Lue keskustelun säännöt.
Olen 50 v ja tuntuu että kaikki on ihan turhaa tässä vaiheessa
14.09.2026 |
Lähinnä mietin ostaisinko jo arkun ja kävisin odottamaan kuolemaani. Pieniäkään asioita en enää saa aikaiseksi, ajattelen vaan että mitä väliä, kohta kuolen kuitenkin ja se olisi ihan ok. Esim uutta sohvaa en saa ostettua kun tuntuu tässä vaiheessa liian myöhäiseltä ja turhalta. Tämä ei liene normaalia...mikä minua vaivaa?
Kommentit (78)
Mikä teillä mättää? Olen 60 ja tämähän on elämän parasta aikaa. Järki ja kroppa toimii, eikä enää jännitä mikään. Talouskin on turvattu, vaikka kapea, mutta elämässä voi tehdä muutakin, kuin käydä katsomassa etelän taskuvarkaita tai ostaa muotiluomuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä mättää? Olen 60 ja tämähän on elämän parasta aikaa. Järki ja kroppa toimii, eikä enää jännitä mikään. Talouskin on turvattu, vaikka kapea, mutta elämässä voi tehdä muutakin, kuin käydä katsomassa etelän taskuvarkaita tai ostaa muotiluomuksia.
No jos ei oo rahaa, on masennusta ja ollut aina mielenterveyden ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on parasta aikaa. Alat ymmärtää mikä kaikki on turhaa ja voit alkaa keskittyä olennaiseen. Nuorempana materia on tärkeää. Sitten vanhemmiten ymmärtää että tärkeintä on perhe, ystävät, vapaa-aika. Kun ei tarvitse uusia kokoajan autoa ja ostaa uusia sohvia, niin rahaa voi kuluttaa itseensä ja vaikka reissuihin ystävien kanssa.
Näin ei kyllä todellakaan käy kaikille, joskus käy päinvastoin. Minulle materia alkoi tuntua kivalta vasta pitkälti nelikymppisenä. Sitä ennen arvostin ystävyyttä, ihmisiä, kiinnostavia asioita maailmassa, elämyksiä ym. Nyt saan iloa monenlaisista asioista mitkä ovat ihan vaan materiaa.
Tottahan se on, ei tässä iässä kannata enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on, ei tässä iässä kannata enää mitään.
No jos haluat menettää kuntosi ja terveytesi ennenaikaisesti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo kai normaalia ole. Äitini eli viiskymppisenä villejä vuosia ja ravasi aina baareissa
On se. Sen sijaan äitisi käytös ei ole. Turhaan yritti nuoruutta saada takaisin. Se pitää elää silloin kun on nuori. Sitten voi keskittyä ap:n olotilaan kun kaikki älämölö on koettu. Mulla 62-vuotiaana tuli eka kertaa tunne, että kaikki kiva koettu, sitten ymmärsin löytäneeni vielä kaikkea kivaa kokeiltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä mättää? Olen 60 ja tämähän on elämän parasta aikaa. Järki ja kroppa toimii, eikä enää jännitä mikään. Talouskin on turvattu, vaikka kapea, mutta elämässä voi tehdä muutakin, kuin käydä katsomassa etelän taskuvarkaita tai ostaa muotiluomuksia.
Sinä olet sinä. Joku muu on toisenlainen.
Mä huomasin jo 56-vuotiaana ettei järkeni toimi yhtä hyvin kuin nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi tarvitsevat sinua vielä pitkään jos sulla sellaisia on, älä luovuta <3 Jos ei, niin ystävät!
Aloin viiskymppisenä käymään kaksi kertaa vuodessa kuukauden Thaimaassa. Se on riittävä sisältö elämään tässä iässä.
Suomessa en tee paljon muuta kuin käyn työssä ja kesäisin pari kertaa viikossa pelaamassa golfia.
Mitään ei kiinnosta enää ostaa tässä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä mättää? Olen 60 ja tämähän on elämän parasta aikaa. Järki ja kroppa toimii, eikä enää jännitä mikään. Talouskin on turvattu, vaikka kapea, mutta elämässä voi tehdä muutakin, kuin käydä katsomassa etelän taskuvarkaita tai ostaa muotiluomuksia.
No jos ei oo rahaa, on masennusta ja ollut aina mielenterveyden ongelmia.
Jos on katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa, niin lopun voi improvisoida. Liikunta luonnossa, marjastus sienestys ja kalastus ei maksa Suomessa mitään, eikä niissä harrastuksissa tapaamasi ihmiset kysele, onko sinulla rahaa. Vaihda ympyröitä!
Tuliko nuo tunteet heti muka kun täytit 50v? Vai oliko samanlaisia kriisejä eri ikäluokissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Tuntuu ihan hullulta kun jotkut mua vanhemmat (55-60-vuotiaat) on ostanut mökkejä tai hankkinut koiranpennut. Miten ne uskaltaa. Ite en viitsi ostaa uutta talvitakkia kun tuntuu turhalta, ei tiedä kauanko tarvii
Minulla on yllättäen tullut samanlaisia ajatuksia. Monesta asiasta miettii, että kannattaako enää mitään ostaa. Varmaan joku vanhenemiseen liittyvä juttu, joka toivottavasti menee ohitse. Isovanhemmat eli melkein satavuotiaiksi, joten kun nyt olen 60v, niin onhan tässä melkosesti aikaa vielä, jos itse elää noin vanhaksi. Mietin, että se vain kannattaa elää, ostaa ja tehdä asioita välittämättä koska täältä lähtee. Onhan se aika tylsää istua toimettomana seuraavat 35-40 vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sohva kestä kun 4-5 vuotta. Sä varmaan elät vielä 25 vuotta!
No mulla on samalainen kriisi nyt 34 vuotiaana. Ajattelin että hetki sitten olin 20v. Jos 15 vuotta menee noin nopeasti kohtahan mä oon viiskymppinen.
Viisikymppinen on vielä nuori. Jos sinulla on vapaus sinulla on kaikki. Itsehän olen jumissa ja lähes yksin vastuussa kahdesta dementikosta. Tätä voi jatkua vielä kymmenen tai pahimmillaan 15 vuotta minkä jälkeen olen itse vanhus ja tätä menoa täysin romuna. Tässä oikeasti masentava tulevaisuudennäkymä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sohva kestä kun 4-5 vuotta. Sä varmaan elät vielä 25 vuotta!
Kellä on niin surkea sohva.
Mulla pari sohvaa 20-30 vuotta olleet samat.
Lähde maailmanympärysreissulle jos rahaa on
Joku ehdotti uutta romanssia tuomaan elämään tarkoitusta ja iloa - ei kiitos niitä ristiriitoja ja vääntöjä elämään enää tässä iässä kun kuuskymppiä lähestyy 😂
Onko sun elämässä sattunut jotain traagista, joku läheinen kuollut?
Olen hieman nuorempi mutta joskus samankaltaisia tunteita ja masennukseen yhdistänyt. "Miksi tehdä mitään kun millään ei ole mitään järkeä". Sitten jäänyt vain sänkyyn pötköttämään.