Paljonko vanhemmat tuette kotoa poismuuttaneita lapsianne

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ahkera lukenut aikuinen lapsi ja lapsenlapsi, joille anna kustannan kaikkea ,jota voin antaa ilman lahjaveroa. Ovat todella supeahkeria  opiskelun ja töiden suhteen. Heille on ilo antaa. Mutta sitten on terve aikuinen lapsi joka ei viitsi viitsi tehdä töitä, vaikka olisi hyvät mahdollisuudet. Luki ammatin ,oli töissä vuosia ja sitten ei enää huvittanut. Hänelle en anna.

Kiristääkö tämä sisarusten välejä, että toiselle ei anneta, ja toiselle annetaan? Miten he kokevat asian? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Tämä on varmaan mitä mun vanhemmat kelas. Sisko sai kymppejä minä nelosia. 

Mulla oli ongelmia. Lukihäiriö, adhd, neurologisia pakko-oireita ja ties vaikka mitä. En saanut tukea, apua, en yhtään mitään ala kouluista lähtien. Siskolle maksettiin harrastukset, puskettiin eteenpäin. Vielä aikuisenakin siskolle ostetaan. Vanhemmat ostaa ruokaa, lentolippuja, vuokria. Remppoja, lapselle trampoliinit ja aika. Sisko oli työtön yli vuosikymmenen. 

Minulle ei mitään. Ei yhtään mitään. Eikä lapsellenikaan. Ei edes aikaa.

Olenko katkera tai kateellinen? En rakensin omanlaisen elämän niillä rahkeilla mitä oli enkä tarvitse keneltäkään mikään. Sisko taas on löytänyt onnensa muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ahkera lukenut aikuinen lapsi ja lapsenlapsi, joille anna kustannan kaikkea ,jota voin antaa ilman lahjaveroa. Ovat todella supeahkeria  opiskelun ja töiden suhteen. Heille on ilo antaa. Mutta sitten on terve aikuinen lapsi joka ei viitsi viitsi tehdä töitä, vaikka olisi hyvät mahdollisuudet. Luki ammatin ,oli töissä vuosia ja sitten ei enää huvittanut. Hänelle en anna.

Kiristääkö tämä sisarusten välejä, että toiselle ei anneta, ja toiselle annetaan? Miten he kokevat asian? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Tämä on varmaan mitä mun vanhemmat kelas. Sisko sai kymppejä minä nelosia. 

Mulla oli ongelmia. Lukihäiriö, adhd, neurologisia pakko-oireita ja ties vaikka mitä. En saanut tukea, apua, en yhtään mitään ala kouluista lähtien. Siskolle maksettiin harrastukset, puskettiin eteenpäin. Vielä aikuisenakin siskolle ostetaan. Vanhemmat ostaa ruokaa, lentolippuja, vuokria. Remppoja, lapselle trampoliinit ja aika. Sisko oli työtön yli vuosikymmenen. 

Minulle ei mitään. Ei yhtään mitään. Eikä lapsellenikaan. Ei edes aikaa.

Olenko katkera tai kateellinen? En rakensin omanlaisen elämän niillä rahkeilla mitä oli enkä tarvitse keneltäkään mikään. Sisko taas on löytänyt onnensa muista ihmisistä.

Kiitos kun jaoit tämän. Aika järkyttävää toimintaa vanhemmiltasi. Ei vaan voi käsittää. 

Millaiset välit sinulla nykyään on siskoosi?

Mitähän sitten tapahtuu, jos vanhemmat aikanaan haluavat apua teiltä lapsilta? Aiotko auttaa? 

  Vaimo osti tytölle osakkeen kun hän täytti 20, minä maksan hänen juoksevat kulunsa: vastike, sähkö, puhelin ym. Saa rauhassa opiskella. Itse sain aikanaan kotoa evääksi vain 100 metriä etumatkaa ja haukut perään. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän aikuistuvat lapset tulee aikanaan perimään ihan riittävästi, mutta sitä ei ole kerrottu heille, koska emme usko että se tekisi heille hyvää.

  Ei tietenkään kerrota lapsille mitään hyvää! Hermostolle on hyväksi kun se on koko ajan hälytystilassa, koska kaikki elämässä on epävarmaa ja väliaikaista...

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ahkera lukenut aikuinen lapsi ja lapsenlapsi, joille anna kustannan kaikkea ,jota voin antaa ilman lahjaveroa. Ovat todella supeahkeria  opiskelun ja töiden suhteen. Heille on ilo antaa. Mutta sitten on terve aikuinen lapsi joka ei viitsi viitsi tehdä töitä, vaikka olisi hyvät mahdollisuudet. Luki ammatin ,oli töissä vuosia ja sitten ei enää huvittanut. Hänelle en anna.

Kiristääkö tämä sisarusten välejä, että toiselle ei anneta, ja toiselle annetaan? Miten he kokevat asian? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Tämä on varmaan mitä mun vanhemmat kelas. Sisko sai kymppejä minä nelosia. 

Mulla oli ongelmia. Lukihäiriö, adhd, neurologisia pakko-oireita ja ties vaikka mitä. En saanut tukea, apua, en yhtään mitään ala kouluista lähtien. Siskolle maksettiin harrastukset, puskettiin eteenpäin. Vielä aikuisenakin siskolle ostetaan. Vanhemmat ostaa ruokaa, lentolippuja, vuokria. Remppoja, lapselle trampoliinit ja aika. Sisko oli työtön yli vuosikymmenen. 

Minulle ei mitään. Ei yhtään mitään. Eikä lapsellenikaan. Ei edes aikaa.

Olenko katkera tai kateellinen? En rakensin omanlaisen elämän niillä rahkeilla mitä oli enkä tarvitse keneltäkään mikään. Sisko taas on löytänyt onnensa muista ihmisistä.

Sairasta tuommoinen suosiminen kyllä. Hienoa, että sait kuitenkin rakennettua omanlaisen elämän niillä rippeillä, mitä vanhempasi sinulle soivat, ja pidettyä katkeruuden loitolla.

Vierailija kirjoitti:

Toista niin paljon, että jänskättää milloin verottajalta tulee kyselyä. Aika pienituloisia itsekin, mutta tottakai omaa lasta autetaan. Lapsetkin työssäkäyviä ja ihan aikuisia. Itsellä aika pienet menot nykyään, mieluummin annan heille kuin ostelen turhaa roinaa tai uusia vaatteita. 

Millaista apua olet antanut kun pelkäät verottajan puuttumista asiaan?

Käytännössä kaikki muu, paitsi huvit maksaa itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Voi tsiisus! Et kyllä pese enää omilleen muuttaneen pyykkejä!! Käytkö pyllynkin pyyhkimässä? Anna toisen opetella itsenäistä elämää. Toihan on hänelle todella noloa.

Lakanapyykit.Hieman hankala esim yksiössä kuivattaa,joten ihan kiva apu.Ja monesti mitään ei nykyään uskalla pesutupaan jättää kuivumaan.

Tukekaa kunnolla. Tukia ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Voi tsiisus! Et kyllä pese enää omilleen muuttaneen pyykkejä!! Käytkö pyllynkin pyyhkimässä? Anna toisen opetella itsenäistä elämää. Toihan on hänelle todella noloa.

Lakanapyykit.Hieman hankala esim yksiössä kuivattaa,joten ihan kiva apu.Ja monesti mitään ei nykyään uskalla pesutupaan jättää kuivumaan.

Tuossahan tarvii vain mielikuvitusta käyttää. Opettaa parhaimmillaan ongelmanratkaisua arjessa. Oven päälle vaan kuivumaan. Nykykoneet linkoavat lakanat sen verran kuiviksi, että vettä ei edes valu.

Tytär asuu ilmaiseksi omistamassani asunnossa Helsingin kantakaupungissa. Käy opiskelujen ohessa töissä joten maksaa itse muut kulut. Toki ollaan säästetty 60000e sijoitussalkku hänelle myös.

Olen kohta 40-vuotias ja asun n. 200km päässä vanhemmistani. Käyn siellä n. joka toinen kuukausi viikonlopun ajan ja tuolloin isäni käy aina ajelulla mun autolla ja tankkaa tankin täyteen ja tsekkaa pissapojan ym., ihan samoin kuin silloin kun olin opiskelija. Vuosien aikana olen siis tätä kautta saanut isältä tuhansia euroja taloudellista tukea, mistä olen tosi kiitollinen. Vaikka nykyään oma tilanteeni on taloudellisesti hyvä ja ehkä hieman parempikin kuin vanhemmillani, isä on halunnut tästä tavasta pitää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Samalla tavalla ei ole itsenäinen, jos puhuu vanhempien mökistä sukumökkinä ja olettaa, että se on koska tahansa korvauksessa oman perheen käytössä.

No jaa. Ei tulisi kyllä mieleenkään vaatia omalta lapselta korvauksia mökkimme käytöstä, huhheijaa. Parempi mökille, mitä enemmän on käytössä. Ja hyvä, että lapsi oppii mökkeilyn omankin perheensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Voi tsiisus! Et kyllä pese enää omilleen muuttaneen pyykkejä!! Käytkö pyllynkin pyyhkimässä? Anna toisen opetella itsenäistä elämää. Toihan on hänelle todella noloa.

Lakanapyykit.Hieman hankala esim yksiössä kuivattaa,joten ihan kiva apu.Ja monesti mitään ei nykyään uskalla pesutupaan jättää kuivumaan.

Kuivaan viikottain lakanapyykkiä muun pyykin lisäksi yksiössäni ihan vaan peruspyykkitelineellä. En tajua, mitä hankalaa tuossa voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Voi tsiisus! Et kyllä pese enää omilleen muuttaneen pyykkejä!! Käytkö pyllynkin pyyhkimässä? Anna toisen opetella itsenäistä elämää. Toihan on hänelle todella noloa.

Lakanapyykit.Hieman hankala esim yksiössä kuivattaa,joten ihan kiva apu.Ja monesti mitään ei nykyään uskalla pesutupaan jättää kuivumaan.

Asun yhdessä maan surkeimmista lähiöistä, ja tyhmimmätkin ymmärtävät olla koskematta toisten kuivuviin pyykkeihin kuivaushuoneissa. Sähkölukot keräävät kulkijat ja sisälläkin on kamerat joka nurkalla.

Minulla lapset tienaavat enemmän kuin minä, molemmilla palkka yli 6500 €/kk. Mutta tuen kyllä muuten kuuntelemalla ja tarjoamalla seuraa ja ruokaa. 

Rahallisestikin tuin silloin kun opiskelivat eivätkä vielä olleet saaneet hyviä työpaikkoja, käytin vaateostoksilla ja annoin kotoa lähtiessä ruokakassin mukaan ja satunnaisesti laitoin rahaa tilille. 

Olisin äitinä ollut syvästi huolissani, jos täysi-ikäinen opiskelija olisi tuonut pyykkinsä kotiin äidin pestäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vanhemmat maksoi auton, oman asunnon, lomareissut, opiskelut yms. Tästä olen ikuisesti kiitollinen heille. En voi ymmärtää vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan jos siihen on heillä taloudellinen mahdollisuus. Eri asia jos ei ole varaa. 

Ja aikuistuit 35-vuotiaana?

Miten tuo liittyy asiaan? Kuvitellaan, että lapsen unelmatyö on lastenhoitaja, mutta nettopalkka vain 2 200e/kk. Jos vanhemmalla on varaa nostaa lapsensa elintasoa vaikkapa 300e/kk, niin se ei pilaa tätä lasta yhtään eikä estä itsenäistymästä.

Ainakin minulla kaikki säästöt ja sijoitukset on tehty lapsia ja lastenlapsia ajatellen - ei itseäni. Ja paljon järkevämpää auttaa heitä, kun ovat 20-40vee eikä myöhemmin esim. perinnön kautta.

Kysyn vielä: mikä siinä on ongelma, jos ostaa lapselle paljonkin asioita tai maksaa puolikkaan asunnon jne? Eikö tärkeintä ole, että lapsi ymmärtää asioiden todellisen laidan elämässä/maailmassa eikä se, että kaikki pitää omalla työllä ansaita, koska jotkut haluaa asioiden menevän maailmassa niin?

Minulla lapset tienaavat enemmän kuin minä, molemmilla palkka yli 6500 €/kk. Mutta tuen kyllä muuten kuuntelemalla ja tarjoamalla seuraa ja ruokaa. 

Rahallisestikin tuin silloin kun opiskelivat eivätkä vielä olleet saaneet hyviä työpaikkoja, käytin vaateostoksilla ja annoin kotoa lähtiessä ruokakassin mukaan ja satunnaisesti laitoin rahaa tilille. 

Olisin äitinä ollut syvästi huolissani, jos täysi-ikäinen opiskelija olisi tuonut pyykkinsä kotiin äidin pestäväksi. 

Minä pyysin nyt tytärtä tuomaan vaaleat työpaidat meille pesuun kun hänen koneestaan tulee jotain fläkkejä paitoihin. Täytyy ensin selvittää missä vika. Kaiken muun kyllä uskaltaa pestä omassa koneessaan mutta nuo paremmat harmittaa jos menee pilalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollaan vasta peruskoulussa, mutta lapsella on 30 000 euroa säästöissä ja toivotaan että hänen ei tarvitse niihin koskaan koskea vaan hän voi jäädä tuon pääoman turvin eläkkeelle 50-60 vuotiaana. Seuraavan 10 vuoden aikana siirrämme hänelle suoraan jonkun meidän vanhempanne perinnön ja ostamme opiskeluasunnoksi asunnon sieltä minne hän menee opiskelemaan. 

 

Nuori on jo nyt kesätöissä joka viikko, tekee vapaaehtoistöitä joka viikko ja kokkaa ainakin yhtenä iltana viikossa meille kaikille. Osaa siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa raha-asiansa. 

 

Haluamme että lapsemme osaa mahdollisimman paljon asioita, joita elämässä tarvitaan, mutta haluamme että hän voi keskittyä vain opiskeluun ja mennä vaihto-oppilaaksi, tehdä tarvittaessa palkattomia harjoitteluista jne. Haluamme että hän voi ostaa oman asunnon nuorena, halutessaan olla perhevapailla niin kauan kuin haluaa ja tarvittaessa opiskella aikuisena toisen tutkinnon jos ensimmäinen opiskeltu aja ajaa seinään (esim. nykyään sairaanhoitajan työ on sellainen josta moni ystäväni haluaa pois, mutta aikuisena opiskelu on hankalaa). 

 

Haluamme että lapsemme voi helpottaa elämäänsä rahalla.

Koska eikös ookin kiva kun hän saa etumatkaa ja ne opiskelukaverit, jotka tulee köyhemmistä perheistä saa kärvistellä! 

Sun logiikalla mun ei kuuluisi lenkkeillä hyväkuntoisten lasteni kanssa, koska jotkut jossain ovat niin huonossa kunnossa? Eiköhän jokainen koita parantaa omien lastensa elämää...

200 euroa kuussa.