Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?

Miksi jätätte noita mökkejä yhteisomistuksiin? Tosi outoa. Seuraavan sukupolven haitaksi ja rahariidoiksi.

Lapsiaan pitää rakastaa niin ettei ainakaan mitään serkusmökkejä suvussa kulje.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen suvun perintömökki homehtuu, koska mies ei koskaan ole ollut mikään remonttireiska.

Ei sitä mökkiä ole pakko itse remontoida, sen kun palkkaa jonkun remonttireiskan hoitamaan homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En laittaisi mökkiin kiinni pennin pyörylää, mutta voisin toki viettää siellä aikaa.

Siis miehesi perii 300 000 arvoisen täysmukavuuksin rantamökin jossa nuoret aikuiset lapsennekin viettää joskus viikonloppuja kavereineen

Sinä kiukuttelisit  kun mun nimeä ei ollut testamentissa niin en kyllä ees kuistia lakaise.

Tuota hintaa näkyy pyytävän meidän mökkiniemellä täysmukavuuksin nätillä ilta-aurinkorannalla olevasta mökisttä.

Oishan se tietysti lapsen puolison , jos ainoa lapsensa perisi sen, ottaa erossa 150 000 siitä.

Ei meillä ole lapsia.

Paljonko sinä yleensä maksat kuistin lakaisusta? Jos sanon etten laittaisi mökkiin kiinni rahaa, niin miksi kuvittelet sen tarkoittavan etten voisi lakaista kuistia siellä aikaa viettäessäni?

Onpa epäselvä aloitus

”Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana”. 

-Eli sinun puolison vanhemmat rajaavat testamentilla puolisosi pois  mökin omistajista??

”Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?”

-Mistä puolisosta nyt puhut! Puolisostasi, vai itsestäsi hänen puolisonaan?

Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki

-Jos puolisosi jää perintömökistä ulos niin että hänen vanhempansa ovat evänneet hänen osuutensa mökkiin testamentilla, niin eihän puolisolla silloin edes ole mitään mökkiä, joten ainoa vaihtoehto siihen että hän mökin saa on toki ostaa sellainen.

Normaali käytäntö, miksi tehdä tästäkin ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täysin normaali käytäntö sulkea testamentinsaajan puoliso pois testamentista. Kaikki niin tekevät. Jos asia ei miellytä AP:tä, niin kannattaa erota. Se olisi AP:n puolisollekin parempi, sillä AP vaikuttaa ahneelta.

Naurattaa nämä vastaukset, kukaan ei lukenut kysymystä. Samaa asiaa olen pohdiskellut.

Olen tekeväinen ja maalipensseliä tykkään heiluttaa ja laittaa pihaa, kunnostaa terassia ja laituria. Kuitenkaan ei tunnu järkevältä laittaa rahaa ja arvokasta aikaa mökkiin, mikä ei ole oma.

Ja josta ei ikinä tule omaa.

Lasten omaksi tulee.

En ymmärrä tätä hinkua omia toisen omaisuutta.

Perukirjassakin luetteloidaan vainajan ja puolison  omaisuus, varat ja velat erillisinä kohtana.

Lasten omaksi niin että ap ja mies eroavat, mies ottaa uuden naisen jonka kanssa mökkeilevät seuraavat 20v niin ettei ap tietenkään siitä enää hyödy. Sitten mies kuolee ja mökki jää lapsille. Jee.

Ap toki rempannut mökkiä kymppitonneilla ”lasten eteen”

Vierailija kirjoitti:

Kun ikä alkaa painaa ja tarvitaan kaikkea apua, on tämmöinen hyvä muistutus, että et ole appisten lapsi. Heillä ei ole mitään velvollisuutta sinuun, eikä sinulla heihin.

Samoja ajatuksia. Ja jos on yhteisiä lapsia, jotka aikanaan perivät sen mökin, niin ne lapset saa siellä sitten raataa ja laittaa omaa rahaa kiinni siihen, heidänhän se sitten on. En tiedä jaksaisinko edes mennä viikoksi tuhlaamaan omaa kesälomaa jonkun toisen mökille. Mieluummin matkustelen ulkomailla. :)

Onko sillä nyt suurtakin väliä omistaako mies mökin yksin vai yhdessä ap:n kanssa? Yhdessä siellä kuitenkin mökkeillään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikä alkaa painaa ja tarvitaan kaikkea apua, on tämmöinen hyvä muistutus, että et ole appisten lapsi. Heillä ei ole mitään velvollisuutta sinuun, eikä sinulla heihin.

Samoja ajatuksia. Ja jos on yhteisiä lapsia, jotka aikanaan perivät sen mökin, niin ne lapset saa siellä sitten raataa ja laittaa omaa rahaa kiinni siihen, heidänhän se sitten on. En tiedä jaksaisinko edes mennä viikoksi tuhlaamaan omaa kesälomaa jonkun toisen mökille. Mieluummin matkustelen ulkomailla. :)

Eli etä menisi lapsesi mökille viikoksi aikaasi tuhlaamaan jos hän pyytäisi?

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu siitä ,miten puoliso aikoo käyttää/nauttia mökistä. Tuo on 100% tavallista nykyaikana ,että puoliso suljetaan ulkopuolelle, koska eroja tapahtuu niin runsaasti. Kukapa haluaisi antaa mökkinsä esim pettäjän uudelle puolisolle.

Sanoisin että nyky suomessa, jossa todella iso osa avioliitoista päättyy eroon, on ehdottoman järkevää tehdä noin. Minun mielestäni sen ilman omistusoikeutta jätetyn puolison kannattaa suhtautua asiaan ihan neutraalisti. Mökkiä saa varmasti käyttää ihan yhtäläisesti puolison kanssa niin pitkään kuin yhdessä ollaan. Mahdollisista remontti asioista sovitaan tietysti yhdessä puolison kanssa, mutta itse en lähtisi toisen omistamaa mökin remonttia rahoittamaan ainakaan, jollei parisuhteessa olisi kaikki kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En laittaisi mökkiin kiinni pennin pyörylää, mutta voisin toki viettää siellä aikaa.

Siis miehesi perii 300 000 arvoisen täysmukavuuksin rantamökin jossa nuoret aikuiset lapsennekin viettää joskus viikonloppuja kavereineen

Sinä kiukuttelisit  kun mun nimeä ei ollut testamentissa niin en kyllä ees kuistia lakaise.

Tuota hintaa näkyy pyytävän meidän mökkiniemellä täysmukavuuksin nätillä ilta-aurinkorannalla olevasta mökisttä.

Oishan se tietysti lapsen puolison , jos ainoa lapsensa perisi sen, ottaa erossa 150 000 siitä.

Ei meillä ole lapsia.

Paljonko sinä yleensä maksat kuistin lakaisusta? Jos sanon etten laittaisi mökkiin kiinni rahaa, niin miksi kuvittelet sen tarkoittavan etten voisi lakaista kuistia siellä aikaa viettäessäni?

Mutta puolison omaisuuden perään olet?

Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki

Puolisoilla molemmilla oma mökki? Voihan se noinkin tehdä, enemmän huolehdittavaa ja maksettavaa siitä tulee. 

Täysin normaali käytäntö nykyään, että vanhemmat rajaavat lastensa puolisot ulos perinnöistä ja omaisuudesta. 

Minun vanhempani ovat tehneet niin ja niin teen itsekin. Miksi kukaan tuosta suuttuu ? Parisuhteessa ollaan rakkauden takia.Ei sen takia, että kärkkyy puolison suvun omistuksia itselleen.

Mutta ahneille persauksiille lokeillehan tämä ei käy..

Suhtautuisin mökkiin siten että se on miehen omaisuutta. Mökillä viihtymiseen tai muuhun tuolla ei ole vaikutusta. Ei mun tarvi omistaa mökkiä jossa vietän aikaa.

Jatkaisin mökkeilyä normaalisti. Puoliso ostakoot remppatarpeet js hoitakoot kulut, mutta jos saan siellä ilmaiseksi lomailla eli todnäk puuhastella niin toki sen teen ilman sen suurempaa draamaa. Olis se aika hassua että nyt kostoksi ostaisin oman mökin ja kalliiksikin se tulisi!

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuisin mökkiin siten että se on miehen omaisuutta. Mökillä viihtymiseen tai muuhun tuolla ei ole vaikutusta. Ei mun tarvi omistaa mökkiä jossa vietän aikaa.

Meillä on aina ollut yksi auto ja yksi koti. Välillä se auto on ollut miehen ostama, välillä minun. Välillä on asuttu miehen omistamassa asunnossa, välillä minun omistamassani. Ei se nyt niin tarkkaa ole.

Minä perin veljeni kanssa isovanhempieni mökin ja kyllä meidän perhe siellä vietti aikaa samalla tavalla kuin isovanhempien eläessä. Ex hoiti aina tiettyjä asioita, minä maksoin, mutta käytännössä avioliiton aikana meidän omaisuus oli yhteistä. Yhteiseen hyvään käytettiin myls isäni perintö, mies ei liiton aikana mitään perintöjä saanut eli minä jäin siinä mielessä avioeron tullen "tappiolle". Mökki jätettiin yhteisellä sopimuksella osituksen ulkopuolelle ja sen omistus jäi ennalleen.

En ihan ymmärrä tätä omistusten erillisyyttä avioliiton aikana, kuljetaanko sitten vaikka omilla autoillakin, vaikka ollaan samaan paikkaan menossa? Olisihan se ikävää, jos vain toisen auto kuluu matkalla ja toinen hyötyy, kun oma auto säästyy kulumiselta...

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä nyt suurtakin väliä omistaako mies mökin yksin vai yhdessä ap:n kanssa? Yhdessä siellä kuitenkin mökkeillään.  

Eihän aviopuoliso omistaisi sitä perintömökkiä pelkän avio-oikeuden perusteella vaikka ei olisi mitään testamantin poissulkevaa ehtoa, jotta omistaisi niin pitäisi olla testamentilla tehty lahjoitus sille puolisolle, hyvänen aika miten epäselvästi näistä puhutaan, pelkkä avio-oikeus ei ole omistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuisin mökkiin siten että se on miehen omaisuutta. Mökillä viihtymiseen tai muuhun tuolla ei ole vaikutusta. Ei mun tarvi omistaa mökkiä jossa vietän aikaa.

Meillä on aina ollut yksi auto ja yksi koti. Välillä se auto on ollut miehen ostama, välillä minun. Välillä on asuttu miehen omistamassa asunnossa, välillä minun omistamassani. Ei se nyt niin tarkkaa ole.

Niin? Minä omistan miehen käyttämän auton, hän minun käyttämäni. Millään tavalla omistussuhteet ei vaikuta siihen kuka voi autoa tai mökkiä käyttää. "Ongelmia" ehkä tulisi siinä kohtaa että puoliso haluaisi vaikka myydä omistamansa mökin. Se on hänen päätöksensä ei minun jos ja kun en mökkiä omista.

Meillä on puolison suvun mökki joka on jopa yhteisessä omistuksessa mutta samalla tavalla sen suhteen toimitaan kuin tilanteessa että se olisi yksin puolison omaisuutta. Puoliso päättää tehdäänkö remonteja, kuuntelee toki mielipiteitäni ja ehdotuksiani mutta viime kädessä hänellä on päätösvalta mitä tehdään.

Meillä miehellä on mökki, hän vastaa yksin sen kaikista kuluista (asiasta ei ole koskaan edes keskusteltu) ja minä voin käydä mökillä miehen kanssa, saan istuttaa sinne kasveja ja hoitaa puutarhaa, jos haluan, mutta ei ole mitään vaatimusta niin tehdä. En ole ikinä nähnyt tässä mitään ongelmaa. Meillä on mökki, mies sen omistaa ja minä voin sitä maksutta käyttää. Tietty ongelmia tulisi, jos vaatisin tietynlaisen sisustuksen, tietynlaisen laiturin, tietynlaiset terassikalusteet jne. ja vaatisin miestä ne maksamaan, koska "sunhan se mökki on".