Lue keskustelun säännöt.
Säälittekö te ketään? Tai ajatteletteko, että onneksi minä en ole tuo?
10.09.2026 |
Mulla on yksi työkaveri, joka on niin negatiivinen ja kaikessa jotakin huonoa näkevä, jotenkin oudolla tavalla katkera ihminen. Älykäs ja sivistynyt, mutta hänen ympärillään leijuu jokin kamala kaikesta valittamisen, katkeruuden ja erilaisten uhkakuvien viljelemä energiapilvi. Kasvotkin oikeasti jotenkin "rumat", kun silmissä on kova ilma ja suupielet kirjaimellisesti alaspäin aina.
Usein olen ollut ärsyyntynyt häneen, mutta viime aikoina olen saanut itseni yhä useammin kiinni ajatuksesta, että luojan kiitos, minä en ole hän. Olisi kauhea olla tuollainen ihminen. Hänellä on lapsikin, josta varsinkin pienempänä puhui aina hirveän negatiivisesti. Kaksistaan asuvat. Mietin usein, että minkälainen työkaverini mahtaa olla kotona? Onko tuo mörkömäinen kaiken jähmettävä negatiivisuus ja katkeruus vain työssä oleva rooli vai onko hän aina tuollainen?
Kommentit (41)
Olen tyytyväinen ja iloinen etten ole palstan persuhullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jotakin asuntovelkaisia, Pääkaupunkiseudulla asuvia nelikymppisiä säälin. Miten ovat onnistuneet epäonnistumaan noin?
Säälin esimiestäni, joka on työssään surkea mutta kääntää syyn alaisiinsa. On varmaan rankkaa olla itsensä kanssa, kun ei kestä heikkouksiaan eikä näin ollen pääse koskaan kehittymään.
Kaikesta näkee että työ ei maistu, vain palkka.
Kaikkia jotka eivät ole löytäneet pieru-persseli-maxxing ilmiökulttuuriua! Kun jumppaan joka päivä klo 7-23 pieru-persseliäni esimerkiksi palstalla, niin opin lopulta saamaan ison jytkyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälin kerrostalolaisia, köyhiä, työttömiä ja muita heidän kaltaisiaan raasuja.
Entäpäs me rikkaat työttömät? Taloutemme yhteen laskettu nettovarallisuus 1,2milj. €. Kai säälit meitäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen oikeastaan kaikista, että onneksi en ole tuo. Olen ihan tyytyväinen itseeni ja elämääni vaikka moni varmasti ajattelee minusta juuri noin. Kuka nyt haluaisi olla köyhä, sinkku ja työtön/opiskelija :D
Säälin jotain vihervassua tai zuu wakkia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin melkein kaikkia, Elon Muskista ja Putinista alkaen. Jokainen maailman silmäätekevä on kultaisessa häkissä, vailla mitään yksityisyyttä, turvamiehet koko ajan kintereillä, mediasta puhumattakaan. Eihän siinä muuta voi kuin sääliä.
Olen vissiin aika onnellinen, koska melkein kehen hyvänsä jos vertaan totean, että oma osani on sentään itselleni sopivampi. Ei välttämättä objektiivisesti parempi, mutta olen mieluummin omassa tilanteessani kuin sen toisen.
Ei, en ole rikas tai menestynyt tms. Mutta vaikka tunnen rikkaita ja menestyneitä ihmisiä, aina niiden elämässä on jotain sellaista, että en kumminkaan vaihtaisi osia. Eikä nekään kyllä varmaan minun kanssani.
Kun näen jonkun päihderiippuvaisen niin tulee melkein itku ja tuleekin.Ajattelen hänen olevan ihminen joka on jonkun lapsi, sisko, veli, äiti, isä,täti, eno, setä, serkku....jokainen ainakin jotakin noista.
Ja koen voimattomuutta tilanteessa
Miten me saisimme kaikki päihteet pois tästä maailmasta?
Miksi ihmeessä alkoholin käyttö esim.on olemassa?
Se on se ensiaskel tuhontiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin ryysyköyhälistöä.
Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Perussuomalaisia.
Mikä sinun kanssa eri mieltä poliittisista asioista olevissa noin kiukuttaa, että ne ovat koko ajan mielessäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. En tiedä säälistä sen kummemmin. Miten se toimii? miten jotain säälitään? Sen tiedän kyllä jos jotain sattuu se sattuu itsessänikin helposti. Pahimmillaan meinaa itkeä itsekkin kun esim isosisko jos itkee. On nielemistä.
Vierailija kirjoitti:
Kun näen jonkun päihderiippuvaisen niin tulee melkein itku ja tuleekin.Ajattelen hänen olevan ihminen joka on jonkun lapsi, sisko, veli, äiti, isä,täti, eno, setä, serkku....jokainen ainakin jotakin noista.
Ja koen voimattomuutta tilanteessa
Miten me saisimme kaikki päihteet pois tästä maailmasta?
Miksi ihmeessä alkoholin käyttö esim.on olemassa?
Se on se ensiaskel tuhontiellä.
Päihdeongelma on ratkaisu johonkin toiseen ongelmaan, ei ongelmien juurisyy.
Joskus säälin maaseudulla asuvia nuoria. Olen sellainen ollut itsekin ja ajattelen näin muutama vuosikymmen jälkeenpäin, että syrjäkylällä asuminen ei kyllä ole kiva vaihtoehto nuorelle ihmiselle. Pitkä matka kaikkialle, harrastusmahdollisuudet hyvin rajalliset, ollaan sellaisten kavereiden kanssa joita on saatavilla eikä välttämättä saman henkisten kanssa koska heitä ei vain ole järkevän matkan päässä, koulumatkat pitkiä bussi- tai taksikyytejä. Seuraan muutamia tuttuja nuoria, jotka asuvat maalla, ja jotenkin niin suppealta tuntuu se heidän elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Sääli on sairaus.
Sääli on sairautta..ei ihme että sotakin hävittiin,ja r y c c ä hyppii silmille
Vierailija kirjoitti:
Kun näen jonkun päihderiippuvaisen niin tulee melkein itku ja tuleekin.Ajattelen hänen olevan ihminen joka on jonkun lapsi, sisko, veli, äiti, isä,täti, eno, setä, serkku....jokainen ainakin jotakin noista.
Ja koen voimattomuutta tilanteessa
Miten me saisimme kaikki päihteet pois tästä maailmasta?
Miksi ihmeessä alkoholin käyttö esim.on olemassa?
Se on se ensiaskel tuhontiellä.
Onko se sääliä vai empatiaa?
En sääli ketään mutta hyvin usein ajattelen etten onneksi ole tuon kengissä.
Säälin kerrostalolaisia, köyhiä, työttömiä ja muita heidän kaltaisiaan raasuja.