Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (284)
Miehelläni on perintötalo, jota pidetään kesäpaikkana. Minut puolisona on tosiaan rajattu ulos, en siis omista talosta nurkkaakaan.
Entä jos mies kuolee (no joka tapauksessa tietysti kuolee joskus). Mutta jos mies kuolee ennen minua, perinkö minä talon, vaikka minut on siitä ulkoistettu?
Meillä ei ole lapsia.
Minun käsityskykyni mukaan minä kuitenkin siinä tapauksessa sen perisin, mutta olenko oikeassa? Ja juu, tiedän, että minä en siis "peri," vaan saisin sen avio-oikeuden nojalla. Käytännössähän se kuitenkin on sama asia.
Mutta meneekö se niin?
Ja kenelle se talo sitten menisi, kun hänellä ei ole kuin yksi sisarpuoli, joka olisi siis toissijainen perillinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mökistä on muitakin juoksevia kuluja, sähkö, kiinteistövero, tiemaksut, jätevero jne. Mukava asenne, mies maksaa kaiken, kunhan vaimo pääsee lokkeilemaan. Teillä on terve parisuhde varmaan?"
Terveessä parisuhteessa tarjotaan toiselle asiota ihan vain rakkaudesta eikä heti ajetella toisen lokkeilevan.
Minusta terveessä suhteessa ei myöskään kiistellä siitä että tämä on sinun omaisuutta, tuo minun minä en voi osallistua kustannuksiin olenkaan vain siksi että toinen sattuisi hyötyä jotenkin asiasta jos päädytään eroon tai muuten riitatilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eihän puolisot peri appivanhempiaan. Mistä tämä käsitys täällä johtuu?"
Ei niin, mistä tuollaista keksit?
No siitä kun kirjoittajat tahtovat mökeistä omistusoikeutta ennenko suostuvat siellä käymään tai sallivat puolison maksavan kiint veroja, tiemaksuja jne.
Ei kai kukaan halua omistusoikeutta mökistä jota ei ole edes nähnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En laittaisi mökkiin kiinni pennin pyörylää, mutta voisin toki viettää siellä aikaa.
Siis miehesi perii 300 000 arvoisen täysmukavuuksin rantamökin jossa nuoret aikuiset lapsennekin viettää joskus viikonloppuja kavereineen
Sinä kiukuttelisit kun mun nimeä ei ollut testamentissa niin en kyllä ees kuistia lakaise.
Tuota hintaa näkyy pyytävän meidän mökkiniemellä täysmukavuuksin nätillä ilta-aurinkorannalla olevasta mökisttä.
Oishan se tietysti lapsen puolison , jos ainoa lapsensa perisi sen, ottaa erossa 150 000 siitä.
Ei meillä ole lapsia.
Paljonko sinä yleensä maksat kuistin lakaisusta? Jos sanon etten laittaisi mökkiin kiinni rahaa, niin miksi kuvittelet sen tarkoittavan etten voisi lakaista kuistia siellä aikaa viettäessäni?
Mutta puolison omaisuuden perään olet?
Mistä tuollaista luit?
Se, että ei halua laittaa omia rahojaan toisen omaisuuden hyväksi ei tarkoita sitä, että mitenkään olisi sen toisen omaisuuden perässä.
En minäkään laita mieheni mökkiin rahojani, se on miehen mökki. Hän ei laita rahojaan minun Välimeren asuntooni, se on minun. Kumpikaan ei toisen omaisuutta himoitse.
Sori, aiheen vierestä osin tämä viesti. Puolisoni ja minun 40-50- luvulla syntyneet vanhempamme perivät sodan käyneiltä vanhemmiltaan täysin laissa säädetyn perintökaaren mukaan.
Nyt ovat laatineet kaikenmaailman kommenvärkkejä petintöön tuleville sukupolville ja näiden lapsille ja puolisoille.
Me ratkaistiin asia omalla avioehdoilla kun ei jaksettu perehtyä heidän touhuihinsa. Lakimiehet varmaan tulee tässä hyötymään loppuviimein eniten.
Mitä tulee meidän omiin nuoriin aikuisiin, mitään poissulkuja tai lisäyksiä ei meidän petinnössä tule olemaan.
Palaamme isovanhempiemme tyyliin. Luotamme siihen että lapsemme ovat niin hyvin kasvatettuja että osaavat itse hoitaa omat asiansa, ts puolisoiden valinnat, taloudenhoidon ja mahdolliset avioehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on perintötalo, jota pidetään kesäpaikkana. Minut puolisona on tosiaan rajattu ulos, en siis omista talosta nurkkaakaan.
Entä jos mies kuolee (no joka tapauksessa tietysti kuolee joskus). Mutta jos mies kuolee ennen minua, perinkö minä talon, vaikka minut on siitä ulkoistettu?
Meillä ei ole lapsia.
Minun käsityskykyni mukaan minä kuitenkin siinä tapauksessa sen perisin, mutta olenko oikeassa? Ja juu, tiedän, että minä en siis "peri," vaan saisin sen avio-oikeuden nojalla. Käytännössähän se kuitenkin on sama asia.
Mutta meneekö se niin?
Ja kenelle se talo sitten menisi, kun hänellä ei ole kuin yksi sisarpuoli, joka olisi siis toissijainen perillinen?
Hyvin todennäköisesti perit elle sitten vahemmat ole määritelleet toisijaista perijää jos ensisijainen perijä kuolee.
Käskisin puolison myydä osuuden mökistä. Ostettaisiin oma mökki tai joka kesä vuokramökki eri paikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on perintötalo, jota pidetään kesäpaikkana. Minut puolisona on tosiaan rajattu ulos, en siis omista talosta nurkkaakaan.
Entä jos mies kuolee (no joka tapauksessa tietysti kuolee joskus). Mutta jos mies kuolee ennen minua, perinkö minä talon, vaikka minut on siitä ulkoistettu?
Meillä ei ole lapsia.
Minun käsityskykyni mukaan minä kuitenkin siinä tapauksessa sen perisin, mutta olenko oikeassa? Ja juu, tiedän, että minä en siis "peri," vaan saisin sen avio-oikeuden nojalla. Käytännössähän se kuitenkin on sama asia.
Mutta meneekö se niin?
Ja kenelle se talo sitten menisi, kun hänellä ei ole kuin yksi sisarpuoli, joka olisi siis toissijainen perillinen?
Kyllä noissa tapauksissa lapseton puoliso perii miehnsä puolikkaan ja maksaa perintöveron siitä.
Eikö tuo poissulkeminen koske myös kuolemaa? Maatiloja varmistetaan suvulle ettei puoliso uusi puoliso sitten saa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Käskisin puolison myydä osuuden mökistä. Ostettaisiin oma mökki tai joka kesä vuokramökki eri paikoista.
Sinä määräät, mies tottelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa testamentti, jossa on rajattu lastemme puolisot pois siten, että esim. jos tyttäremme eroaa miehestään niin tämä mies ei tule koskaan perimään mitään tyttäremme perintöosuudesta. Yleensäkin testamentissa on usein tapana rajata tällä tavalla perijöiden avo- ja aviopuolisto pois.
Tapa on tavallinen tyttärien kohdalla. Miksi vanhemmat eivät luota tyttäriinsä? Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa. Ulosrajattu ei koskaan tule tuntemaan itseään sen suvun täysimääräisenä jäsenenä, josta hänet rajataan pois. Se kannattaa pitää mielessä.
Ei kannata ihmetellä, miksi tytär kovin usein saa aivan itse viettää sukunsa juhlia, hautajaisia ja muita asioita, jotka sisältävät rajauksen tehneet vanhemmat. Lasten asiat, kuten ripiltä pääsy, lakkiaiset yms. vietetään tietenkin aivan normaalisti yhdessä (toistenkin poisrajattujen kanssa). Nyt kun tuota miettii, huomaa, että ainoa rajaus mikä näissä oikeasti tapahtuu, on rajaavien vanhempien itsensä ulosrajaaminen lastensa perheistä.
Ulosrajattu on siis eroamassa jos ottaa noin raskaasti asian. Kärkyllä omaisuuden perään.
Monet tekevät avioehdonkin jos on omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu siitä ,miten puoliso aikoo käyttää/nauttia mökistä. Tuo on 100% tavallista nykyaikana ,että puoliso suljetaan ulkopuolelle, koska eroja tapahtuu niin runsaasti. Kukapa haluaisi antaa mökkinsä esim pettäjän uudelle puolisolle.
Niin, syyttäkää itseänne, lortot ja pettäjämiehet, jos kumppanin perintö menee sivu suun.
Täällä pohditaan mökin kohtaloa, joka sinällään on jännä juttu. Hullumpi tilanne on se, että annetaan vain mökkitontti, josta saajan puoliso rajataan testamentilla tai lahjakirjalla pois. Kun pariskunta sitten erehtyy rakennuttamaan tontille yhteisillä varoilla kesämökin, tontin omistajapuoliso omistaa, hupsiskeikkaa, koko mökin. Tontin omistaja omistaa tontille rakennetun kiinteistön ja piste. Itse tulin näin huijatuksi. Varmistin surkean asiantilan oikeusaputoimiston juristilta. Kyllä hatuttaa ja lujasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
No miksi puolison vanhempia sitten kuuluisi mennä katsomaan vanhainkotiin oli he rajanneet testamentissa pois puolisot tai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Miksikäs ei, totta. Saa osallistua jos haluaa. Itse en osallistuisi.
Toivottavasti puoliso laittaa sitten käyttömaksun, lapset tietysti ilmaiseksi mutta lokeilel maksut.
Tottamooses, sukumökkeily lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta!
Vierailija kirjoitti:
Täällä pohditaan mökin kohtaloa, joka sinällään on jännä juttu. Hullumpi tilanne on se, että annetaan vain mökkitontti, josta saajan puoliso rajataan testamentilla tai lahjakirjalla pois. Kun pariskunta sitten erehtyy rakennuttamaan tontille yhteisillä varoilla kesämökin, tontin omistajapuoliso omistaa, hupsiskeikkaa, koko mökin. Tontin omistaja omistaa tontille rakennetun kiinteistön ja piste. Itse tulin näin huijatuksi. Varmistin surkean asiantilan oikeusaputoimiston juristilta. Kyllä hatuttaa ja lujasti.
Miten erhdytään rakentamaan mökki tai talo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
Jos puolet avioliitoista päättyy eroon, mistä perintöä jättävä ihminen voi tietää, että juuri hänen vävynsä tai miniänsä aikoo jäädä ja jää, aviollisista vaikeuksista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
"Mökistä on muitakin juoksevia kuluja, sähkö, kiinteistövero, tiemaksut, jätevero jne. Mukava asenne, mies maksaa kaiken, kunhan vaimo pääsee lokkeilemaan. Teillä on terve parisuhde varmaan?"
Terveessä parisuhteessa tarjotaan toiselle asiota ihan vain rakkaudesta eikä heti ajetella toisen lokkeilevan.
Naisen näkökulma, mies maksakoon kaiken, mutta minä en lokkeile silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
Kuinka moni miniä tai vävy siellä vanhainkodissa käy?
Olin verotoimistossa töissä.usein paperissa luki lasten nykyiset tai tulevat puolisot.
En ymmärrä miten tämä asia menee tunteisiin.
Jos perii sen mökin, se on virallisesti vain ja ainoastaan perijän. Lainhuudot, verotuksessa, rekistereissä. Kun jompikumpi kuolee perukirjaan eritellään kummankin varat ja velat erikseen.
Sen mökin perii omistajan lapsi, ei jäljelljäänyt leski .
Tapa on tavallinen tyttärien kohdalla. Miksi vanhemmat eivät luota tyttäriinsä? Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa. Ulosrajattu ei koskaan tule tuntemaan itseään sen suvun täysimääräisenä jäsenenä, josta hänet rajataan pois. Se kannattaa pitää mielessä.
Ei kannata ihmetellä, miksi tytär kovin usein saa aivan itse viettää sukunsa juhlia, hautajaisia ja muita asioita, jotka sisältävät rajauksen tehneet vanhemmat. Lasten asiat, kuten ripiltä pääsy, lakkiaiset yms. vietetään tietenkin aivan normaalisti yhdessä (toistenkin poisrajattujen kanssa). Nyt kun tuota miettii, huomaa, että ainoa rajaus mikä näissä oikeasti tapahtuu, on rajaavien vanhempien itsensä ulosrajaaminen lastensa perheistä.