Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää mieheni - hänellä alkava muistisairaus
12.09.2026 |
Äitini on hoitanut dementoitunutta isääni yli 10v. Isälle on etsitty paikkaa hoitokodista, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen. Isää ei kuitenkaan voi jättää yksin ollenkaan, äiti on isän vartija ja koti on äidille vankila. Äidillä ei ole ollut omaa elämää koko sinä aikana, kun isä on sairastanut. Asun 450 km päässä, enkä pysty auttamaan.
Nyt huomaan 58v miehelläni samoja oireita, kuin isälläni oli, kun hän sairastui dementiaan.
En kestä ajatusta, että joutuisin itse samaan tilanteeseen kuin missä äitini elää.
En kestä.
Kommentit (467)
Tilastojen mukaan miehet eroavat usein tuossa tilanteessa, joten miksi vaimoilla ei olisi oikeus samaan? Rakkaus loppuu yleensä siinä vaiheessa, kun toisen luonne muuttuu, ja vetoaminen johonkin kirkolliseen lupaukseen on aika turhaa höpinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samankaltainen tilanne. Mies omaa vahvoja narsistisia piirteitä ja häneltä en ole saanut, minkäänlaista tukea 25 vuoden avioliiton aikana. Nyt näyttää siltä, että hänen ollessaan lähemmäs 60 vuotta alkaa yläpää pettää. Neuropsykiatrille olen patistanut viiden vuoden ajan, muttei suostu edes keskustelemaan aiheesta. Mies tosissaan kuvittelee, että muutamme tästä omakotitalosta yhteiseen pienempään kotiin. Sitä ei tule tapahtumaan, koska on niin mutkalla tämä suhde ja elämä useastakin eri syystä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini mies oli lopulta hoitokodissa. Anoppi puhui minulle kuin nainen naiselle. Hän sanoi, ettei oikeasti haluaisi hoitokodissa käydä. Hän käy siellä vain mieheni takia.
Minullakin on tuollainen anoppi. Hänen kanssaan voi puhua ja hän kertoo syvimmät salaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille teille, jotka olette hiukankaan kertoneet miten lääkitys on auttanut muistisairaudessa.
Aina kerrotaan vaan ,että heti muistitesteihin . Hyvä niin ja kertokaahan lisää kokemuksia, koska niitä lääkkeiden aiheuttamia helpotuksia eri ihmisille oikeasti en ole löytänyt mistään.
No sitten on nämä kaksi lääkettä: Kaksi uutta Alzheimerin taudin kulkuun vaikuttavaa biologista lääkettä ovat lekanemabi (kauppanimeltään Leqembi) ja donanemabi (kauppanimeltään Kisunla). [1, 2, 3]Nämä vasta-ainelääkkeet eivät sovi henkilöille, joilla on kaksi kappaletta APOE4-geenimuotoa (eli he ovat niin sanottuja APOE4-homotsygootteja). [1, 2, 3].
Mutta ovatko muut tavallisemmat lääkkeet auttaneet ja miten teidän läheisille?
Miten pääsitte näihin geenitesteihin?
Yksityisellä maksaa noin satasen. TK-ei sitä normaalisti teetä ilman epäilyä jo alkaneesta taudista.
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi miestäni jos hän vakavasti sairastuisi.
Se ei ole enää sinun miehesi jossain kohtaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voi huomata, että on itse sairastumassa muistisairauteen?
Se kuulostaa kamalalta taudilta, haluan tehdä ns oman ratkaisun, jos se uhkaa.
Onneksi on yksi vakava sairaus, joka ilman läkitystä tappaa parin vuoden sisään. Pitäisi vaan tajuta, että milloin on se aika lopettaa lääkitys. Olisi hirveää, jos sitä ei itse tajuaisi.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin omaa muistisairauttaan ei huomaa.
Riippuu sairaudesta ja vähän ihmisestäkin.
Alkuvaiheessa voi hyvinkin käsittää asian. Joku tietää olevansa sairas, vaikkei huoma arjessaan oireita.
Vierailija kirjoitti:
Työttömillä on joskus terveystarkastusmahdollisuus. Sitäkin voi yrittää. Tosin sun pitäisi jotenkin olla yhteydessä näistä ongelmista kyseisen hoitajan kanssa.
Muistihoitajilla voi olla jotain temppuja tällaisissa tapauksissa. Mutta sinnekin pitäisi olla yhteydessä ja kertoa ongelmat.
Joskus muistihenkilö käski laittaa pvm muistiin milloin jokin ongelma on ilmennyt. Tuskin avainten hukkaaminen yksin on ongelma, mutta jos ei vaikka tunnista lastaan t eksyy kauppareissulla.
Ja hanki yksiö asuttavaksesi tms. Töihinmeno voi olla asiallista, ettet ole aina kotona.
70m 64n yhdessä yli 45v
Olen tavannut jopa viisikymppisen altzhaimerpotilaan, kyseessä oli erittäin kaunis ja koulutettu nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myötä- ja vastamäessä. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo 30 vuotta. Yhdessä 34 vuotta. Olisi tylyä hylätä toinen hänen sairastuttuaan. Samoin, jos hän hylkäisi minut. Hän oli tukenani kun voimani katosivat 3 vuodeksi vaihdevuosissa.
Ihan turhaa uhriutumista.
Parisuhde on eri asia kuin hoitaja-potilassuhde. Siihen se väistämättä menee.
Muistisairas ei enää muista tai tiedä parisuhteesta mitään. Toivottavasti puolisosi saa ammattilaisten apua nin että voi elää loppuelämän mahdollisimman hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että ihmisten pitäisi heti jättää kumppani, kun toisella tulee jotain terveyshuolia. Vaihtoon vain nopeasti. Etenkin miesten pitäisi oppia, että laittaa itsensä välillä ykkösprioriteetiksi ja oma onnellisuus ykköseksi.
Kyllä. Jätin sairaan vaimoni vaihtaen lennosta nuorempaan.
Oma onnellisuus ja omannäköinen elämä on tärkeintä.Kyllä.
Erosin ja uusi nainen oli valmiina.
Miehet, Uskaltakaa erota naarasnalkuttimistanne niin löydätte itsenne ja seksuaalisuuteen uudelleen.Tosiaan näin.
Ummehtunutta yhteiskuntaa pitäisi vähän ravistella jotta tuosta tulisi täysin hyväksyttyä ja jopa toivottava tapa elää ja suhteilla.
Mistä te kaikki vanhemmat miehet muka löydätte uuden nuoremman naisen? Utopiaa , päiväunia, haaveilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko joku kirjoittaa tuollaisen otsikon ja olla vielä sitä mieltä asiassa.
Muistisairas tarvitsee läheisen ihmisen tukea ja vihonviimeinen asia on, että läheinen silloin hänet hylkäisi.
Onkohan tuo ketjun avaaja nenäänsä pidemmälle ajatellut mitään muuta kuin omaa napaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tilastojen mukaan miehet eroavat usein tuossa tilanteessa, joten miksi vaimoilla ei olisi oikeus samaan? Rakkaus loppuu yleensä siinä vaiheessa, kun toisen luonne muuttuu, ja vetoaminen johonkin kirkolliseen lupaukseen on aika turhaa höpinää.
Missä on nähtävillä moiset tilastot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtui sille "kunnes kuolema erottaa"-lupaukselle jonka olet Jumalalle, papille ja saurakunnalle antanut? Toivottavasti sairastut itse pahasti ja koet kivuliaan kuoleman!
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten lepokodista varaat paikan miehellesi ja kärräät hänet sinne maanantaina. Ketään ei voi pakottaa omaishoitajksi.
"lepokodista" voi varata paikan jos on käyttää siihen rutosti rahaa sekä varatessa että jatkossa kuukausittain. Muuten ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kirjoittaa tuollaisen otsikon ja olla vielä sitä mieltä asiassa.
Muistisairas tarvitsee läheisen ihmisen tukea ja vihonviimeinen asia on, että läheinen silloin hänet hylkäisi.
Onkohan tuo ketjun avaaja nenäänsä pidemmälle ajatellut mitään muuta kuin omaa napaansa.
Jos puoliso alkaa huomauttaa toisen muistiongelmista, niin sitten pitää mennä lääkäriin vaikka ei huvittaisi. Ei niin, että kiukutellaan ja kielletään koko asia ja oletetaan, että puoliso hoitaa mukisematta olipa vaiva mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui sille "kunnes kuolema erottaa"-lupaukselle jonka olet Jumalalle, papille ja saurakunnalle antanut? Toivottavasti sairastut itse pahasti ja koet kivuliaan kuoleman!
Tää alkaa olla väsynyttä...
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui sille "kunnes kuolema erottaa"-lupaukselle jonka olet Jumalalle, papille ja saurakunnalle antanut? Toivottavasti sairastut itse pahasti ja koet kivuliaan kuoleman!
Niin, miksei sinne lääkärille voi mennä? Mikä siinä pelottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastojen mukaan miehet eroavat usein tuossa tilanteessa, joten miksi vaimoilla ei olisi oikeus samaan? Rakkaus loppuu yleensä siinä vaiheessa, kun toisen luonne muuttuu, ja vetoaminen johonkin kirkolliseen lupaukseen on aika turhaa höpinää.
Missä on nähtävillä moiset tilastot?
Mutulassahan ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastojen mukaan miehet eroavat usein tuossa tilanteessa, joten miksi vaimoilla ei olisi oikeus samaan? Rakkaus loppuu yleensä siinä vaiheessa, kun toisen luonne muuttuu, ja vetoaminen johonkin kirkolliseen lupaukseen on aika turhaa höpinää.
Missä on nähtävillä moiset tilastot?
"Kansainvälisten tutkimusten mukaan avioliitto päättyy huomattavasti useammin eroon silloin, kun vaimo sairastuu vakavasti. Sen sijaan miehen sairastumisella ei ole havaittu olevan samanlaista vaikutusta eroriskin kasvuun. [1] (https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC4857885/), [2] (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002807438.html)Ilmiötä kutsutaan lääketieteellisessä ja sosiologisessa kirjallisuudessa termillä partner abandonment (kumppanin hylkääminen). [1] (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/19645027/)"
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kirjoittaa tuollaisen otsikon ja olla vielä sitä mieltä asiassa.
Muistisairas tarvitsee läheisen ihmisen tukea ja vihonviimeinen asia on, että läheinen silloin hänet hylkäisi.
Onkohan tuo ketjun avaaja nenäänsä pidemmälle ajatellut mitään muuta kuin omaa napaansa.
Kiitos samoin.
Ei muistisairas tiedä ettei selviä. Syyllinen sairaalle on vainoava ympäristö ja paskaa puhuva akka.