Lue keskustelun säännöt.
Paljonko vanhemmat tuette kotoa poismuuttaneita lapsianne
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vetää mutkat suoriksi. Että jos avustaa opiskelijaa (= normaalia), niin opiskelija ei osaa pestä pyykkiä (= epänormaalia). Tällainen yhtälö ei ole looginen.
Minun poikani tiskaa astiat päivittäin, tekee ruuat, siivoaa, pesee pyykit. Ei mitään ongelmaa.
Silti, kun menen käymään ilahdutan poikaa siivoamalla jonkin kohdan ja viemällä ulos syömään. Ei ilahduttaminen pilaa lasta.
Tällaisesta tavallisesta ilahduttamisesta täällä puhuttiin, ja sitten joku alkoi vääntämään siitä jotain kummallista, että tuollainen pilaa lapsen. No tiedoksi vaan, että ei pilaa. Sen sijaan katkeria lapsia syntyy sillä, että ei auteta, kun on muka jotenkin jaloa kituuttaa, kun vanhemmat pihtaavat rahojaan.
Olen täysin samaa mieltä sun kanssa. Joskus on ihan ok ilahduttaa, kun tietää, että tarvittaessa lapsi selvittäisi tuon asian itsekin, mutta on kiva auttaa.
Metsään mennään silloin, jos lapsi ihan oikeasti on niin kädetön, ettei oikeasti ole koskaan pessyt asuntonsa ikkunoita eikä saa sitä tehtyä silloinkaan, kun välttämättä pitäisi, esim. muuton loppusiivouksen yhteydessä.
Hienoa, että ymmärrät. Silti ihmettelen miksi sinä väkisin kannat työsi tähän ketjuun, jonne se ei kuulu. Aloituksessa kun puhuttiin ensisijaisesti opiskelevista nuorista aikuisista, jotka ovat lähtökohtaisesti tervepäisiä ja normijärkisiä, sillä eivät he muuten olisi päässeet opiskelemaan eivätkä selviytyisi opinnoistaan.
Sinun työstä tutut ongelmatapaukset eivät ole samaa ryhmää. Mitäpä jos jättäisit työt sinne töihin.
Vastasin ketjuun, koska olen nähnyt niin paljon tätä auttamista eri kanteilta, sekä hyvää että huonoa.
Olisi outoa ulkoistaa itsensä keskustelusta, joka on omaa alaa.
Vähän sama kuin keskusteltaisiin syövästä ja syöpälääkäri ei saisi osallistua.
Toki jos haluatte pitää tämän puhtaaasti vertaistukiketjuna, niin ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollaan vasta peruskoulussa, mutta lapsella on 30 000 euroa säästöissä ja toivotaan että hänen ei tarvitse niihin koskaan koskea vaan hän voi jäädä tuon pääoman turvin eläkkeelle 50-60 vuotiaana. Seuraavan 10 vuoden aikana siirrämme hänelle suoraan jonkun meidän vanhempanne perinnön ja ostamme opiskeluasunnoksi asunnon sieltä minne hän menee opiskelemaan.
Nuori on jo nyt kesätöissä joka viikko, tekee vapaaehtoistöitä joka viikko ja kokkaa ainakin yhtenä iltana viikossa meille kaikille. Osaa siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa raha-asiansa.
Haluamme että lapsemme osaa mahdollisimman paljon asioita, joita elämässä tarvitaan, mutta haluamme että hän voi keskittyä vain opiskeluun ja mennä vaihto-oppilaaksi, tehdä tarvittaessa palkattomia harjoitteluista jne. Haluamme että hän voi ostaa oman asunnon nuorena, halutessaan olla perhevapailla niin kauan kuin haluaa ja tarvittaessa opiskella aikuisena toisen tutkinnon jos ensimmäinen opiskeltu aja ajaa seinään (esim. nykyään sairaanhoitajan työ on sellainen josta moni ystäväni haluaa pois, mutta aikuisena opiskelu on hankalaa).
Haluamme että lapsemme voi helpottaa elämäänsä rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vetää mutkat suoriksi. Että jos avustaa opiskelijaa (= normaalia), niin opiskelija ei osaa pestä pyykkiä (= epänormaalia). Tällainen yhtälö ei ole looginen.
Minun poikani tiskaa astiat päivittäin, tekee ruuat, siivoaa, pesee pyykit. Ei mitään ongelmaa.
Silti, kun menen käymään ilahdutan poikaa siivoamalla jonkin kohdan ja viemällä ulos syömään. Ei ilahduttaminen pilaa lasta.
Tällaisesta tavallisesta ilahduttamisesta täällä puhuttiin, ja sitten joku alkoi vääntämään siitä jotain kummallista, että tuollainen pilaa lapsen. No tiedoksi vaan, että ei pilaa. Sen sijaan katkeria lapsia syntyy sillä, että ei auteta, kun on muka jotenkin jaloa kituuttaa, kun vanhemmat pihtaavat rahojaan.
Toivottavasti kysyt kuitenkin pojalta luvan, etkä ala omatoimisesti siivoilemaan toisen asuntoa. Aikuisen lapsenkin autonomiaa kuuluu kunnioittaa, eikä tulla esim. omilla avaimilla sisään ja alkaa vähän järjestellä paikkoja toisen tietämättä.
Totta kai kysyn! Itsestään selvä asia! Miksi kehittelet tuollaisia juonikuvioita missä yrität väkisin luoda minusta jotain pahista? Jos sinusta ei ole yhtä hyvään vanhemmuuteen, niin ei se tee minusta huonoa vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Toista niin paljon, että jänskättää milloin verottajalta tulee kyselyä. Aika pienituloisia itsekin, mutta tottakai omaa lasta autetaan. Lapsetkin työssäkäyviä ja ihan aikuisia. Itsellä aika pienet menot nykyään, mieluummin annan heille kuin ostelen turhaa roinaa tai uusia vaatteita.
Luulin että puhuttiin lähinnä rahasta, ennen kuin luin loppuketjua. Pyykinpesussa ja siivouksessa eivät tarvitse onneksi apua. Täysin itsenäisiä jo pitkän aikaa, toisella tiukkaa rahasta.
Näitä, kun lukee, ei ihmettele syntyvyyden laskua.
Eihän perhettä perusteta noilla eväillä, että mamma pesee pyykitkin. Kaikki maksetaan ja mitään vastuuta ei tule omasta aikuisesta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ahkera lukenut aikuinen lapsi ja lapsenlapsi, joille anna kustannan kaikkea ,jota voin antaa ilman lahjaveroa. Ovat todella supeahkeria opiskelun ja töiden suhteen. Heille on ilo antaa. Mutta sitten on terve aikuinen lapsi joka ei viitsi viitsi tehdä töitä, vaikka olisi hyvät mahdollisuudet. Luki ammatin ,oli töissä vuosia ja sitten ei enää huvittanut. Hänelle en anna.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan vasta peruskoulussa, mutta lapsella on 30 000 euroa säästöissä ja toivotaan että hänen ei tarvitse niihin koskaan koskea vaan hän voi jäädä tuon pääoman turvin eläkkeelle 50-60 vuotiaana. Seuraavan 10 vuoden aikana siirrämme hänelle suoraan jonkun meidän vanhempanne perinnön ja ostamme opiskeluasunnoksi asunnon sieltä minne hän menee opiskelemaan.
Nuori on jo nyt kesätöissä joka viikko, tekee vapaaehtoistöitä joka viikko ja kokkaa ainakin yhtenä iltana viikossa meille kaikille. Osaa siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa raha-asiansa.
Haluamme että lapsemme osaa mahdollisimman paljon asioita, joita elämässä tarvitaan, mutta haluamme että hän voi keskittyä vain opiskeluun ja mennä vaihto-oppilaaksi, tehdä tarvittaessa palkattomia harjoitteluista jne. Haluamme että hän voi ostaa oman asunnon nuorena, halutessaan olla perhevapailla niin kauan kuin haluaa ja tarvittaessa opiskella aikuisena toisen tutkinnon jos ensimmäinen opiskeltu aja ajaa seinään (esim. nykyään sairaanhoitajan työ on sellainen josta moni ystäväni haluaa pois, mutta aikuisena opiskelu on hankalaa).
Haluamme että lapsemme voi helpottaa elämäänsä rahalla.
Koska eikös ookin kiva kun hän saa etumatkaa ja ne opiskelukaverit, jotka tulee köyhemmistä perheistä saa kärvistellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ahkera lukenut aikuinen lapsi ja lapsenlapsi, joille anna kustannan kaikkea ,jota voin antaa ilman lahjaveroa. Ovat todella supeahkeria opiskelun ja töiden suhteen. Heille on ilo antaa. Mutta sitten on terve aikuinen lapsi joka ei viitsi viitsi tehdä töitä, vaikka olisi hyvät mahdollisuudet. Luki ammatin ,oli töissä vuosia ja sitten ei enää huvittanut. Hänelle en anna.
Kiristääkö tämä sisarusten välejä, että toiselle ei anneta, ja toiselle annetaan? Miten he kokevat asian? Olisi mielenkiintoista kuulla.
Olen maksanut sakkoja ja rikosuhrimaksuja ja muita ulosottojuttuja. Antanut rahaa ruokaan, kaljaan, tupakkaan ja huumeisiin. Järjestellyt kelalta erilaisia tukia ja sossuilta esim. muuttokustannuksia. Sanomattakin selvää, että kelan takuuvuokrat jäivät veronmaksajien maksettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vetää mutkat suoriksi. Että jos avustaa opiskelijaa (= normaalia), niin opiskelija ei osaa pestä pyykkiä (= epänormaalia). Tällainen yhtälö ei ole looginen.
Minun poikani tiskaa astiat päivittäin, tekee ruuat, siivoaa, pesee pyykit. Ei mitään ongelmaa.
Silti, kun menen käymään ilahdutan poikaa siivoamalla jonkin kohdan ja viemällä ulos syömään. Ei ilahduttaminen pilaa lasta.
Tällaisesta tavallisesta ilahduttamisesta täällä puhuttiin, ja sitten joku alkoi vääntämään siitä jotain kummallista, että tuollainen pilaa lapsen. No tiedoksi vaan, että ei pilaa. Sen sijaan katkeria lapsia syntyy sillä, että ei auteta, kun on muka jotenkin jaloa kituuttaa, kun vanhemmat pihtaavat rahojaan.
Olen täysin samaa mieltä sun kanssa. Joskus on ihan ok ilahduttaa, kun tietää, että tarvittaessa lapsi selvittäisi tuon asian itsekin, mutta on kiva auttaa.
Metsään mennään silloin, jos lapsi ihan oikeasti on niin kädetön, ettei oikeasti ole koskaan pessyt asuntonsa ikkunoita eikä saa sitä tehtyä silloinkaan, kun välttämättä pitäisi, esim. muuton loppusiivouksen yhteydessä.
Hienoa, että ymmärrät. Silti ihmettelen miksi sinä väkisin kannat työsi tähän ketjuun, jonne se ei kuulu. Aloituksessa kun puhuttiin ensisijaisesti opiskelevista nuorista aikuisista, jotka ovat lähtökohtaisesti tervepäisiä ja normijärkisiä, sillä eivät he muuten olisi päässeet opiskelemaan eivätkä selviytyisi opinnoistaan.
Sinun työstä tutut ongelmatapaukset eivät ole samaa ryhmää. Mitäpä jos jättäisit työt sinne töihin.
Vastasin ketjuun, koska olen nähnyt niin paljon tätä auttamista eri kanteilta, sekä hyvää että huonoa.
Olisi outoa ulkoistaa itsensä keskustelusta, joka on omaa alaa.
Vähän sama kuin keskusteltaisiin syövästä ja syöpälääkäri ei saisi osallistua.
Toki jos haluatte pitää tämän puhtaaasti vertaistukiketjuna, niin ymmärrän.
Eikö sinulle sitten aloituksessa ollut ilmiselvää, että tässä haettiin nimenomaan vertaisketjua?
Ja onko sinulle yllätys, että tähän ei kaivattu ketään ylijumalaksi itseään kuvittelevaa, joka tulee kertomaan meille, että väärin autettu? Vaikka ei edes ole.
Meidän aikuistuvat lapset tulee aikanaan perimään ihan riittävästi, mutta sitä ei ole kerrottu heille, koska emme usko että se tekisi heille hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vetää mutkat suoriksi. Että jos avustaa opiskelijaa (= normaalia), niin opiskelija ei osaa pestä pyykkiä (= epänormaalia). Tällainen yhtälö ei ole looginen.
Minun poikani tiskaa astiat päivittäin, tekee ruuat, siivoaa, pesee pyykit. Ei mitään ongelmaa.
Silti, kun menen käymään ilahdutan poikaa siivoamalla jonkin kohdan ja viemällä ulos syömään. Ei ilahduttaminen pilaa lasta.
Tällaisesta tavallisesta ilahduttamisesta täällä puhuttiin, ja sitten joku alkoi vääntämään siitä jotain kummallista, että tuollainen pilaa lapsen. No tiedoksi vaan, että ei pilaa. Sen sijaan katkeria lapsia syntyy sillä, että ei auteta, kun on muka jotenkin jaloa kituuttaa, kun vanhemmat pihtaavat rahojaan.
Toivottavasti kysyt kuitenkin pojalta luvan, etkä ala omatoimisesti siivoilemaan toisen asuntoa. Aikuisen lapsenkin autonomiaa kuuluu kunnioittaa, eikä tulla esim. omilla avaimilla sisään ja alkaa vähän järjestellä paikkoja toisen tietämättä.
Totta kai kysyn! Itsestään selvä asia! Miksi kehittelet tuollaisia juonikuvioita missä yrität väkisin luoda minusta jotain pahista? Jos sinusta ei ole yhtä hyvään vanhemmuuteen, niin ei se tee minusta huonoa vanhempaa.
Se on hienoa ja virkistävää kuulla! En ole vanhempi, joten vaikea arvioida vanhemmuuden taitojani, enkä lähde siitä tekemään ennakkoon oletuksia. Tiedän sen, että omat vanhempani, etenkin äitini, eivät kunnioittaneet näitä rajoja ja on sitä tapahtunut muillekin tutuille.
Mummini saattoi mennä aikuisen tyttärensä kotiin vara-avaimella ja "siivota kaapit" eli järjestellä tavarat omasta mielestään paremmille paikoille. Painajaismaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun.
Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat.
Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.
Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen.
Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella.
Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.
Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.
Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut.Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.
Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?
Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.
Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.
Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.
Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.
Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.
Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.
No jos teidän lapsi on jotenkin psyykkisesti sairas tms. niin silloin toki ymmärrän. Tässä varmaan puhuttiin kuitenkin ihan tavallisista nuorista.
Jos liikaa on aina tehty puolesta, lapsi ei koskaan opi luottamaan itseensä. Lapsi voi saada onnistumisen kokemuksia siitä, että hoitaa asiansa itse, ja liikaa auttavat vanhemmat voivat invalidisoida lapsensa vaikka tarkoittavat hyvää.
Toki jos lapsi on oikeasti sairas tms, niin siinä tapauksessa ymmärrän auttamisen.Parasta auttamista on se, että lapsi oppii auttamaan itseään. Vanhemmat voi opastaa esim. työpaikan löytämisessä. Sellaisesta avusta on oikeasti hyötyä. Joku lakanoiden peseminen on aika turhaa, koska siihen lapsi pystyy toki itsekin.
No itseasiassa juuri se itsenäinen asioiden hoitaminen on sitä itsenäisyyttä.
Meillä on avustettu lapsia paljon taloudellisesti (maksettu asumislisän ja vuokran erotus, käyty säännöllisesti yhdessä kaupassa, maksettu kalliimmat ostokset jne), mutta nuoret ovat aina itse hankkineet kesätyöpaikkansa, ilman meidän vanhempien apua ja suhteita (vaikka niitäkin olisi). Mielestäni se on juuri sitä kasvattavaa omatoimisuutta, joka vahvistaa itsetuntoa ja pärjäämistä: "olen itse hankkinut tämän työn, omilla avuilla ja sain sen siksi, että olin hyvä".
Lakanapyykki tai ruokakassi on aika pikkujuttu tuon rinnalla.
Te olette auttaneet sitten oikeissa asioissa. Nuoret ovat erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän apua esim opiskelupaikan valintaan tai työpaikan löytämiseen. Teillä on ollut nuorilla hyvät lähtökohdat osata toimia itse.
Ei vaan jos on peruskäytöstavat, siisti ulkomuoto ja on kaunis/komea saa työpaikan helposti.
Muistan kun yksi työnantaja sanoi, että olin ainoa varteenotettava ehdokas, koska lopuilla oli rasvanen tukka ja myrtsi ilme. Ne kaverit tarvii kaikki suhteet mitä löytyy.
Olet naiivi. Iso osa paikoista menee suhteilla, varsinkin uran alussa.
Just juttelin 24v:ni kanssa. Oli kaupassa ihailemassa unelmiensa mattoa. Ei ollut kallis, vain 100e mutta mietti raaskiiko ostaa. Sanoin että voin maksaa puolet.
Vastaus: Ei missään tapauksessa, kyllä mä omat menoni maksan!
No, onhan tuo ollut jo opiskelujen ohessa töissä ja nyt vakihommissa mutta olisin voinut silti avittaa vähän. Ylpeä omasta pärjäämisestään ja omista rahoistaan
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vetää mutkat suoriksi. Että jos avustaa opiskelijaa (= normaalia), niin opiskelija ei osaa pestä pyykkiä (= epänormaalia). Tällainen yhtälö ei ole looginen.
Minun poikani tiskaa astiat päivittäin, tekee ruuat, siivoaa, pesee pyykit. Ei mitään ongelmaa.
Silti, kun menen käymään ilahdutan poikaa siivoamalla jonkin kohdan ja viemällä ulos syömään. Ei ilahduttaminen pilaa lasta.
Tällaisesta tavallisesta ilahduttamisesta täällä puhuttiin, ja sitten joku alkoi vääntämään siitä jotain kummallista, että tuollainen pilaa lapsen. No tiedoksi vaan, että ei pilaa. Sen sijaan katkeria lapsia syntyy sillä, että ei auteta, kun on muka jotenkin jaloa kituuttaa, kun vanhemmat pihtaavat rahojaan.
Olen täysin samaa mieltä sun kanssa. Joskus on ihan ok ilahduttaa, kun tietää, että tarvittaessa lapsi selvittäisi tuon asian itsekin, mutta on kiva auttaa.
Metsään mennään silloin, jos lapsi ihan oikeasti on niin kädetön, ettei oikeasti ole koskaan pessyt asuntonsa ikkunoita eikä saa sitä tehtyä silloinkaan, kun välttämättä pitäisi, esim. muuton loppusiivouksen yhteydessä.
Hienoa, että ymmärrät. Silti ihmettelen miksi sinä väkisin kannat työsi tähän ketjuun, jonne se ei kuulu. Aloituksessa kun puhuttiin ensisijaisesti opiskelevista nuorista aikuisista, jotka ovat lähtökohtaisesti tervepäisiä ja normijärkisiä, sillä eivät he muuten olisi päässeet opiskelemaan eivätkä selviytyisi opinnoistaan.
Sinun työstä tutut ongelmatapaukset eivät ole samaa ryhmää. Mitäpä jos jättäisit työt sinne töihin.
Vastasin ketjuun, koska olen nähnyt niin paljon tätä auttamista eri kanteilta, sekä hyvää että huonoa.
Olisi outoa ulkoistaa itsensä keskustelusta, joka on omaa alaa.
Vähän sama kuin keskusteltaisiin syövästä ja syöpälääkäri ei saisi osallistua.
Toki jos haluatte pitää tämän puhtaaasti vertaistukiketjuna, niin ymmärrän.
Eikö sinulle sitten aloituksessa ollut ilmiselvää, että tässä haettiin nimenomaan vertaisketjua?
Ja onko sinulle yllätys, että tähän ei kaivattu ketään ylijumalaksi itseään kuvittelevaa, joka tulee kertomaan meille, että väärin autettu? Vaikka ei edes ole.
En kohdistanut mitään syyttelyä enkä ylenkatsetta kehenkään ketjussa kirjoittelevaan. Puhuin täysin yleisellä tasolla.
Mun käsittääkseni tämä on ihan avoin keskustelupalsta.
Osaatko yhtään sanoa, miksi meni noin tunteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Just juttelin 24v:ni kanssa. Oli kaupassa ihailemassa unelmiensa mattoa. Ei ollut kallis, vain 100e mutta mietti raaskiiko ostaa. Sanoin että voin maksaa puolet.
Vastaus: Ei missään tapauksessa, kyllä mä omat menoni maksan!
No, onhan tuo ollut jo opiskelujen ohessa töissä ja nyt vakihommissa mutta olisin voinut silti avittaa vähän. Ylpeä omasta pärjäämisestään ja omista rahoistaan
Tuosta kuuluukin olla ylpeä! Kyllä se oma pärjääminen on monelle nuorelle aikuiselle lopulta kunnia-asia. Ja nimeomaan se, että oma koti ja siihen kuuluva sisustus on hankittu itse omilla ansainnoilla, ei muiden.
Vierailija kirjoitti:
Meidän aikuistuvat lapset tulee aikanaan perimään ihan riittävästi, mutta sitä ei ole kerrottu heille, koska emme usko että se tekisi heille hyvää.
Kai nyt lapset tietävät suunnilleen mitä omistatte?
Vai asutteko, jossa Kouvolan lähiössä kerrostalokaksiossa salataksenne omaisuutenne?
Tässä keskustelun aiheessa on aina kaksi koulukuntaa. Ne, joilla on varaa> auttavat lapsiaan taloudellisesti ja yleensä heitäkin on omat vanhemmat rahallisesti tukeneet. Sitten toinen porukka ei lapsiaan rahallisesti auta eikä heitäkään ole autettu.
Sama juttu ajokorttikeskusteluissa. Jos on ajokortin saaneet kotoaan, kustantaa sen myös lapsilleen. Ja päinvastoin.
Pitäisikö vetää johtopäätös. On onnellisia sukuja ja perheitä. Sitten on vähemmän onnellisia perheitä ja sukuja.
Vaikeuskierrettä lisää myös uusperheet Varsinkin naisten on vaikeampi hyväksyä, että mies maksaa asioita omille aikuisille lapsilleen. Naisen lapsille kyllä pitäisi maksaa vaikka mitä sekä isän että äidin uuden miehen.