Paljonko vanhemmat tuette kotoa poismuuttaneita lapsianne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Voi tsiisus! Et kyllä pese enää omilleen muuttaneen pyykkejä!! Käytkö pyllynkin pyyhkimässä? Anna toisen opetella itsenäistä elämää. Toihan on hänelle todella noloa.

Kiinnostaisi tietää, onko kyseessä poika vai tytär? 

Veikkaus: poika

Harva nuori nainen sallisi äitinsä tulla kotiinsa emännöimään :D

Ei myöskään pojat siitä pidä. T. Äiti, 4 poikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni pyysi kerran opiskeluaikana isältään apua. Sen kerran pyysi apua ja ei saanut. Eivät ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen.

 

Nyt vanha isä on syöpään kuolemassa. Kumpikaan hänen lapsistaan ei vastaa viesteihin tai puheluihin. Kyseinen hyypiö sai itse hyvän perinnön jonka hassasi viinaan ja loput sijoitti WinCapitaan (eli menetti kaiken)  kun oli tyhmä ja ahne. Nyt kuolee yksin surkeana. Sitä saa mitä tilaa.

Kuitenkin on vähän rumasti tehty, että halutaan kostaa vakavasti sairaalle ihmiselle.  Mitä, jos hän haluaa pyytää anteeksi?

Minun isäni vaikka onkin eri kuin tuon kirjoittajan isä on narsistin persoonallisuushäiriön omaava joka teki lapsuudesta yhtä hlvettiä, jos nyt mun isä pyytäisi kuolinvuoteellaan vilpittömästi anteeksi voisin antaakin anteeksi mutta se olisi maailman kahdeksas ihme ja hlvetinkin pitäisi jäätyä jos vilpittömästi siis aikuisten oikeasti pyytää anteeksi jota siis ei kesken tule tapahtumaan. 

Narsisti ei ole koskaan vilpitön! Ajaa omaa etuaan. Älä lankea. Menee hautaan hymyssä suin. Kertoo viimeisillä voimillaan kuinka vihaa sinua. Jäät katkerana vihaamaan itseäsi siinä, kuinka jälleen kerran uskoit! 

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas se ruokakassi vieminen kuulostaa holhoamiselle ja sellaiselle se tuntui myös silloin kun joskus anoppi toimi sillä tavalla. Kiitos mutta ei kiitos. Mieluummin tuen sitten vaikka tankaamalla auton silloin tällöin. Tukeminenhan ei tarkoita sitä että maksat kaiken ja jokaisen puhelinlaskun. Ei se on ennemmin sitä että silloin tällöin vaikka maksaa ne kauppaostokset kun nuori ensin itse on suunnitellut mitä hänen tarvitsee ostaa. Tuella ja holhoamisella kun on aika merkittävä ero.

Nyt on sulla menny joku sekasin. Emme holhonneet lastamme, kun autoimme. Sai käteen 528€/kk. Sillä ei pitkälle pötkiny. Puolet vuokrasta maksettiin ja kaupassa käytettiin, kun vähäset rahat loppuivat. Autoimme vaikka ei pyytänyt, jotta jää edes vähän käyttörahaa. Nytkin yökylässä ja syö meidän ruokia. Rakkaus on rikkaus, jota et voi rahalla ostaa. 
Siivoaa ja pyykkää ihan ite! Nuori miehen alku on! Ei juo, ei tupakoi 

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset voisi lopettaa valittamisen pienistä eläkkeistä kun osalla on asiat huomattavasti paremmin?

Appiukko se aina rutisi pienestä eläkkeestä ja leikatusta indeksistä. Ihmettelin sitä kun tiesin että ukko oli ollut myyntipäällikkönä isossa firmassa. Kuoli kesällä ja tein perukirjan kun vaimo pyysi ja nyt selvisi että se ”pieni eläke” oli hillottu pankkiin ja eläke oli nettona kolme ja puoli tonnia kuussa. Tästä riittää myös lapsille lahjoitettavaks

 

Tuskin. 3500 e netto on n 6000e bruttoeläke, siihen vaaditaan vuosikymmenten tulot n 11000e/kk (tai markka-aikaan esim v 2000 42000mk/kk). Tuona vuonna oman kv työnantajani palveluksessa myyntipäälliköt saivat n 20000mk/kk. 

Isä oli semmosen alle sadan hengen firman toimari ja saa eläkettä n 7000 brutto. Siitä jää käteenkin yli 4k joka on melkein yhtä paljon kun mitä itse saan ihan kokoaikaisella työnteolla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas se ruokakassi vieminen kuulostaa holhoamiselle ja sellaiselle se tuntui myös silloin kun joskus anoppi toimi sillä tavalla. Kiitos mutta ei kiitos. Mieluummin tuen sitten vaikka tankaamalla auton silloin tällöin. Tukeminenhan ei tarkoita sitä että maksat kaiken ja jokaisen puhelinlaskun. Ei se on ennemmin sitä että silloin tällöin vaikka maksaa ne kauppaostokset kun nuori ensin itse on suunnitellut mitä hänen tarvitsee ostaa. Tuella ja holhoamisella kun on aika merkittävä ero.

Eihän omalla autolla ajavaa tarvi tukea? Itse olen sitä mieltä, että tuo on ylenpalttista, kun autokin pitää olla, mutta ei varaa pitää. Jalat kun toimii, jaksaa kävellä ja pystyy myös julkiseen nousemaan, joka huomattavasti halvempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon. Yleensä menee vähintään 200e/vk rahaa (käteisenä) suoraan lapsen taskuun. Minä myös maksan usein aikuisen lapsen vaateostoksia, ruokaostoksia, lomamatkoja, yms.

Niin kauan kun Suomessa pitää maksaa perintöveroa, en näe mitään syytä "kasvattaa perintöpottia" eli keryttää rahaa pankkiin. Rahat menee lapsille (kaiken verotuksen ohi) ja näin voin varmistaa, että lapsi saa täyden hyödyn rahoista. 

Onnea valitsemallasi tiellä. Lapsi ei opi koskaan huolehtimaan omista raha-asioistaan, kun ilmaista rahaa tyrkytetään ovista ja ikkunoista. Ikuinen persaukisen kierre suvussa on ja pysyy juuri näin. Lapsi ei saa siis mitään hyötyä noista mainitsemistasi vaihtoehtoisista perintörahoista, vaan rahat valuvat isolta osin turhakepikamuodin tuottajille ja vastaavaan. Siinä sivussa lapsi ehkä pääsee esittämään olevansa varoissaan ihmisille, joita asia ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. Tuskin nauttii tuosta oikeasti itsekään.

Lapsen perimistä rahoista muuten vähintään 85 prosenttia päätyy lapselle, jos ei ole kyse miljoonista euroista, silloinkin 80 prosenttia. Siinä vaiheessa kun hän jo ymmärtää rahan arvon ja osaa käyttää sitä. Itse pidän tuota paljon parempana vaihtoehtona, mutta kukin saa toki työntää rahansa, mihin haluaa. Lapsilleen ei kuitenkaan kannattaisi tehdä karhunpalveluksia.

Lopeta valehtelu. Meillä molemmat lapset ovat korkeakoulutettuja ja molemmat menivät töihin heti valmistumisen jälkeen. Työttömänä eivät ole olleet hetkeäkään, muuten paitsi vapaahtoisesti. Toinen nyt naimisissa ja omistusasunto. Toinen ei halua asuntoa ostaa, joten hän on asunut sukulaisen omistamassa kämpässä (ilmaiseksi) nyt 15 vuotta putkeen. Suvussa on runsaasti asunto-omaisuutta. Tädillä 4 eri asuntoa, joista vain kaksi vakituisena kotina. Muut kämpät hukkakäytöllä, joten siellä tuo meidän toinen lapsi nyt "loisii". Ei edes KELAn asumistukea nosta.

Mutta teillä taitaa olla suvussa ongelmia (ikuinen persaukisen kierre) koska noin raivokkaasti haukut hyvätuloisia perheitä ja sukuja. 

Töihin ei vaan "mennä" heti valmistumisen jälkeen useimmissa tapauksissa ilman nepotismia

Kun keskittyy opiskeluun, hankkii ohessa alan työkokemusta siten saadaan työpaikka ilman isin apua.  Työkokemusta ei saa papan makdamilla kesälomamatkoilla ja opiskelijariennoilla hitaasti opiskellen. Mutta tietenkään hyvästä kodista olevan ei tarvitse hyviä opintosuorituksia eikä työkokemusta saadakaan kun isä jo pedannut paikan joko politiikkona tai pomona.

 😇 

Ei tarvi tukea mitenkään. Likka makselee omistuskämppää ja ajelee hienolla autolla. Rahaa on vähintään yhtä paljon kuin meillä vanhemmilla. Opiskeli itsensä oikealle alalle, sai töitä ja ansaitsee hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Ottaa kyllä päähän, kun nuorin lapsista ei tunnu pääsevän millään jaloilleen. Monta kertaa kuukaudessa tulee pyyntö laittaa mobilepayllä rahaa milloin mihinkin menoon. Kyse on kympeistä tai korkeintaan satasesta aina kerrallaan, mutta pienistä puroista kertyy iso virta. Mies käy jo pitkän matkaa neljättäkymmentä, mutts talous on ihan retuperällä, vaikka käy kyllä töissä.

N60

Mistähän johtuu?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon. Yleensä menee vähintään 200e/vk rahaa (käteisenä) suoraan lapsen taskuun. Minä myös maksan usein aikuisen lapsen vaateostoksia, ruokaostoksia, lomamatkoja, yms.

Niin kauan kun Suomessa pitää maksaa perintöveroa, en näe mitään syytä "kasvattaa perintöpottia" eli keryttää rahaa pankkiin. Rahat menee lapsille (kaiken verotuksen ohi) ja näin voin varmistaa, että lapsi saa täyden hyödyn rahoista. 

Onnea valitsemallasi tiellä. Lapsi ei opi koskaan huolehtimaan omista raha-asioistaan, kun ilmaista rahaa tyrkytetään ovista ja ikkunoista. Ikuinen persaukisen kierre suvussa on ja pysyy juuri näin. Lapsi ei saa siis mitään hyötyä noista mainitsemistasi vaihtoehtoisista perintörahoista, vaan rahat valuvat isolta osin turhakepikamuodin tuottajille ja vastaavaan. Siinä sivussa lapsi ehkä pääsee esittämään olevansa varoissaan ihmisille, joita asia ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. Tuskin nauttii tuosta oikeasti itsekään.

Lapsen perimistä rahoista muuten vähintään 85 prosenttia päätyy lapselle, jos ei ole kyse miljoonista euroista, silloinkin 80 prosenttia. Siinä vaiheessa kun hän jo ymmärtää rahan arvon ja osaa käyttää sitä. Itse pidän tuota paljon parempana vaihtoehtona, mutta kukin saa toki työntää rahansa, mihin haluaa. Lapsilleen ei kuitenkaan kannattaisi tehdä karhunpalveluksia.

Lopeta valehtelu. Meillä molemmat lapset ovat korkeakoulutettuja ja molemmat menivät töihin heti valmistumisen jälkeen. Työttömänä eivät ole olleet hetkeäkään, muuten paitsi vapaahtoisesti. Toinen nyt naimisissa ja omistusasunto. Toinen ei halua asuntoa ostaa, joten hän on asunut sukulaisen omistamassa kämpässä (ilmaiseksi) nyt 15 vuotta putkeen. Suvussa on runsaasti asunto-omaisuutta. Tädillä 4 eri asuntoa, joista vain kaksi vakituisena kotina. Muut kämpät hukkakäytöllä, joten siellä tuo meidän toinen lapsi nyt "loisii". Ei edes KELAn asumistukea nosta.

Mutta teillä taitaa olla suvussa ongelmia (ikuinen persaukisen kierre) koska noin raivokkaasti haukut hyvätuloisia perheitä ja sukuja. 

Nyt tais mennä tunteisiin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrättekö että ne nuoret, joita ei edes hädässä auteta, voi tehdä tosi huonoja ratkaisuja, ottaa pikavippejä, keskeyttää opinnot jne.

Oma isäni ei halunnut auttaa minua mitenkään, kun muutin pois kotoa. Siis äitini kotoa, isällä kun oli uusi perhe, jonka kanssa hän asui opiskelupaikkakunnallani. 

Kun näytti siltä, etten ehkä löydä ajoissa ennen opintojen alkua asuntoa, hän sanoi ettei heille voi tulla edes tilapäisesti. Ei myöskään suostunut auttamaan mitenkään muutenkaan. En ikinä tekisi samoin omien lasteni kohdalla. Ei ole varmaan ihme, ettei välit ole edelleenkään lämpimät isän kanssa.

Olisi mielenkiintoista kuulla myös isän puoli tarinasta. Varmasti siihen on oikein hyvä syy ettei sinua halunnut kotiinsa ja todennäköisesti myös itse sen tiedät.

Miten ihmeessä saat käännettyä aikuisen vastuun lapselle?! Kun vanhemmat eroaa, on vanhemman tehtävä ylläpitää suhdetta lapsen kanssa. Minä ymmärsin, että kirjoittajalla ei ole ollut sijaa isänsä uudessa perheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Annoin just juristipojalle 7500 e asuntolainaan, olen maksanut muutakin. Ahkera poika kerrassaan, 12 h työpäivät, fiksu ja pidetty, huomioi kaikki tasa-arvoisesti. Rahat ei siis mene alkoon

Meidän nuori ei päässyt heti lukion jälkeen opiskelemaan. Pääsi töihin, osa-aikaiseksi. Fiksu on, ei käytä alkoholia, mikä tärkeintä, tulee avovaimon kanssa omillaan toimeen. Hänellä ei tule mieleenkään pyytää meiltä rahaa ja nöyränä ja kiitollisena vastaanottaa mummoltaan, joka joskus 50€ kaikille lapsenlapsilleen antaa. Toki annetaan, mikäli tarve vaatii. 

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut hyvät lähtökohdat aikuisuuteen omalta vanhemmalta. Niin ihan varmasti tuen myös omia lapsia tulevien opintojen / mahdollisen työttömyyden aikana. Miksi lapsilla pitäisi olla kurjaa, jos pystyy auttamaan. Outo ajatus.

Minä en saanut. Olen kuitenkin osannut rakastaa ja turvallisen lapsuuden heille ojentaa. Rajat on rakkautta. Olemme mieheni kanssa tukeneet, minkä lapset ovat tarvinneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Muuten hyvä mutta toi asunnon siivousjuttu ei ole!!

Itse en koskaan siivonnut lasteni asuntoja, vaan he oppivat jo kotona ollessa siivoamaan jälkensä, kylppärit, lattian pesut, astiat, pölyt, vaatteet ja laittamaan myös ruokaa, sekä pyykinpesun.
Kun nuo taidot osaa jo kotona pärjää hyvin, eikä synny paniikkia!

Osasitko lukea kohdan SILLOIN TÄLLÖIN. 

Mä hain viimekuussa  lapsilta peitot ja matot pesuun, ihan vain auttaakseni, ei hän niitä yksin ilman autoa saisi helposti kuljetettua mihinkään.

Ei vaikuta siihen osaako hän siivota vai ei.

No tässähän se todistetaan. Eivät saisi yksin ilman autoa asiaa tehtyä. Niin vaan minä sain pestyä edellämainitut asiat aikanaan yksin ilman apua tai autoa. Ja olen muutenkin pärjännyt elämässä ilman vanhenpien tai kenenkään muun jelppiä, kun on ollut pakko pärjätä.

Sitten on taas ne, jotka eivät yksinkertaisesti asiaa saisi tehtyä ilman apua. Se on näiden kahden ihmistyypin ero.

 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Kyseessä ilmeisesti poika? Korkea aika opettaa lapsi siivoamaan ja pesemään itse pyykkinsä, kukaan nainen ei tuollaista mammanpoikaa huoli.

Tiedätkö, aina ei välttämättä kyseessä poika. On niitä tyttöjä, joiden meikki tuhriintuu lakananvaihtopölystä, rakennekynnet vaurioituu pyykkikoneen käytöstä ym. Äiti, 4 poikaa ja miniät kiittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Aika suoraviivainen päätelmä.

Oma kokemukseni oli, että vanhemmat eivät pahemmin näkyneet joka päiväisessä elämässä, mutta taloudellinen tuki oli taustalla todella vahva. Minulle ostettiin oma ensiasunto, auto ja bensat sekä huollot maksettiin koko opiskelun ajan. Minulle hankittiin myös sijoitusasunto, jonka vuokratulolla ja kesätöiden tuloilla kustansin oman asuntoni kuukausikulut ja joka päiväisen elämiseni. Käytettävissä oleva raha oli todella tiukassa ja usein jääkaapissa oli vain valo. 

Tämä malli opetti minut arkipäivän vastuunkantoon ilman todellista taloudellista stressiä. Kaikissa myöhemmissä ongelmissa minä olen aina ollut lähipiirin tuki ja turva, vaikka sain todella paljon valmiiksi annettuna. Omien lasteni kanssa tulen toimimaan samoin. Varmistan heille vahvan taloudellisen taustan, mutta arjessa tulee toimia omilla. Vaikka sitten keräämällä pulloja, jotta saisi ostettua junalipun poikakaverin luokse, kuten minä tein. :)

Tämä kommentti on ärsyttävän lapsellinen keski-ikäisen (?) ihmisen suusta. Saanut asunnon ja sijoitusasunnon, mutta kokee silti olleensa omillaan , jääkaapissa valo seuranaan. Näitä kuulee kyllä ihan livenäkin ihmisten suusta ja eihän niihin jaksa kuin hymyillä ja nyökytellä, mutta herääkö nämä tyypit missään iässä harhoistaan? 

Vanhemmat ostivat minulle yksiön Helsingistä, maksoivat yhtiövastikkeen, sähköt jne.

 

Olin silti todella köyhä koko opiskeluajan. Loppukuussa saattoi olla vain pari kymppiä kukkarossa. Äiti antoi silloin minulle pari kymppiä rahaa. 

 

Kun sain rahaa tililleni kuun alussa, ostin rahalla kaiken välttämättömän, esim. sakset, loppukuusta minulla ei olisi ollut varaa ostaa saksia.

Kun vanhemmillasi oli varaa ostaa asunto ja ylläpitää, olisi heillä ny niihin saksiinki ollu varaa. Me ostimme keittiövälineitä pojallemme ja autoimme vuokran- ja ruokien maksussa. Itse maksoi sähkön ja vakuutuksen sekä osan vuokrasta ja ruuista. Meidän tuloilla ei ois edes ostettu omaa asuntoa lapselle, vaikka tienaamme hyvin. 

Tällä hetkellä keskimäärin 500€ kk, täysi-ikäinen , asuu omillaan, ei päässyt opiskelemaan lukion jälkeen. Kaikkien mielenterveyden kannalta paras ratkaisu kotona-asumisen sijasta

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kokemattomuus elämän suhteen on todella epämiellyttävä piirre ihmisessä. Kun on ina kaikki taputeltu valmiiksi ja tehty puolesta, ei sellaisesta ihmisestä voi tulla onnellista ja toimivaa aikuista ihmistä. 

Vaikka lasta tuetaan taloudellisesti, ei se poista sitä, etteikö elämänhallintaa olisi kotoa oppinut. Ei se kädestä suuhun eläminen helppoa ole. Täytyy syödä, jotta voimavarat riittää opiskeluun. Toki on niitä, joiden on vaikeaa kauhalla vaatia, kun lusikalla annetaan. 

Liian paljon. Sen verran, että on näköjään hidastanut vastuullisuuden oppimista.