Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (258)
Minua ei ole suljettu pois miehen kotitalosta ja kesämökistä, jotka on siis perikunnan hallussa, jakamaton kuolinpesä.
Mutta ei minulla mitään sanan sijaa niihin ole. Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Eikä sen puoleen ne niin viihtyisiä paikkoja minusta olekaan. Mökinkin sisustaisin ihan eri tavalla, kun nyt se näyttää olevan vain sekalaisten vanhojen tavaroiden kaatopaikka, tyyliin "kyllä se vielä mökillä menee."
Miniät on aina miniöitä, vaikka periaatteessa välit ihan hyvät onkin. Ja hyvinä pysyvät, kun en sanaakaan sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
Miksi jäisi? Tietysti oma lapsi perii ja oikeus perintöön kuuluu olla yksin hänellä, ei sillä puolisolla.
Olen minä käynyt tätejänikin ja entistä naapurianikin katsomassa vaikken heiltä mitään perimässä ole, enkä missään nimessä odottaisi mieheni vanhemmilta jotain periväni tai olevani mitenkään oikeutettu heidän hankkimaan omaisuuteen.
Sinä ilmeisesti olet kiinnostunut ainoastaan ihmisistä joista olet hyötymässä jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
Miksi jäisi? Tietysti oma lapsi perii ja oikeus perintöön kuuluu olla yksin hänellä, ei sillä puolisolla.
Olen minä käynyt tätejänikin ja entistä naapurianikin katsomassa vaikken heiltä mitään perimässä ole, enkä missään nimessä odottaisi mieheni vanhemmilta jotain periväni tai olevani mitenkään oikeutettu heidän hankkimaan omaisuuteen.
Sinä ilmeisesti olet kiinnostunut ainoastaan ihmisistä joista olet hyötymässä jotenkin?
Harvemmin ihmiset on kiinnostuneet ihmisistä joista ei ole mitään hyötyä itselle. Se toki on totta että läheisissä ihmisuhteissa se suurin hyöty yleisesti on jotain muuta kuin taloudellista hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena jos on suljettu pois appivanhempien omaisuudesta? Pitäisi olla lakisääteisiä tällaiset. Appivanhempien mahdollinen omaisuus kuuluu lapsille ja lapsenlapsille.
Olen ihan samaa mieltä. Miehen suvun omaisuus on miehen suvun, minä en kuulu heidän sukuunsa millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Kiinteä tarvitsee lainhuudatuksen. Sitä varten tarvitsee olla kauppa-tai lahjakirja.
"En nyt itse laittaisi omaisuuttani kiinni kauheasti myöskään mökkiin joka mahdollisesti tulee olemaan minun joskus myöhemmin kun saan sen perinnöksi. Suhtaudu siis asiaan sillä tavalla että en omista mökkiä. "
Kukin tavallaan. Minä taas nimenomaan sisustin ja laitoin paljon nykyistä mökkiämme jo silloin kun se oli vanhempieni omistuksessa. Hekin tykkäsivät kun laitoin sitä oman näköiseksi jo paljon ennen kuin se oli minun koska kokivat jättävänsä siinä sitten minulle ja perheelleni aikanaan arvokkaan perinnön jota tulisin arvostamaan paljon rahallista arvoa enemmän.
He siis eivät olleet itse mitään sisustajia joten he olivat vain tyytyväisiä että joku sisusti siellä. Tämä siis jo kommenttina niille jotka ihmettelevät että millä oikeudella sisustin muiden omistamaa mökkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä pohditaan mökin kohtaloa, joka sinällään on jännä juttu. Hullumpi tilanne on se, että annetaan vain mökkitontti, josta saajan puoliso rajataan testamentilla tai lahjakirjalla pois. Kun pariskunta sitten erehtyy rakennuttamaan tontille yhteisillä varoilla kesämökin, tontin omistajapuoliso omistaa, hupsiskeikkaa, koko mökin. Tontin omistaja omistaa tontille rakennetun kiinteistön ja piste. Itse tulin näin huijatuksi. Varmistin surkean asiantilan oikeusaputoimiston juristilta. Kyllä hatuttaa ja lujasti.
Miten erhdytään rakentamaan mökki tai talo?
Ilmeisesti pariskunnan toiselle puolelle ei ole kerrottu, että tontin omistukseen liittyy ehto. Ei toisen tontille voi rakentaa ja jos niin tekee, tontin omistaja omistaa kokonaan mökin vaikka toinen olisi maksanut sen.
Kirjoitin jo aiemmin, että omat appivanhemmat eivät suostuneet myymään tonttia minulle ja miehelle yhteisesti. Siihen jäi meidän rakennushaaveet minun osalta.
Kyselee katkera puoliso. No, suhtautumisesi on ihan itse päätettävissäsi. Jos et ole mökin omistaja, miksi helvetissä maksaisit kuluja?
Ootko pikkasen tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Harvemmin ihmiset on kiinnostuneet ihmisistä joista ei ole mitään hyötyä itselle. Se toki on totta että läheisissä ihmisuhteissa se suurin hyöty yleisesti on jotain muuta kuin taloudellista hyötyä."
Siksi en käyttäisi sanaa "hyöty" vaan vaikka "ilo". Emme siis ole kiinnostuneita ihmisistä joista ei ole mitään iloa meille.
Suhtautumisesi on oma ongelmasi. Perinnön jättäjä on halunnut, että mökki jää jälkeläiselle avioeronkin tapahtuessa. Itsehän sinä päätät osaltasi, eroatteko vai ette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi on oma ongelmasi. Perinnön jättäjä on halunnut, että mökki jää jälkeläiselle avioeronkin tapahtuessa. Itsehän sinä päätät osaltasi, eroatteko vai ette.
Entä jos ap laittaa mökin remppoihin ja uudistamiseen vaikka 10 tai 20 tuhatta euroa, ja mies lähtee nuoremman matkaan ensi vuonna?
Vierailija kirjoitti:
"En nyt itse laittaisi omaisuuttani kiinni kauheasti myöskään mökkiin joka mahdollisesti tulee olemaan minun joskus myöhemmin kun saan sen perinnöksi. Suhtaudu siis asiaan sillä tavalla että en omista mökkiä. "
Kukin tavallaan. Minä taas nimenomaan sisustin ja laitoin paljon nykyistä mökkiämme jo silloin kun se oli vanhempieni omistuksessa. Hekin tykkäsivät kun laitoin sitä oman näköiseksi jo paljon ennen kuin se oli minun koska kokivat jättävänsä siinä sitten minulle ja perheelleni aikanaan arvokkaan perinnön jota tulisin arvostamaan paljon rahallista arvoa enemmän.
He siis eivät olleet itse mitään sisustajia joten he olivat vain tyytyväisiä että joku sisusti siellä. Tämä siis jo kommenttina niille jotka ihmettelevät että millä oikeudella sisustin muiden omistamaa mökkiä.
Sinulla on harvinaiset vanhemmat. Yleensä he kieltävät minkään muutoksen tekemisen mökeillä. Tehdä pitää, mutta tekemisen pitää olla vessan tyhjentämistä tai kasvimaan kitkemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi on oma ongelmasi. Perinnön jättäjä on halunnut, että mökki jää jälkeläiselle avioeronkin tapahtuessa. Itsehän sinä päätät osaltasi, eroatteko vai ette.
Entä jos ap laittaa mökin remppoihin ja uudistamiseen vaikka 10 tai 20 tuhatta euroa, ja mies lähtee nuoremman matkaan ensi vuonna?
Te sovitte puolison kanssa siitä huomioidaanko noi remontti/uudistamis kulut tuossa tilanteessa vai ei. Puolison kanssa siitä asiasta kannattaa keskustella jo siinä vaiheessa kun niitä remonttikuluja maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi on oma ongelmasi. Perinnön jättäjä on halunnut, että mökki jää jälkeläiselle avioeronkin tapahtuessa. Itsehän sinä päätät osaltasi, eroatteko vai ette.
Entä jos ap laittaa mökin remppoihin ja uudistamiseen vaikka 10 tai 20 tuhatta euroa, ja mies lähtee nuoremman matkaan ensi vuonna?
Tässä tätä logiikkaa. Puolison rahat on puolison. Mutta puolison perimän mökin pitää olla yhteinen.
"Ei toisen tontille voi rakentaa ja jos niin tekee, tontin omistaja omistaa kokonaan mökin vaikka toinen olisi maksanut sen. "
Tontin ja sillä sijaitsevan rakennuksen omistuksen voi kyllä erottaa toisistaan. Ne eivät kulje automaattisesti käsi kädessä. Tämähän on tilanne myös vaikka vuokratonteilla.
"Entä jos ap laittaa mökin remppoihin ja uudistamiseen vaikka 10 tai 20 tuhatta euroa, ja mies lähtee nuoremman matkaan ensi vuonna?"
Jos näin minulle kävisi niin surisin paljon enemmän sitä puolisoa ja menettettyä mökkipaikkaa kuin rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin. "
Ja laittaa samalla se puoliso maksamaan siitä korkeaa lahjaveroa? Jolloin talouden lapsetkin kärsii ylimääräisestä rahanmenosta. Moni ei ole tajunnut lainkaan, että avioliitossa on myös elatusvelvollisuus lasten lisäksi siitä puolisosta, koska valtio on ulkoistanut sosiaaliturvan puolisolle. Jos puoliso näinä isoina työttömyysaikoina jää esim. työttömäksi, ei elatusvelvollinen voi laistaa ulosottokelpoisia mökin juoksevia kuluja sittenkään. Kun talouden rahat ei riitä. Siinä sitten toinen elää aliravittuna tai alihoidettuna (terveydenhuoltosektori maksaa), koska elatusvelvollinen huolehtii omaisuudesta, joka on yksin hänen. Joten perijän vanhemmat haamuallekirjoitti sen avioerohakemuksen aiemmin. Muutahan ei voi tehdä, koska jollain yleistuella pelkästään ei voi tulla toimeen. Ja perijät useimmiten on 50-60 vuotiaita, jotka työttömiksi päädyttyään ei ikäsyrjinnän takia työllisty ehkä enää koskaan. Tai sen ikäisillä voi olla työkyvyttömyyttä tai vaikka vakavia sairauksia, jotka estää työn teon. Joten yhteistaloudessa, jossa jo valtiotasolla on määritelty asioita, ei toisen puolison ulos rajattu periminen ole vain sen perijän yksityisasia.
Rajattu ulos? Lapsi perii vanhempansa. Puoliso ei ole vainajan lapsi.
En nyt itse laittaisi omaisuuttani kiinni kauheasti myöskään mökkiin joka mahdollisesti tulee olemaan minun joskus myöhemmin kun saan sen perinnöksi. Suhtaudu siis asiaan sillä tavalla että en omista mökkiä. Eriasia jos vietän mökillä aikaa niin toki osallistun ylläpitoon ja kuluihin ihan riippumatta siitä omistanko mökkiä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa vai en.