Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen 50 v ja tuntuu että kaikki on ihan turhaa tässä vaiheessa
14.09.2026 |
Lähinnä mietin ostaisinko jo arkun ja kävisin odottamaan kuolemaani. Pieniäkään asioita en enää saa aikaiseksi, ajattelen vaan että mitä väliä, kohta kuolen kuitenkin ja se olisi ihan ok. Esim uutta sohvaa en saa ostettua kun tuntuu tässä vaiheessa liian myöhäiseltä ja turhalta. Tämä ei liene normaalia...mikä minua vaivaa?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Tuntuu ihan hullulta kun jotkut mua vanhemmat (55-60-vuotiaat) on ostanut mökkejä tai hankkinut koiranpennut. Miten ne uskaltaa. Ite en viitsi ostaa uutta talvitakkia kun tuntuu turhalta, ei tiedä kauanko tarvii
Meinaatko, että haudassa harmittaa, että miksi minä tyhmä menin tuhlaamaan rahaa talvirakkiin, kun en ehtinyt käyttää sitä kuin pari kertaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä mättää? Olen 60 ja tämähän on elämän parasta aikaa. Järki ja kroppa toimii, eikä enää jännitä mikään. Talouskin on turvattu, vaikka kapea, mutta elämässä voi tehdä muutakin, kuin käydä katsomassa etelän taskuvarkaita tai ostaa muotiluomuksia.
Esim?
Kaveri kuoli täydestä vedosta 59 vuotiaana tänä kesänä.
En tiedä ehkä hänen olisi kannattanut ostaa se sohva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo kai normaalia ole. Äitini eli viiskymppisenä villejä vuosia ja ravasi aina baareissa
On se. Sen sijaan äitisi käytös ei ole. Turhaan yritti nuoruutta saada takaisin. Se pitää elää silloin kun on nuori. Sitten voi keskittyä ap:n olotilaan kun kaikki älämölö on koettu. Mulla 62-vuotiaana tuli eka kertaa tunne, että kaikki kiva koettu, sitten ymmärsin löytäneeni vielä kaikkea kivaa kokeiltavaksi.
Esim?
Vierailija kirjoitti:
Estrogeenin tai teston vajaus, riippuu siitä oletko nainen vai mies. Työ, ystävät, tuttavat, harrastukset, pienet tavoitteet pitää mielenkiinnon elämään yllä.
Olisi parhainta, jos tätä ketjua kommentoisi jo saman kokeneet, eikä nelikymppiset tai alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osta se uusi sohva !
Samaa mieltä. Olen 75 v. ja meinaan ostaa itselleni hienon sohvan. Minulla on kaksikerroksinen ok-talo ja aattelin, että olohuoneeseen pitää ostaa sellainen vuodesohva missä voisin nukkua jos vaikka jalka menee poikki tms. enkä pääsekään yläkertaan. Kylppäreitä on kummassakin kerroksessa. Sitten vois teettää sellaisen hissinkin portaikkoon joka vie yläkertaan. Enkä aio muuttaa kerrostaloon koskaan, piste. Elämä on edelleen varsin mukavaa ja mielenkiintoista, leski olen ja viihdyn erinomaisesti yksiksenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Kannattaa etsiä ja löytää itselleen yksi mielekäs tekeminen ja tehdä sitä.
Sohvan sijaan voisi ostaa vaikka uuden ulkoiluasun ja nähdä sillä maailmaa: lähimetsää, jossa on elinvoimaa! Luonnossa voi saada jostain toiveikkaasta ajatuksesta kiinni ja elämä voi muuttua vähän tarkoituksellisemmaksi.
T.50v nainen, jonka lapsi muutti pois kotoa ja tuntuu tyhjältä myös.
Olen 56, ja välillä tulee kieltämättä tuollaisia tuntemuksia. Että kaikki on jo niin nähty. Eikä enää missään ole mitään hohtoa, en jaksa innostua mistään. Mietin, olenko jotenkin masentunut. Mutta ostin silti juuri sen uuden sohvan. Käyn silti lenkillä, ja nostan puntteja. Käyn silloin tällöin näyttelyissä ja konserteissa.
Pistän tuollaiset ajatukset vaihdevuosien piikkiin. En käytä korvaushoitoa, ainakaan vielä. Toivon vain, että tuollainen ajattelu menee itselläni ajastaan ohi. Jos ei mene, niin sitten hankitaan ne hormonit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Tuntuu ihan hullulta kun jotkut mua vanhemmat (55-60-vuotiaat) on ostanut mökkejä tai hankkinut koiranpennut. Miten ne uskaltaa. Ite en viitsi ostaa uutta talvitakkia kun tuntuu turhalta, ei tiedä kauanko tarvii
Siis ajattelet kuin 100-vuotias. Vai onko sulla todella huono terveydentila, ja siten perusteet olettaa loppuelämäsi olevan lyhyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Tuntuu ihan hullulta kun jotkut mua vanhemmat (55-60-vuotiaat) on ostanut mökkejä tai hankkinut koiranpennut. Miten ne uskaltaa. Ite en viitsi ostaa uutta talvitakkia kun tuntuu turhalta, ei tiedä kauanko tarvii
Siis ajattelet kuin 100-vuotias. Vai onko sulla todella huono terveydentila, ja siten perusteet olettaa loppuelämäsi olevan lyhyt?
No mä olen nuorehko ja musta aika ainakin kuluu järkyttävää vauhtia sen olen päälle 30 vuotiaana todennut. Jos siis on 55-60 vuotias, eikö sitten tunnu että ei kauheasti välttämättä ole hyvää elämää jäljellä? Varsinkin kun moni ei ehkä elä enää niin hyvää elämää päälle 80v kun on kaikenlaisia sairauksia. Itseäni ainakin ahdistaa ajan nopea kulku, mutta olen aina ollut "yli ajattelija"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on parasta aikaa. Alat ymmärtää mikä kaikki on turhaa ja voit alkaa keskittyä olennaiseen. Nuorempana materia on tärkeää. Sitten vanhemmiten ymmärtää että tärkeintä on perhe, ystävät, vapaa-aika. Kun ei tarvitse uusia kokoajan autoa ja ostaa uusia sohvia, niin rahaa voi kuluttaa itseensä ja vaikka reissuihin ystävien kanssa.
Huutonaurua.
Ei kaikilla ole perhettä tai ystäviä, eikä vapaa-aikakaan välttämättä eroa arjesta. Ja jos ehdotat, että hanki ystäviä, niin montako uutta ystävää sinä olet valmis ottamaan elämääsi? Onko se kaikkien muiden tehtävä olla ystävä yksinäiselle, muttei sinun? Sitä paitsi mitään ystäviä ei todellakaan kannata enää 5-kymppisenä hankkia, koska sekin on ihan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Tuntuu ihan hullulta kun jotkut mua vanhemmat (55-60-vuotiaat) on ostanut mökkejä tai hankkinut koiranpennut. Miten ne uskaltaa. Ite en viitsi ostaa uutta talvitakkia kun tuntuu turhalta, ei tiedä kauanko tarvii
Siis ajattelet kuin 100-vuotias. Vai onko sulla todella huono terveydentila, ja siten perusteet olettaa loppuelämäsi olevan lyhyt?
No mä olen nuorehko ja musta aika ainakin kuluu järkyttävää vauhtia sen olen päälle 30 vuotiaana todennut. Jos siis on 55-60 vuotias, eikö sitten tunnu että ei kauheasti välttämättä ole hyvää elämää jäljellä? Varsinkin kun moni ei ehkä elä enää niin hyvää elämää päälle 80v kun on kaikenlaisia sairauksia. Itseäni ainakin ahdistaa ajan nopea kulku, mutta olen aina ollut "yli ajattelija"
Ja siis olen huomannut että monet ihmiset ei edes ajattele tälläisiä asioita, he ovat ikäänkuin "lambaita" jotka vain elää elämäänsä ajattelematta sen syvällisempiä. Joskus toivoisin että olisin lammas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estrogeenin tai teston vajaus, riippuu siitä oletko nainen vai mies. Työ, ystävät, tuttavat, harrastukset, pienet tavoitteet pitää mielenkiinnon elämään yllä.
Jep. Ja vielä parempi lääke on ihastuminen tai rakastuminen. Apatia häipyy hyvin äkkiä mielestä ja elämänilo tulee takaisin.
Yäk, kuka hullu viitsii ihastua, saati rakastua. Täysin turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on parasta aikaa. Alat ymmärtää mikä kaikki on turhaa ja voit alkaa keskittyä olennaiseen. Nuorempana materia on tärkeää. Sitten vanhemmiten ymmärtää että tärkeintä on perhe, ystävät, vapaa-aika. Kun ei tarvitse uusia kokoajan autoa ja ostaa uusia sohvia, niin rahaa voi kuluttaa itseensä ja vaikka reissuihin ystävien kanssa.
Vapaa-aikaa on liikaa, muttei ole tekemistä eikä halua ja voimia tehdä mitään. En ole eläissäni ostanut uutta sohvaa! Ei olisi varaakaan.
Ap:n ikäinen
Samaa ikää, mutta mä en kyllä ajatellut vielä kuolla vaan haaveilen, että oispa kiva kerran vielä rakastua. Voi olla, että toteutuu, voi olla, että ei, mutta ei sitä positiivisesta fiiliksestä ainakaan haittaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sohva kestä kun 4-5 vuotta. Sä varmaan elät vielä 25 vuotta!
No oletpa tullut hankkineeksi huonolaatuisia sohvia, omat kokemukset reilusti yli 10 vuotta kestämisestä, jopa 30 vuottakaan ei ole ihme aika.
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo kai normaalia ole. Äitini eli viiskymppisenä villejä vuosia ja ravasi aina baareissa
Niinkö meinaat itsekin tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo kai normaalia ole. Äitini eli viiskymppisenä villejä vuosia ja ravasi aina baareissa
Niinkö meinaat itsekin tehdä?
No en. minä olen taiteilija sielu.
Alue: Aihe vapaa
Ookko semmone ihminen joka alkaa puhua kuolemastaan 48-vuotiaana ja sit elääkin tuonne 85 vuotiaaksi oho turhaan piti puhua kuolesta 40 vuotta kun se oikeasti tapahtui