Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan puolison vanhempien omaisuus kiinnosta tippaakaan.
Minua kiinnostaa sitten kun ajankohtaista. Se asettaa tämän talouden konkurssiin. Jos puoliso päättää pitää sen kiinteistön, niin minä menetän yhteisen kotimme, koska kahden ylläpitoon ei ole varaa. En halua muuttaa kodistani sinne ja myydä omaa kotiani. Joten luultavasti joutuisimme eroamaan pitkästä avioliitosta. JA joutuisin luopumaan kodistani sen lisäksi, koska yksin en tänne voisi myöskään jäädä.
Ei mökin ylläpito nyt niin valtavan kallista ole.
Voihan se ollakin jos puoliso haluaa sen mökin remontoida perusteellisesti, mutta eihän silloin asiasta määrää puolison vanhemmat vaan se miten puoliso haluaa tehdä peritylle omaisuudelle.
Mihin unohtui puolison toinen puoli, se ulkopuolinen omassa avioliitossaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mökistä on muitakin juoksevia kuluja, sähkö, kiinteistövero, tiemaksut, jätevero jne. Mukava asenne, mies maksaa kaiken, kunhan vaimo pääsee lokkeilemaan. Teillä on terve parisuhde varmaan?"
Terveessä parisuhteessa tarjotaan toiselle asiota ihan vain rakkaudesta eikä heti ajetella toisen lokkeilevan.
Naisen näkökulma, mies maksakoon kaiken, mutta minä en lokkeile silloin.
Onko terveesså parisuhteesta tuollaista vastakkain asettelua että koska sinä olet mies asit menee näin ja koska minä olen nainen asioiden kuuluu olla näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
Realiteetti on että suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Tulee 7-vuoden kriisejä, neljänkympin itsensä etsimisiä, viidenkympin villityksiä. Fiksu vanhempi suojaa oman lapsensa ja siten myös lapsenlapset. Jos lapsen puoliso on niin itsekäs ettei ymmärrä edes omien lapsiensa etua, hänet todellakin on syytä rajata perinnön ulkopuolelle.
Meillä on kaikki paperit tehty jo omien vanhempien toimesta, kiitollinen tästä. Erittäin hyvä avioliitto puolisoni kanssa, mutta kyse on puhtaasti juridisista asioista. Olen perinyt puolet 180 hehtaarin metsätilasta, mieheni ei omista tästä mitään eikä tule omistamaan vaikka kuolisin ensin. Toki metsän myynnistä saaduilla rahoilla on remontoitu yhteistä kotia, tehty kaukomatkoja ja avustett aikuisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan puolison vanhempien omaisuus kiinnosta tippaakaan.
Minua kiinnostaa sitten kun ajankohtaista. Se asettaa tämän talouden konkurssiin. Jos puoliso päättää pitää sen kiinteistön, niin minä menetän yhteisen kotimme, koska kahden ylläpitoon ei ole varaa. En halua muuttaa kodistani sinne ja myydä omaa kotiani. Joten luultavasti joutuisimme eroamaan pitkästä avioliitosta. JA joutuisin luopumaan kodistani sen lisäksi, koska yksin en tänne voisi myöskään jäädä.
Ei mökin ylläpito nyt niin valtavan kallista ole.
Voihan se ollakin jos puoliso haluaa sen mökin remontoida perusteellisesti, mutta eihän silloin asiasta määrää puolison vanhemmat vaan se miten puoliso haluaa tehdä peritylle omaisuudelle.
Mihin unohtui puolison toinen puoli, se ulkopuolinen omassa avioliitossaan?
Ulkopuolinen avioliitossa? Miksi kukaan jatkasi tuollaista parisuhdetta jossa on itse ulkopuolinen?
Minä en edes tiedä mitä miehen vanhempien testamentissa lukee. Minulle on itsestäänselvää että jos eroamme, hänen perintömökkinsä ei kuulu minulle. Enkä mieti sitä että panostan siihen aikaa ja rahaa. Sellaista se avioliitto on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa suojata omaisuus testamentilla. Olen nähnyt monta kertaa, kun perintötila menee myyntiin avioeron myötä. Puolet liitoista päätyy eroon. Turha ajatella, ettei tämä koskisi omia lapsia.
Eihän se omaisuus ole sen jälkeen enää sinun kun sen on joku toinen perinyt. Entä kun lapset päättäkin ihan itse mitä tekevät sillä perityllä omaisuudella.
"Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa."
Siis sulkemalla puoliso pois perinnöstä? Eihän ihminen "sekaannu" lapsena perhe-elämään vaan hoitaa omaa omaisuuttaan oman tahtonsa mukaan. Jos miniä/vävy siitä suuttuu puolisolleen, niin onpa outoa. Eihän perinnönjättäjän toiminta liity millään lailla hänen lapsensa päätöksiin ja perhe-elämään.
Nillittäjä puoliso tosin jättää asian hampaankoloon hautumaan vuosikymmeniksi eikä aikanaan tule appensa hautajaisiin. Mikä menetys apelle! :)
Isäni sulki perinnöstä pois sekä mieheni että veljeni vaimon, ja hyvä niin. Kun mieheni kuoli, ei tarvinnut osittaa isäni perintöä lapsille, vielä. Saavat aikanaan minulta, mitä jää. Remontoin taloa perintörahoilla. Sekin koituu heidän hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain ja ainoastaan järkevää rajata niin. Haluaisitko itse, että sinun lapsillesi jättämäsi perintö voisi päätyä aikanaan osaksi lapsesi ex-puolisolle ja tämän uudelle kumppanille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa testamentti, jossa on rajattu lastemme puolisot pois siten, että esim. jos tyttäremme eroaa miehestään niin tämä mies ei tule koskaan perimään mitään tyttäremme perintöosuudesta. Yleensäkin testamentissa on usein tapana rajata tällä tavalla perijöiden avo- ja aviopuolisto pois.
Tapa on tavallinen tyttärien kohdalla. Miksi vanhemmat eivät luota tyttäriinsä? Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa. Ulosrajattu ei koskaan tule tuntemaan itseään sen suvun täysimääräisenä jäsenenä, josta hänet rajataan pois. Se kannattaa pitää mielessä.
Ei kannata ihmetellä, miksi tytär kovin usein saa aivan itse viettää sukunsa juhlia, hautajaisia ja muita asioita, jotka sisältävät rajauksen tehneet vanhemmat. Lasten asiat, kuten ripiltä pääsy, lakkiaiset yms. vietetään tietenkin aivan normaalisti yhdessä (toistenkin poisrajattujen kanssa). Nyt kun tuota miettii, huomaa, että ainoa rajaus mikä näissä oikeasti tapahtuu, on rajaavien vanhempien itsensä ulosrajaaminen lastensa perheistä.
Meidät on molemmat suljettu ulos anoppien ja appien testamenteissa. Aivan mielellämme käymme heitä molemmat tapaamassa puolin ja toisin, ovat hyviä ja mukavia ihmisiä. Ja arvostamme heidän järkevää toimintaansa. Emme pidä sitä suvusta ulos sulkemisena, ainoastaan omien lapsiensa lapsenlapsiensa etujen suojelemisena.
Ja aivan yhtä yleistä tuo on sekä tyttärien että poikien perintöjen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan puolison vanhempien omaisuus kiinnosta tippaakaan.
Minua kiinnostaa sitten kun ajankohtaista. Se asettaa tämän talouden konkurssiin. Jos puoliso päättää pitää sen kiinteistön, niin minä menetän yhteisen kotimme, koska kahden ylläpitoon ei ole varaa. En halua muuttaa kodistani sinne ja myydä omaa kotiani. Joten luultavasti joutuisimme eroamaan pitkästä avioliitosta. JA joutuisin luopumaan kodistani sen lisäksi, koska yksin en tänne voisi myöskään jäädä.
Ei mökin ylläpito nyt niin valtavan kallista ole.
Minä tarkoitin edellisen kommentoijan viestiin vastatessa "puolison vanhempien omaisuutta". Ja tässä tapauksessa kokonaista vakituista asuinkiinteistöä pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain ja ainoastaan järkevää rajata niin. Haluaisitko itse, että sinun lapsillesi jättämäsi perintö voisi päätyä aikanaan osaksi lapsesi ex-puolisolle ja tämän uudelle kumppanille?
Kokonaan sitä mahdollisuutta on lähes mahdotonta rajat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, aiheen vierestä osin tämä viesti. Puolisoni ja minun 40-50- luvulla syntyneet vanhempamme perivät sodan käyneiltä vanhemmiltaan täysin laissa säädetyn perintökaaren mukaan.
Nyt ovat laatineet kaikenmaailman kommenvärkkejä petintöön tuleville sukupolville ja näiden lapsille ja puolisoille.
Me ratkaistiin asia omalla avioehdoilla kun ei jaksettu perehtyä heidän touhuihinsa. Lakimiehet varmaan tulee tässä hyötymään loppuviimein eniten.
Mitä tulee meidän omiin nuoriin aikuisiin, mitään poissulkuja tai lisäyksiä ei meidän petinnössä tule olemaan.
Palaamme isovanhempiemme tyyliin. Luotamme siihen että lapsemme ovat niin hyvin kasvatettuja että osaavat itse hoitaa omat asiansa, ts puolisoiden valinnat, taloudenhoidon ja mahdolliset avioehdot.
Olette typeryksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mökistä on muitakin juoksevia kuluja, sähkö, kiinteistövero, tiemaksut, jätevero jne. Mukava asenne, mies maksaa kaiken, kunhan vaimo pääsee lokkeilemaan. Teillä on terve parisuhde varmaan?"
Terveessä parisuhteessa tarjotaan toiselle asiota ihan vain rakkaudesta eikä heti ajetella toisen lokkeilevan.
Minusta terveessä suhteessa ei myöskään kiistellä siitä että tämä on sinun omaisuutta, tuo minun minä en voi osallistua kustannuksiin olenkaan vain siksi että toinen sattuisi hyötyä jotenkin asiasta jos päädytään eroon tai muuten riitatilanteeseen.
Ei kiistelläkään, mutta omaisuudesta, joka ei ole kummankaan ja joka tulee olemaan monen omaisuutta myöhemmin, joista puolisot on rajattu pois, on aivan eri asia. Miksi satsata sellaiseen, joka ei koskaan tule olemaan oma, kun vaihtoehtoisesti voi satsata omaan, joka on jaettu oman perheen kesken ja myöhemmin menee yhteisille lapsille (ilman ehtoja)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Miten kukaan voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena jos on suljettu pois appivanhempien omaisuudesta? Pitäisi olla lakisääteisiä tällaiset. Appivanhempien mahdollinen omaisuus kuuluu lapsille ja lapsenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
Minä pyysin anoppiani rajaamaan minut ulos selkeyden vuoksi. En tiedä toimiko hän niin vai ei, toivottavasti toimi.
Minun mielestäni se on järkevää ja reilua kaikkien osapuolten kannalta. En minä halua sekaantua mieheni tulevaan perintöön mitenkään. Pystyn kätevästi pysyttäytymään kaikista omaisuuteen liittyvistä kyselyistä ja velvollisuuksista ulkopuolella tällä tavoin.
Minulla on omat perintöni joista on aivan riittävästi vaivaa ja säätöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mökistä on muitakin juoksevia kuluja, sähkö, kiinteistövero, tiemaksut, jätevero jne. Mukava asenne, mies maksaa kaiken, kunhan vaimo pääsee lokkeilemaan. Teillä on terve parisuhde varmaan?"
Terveessä parisuhteessa tarjotaan toiselle asiota ihan vain rakkaudesta eikä heti ajetella toisen lokkeilevan.
Naisen näkökulma, mies maksakoon kaiken, mutta minä en lokkeile silloin.
Onko terveesså parisuhteesta tuollaista vastakkain asettelua että koska sinä olet mies asit menee näin ja koska minä olen nainen asioiden kuuluu olla näin?
Tuossahan edellä määräsit jo, miten miehen pitää menetellä. Nyt haluatkin asiallisesti keskustella miehesi kanssa, hmm...
Aina kannattaa suojata omaisuus testamentilla. Olen nähnyt monta kertaa, kun perintötila menee myyntiin avioeron myötä. Puolet liitoista päätyy eroon. Turha ajatella, ettei tämä koskisi omia lapsia.