Lue keskustelun säännöt.
Aalto-yliopiston professori Vesa Puttosen mukaan 200 000 euron sijoitusvarallisuuden kerääminen on mahdollista ilman suuria tuloja!
14.09.2026 |
Nyt lopetatte noitten espressolattejen hörppäämiset coffe hausissa ja roperts caffeessa!
Esimerkkilaskelman mukaan 131 euron sijoittaminen kuukausittain kasvaisi 40 vuodessa noin 200 000 euroon, jos sijoitusten keskimääräinen reaalituotto olisi viisi prosenttia vuodessa. Jos kuukausittain sijoittaa 240 euroa, sama summa olisi mahdollista saavuttaa noin 30 vuodessa.
Puttosen mukaan viiden prosentin reaalituotto on pitkän aikavälin laskelmassa realistisempi oletus kuin esimerkiksi pankkien laskureissa usein käytetty seitsemän prosentin vuosituotto, sillä inflaatio syö osan nimellistuotosta.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Puttoselle vois joku vihjaista ettei köyhimmille toimeentulotukiasiakkaille ole sallittua että on senttiäkään säästössä tai sijoituksissa. Tuntuu ettei tää kermabärzze kupla tunnu tietävän missä olosuhteissa osa kansasta pakotetaan elämään.
Eihän rahoituksen professorin tulekaan olla töissään tekemisissä toimeentuloasiakkaiden elämänrealiteettien kanssa. Jälkimmäiset ovat diakonia- ja sosiaalityöntekijöiden heiniä. Yhteiskuntamme on niin kehittynyt, että eri sektoreille koulutetaan aivan eri ihmiset. Eikä jokaista lehdessä tai netissä tulevaa neuvoa tule ajatella, että se on juuri minulle kohdistettu. Tuskin montaa keski-ikäistä kiinnostaa botox-neuvot tai keskivertosuomalaista merkkilaukut. Lukee ne jutut, jotka itselle tuntuvat relevanteilta, ja muut voi skipata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei asu, syö eikä elä vaan sijoittaa kaiken niin omaisuus kasvaa :D Kiitos vinkistä.
Jätät vain kaiken hömpän (karkit, kahvilareissut, alkoholin ym.) pois, niin säästöön kertyy helposti 150€ kuukaudessa. Sen rahan sitten sijoittaa.
Juuri tuo "hömppä" on sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista...
Mikä pieni, säälittävä elämä, jossa hetkkujen mässytys ja liuottimen juominen ovat kohokohtia.
On se parempi elämä kuin se jossa kituuttaminen ja tilin saldon mulkkaaminen on se sisältö.
No, toisaalta ne oman elämänsä pörssihait ne vasta mulkkaavatkin sitä sijoitustilinsä saldoa. Että ei se sitä katso.
Vierailija kirjoitti:
30 vuoden kuluttua maailma todennäköisesti näyttää ihan toiselta ja olot ovat erilaiset.
Rahalla kuitenkin maksetaan 30 vuoden päästäkin ja silloin paljosta rahasta on hyötyä.
En usko, että 131 euron indeksirahastoon pistäminen suurimmalle osalle tuottaa ongelmaa, jonka takia pitäisi syödä huonosti ja lopettaa kaikki matkustelu. Kyllä tuo on enemmän sellainen päätös, jonka suurin osa voi vain tehdä ja pystyy todellisuudessa elämään ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä mä teen sillä rahalla 40 vuoden kuluttua kun toinen jalka on jo haudassa? Tai molemmat.
Tuokin on valinta, ja päätös, että käyttää tulonsa yksinomaan elämiseen nuorena ja keski-iässä. Mutta sitten vanhana ei kannata kadehtia ikätovereitaan, joilla on "suuret sijoitussalkut". He ovat jossain kohtaa tehneet toisenlaisia valintoja, eli todennäköisesti nipistäneet jostain osasta elintasoaan.
Harmillista on oikeastaan vain se, että nuoret ja nuoret aikuiset eivät saa - tai eivät ole saaneet - riittävästi malleja siitä, miten taloudellisen elämänsä kannattaisi elää. Jos ja kun monilla ei tule perheestä tapaa sijoittaa, se koetaan vieraaksi, ja nämä nuoret tippuvat kokonaan pois tuosta MAHDOLLISUUDESTA säästää ja sijoittaa. Aika toimii niin vahvasti sijoittajan hyväksi, että he jäävät auttamatta takamatkalle.
Jotenkin tämä nähdään vieläkin mustavalkoisena, joko käytät kaikki rahat tässä ja nyt tai sitten nuukailet ja syöt kaurapuuroa ja makaronia, jotta voi sijoittaa kaiken ylimenevän.
Tuossa jutussakin puhuttiin oikeasti pitkästä aikajänteestä, 30-40 vuodesta. Sijoitussumman ei tarvitse olla suuri, että saa sijoituksilla säästettyä 200K€. Sitä voi säästää vähän ja siltikin rahaa voi jäädä käytettäväksi niihin lattekahveihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei asu, syö eikä elä vaan sijoittaa kaiken niin omaisuus kasvaa :D Kiitos vinkistä.
Jätät vain kaiken hömpän (karkit, kahvilareissut, alkoholin ym.) pois, niin säästöön kertyy helposti 150€ kuukaudessa. Sen rahan sitten sijoittaa.
Minulle on kertynyt suurin piirtein tuon verran sijoituksia, mutta olisi elämä käynyt tylsäksi, jos mitään hömppää ei olisi koskaan tehnyt vaan olisi vain seurannut sijoitusten kasvua. Sijoituksia pitää myös tarvittaessa käyttää eikä jäädä jumittamaan johonkin ikuiseen säästämiseen. Olen realisoinnut sijoituksia isompiin hankintoihin kuten asunnon tai auton vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat suunnilleen maailman huonoimpia sijottajia, Kun aikoinaan oli jollain pankilla sellainen rahasto, jonka arvo kasvoi pitkään. Kun sitten jossain kuussa ei ollutkaan noussut, niin riensivät suurin joukoin peruuttamaan sen tilauksen. Vaikka ne rahastot myöhemmin nousivat hurjiin lukemiin. Mutta myyty mikä myyty.
Meillähän se nokia teki pahaa jälkeä koko sijoistusharrastukselle. Ei pitäisi johonkin sijoittaa kaikkia rahojaan, niinkuin sijoitettiin Nokiaan aikoinaan. Ja arvo putosi sitten suunnilleen olemattomiin. Ja lopetetiin sitten koko sijoittaminen. Sen sijaan että olisi vaikka vähän hajauttanut rahojaan eri alojen osakkeisiin. Tai helpoimmin tietosti eri alojen rahastoihin-joissa ammattilaisest tekevät hajauutksen.
Jos ne ammattilaiset ovat niin päteviä, miksi ne ovat töissä Osuuspankissa, eivätkä oloneuvoksina Mauritiuksella jättimäisen salkkunsa turvin?
Miksi antaisin jonkun sellaisen sijoittaa rahojani joka ei selvästikään ole siinä niin hyvä että olisi palkkatyöstä eroon päässyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin kaukana on Aalto-professorin utopia pienituloisen kansalaisen arkitodellisuudesta.
Kaukana ihan keskivertokansalaisen arkitodellisuudesta. Ja mistä sen näkee? Ihan keskivertokansalaisen varallisuudesta.
Eikö nimenomaan keskivertokansalaiset nyt pidä rahojaan sekä pienikorkoisilla pankkitileillä, vähän isompikorkoisilla säästötileillä ja myös sijoituksissa? Joku nohevampi voisi etsiä muutaman kuukauden takaisen Ylen uutisen aiheesta.
Keskivertokansalaisella on Suomessa paljon enemmän varallisuutta kuin keskivertoruotsalaisella, muistelen jutun sanoneen.
Media kun tuuttaa etupäässä juttuja todella köyhistä ja toimeentulon ja elämisen rajalla kamppailevista sekä sitten todella rikkaista sijoittajista, keskivertosuomalaisen ymmärrys siitä, millainen on keskivertosuomalaisen taloudellinen elämä, näyttää olevan pahasti vinoutunut.
Ei suurin osa suomalaisista ole toimeentulotuen asiakkaita. Eikä suurin osa suomalaisista ole menettänyt luottotietojaan, vaikka heitäkin on ilmeisesti 10% aikuisväestöstä. Työttömiä lienee tuo sama 10% aikuisväestöstä. Näiden lukujen jälkeen jää vielä aika paljon sitä nimenomaan keskivertokansalaista.
Hyvin harva miettii heti nuorena säästämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos uskaltaa ja osaa laskea tulonsa ja menonsa, tarkastella omia valintojaan objektiivisesti ja muuttaa rutiinejaan ja käytösmallejaan, osaa myös säästää. Tiedän monia hyvätuloisiakin, joilla on jokin tunnelukko mitä tulee rahankäyttöön. Eivät kestä tarkastella sitä totuutta, että on vaikka ostettu auto yli omien varojen ja olisi henkilökohtainen kriisi vaihtaa auto halvempaan. Ikään kuin identiteetti murenisi samalla vaikka kyse on vaan autosta. Heilläkään ei kerry rahaa säästöön vaan rahankäyttö on impulsiivista.
Itse asiassa lähes kaikki rahankäyttöön liittyvät käytännöt ovat tunnepohjaisia juttuja ja siksi uutisen neuvo on samaa tasoa "syö, liiku ja nuku näin niin olet normaalipainoinen ja voit hyvin vain muutamassa kuukaudessa"- neuvon kanssa.
Juuri noin. Ihmiset ovat liian "kierroksilla käyviä" (stressaantuneita varmasti, uupuneitakin ehkä), jotta malttaisivat istahtaa alas ja tehdä laskelmat. Ja tosiaan, mistään "saavutetusta" ei haluta luopua. Ei, vaikka ei - kuten edellä todettiin - olisi oikeasti varaa.
Raha on kaikkein eniten elämään vaikuttava tunneasia. Tunteet pyörittävät sitä lompakkoa. Jos tästä aloitettaisiin ja tulisi ihan vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuottama, meidän veronmaksajien yhdessä maksama tietoiskukampanja aiheesta Ylen kanaville ja nettiin, niin todennäköisesti aika moni suomalainen havahtuisi omaan toimintaansa. Sillä pystyttäisiin ennaltaehkäisemään monia ongelmia (joista suurin osa viime kädessä kuitenkin palautuu veronmaksajien maksettaviksi sosiaalitukien ja ehkä myös (mielen)terveydenhuoltokulujen myötä).
Ongelma on siinä, että todella moni ihminen saa työnsä siitä, että ihmiset kuluttavat "surutta": mainostajat ja kauppiaat ensi sijassa. Ei ole heidän intresseissään, että valtiovalta osoittaisi suojelevansa kansalaisia mainospropagandalta. Sillä sitähän propaganda on, mainostusta, ja mainonta ja markkinointi = propagandaa. Ihmisiä mieluusti pidetäänkin erilaisissa emotionaalisissa oravanpyörissä (esim. some, lyhytvideot, dopamiinikoukut ym. tämän hetken muotisanat ja -ilmiöt), jotta he eivät malttaisi istua ajattelemaan vaan toimisivat impulsiivisesti - usein jotakin myytävää tuotetta ostaen. Olipa kyse ruoasta/suuhunpantavasta tai tavarasta, suomalaisten ylipainoepidemia ja varastofirmojen listautuminen pörssiin kertovat siitä, että paljon on tungettu tavaraa sekä suuhun että asuntoihin.
Sen verran sosialismia voisi olla, että kun yhdessä ylivelkaantuneiden ja ylipainoisten elämän kuluja maksetaan, hoidettaisiin ennaltaehkäisy myös verovaroin ja keskitetysti kuntoon. Eli propagandakampanja siitä, että rahankäyttö on tunneasia ja että aikuisen ihmisen tulisi kyetä hallitsemaan tunteitaan ja ottamaan mukaan päätöksiin myös sitä järkipuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei asu, syö eikä elä vaan sijoittaa kaiken niin omaisuus kasvaa :D Kiitos vinkistä.
Jätät vain kaiken hömpän (karkit, kahvilareissut, alkoholin ym.) pois, niin säästöön kertyy helposti 150€ kuukaudessa. Sen rahan sitten sijoittaa.
Juuri tuo "hömppä" on sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista...
Mikä pieni, säälittävä elämä, jossa hetkkujen mässytys ja liuottimen juominen ovat kohokohtia.
Säälittävää on roope ankkailla koko elämä ja huomata kuolinhetkellä ettei niissä käärinliinoissa olekaan taskuja ja elämä jäi elämättä
Don Rosa omissa tarinoissaan laajensi tuota Roope Ankan kuvaa: jokaisen Roopen ansaitseman lantin takana oli joku huima seikkailu. Ihan tuollaiseen ei tämän ajan keskivertosuomalaisen elämä taida taipua, mutta onhan tuossa ajattelemisen aihetta. Ehkä omaa ajatteluaan voisi vähän säätää tuollaiseen rosamaiseen näkökulmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on ollut edunsaajana kahdessa säästöhenkivakuutuksessa. Ensimmäisestä räpsähti tilille 200 000€ ja toisesta 300 000€. Ensimmäinen mummonsa vakuutus, toinen äitinsä.
Mummo oli tavallinen maatalon emäntä, äiti taas kouluja käymätön pankkitoimihenkilö.Kouluja käymätön pankkitoimihenkilö?
Syntynyt vuonna -37.
Siihen maailmanaikaan pankki koulutti omassa koulutuskeskuksessaan vuoden mittaisella kurssilla kansakoulun käyneitä pankkitoimihenkilöiksi. Ei tuo sen kummoisempi ammatti ole.Silloin ennen vanhaankin oli kauppakoulut ja kauppaopistot, joista pankkineidit tulivat
SYP:n omistama koulutuskeskus taisi olla. Kaikilla sinne päässeillä oli varma työpaikka. Jokaisella pankilla oli oma koulutuskeskuksensa.
Wahlroosin (mm. nordean iso omistaja jossain välissä) asenteella pankin työntekijöillä ei ollut arvoa, joten tuollaiset lakkautettiin. Eipä tuo arvostanut pankin tavis-asiakkaitakaan kun ne kuskasi vaan hiekkaa konttorin lattialle herran mielestä. Tuollahan osaamiskupla oli lähinnä suursijoittajatasolla, ja muuten tuo ei arjesta tai edes omasta alastaan ymmärrä juuri mitään. Rikastua voi sijoittamalla joten miksi nähdä vaivaa minkään tuotteen tuottamiseen, kehittämiseen etc on se wahlroosin ajattelun ydin josta tuo ei kykene ajattelemaan kuplansa ulkopuolelle. Yhteiskunta ei vaan toimi tuolla idealla kun tarvitaan ne kaikki muut tekemään kaikki se mitä wahlroos pitää turhana.
...mutta silti: pankki- ja rahoitusjärjestelmää tarvitaan, jotta tuo "kaikki muu", jolla yhteiskunta ja maailma pyörii, pystyy toimimaan. Ei voi olla yhtä ilman toista, ei nykyisessä maailmassa. Homma toimisi ilman pankkeja, jos ihmiset eläisivät erittäin pienissä paikallisissa yhteisöissä, lähes ilman minkäänlaista kauppaa oman yhteisön ulkopuolisten yhteisöjen kanssa. Aika keskiaikaista meininkiä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva miettii heti nuorena säästämistä.
Ehkä kannattais, niin ei sit asuis jossain itä helsinkin korso gesterby vantaan slummissa irakilaisten ja afrikkailaisten keskellä kun on 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin kaukana on Aalto-professorin utopia pienituloisen kansalaisen arkitodellisuudesta.
Kaukana ihan keskivertokansalaisen arkitodellisuudesta. Ja mistä sen näkee? Ihan keskivertokansalaisen varallisuudesta.
Tuohon en osaa sanoa, mutta yhden osaan. Korkoa korolle-ilmiö on vieras aika monelle. Suurin osa tietää sen noin suunnilleen, mutta harvat sitä kuitenkaan kokeilee laskuharjoituksilla. Toinen juttu on päätöksen teko. Teen näin- aloitan tänään - tavoite on tämä.
Korkoa-korolle alkaa vaikuttaa vasta pitkällä aikajänteellä merkittävästi. Valitettavasti ihmisen elinikä on rajallinen.
Riippuu mihin ja kenelle säästää. Jos laittaa vastasyntyneelle lapselleen sijoitukseen 20e/kk on lapsella 18v:na noin 7000e arvoiset sijoitukset 5% korolla laskettuna. Jos laittaa 30e niin vastaavassa ajassa summa on 10 000e. Kyllä silläkin summalla pitäisi vähän saada helpotettua omilleen muuttoa. Jos sijoittaa lapsilisät eli noin 100e niin säästösumma on jo 35 000e.
Jos säästää itselleen 50e/kk niin 10v päästä 5% tuotto-odotuksella voi järjestää itselleen vaikka unelmien matkan tai mitä ikinä itse arvostaa noin 7000e tehtävän. Toiset hommaa koiran ja siinä menee se 50e/kk 14v ajan tai enemmänkin ja sitten täytyy hyväksyä että jotkut toiset asiat jää tekemättä. Ihmeen monilla köyhillä on koira tai useampikin.
Niinpä: kaikkea ei voi saada. Keskituloiset, jotka tekevät näitä laskelmia, eivät raaski ottaa lemmikkiä. Ottaenkin, miten eläinten sairaanhoitokulut ovat kasvaneet monopolisoitumisen vuoksi. Sitä varten sitten (ylemmän?) keskiluokan ihmisille myydään lemmikkivakuutuksia. Siitä ei ole tietoa, ovatko miten suosittuja, mutta ei tuollaisia mainoksia ollut vielä 20 vuotta sitten.
Itse säästän joka kuukausi sellaista summaa, jonka ansiosta voin jäädä 61-vuotiaana pois työelämästä. Ei vaadi kituuttamista ja arvostan omaa aikaa työssäkäymistä enemmän. 10 vuotta jäljellä.
Ja jos sairastun tai kuolen ennen tuota, rahalla on käyttöä yhtä lailla silloinkin, vähintään perintönä lapsille jotka vasta opiskelevat.
Jättääkö se pienituloinen kokonaan elämän elämättä.? Voihan sitä pihistellä koko ikänsä, jos niin haluaa. Kannattaa ennemmin keskittyä mistä saa lisää tuloja tai vaihtaa kokonaan ammattia, ja miksei maatakin. Norjassa on kaikki vihreämpää.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että 131 euron indeksirahastoon pistäminen suurimmalle osalle tuottaa ongelmaa, jonka takia pitäisi syödä huonosti ja lopettaa kaikki matkustelu. Kyllä tuo on enemmän sellainen päätös, jonka suurin osa voi vain tehdä ja pystyy todellisuudessa elämään ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin.
Vajaa 1600 euroa on kuitenkin varsin suuri summa ja tarkoittaa esim. sitä pääseekö lomamatkalla Mikkeliin vai Keski-Eurooppaan. Tai joutuuko matkalla majoittumaan murjussa vai hienossa hotellissa. Minusta suurien summien säästäminen eläkkeelle on aivan älyvapaata touhua.
Vierailija kirjoitti:
Toki tuo 200000 on nykyrahassa arvoltaan noin 20000 40 vuoden kuluttua.
Puttosen laskelmissa puhutaan reaaliarvosta. Eli tuo 200 000 euroa ei tarkoita 200 000 euroa 40 vuoden päästä, vaan rahasummaa, joka arvo silloin vastaa nykyistä 200 000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puttoselle vois joku vihjaista ettei köyhimmille toimeentulotukiasiakkaille ole sallittua että on senttiäkään säästössä tai sijoituksissa. Tuntuu ettei tää kermabärzze kupla tunnu tietävän missä olosuhteissa osa kansasta pakotetaan elämään.
Eihän rahoituksen professorin tulekaan olla töissään tekemisissä toimeentuloasiakkaiden elämänrealiteettien kanssa. Jälkimmäiset ovat diakonia- ja sosiaalityöntekijöiden heiniä. Yhteiskuntamme on niin kehittynyt, että eri sektoreille koulutetaan aivan eri ihmiset. Eikä jokaista lehdessä tai netissä tulevaa neuvoa tule ajatella, että se on juuri minulle kohdistettu. Tuskin montaa keski-ikäistä kiinnostaa botox-neuvot tai keskivertosuomalaista merkkilaukut. Lukee ne jutut, jotka itselle tuntuvat relevanteilta, ja muut voi skipata.
Luulis että professorin kannattaisi tietää muustakin kuin siitä hyvin kapeasta omasta erikoisalueestaan, jos jaellaan kansalle neuvoja. Kohta voi muuten käydä ettei kansassa ole kuin kourallinen niitä, jotka moisia hyviä neuvoja voi noudattaa jos ei mieti tilannetta hieman laajemminkin. Siksi toiseksi köyhien määrä vaan lisääntyy eikä ketään siellä kermabärzze kuplassa kiinnosta.
Jossain elämänvaiheessa onkin juuri noin. Mutta ehkä sitä ei 30-vuotiaana tai ainakaan 40-vuotiaana jaksa enää istua kahviloissa tai baareissa, ja karkitkaan ei ole enää yhtä hyviä kuin lapsuudessa ja nuoruudessa ;-)