Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää mieheni - hänellä alkava muistisairaus
12.09.2026 |
Äitini on hoitanut dementoitunutta isääni yli 10v. Isälle on etsitty paikkaa hoitokodista, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen. Isää ei kuitenkaan voi jättää yksin ollenkaan, äiti on isän vartija ja koti on äidille vankila. Äidillä ei ole ollut omaa elämää koko sinä aikana, kun isä on sairastanut. Asun 450 km päässä, enkä pysty auttamaan.
Nyt huomaan 58v miehelläni samoja oireita, kuin isälläni oli, kun hän sairastui dementiaan.
En kestä ajatusta, että joutuisin itse samaan tilanteeseen kuin missä äitini elää.
En kestä.
Kommentit (467)
Työttömillä on joskus terveystarkastusmahdollisuus. Sitäkin voi yrittää. Tosin sun pitäisi jotenkin olla yhteydessä näistä ongelmista kyseisen hoitajan kanssa.
Muistihoitajilla voi olla jotain temppuja tällaisissa tapauksissa. Mutta sinnekin pitäisi olla yhteydessä ja kertoa ongelmat.
Joskus muistihenkilö käski laittaa pvm muistiin milloin jokin ongelma on ilmennyt. Tuskin avainten hukkaaminen yksin on ongelma, mutta jos ei vaikka tunnista lastaan t eksyy kauppareissulla.
Ja hanki yksiö asuttavaksesi tms. Töihinmeno voi olla asiallista, ettet ole aina kotona.
70m 64n yhdessä yli 45v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti suurin osa tähän ketjuun kirjoittavista ihmisistä on iki-sinkkuja. Liki jokainen jättäisi ja laittaisi puolisonsa hoitokotiin tämän sairastuessa muistisairauteen. Tuskin sitten kestäisitte esimerkiksi huonoennusteiseen syöpäänkään sairastunutta puolisoa. Syöpäkin kun on hoitoineen, hyvine ja huonoine hetkineen varsin raskas sairaus niin sairastuneelle kuin läheisillekin. Mikä se sellainen liitto on, jossa kestetään vain hyviä hetkiä ja hädän tullen jätetään? En voi käsittää. Niin ja kyllä, tiedän kyllä, millainen muistisairaus voi olla ja syöpään sairastumisetkin ovat tuttuja.
Roskaa.
Minulla on itselläni syöpä ja sytostaatit, mutta voin suoralta kädeltä sanoa, että eroaisin puolisostani, jos jän saisi muistisairauden. Vierailla voisin, mutta en hoitaa.
Meil on vain tämä yksi elämä ja jokaisen on elettävä omaansa. Uhrautuisin vain oman lapseni puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kuolema sitten vasta erottaa!
Mitä valehtelua!
Tämä menee vielä englanniksi ”in sickness and in health” eli ”terveydessä ja sairaudessa”.
Kai te jeesustelijat ymmärrätte, että kaikki ihmiset eivät ole kristinuskoisia? Ja vaikka olisikin, niin oma uskontonnekkin antaa luvan erota ilman "seurauksia" esim. ei kristitystä puolisosta, koska se avioliitto ei muutenkaan ollut mikään sitova. Joten on paljon skenaarioita missä tämä teidän uskontoon vetoaminen ei toimi.
Ja nuo kirkon vaatimat valat ja luritukset ei edes liity mitenkään siihen alkuperäiseen Jumalan sanaan, jota raamatuksi kutsutte: Raamatun mukaan vihkimiseen ei tarvita kirkkoa eikä pappia, se on raamatun kirjoittamisen jälkeen keksitty asia, varmaan sillä jotenkin on haluttu kontrolloida kansaa (yleensäkkin siis kirkon ideana).
Lisään tähän lainaamaani kirjoitukseen senkin, että kun Raamattua on koottu ja kirjoitettu joskus muinaisina aikoina, sairaudet olivat lyhyitä ja kuolema korjasi.
Eivät ihmiset vaikkapa 1000 vuotta sitten tai edes 200 vuotta sitten eläneet muistisairaina vuosikausia.
Jopa 50 vuotta sitten jotkut sairaudet johtivat nopeasti kuolemaan ja tällaisesta vuosikausien sairastamisesta ei vielä tiedetty mitään.
Lääketiede on pidentänyt ihmisen elämää, mutta pitkään elämään ei välttämättä ole tullut laatua tai edes ihmisarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Ihanan naiivi luulo. Hoitokotiin pääsee vasta kun ei osaa laittaa lusikkaa suuhun tai nousta tuolilta itse.
Nyt kun hyvinvointivaltiota romutetaan todennäköisesti ei tulevaisuudessa silloinkaan.
Huomaa että lukutaito on kateissa. Ensin mies muistitestiin, siitä aloitetaan. Hoitokotivaihe tulee vasta kun kotihoidon käynnit eivät riitä.
Minulle tuli muutama vuosi sitten syöpädiagnoosi. Puoliso alkoi valmistella sinkuksi lähtöä. Yllättäen paranin täysin varsin vähällä hoidolla ja nopeasti. Eroa ei sitten tullut. Nyt sain mojovan perinnön. Puoliso on innoissaan, mitä kaikkea nyt voidaankaan tehdä. Itse tunnen häntä kohtaan kaiken tämän jälkeen lähinnä vain inhoa. Mieleni on tyhjä. Rakkautta ei siis ollutkaan, miksi nyt muka olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue Raamatusta 1. Kirje Korinttilaisille
..mitä on rakkaus..kaiken se kestää..jne
Ei kannata eikä tarvitse kestää mitä vain. Itse en edes usko mihinkään vanhoihin opuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Myötä- ja vastamäessä. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo 30 vuotta. Yhdessä 34 vuotta. Olisi tylyä hylätä toinen hänen sairastuttuaan. Samoin, jos hän hylkäisi minut. Hän oli tukenani kun voimani katosivat 3 vuodeksi vaihdevuosissa.
Muistisairaus muuttaa ihmisen persoonallisuutta, joten jossain vaiheessa puoliso ei välttämättä enää ole sama henkilö, jonka kanssa suhde alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä voi huomata, että on itse sairastumassa muistisairauteen?
Se kuulostaa kamalalta taudilta, haluan tehdä ns oman ratkaisun, jos se uhkaa.
Onneksi on yksi vakava sairaus, joka ilman läkitystä tappaa parin vuoden sisään. Pitäisi vaan tajuta, että milloin on se aika lopettaa lääkitys. Olisi hirveää, jos sitä ei itse tajuaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä katselisi ja kuuntelisi tuollaista naista.
Mietin omalle kohdalle. Jos sun ukkos jättäisi sut muistisairaan
Tietenkin miehet jättävät muistisairaan!
Näytä Suomesta yksikin mies, joka uhraisi oman elämänsä, jättäisi työnsä ja toimisi 24/7 muistisairaan vaimonsa omaishoitajana.
Koko myötä- ja vastamäessä ja loppuelämä yhdessä -vannomiset ovat miesten keksint. Naiset elävät pidempään kuin miehet ja tuolla lailla miehet saavat painostettua itselleen ilmaisen omahoitajan.
Jos nainen jatkaa elämäänsä miehen kanssa vain taloudellisen hyödyn vuoksi eikä kiintymyksen vuoksi, hänen tulisi välttää emotionaalista kanssakäymistä, palkata hoitaja ja pitää asiat ehdottoman ammattimaisina; tällainen hoitaja ei veloita enempää. Joskus jopa ilmaiset yksityiset hoitajat/avovaimot haluavat enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Ihanan naiivi luulo. Hoitokotiin pääsee vasta kun ei osaa laittaa lusikkaa suuhun tai nousta tuolilta itse.
Nyt kun hyvinvointivaltiota romutetaan todennäköisesti ei tulevaisuudessa silloinkaan.
No ei kyllä tarvitse olla tuossa kunnossa. Ihan käveleviä ihmisiä jotka syö itse ne jotka meillekin tulleet ihan lähiaikoina.
Meidän hyvinvointialueen palveluohjaajat sanoivat näin. Ei tosiaan noin vain pääse ympärivuorokautiseen hoitoon, pitää olla todella heikko toimintakyky. Ja yhä kiristetään kriteerejä ja leikataan vanhusten hoidosta.
No teillä noin, meillä toisin. Mä kerroin nyt ihan omasta työpaikastani ja siitä miten meillä on. Aivan kuin olisin valehdellut asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä mutta ettehän te ajattele kuin itseänne.
Tämä, ei tunneta vastuuta ja toisesta huolehtimista. Pinnallinen avioliitto ollut teillä. Itsekkyys ja oman elämän vaivattomuus kukoistaa. Toivottavasti itse sairastut johonkin vielä pahempaan AP.
Vain päästään sairas ihminen toivoo toisille vakavia sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä voi huomata, että on itse sairastumassa muistisairauteen?
Se kuulostaa kamalalta taudilta, haluan tehdä ns oman ratkaisun, jos se uhkaa.
Onneksi on yksi vakava sairaus, joka ilman läkitystä tappaa parin vuoden sisään. Pitäisi vaan tajuta, että milloin on se aika lopettaa lääkitys. Olisi hirveää, jos sitä ei itse tajuaisi.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin omaa muistisairauttaan ei huomaa.
Anoppini oli Alzheimerinsa varhaisessa vaiheessa niin häijy, että katkaisin välit kokonaan. Oli pakko, sillä oma psyykeni ei kestänyt sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että ihmisten pitäisi heti jättää kumppani, kun toisella tulee jotain terveyshuolia. Vaihtoon vain nopeasti. Etenkin miesten pitäisi oppia, että laittaa itsensä välillä ykkösprioriteetiksi ja oma onnellisuus ykköseksi.
Kyllä. Jätin sairaan vaimoni vaihtaen lennosta nuorempaan.
Oma onnellisuus ja omannäköinen elämä on tärkeintä.
Exällesi on parempikin, että pääsi sinusta eroon.
En jättäisi miestäni jos hän vakavasti sairastuisi.
Vierailija kirjoitti:
Lue Raamatusta 1. Kirje Korinttilaisille
..mitä on rakkaus..kaiken se kestää..jne
Mitä siitä? Ei se lakikirja ole. Eikä kyseinen pari ole namisissa
Vierailija kirjoitti:
En kyllä katselisi ja kuuntelisi tuollaista naista.
Mietin omalle kohdalle. Jos sun ukkos jättäisi sut muistisairaan
Enkä jäisi katselemaan sellaista miestä. Ei ole velvollisuuttakaan, avopari
Anoppini mies oli lopulta hoitokodissa. Anoppi puhui minulle kuin nainen naiselle. Hän sanoi, ettei oikeasti haluaisi hoitokodissa käydä. Hän käy siellä vain mieheni takia.
Kun se pää ei vaan enää leikkaa ja persoonallisuus häviää, niin mies ei ole se, jolle olet lupauksen antanut.
On ihan oikein heivata hoitokotiin ja viedä suklaata joka toinen viikko.
En vitsaile, en muista enää äidin lääkkeiden nimiä, mutta niitä oli kaksi. Ensimmäinen joka palautti äitini ennalleen pariksi vuodeksi niinkuin ylhäällä kerroin. Esimerkiksi tekstarit olivat pitkiä ja virheettömiä, lukihäiriö katosi?!?! Äiti sanoi että pää ei ole enää usvan keskellä vaan ajatukset ovat kirkastuneet ja tuntee itsensä itseksi taas. Kysymysten toistaminen tosiaan loppui. Päivät eivät kuluneet tavaroita etsien, vaan leipoen, pihatöissä, kaupassa käyden, autollakin sai vielä ajaa eikä siinä ollut mitään ongelmaa (läpäisi siis sen ajotestin). Eli ja oli aivan itsenäisesti.
Sitten kun pisteet alkoivat enemmän laskea, lekurit/muistihoitaja sanoi että ne eivät enää auta koska tauti on edennyt ja se vaihdettiin johonkin toiseen. Se ei auttanut yhtä paljon tietenkään. Laukun pakkaamisesta tuli erityisen vaikeaa, kokkaus alkoi yksinkertaistua, ja usein sanoi ettei tunne nälkää eikä janoa, eikä paljon mikään enää kiinnostanut. Lenkkeili ja uimassakin kävi uimahallissa. Kesällä käytiin pyöräretkellä. Jumppasi kotona, mutta tunneille ei halunnut enää.
Sitten kun se toka lääke myös lopetettiin niin äiti nukkuu tosi huonosti ja on aina väsynyt, mutta hommailee kaikenlaista kotona ja omassa pihassa. Öisin iskee katkeruudet ja pelot ja jännitykset, ja syytökset varkauksista. Tässä kohtaa haluaisin muistuttaa kaikkia, että vanhat asiat nousevat pinnalle, koska viimeaikaisia hyviä aikoja ei enää muista. Kaltoinkohtelut menneisyydestä ovat erittäin hankalia asioita, niitä muistelee ja suuttuu asioista edelleen, aivan kuin ne olisi tapahtunut eilen. Kohdelkaa partnereitanne ja sukulaisianne hyvin nyt ja aina, muistisairauden loppuvaiheessa vanhat negatiiviset asiat pilaavat yhteisen loppuelämän. Ainakin mun vanhempien kohdalla, ei tietenkään aina. Lapsuuden katkeruudetkin tulevat pinnalle. Haluaisin äidille unilääkkeet ja/tai rauhottavia. Kulkee silmät ristissä kun ei nuku öisin ja päivällä kun muiden tarvitsee olla skarppina vaikka kuinka väsyttää, äiti nukkuu monen tunnin päikkäreitä. Olen aika katkera ettei mun äidin sairaus edennyt niin että olisi hiljainen höperö vaan on aika tulinen ja negatiivinen enenevissä määrin. Kaverin mummosta tuli taas herttainen hymyilijä.