäisen elämän alkutaipaleella eikä se velvoita ketään mihinkään. 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri poikien luona käydään siivoamassa?

Todella hyvä kysymys! Pojille myös sallitaan enemmän sellaista, että raha-asiat on sössitty pelaamalla tms. 
Pojat on poikia -ajattelu elää vahvana.
 

Meillä on sijoitusasuntoja ja nuorten naisten kanssa saa paljon enemmän käydä keskustelua, onko loppusiivous riittävä ja yleisestikin nuorten naisten kämpät ovat usein lääviä verrattuna nuorten miesten kämppiin. Ehkä syy onkin siinä, että ne äidit käyvät siellä siivoamassa... hmm, enpä ole tätä ennen ajatellut. 

En mitenkään. Toisinaan käy syömässä. Kustantaa elämisensä opintotuella ja osa-aikatyöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän aikuistuvat lapset tulee aikanaan perimään ihan riittävästi, mutta sitä ei ole kerrottu heille, koska emme usko että se tekisi heille hyvää.

Kai nyt lapset tietävät suunnilleen mitä omistatte? 

Vai asutteko,  jossa Kouvolan lähiössä kerrostalokaksiossa salataksenne omaisuutenne?

Oletko kuullut pörssisijoituksista? Ei ole lapsilla tietoa ellei ota puheeksi. Ja ainakaan rahamääristä ei tarvi puhua vaikka sanoisikin sijoittavansa. Voi olla 20 000, 200 000 tai vaikka 2 miljoonaa.

Näin juuri. Minulla ja miehelläni on yhteensä yli miljoona euroa sijoituksissa. Emme ole koskaan puhuneet määrästä lastemme kanssa, vaikka he tietävätkin, että sijoitamme. Todennäköisesti lapsemme kuvittelevat summan olevan paljon pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen omilleen muutto ahdistaa vanhempaa, hän saattaa pitää liekaa tiukalla juurikin rahalla ja palveluksilla. On tärkeää että aikuinen selvittää oman tyhjän pesän kriisinsä itse eikä sotke siihen aikuistuvaa nuorta.

Tämä. Ja se on jotenkin erityisen manipuloivaa, jos itsenäistyvän lapsen seuraa yritetään ostaa rahalla ja palveluksilla. Aikuistumiseen kuuluu selkeän pesäeron ottaminen vanhempiin, koska nuorten elämässä nyt on muutakin mielenkiintoisempaa sisältöä ja ihmisiä. Kyllä ne nuoret sitten itsenäistyttyään alkavat taas omaehtoisesti pitämään enemmän yhteyttä vanhempiinsa, jos suhde on ollut molemminpuolisesti hyvä ja kunnioittava. 

Sinun on siis vaikea ymmärtää, että hyvin toimeentuleva vanhempi voi tukea kotoa poismuuttavaa lastaan taloudellisesti ilman, että siinä on mitään odotuksia vastapalveluksista? Mistä kumpuaa tällainen ajatusmalli?

 

Meillä on suvussa on jo useamman sukupolven ajan avustettu seuraavaa sukupolvea taloudellisesti: avustettu vuokrassa / tarjottu kämppä, käyty välillä yhdessä ruokakaupassa periaatteella "täytä kärry ja vie kotiisi" + ostettu kalliimmat hankinnat. Miksikö? Sitä haluaa auttaa omaa lastaan, jotta tämän ei tarvitse ottaa lainaa tai miettiä, mistä saa rahaa ruokaan. 

Tällä ei osteta seuraa tai palveluksia.  Nuorilla on elämänsä ja ovat menonsa, samoin meillä vanhemmilla. Ei itsenäistymistä hidasta tai estä se, että saa taloudellista avustusta itsenäisen elämän alkutaipaleella eikä se velvoita ketään mihinkään. 

Aiemmin ketjussa joku puhui tästä. Että auttaa saadakseen vastineeksi mm. lapsen seuraa. Taloudellinen apu onkin ihan ok, jotta pikkuhiljaa lapsi pääsee elämän alkuun niin, että lopulta pärjää kokonaan omillaan. Niitä pyykkiä pesiviä ja lapsen puolesta ruokaa laittavia äitejä en tosin tule ikinä ymmärtämään, ellei kyse ole jostain tilapäisestä asiasta, kuten rikkinäinen pesukone.

No huhhuh ilmankos nuoret aikuiset elää kuin diivat. Uusinta mangoa päällä kunn vanhemmat maksaa vuokrat ja antaa vielä juusto ja viinirahaa. Tsiisus! Ei nuorena aikuisena kuulu pitää autoa tai saada kalliita vaatteita vaan etsiä itseään ja opinahjossa saa kelan tukeman lämpimän aterian. En voi uskoa näitä juttuja....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen omilleen muutto ahdistaa vanhempaa, hän saattaa pitää liekaa tiukalla juurikin rahalla ja palveluksilla. On tärkeää että aikuinen selvittää oman tyhjän pesän kriisinsä itse eikä sotke siihen aikuistuvaa nuorta.

Tämä. Ja se on jotenkin erityisen manipuloivaa, jos itsenäistyvän lapsen seuraa yritetään ostaa rahalla ja palveluksilla. Aikuistumiseen kuuluu selkeän pesäeron ottaminen vanhempiin, koska nuorten elämässä nyt on muutakin mielenkiintoisempaa sisältöä ja ihmisiä. Kyllä ne nuoret sitten itsenäistyttyään alkavat taas omaehtoisesti pitämään enemmän yhteyttä vanhempiinsa, jos suhde on ollut molemminpuolisesti hyvä ja kunnioittava. 

Sinun on siis vaikea ymmärtää, että hyvin toimeentuleva vanhempi voi tukea kotoa poismuuttavaa lastaan taloudellisesti ilman, että siinä on mitään odotuksia vastapalveluksista? Mistä kumpuaa tällainen ajatusmalli?

 

Meillä on suvussa on jo useamman sukupolven ajan avustettu seuraavaa sukupolvea taloudellisesti: avustettu vuokrassa / tarjottu kämppä, käyty välillä yhdessä ruokakaupassa periaatteella "täytä kärry ja vie kotiisi" + ostettu kalliimmat hankinnat. Miksikö? Sitä haluaa auttaa omaa lastaan, jotta tämän ei tarvitse ottaa lainaa tai miettiä, mistä saa rahaa ruokaan. 

Tällä ei osteta seuraa tai palveluksia.  Nuorilla on elämänsä ja ovat menonsa, samoin meillä vanhemmilla. Ei itsenäistymistä hidasta tai estä se, että saa taloudellista avustusta itsenäisen elämän alkutaipaleella eikä se velvoita ketään mihinkään. 

Aiemmin ketjussa joku puhui tästä. Että auttaa saadakseen vastineeksi mm. lapsen seuraa. Taloudellinen apu onkin ihan ok, jotta pikkuhiljaa lapsi pääsee elämän alkuun niin, että lopulta pärjää kokonaan omillaan. Niitä pyykkiä pesiviä ja lapsen puolesta ruokaa laittavia äitejä en tosin tule ikinä ymmärtämään, ellei kyse ole jostain tilapäisestä asiasta, kuten rikkinäinen pesukone.

Pakko kommentoida tuota pyykkiasiaa: en kyllä näe siinäkään mitään itsenäisyyttä kaventavaa tai oma-aloitteisuuden puutetta, jos vanhempi joskus pesee aikuisen lapsensa pyykit. Muistan joskus ruuhkavuosina, kun kahden lapsen kanssa elin kiireistä arkea (kokopäivätyö, täydennysopinnot, mies työmatkalla jne) äitini soitti ja sanoi, että tuo tänne pyykkiä, niin pesen. Vein ikea-kassillisen lähinnä lasten pyykkiä ja sain sen seuraavana päivänä työpäivän jälkeen kauniisti viikattuna takaisin. Tätä tapahtui aina dilloin tällöin. Ei vähentänyt itsenäisyyttäni, mutta oli siinä hetkessä iso apu, jota vielä näin 20 vuoden jälkeen muistelen lämmöllä. 

Samoin olen omille aikuisille lapsilleni joskus ehdottanut, että voin pestä lakanapyykkiä, jos haluavat- he asuvat pienissä yksiöissä, me taas isossa talossa, jossa voi pihalla kuivattaa pyykit raikkaiksi. Sitä luksusta haluaa tarjota omille lapsilleen. Tosin harvoin ovat tuoneet. 

Ja muuten, kun joku sanoi, että oven päälle vain kuivumaan - sillä saa äkkiä varsinkin huonompilaatuiset ovet pilalle ja kustannukset maksaa se asukas. 

Tuen ihan niin paljon kuin pystyn sitten kun se on ajankohtaista (esikoinen juuri nyt lukion kolmannella). Myös omat vanhempani olivat aina valmiit tukemaan minua. He olivat varakkaita, joten käytännössä maksoivat opiskelun (antoivat siis rahaa opintotuen ja asumislisän päälle, niin ei tarvinnut ottaa opintolainaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen omilleen muutto ahdistaa vanhempaa, hän saattaa pitää liekaa tiukalla juurikin rahalla ja palveluksilla. On tärkeää että aikuinen selvittää oman tyhjän pesän kriisinsä itse eikä sotke siihen aikuistuvaa nuorta.

Tämä. Ja se on jotenkin erityisen manipuloivaa, jos itsenäistyvän lapsen seuraa yritetään ostaa rahalla ja palveluksilla. Aikuistumiseen kuuluu selkeän pesäeron ottaminen vanhempiin, koska nuorten elämässä nyt on muutakin mielenkiintoisempaa sisältöä ja ihmisiä. Kyllä ne nuoret sitten itsenäistyttyään alkavat taas omaehtoisesti pitämään enemmän yhteyttä vanhempiinsa, jos suhde on ollut molemminpuolisesti hyvä ja kunnioittava. 

Sinun on siis vaikea ymmärtää, että hyvin toimeentuleva vanhempi voi tukea kotoa poismuuttavaa lastaan taloudellisesti ilman, että siinä on mitään odotuksia vastapalveluksista? Mistä kumpuaa tällainen ajatusmalli?

 

Meillä on suvussa on jo useamman sukupolven ajan avustettu seuraavaa sukupolvea taloudellisesti: avustettu vuokrassa / tarjottu kämppä, käyty välillä yhdessä ruokakaupassa periaatteella "täytä kärry ja vie kotiisi" + ostettu kalliimmat hankinnat. Miksikö? Sitä haluaa auttaa omaa lastaan, jotta tämän ei tarvitse ottaa lainaa tai miettiä, mistä saa rahaa ruokaan. 

Tällä ei osteta seuraa tai palveluksia.  Nuorilla on elämänsä ja ovat menonsa, samoin meillä vanhemmilla. Ei itsenäistymistä hidasta tai estä se, että saa taloudellista avustusta itsenäisen elämän alkutaipaleella eikä se velvoita ketään mihinkään. 

Aiemmin ketjussa joku puhui tästä. Että auttaa saadakseen vastineeksi mm. lapsen seuraa. Taloudellinen apu onkin ihan ok, jotta pikkuhiljaa lapsi pääsee elämän alkuun niin, että lopulta pärjää kokonaan omillaan. Niitä pyykkiä pesiviä ja lapsen puolesta ruokaa laittavia äitejä en tosin tule ikinä ymmärtämään, ellei kyse ole jostain tilapäisestä asiasta, kuten rikkinäinen pesukone.

Miksi? Minusta ihan normaalia, että autetaan läheisiä ja tehdään näiden puolesta joskus asioita. Ihan samalla tavallahan moni vie vauvaperheelle ruokaa, kun tietää toisen olevan väsynyt (kuuluu ihan rotinaperinteeseen). Miksi muka oman lapsen puolesta asioiden tekeminen olisi niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Saman kun itse sain aikanaan eli 0€/kk

Kostat omille lapsillesi

Maksan auton vakuutuksen, ajoneuvoverot, puhelinlaskun ja annan rahaa noin 100e/kk. 

300 e kuussa rahaa. Maksetaan lääkärikäyntejä ym. 

Sen verran tuetaan ettei tarvitse ottaa lainaa. Sitä on todella viheliäistä maksaa takaisin kun siinä elämäntilanteessa on vaati muutakin maksettavaa. Ja nolla korkojen ja "ilmaisen" opintolainan aika on ohi. Eikä työpaikoista oie varmuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen omilleen muutto ahdistaa vanhempaa, hän saattaa pitää liekaa tiukalla juurikin rahalla ja palveluksilla. On tärkeää että aikuinen selvittää oman tyhjän pesän kriisinsä itse eikä sotke siihen aikuistuvaa nuorta.

Tämä. Ja se on jotenkin erityisen manipuloivaa, jos itsenäistyvän lapsen seuraa yritetään ostaa rahalla ja palveluksilla. Aikuistumiseen kuuluu selkeän pesäeron ottaminen vanhempiin, koska nuorten elämässä nyt on muutakin mielenkiintoisempaa sisältöä ja ihmisiä. Kyllä ne nuoret sitten itsenäistyttyään alkavat taas omaehtoisesti pitämään enemmän yhteyttä vanhempiinsa, jos suhde on ollut molemminpuolisesti hyvä ja kunnioittava. 

Sinun on siis vaikea ymmärtää, että hyvin toimeentuleva vanhempi voi tukea kotoa poismuuttavaa lastaan taloudellisesti ilman, että siinä on mitään odotuksia vastapalveluksista? Mistä kumpuaa tällainen ajatusmalli?

 

Meillä on suvussa on jo useamman sukupolven ajan avustettu seuraavaa sukupolvea taloudellisesti: avustettu vuokrassa / tarjottu kämppä, käyty välillä yhdessä ruokakaupassa periaatteella "täytä kärry ja vie kotiisi" + ostettu kalliimmat hankinnat. Miksikö? Sitä haluaa auttaa omaa lastaan, jotta tämän ei tarvitse ottaa lainaa tai miettiä, mistä saa rahaa ruokaan. 

Tällä ei osteta seuraa tai palveluksia.  Nuorilla on elämänsä ja ovat menonsa, samoin meillä vanhemmilla. Ei itsenäistymistä hidasta tai estä se, että saa taloudellista avustusta itsenäisen elämän alkutaipaleella eikä se velvoita ketään mihinkään. 

Aiemmin ketjussa joku puhui tästä. Että auttaa saadakseen vastineeksi mm. lapsen seuraa. Taloudellinen apu onkin ihan ok, jotta pikkuhiljaa lapsi pääsee elämän alkuun niin, että lopulta pärjää kokonaan omillaan. Niitä pyykkiä pesiviä ja lapsen puolesta ruokaa laittavia äitejä en tosin tule ikinä ymmärtämään, ellei kyse ole jostain tilapäisestä asiasta, kuten rikkinäinen pesukone.

Oma opiskelijapoikani käy meillä pesemässä pyykkinsä pari kertaa kuussa.  Hänen pikkuyksiöönsä ei saa pesukonetta eikä taloyhtiössä ole pesutupaa. Välillä pesee itse, useimmiten pesen minä. Tosin hän myös leikkaa meidän nurmikon, tekee lumityöt, paikkaa mun pyöränkumit ja kuskaa paperi-/pahvi-/muovi-/lasi-/metalliroskat kaupan kierrätysastioihin.  Ja täyttää mun pakastimen itse poimimillaan mustikoilla ja puolukoilla.

En pennin hyrrää anna. Jos kerran haluaa aikuista leikkiä niin ikuinen ihminen pärjää omillaan ja maksaa myös itse kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen omilleen muutto ahdistaa vanhempaa, hän saattaa pitää liekaa tiukalla juurikin rahalla ja palveluksilla. On tärkeää että aikuinen selvittää oman tyhjän pesän kriisinsä itse eikä sotke siihen aikuistuvaa nuorta.

Tämä. Ja se on jotenkin erityisen manipuloivaa, jos itsenäistyvän lapsen seuraa yritetään ostaa rahalla ja palveluksilla. Aikuistumiseen kuuluu selkeän pesäeron ottaminen vanhempiin, koska nuorten elämässä nyt on muutakin mielenkiintoisempaa sisältöä ja ihmisiä. Kyllä ne nuoret sitten itsenäistyttyään alkavat taas omaehtoisesti pitämään enemmän yhteyttä vanhempiinsa, jos suhde on ollut molemminpuolisesti hyvä ja kunnioittava. 

Sinun on siis vaikea ymmärtää, että hyvin toimeentuleva vanhempi voi tukea kotoa poismuuttavaa lastaan taloudellisesti ilman, että siinä on mitään odotuksia vastapalveluksista? Mistä kumpuaa tällainen ajatusmalli?

 

Meillä on suvussa on jo useamman sukupolven ajan avustettu seuraavaa sukupolvea taloudellisesti: avustettu vuokrassa / tarjottu kämppä, käyty välillä yhdessä ruokakaupassa periaatteella "täytä kärry ja vie kotiisi" + ostettu kalliimmat hankinnat. Miksikö? Sitä haluaa auttaa omaa lastaan, jotta tämän ei tarvitse ottaa lainaa tai miettiä, mistä saa rahaa ruokaan. 

Tällä ei osteta seuraa tai palveluksia.  Nuorilla on elämänsä ja ovat menonsa, samoin meillä vanhemmilla. Ei itsenäistymistä hidasta tai estä se, että saa taloudellista avustusta itsenäisen elämän alkutaipaleella eikä se velvoita ketään mihinkään. 

Aiemmin ketjussa joku puhui tästä. Että auttaa saadakseen vastineeksi mm. lapsen seuraa. Taloudellinen apu onkin ihan ok, jotta pikkuhiljaa lapsi pääsee elämän alkuun niin, että lopulta pärjää kokonaan omillaan. Niitä pyykkiä pesiviä ja lapsen puolesta ruokaa laittavia äitejä en tosin tule ikinä ymmärtämään, ellei kyse ole jostain tilapäisestä asiasta, kuten rikkinäinen pesukone.

Oma opiskelijapoikani käy meillä pesemässä pyykkinsä pari kertaa kuussa.  Hänen pikkuyksiöönsä ei saa pesukonetta eikä taloyhtiössä ole pesutupaa. Välillä pesee itse, useimmiten pesen minä. Tosin hän myös leikkaa meidän nurmikon, tekee lumityöt, paikkaa mun pyöränkumit ja kuskaa paperi-/pahvi-/muovi-/lasi-/metalliroskat kaupan kierrätysastioihin.  Ja täyttää mun pakastimen itse poimimillaan mustikoilla ja puolukoilla.

Silloinhan se auttaminen on vastavuoroista. Eikä vain niin päin, että vanhempi jatkaa paapomista.

Ei ole opiskelijakaan enää, vaan on ihan aikuinen ja perheellinen, mutta vaikea taloustilanne on silti välillä ollut, ja jos vain pystyn tukemaan vaukeuksissa, niin tuen.