Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (480)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Onko näin? Kuvittelisi että appivanhempien testamentti määrää ensin kuka saa mitä ja millä ehdoilla ,ja siihen ei voi vaikuttaa.
Testamentti määrää miten testamentin tekijä haluaa määrätä omasta omaisuudestaa. Voi olla että osalle on epäselvää että sillä voisi määrätä myös muusta/muiden omaisuudesta mutta ei voi. Ei siis edes perinnönsaajan omaisuudesta. Kun omaisuus on perinnön saajan hän voi tehdä sillä omaisuudella mitä haluaa.
En tarkoittanut että appiukko voisi määrätä vävyn omaisuudesta, mutta jos hän testamenttaaa oman omaisuutensa tyttärelleen, niin ei kai vävy voi periä siiitä omaisuudesta mitään sitten jos tytär kuolee, vaikka tytär olisi omaan testamenttiinsa kirjoittanut että puoliso perisi? Varsinkin jos sekä omaisuus että omaisuuden tuotto on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle?
Ei avio-oikeuden poissulkeminen testamentissa rajoita millään tavalla sitä, kenelle testamentin saaja voi testamentata näin saadun omaisuuden (tai sen tuoton tai tilalle tulleen omaisuuden). Sitä rajoittaa ainoastaan se, jos testamentissa on toissijaismääräys: "Testamenttaan kesämökkini pojalleni Pekalle niin, että Pekan kuoltua kesämökki siirtyy hänen tyttärelleen Liisalle." Tällaisessa tapauksessa Pekka ei voi testamentata mökkiä kenellekään toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes tiedä mitä miehen vanhempien testamentissa lukee. Minulle on itsestäänselvää että jos eroamme, hänen perintömökkinsä ei kuulu minulle. Enkä mieti sitä että panostan siihen aikaa ja rahaa. Sellaista se avioliitto on.
Kunnes se ero oikeasti tulee, ja vieläpä jos tulee miehen aloitteesta kun hänellä on jo uusi morsian katsottuna. Silloin muuttuu moni asia siellä omassakin mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Onko näin? Kuvittelisi että appivanhempien testamentti määrää ensin kuka saa mitä ja millä ehdoilla ,ja siihen ei voi vaikuttaa.
Testamentti määrää miten testamentin tekijä haluaa määrätä omasta omaisuudestaa. Voi olla että osalle on epäselvää että sillä voisi määrätä myös muusta/muiden omaisuudesta mutta ei voi. Ei siis edes perinnönsaajan omaisuudesta. Kun omaisuus on perinnön saajan hän voi tehdä sillä omaisuudella mitä haluaa.
En tarkoittanut että appiukko voisi määrätä vävyn omaisuudesta, mutta jos hän testamenttaaa oman omaisuutensa tyttärelleen, niin ei kai vävy voi periä siiitä omaisuudesta mitään sitten jos tytär kuolee, vaikka tytär olisi omaan testamenttiinsa kirjoittanut että puoliso perisi? Varsinkin jos sekä omaisuus että omaisuuden tuotto on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle?
Ei avio-oikeuden poissulkeminen testamentissa rajoita millään tavalla sitä, kenelle testamentin saaja voi testamentata näin saadun omaisuuden (tai sen tuoton tai tilalle tulleen omaisuuden). Sitä rajoittaa ainoastaan se, jos testamentissa on toissijaismääräys: "Testamenttaan kesämökkini pojalleni Pekalle niin, että Pekan kuoltua kesämökki siirtyy hänen tyttärelleen Liisalle." Tällaisessa tapauksessa Pekka ei voi testamentata mökkiä kenellekään toiselle.
Paitsi että tuolainen määtäys ei ole jurisisesti pätevä. Voit määrätä toisijaisen petijän jos Pekka kuoler ennen kun hän on perinnön saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se puoliso jolla ei ole osaa eikä arpaa mökkiin nyt tai tulevaisuudessa kannattaa kokonaan unohtaa sen mökin olemassaolon. Kuka haluaisi mökkeillä "omassa" mökissään vieraana?
Nyt ymmärrän hyvin Pisa-tulokset. Oliko juuri sinun lapsesi testeissä?
Kaksi on pitänyt tuollaista kommenttia fiksuna. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä.
En edes ajatellut tuollaista kun perimme mieheni kesätalon. Omistajuus oli miehen mutta me perheenä käytimme normaalisti eli toki maksoin osuuteni asumiskuluista ja pienistä remonttikuluista. Yhteiset rahat niin emme mieti mitä ja kenen.
Samoin olemme mekin kirjanneet omiin testamentteihimme - puolisoilla ei ole osuutta perintöön eikä siitä saatavaan tuloon. Toki jos lapsemme haluaa myydä mökin ja ostaa sillä vaikka veneen molempien nimiin tilanne muuttuu mutta se on sitten hänen tahtonsa.
"Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä."
Puoliso ei siis kuulu perheeseen? Juuri tuo on koko ajattelutavassa se ongelma. Kiva kun se on tuossa niin selkeänä. Itse pidän omaa perhettä perheenäni, en niinkään vanhempieni perhettä yksin ja sitä puolta suvusta.
Eron sattuessa se puoliso ei enää kuulu sukuun. Jos eroa ei koskaan tule ja liitto kestää kuolemaan saakka niin sittenhän poissulkemisella ei juuri merkitystä ole.
On se merkitys että kun perinyt puoliso kuolee niin toinen ei saa mitään vaan se menee heidän lapsille.
Aika harvinaista että määräys koskisi myös avio-oikeutta puolison kuolessa. Jos sellaisen testamentin haluaa tehdä kannattaa ainakin ottaa hyvä juristi tekemään se jotta voi olla varma että tulkinnan varaa ei jää.
Päinvastoin. Jos testamentilla on suljettu lapsen puolison avio-oikeus perittävään omaisuuteen pois, niin yleensä se koskee sekä avioeroa että kuolemaa. Sen sijaan avioehdot tehdään usein niin, että ne koskevat vain tilannetta, jossa avioliitto päättyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaituosin kuin vuokramökkiin, eli osallistuisin käyttökuluihin, mutta en remontteihin tms.
Eli maksaisit vuokraa mökkiviikoilta vai?
Ei tietenkään, mutta esim sähkä/vesi, jäte ym laskut. Kiinteistövero kuuluu omistajalle. Remontteja ei todellakaan kannata maksaa kiinteistöön, jota ei omista.
Tätä ajattelua en ole koskaan ymmärtänyt. Käytännössähän ei ole MITÄÄN eroa, maksatko kuukaudessa 200 euroa laskuja, vai 200 euroa remonttikuluja.
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla luokkakysymys. Keskiluokalle ja sitä ylemmille itsestäänselvyys, duunarit saattavat pitää loukkauksena.
Ettei olisi juuri toisinpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Onko näin? Kuvittelisi että appivanhempien testamentti määrää ensin kuka saa mitä ja millä ehdoilla ,ja siihen ei voi vaikuttaa.
Testamentti määrää miten testamentin tekijä haluaa määrätä omasta omaisuudestaa. Voi olla että osalle on epäselvää että sillä voisi määrätä myös muusta/muiden omaisuudesta mutta ei voi. Ei siis edes perinnönsaajan omaisuudesta. Kun omaisuus on perinnön saajan hän voi tehdä sillä omaisuudella mitä haluaa.
En tarkoittanut että appiukko voisi määrätä vävyn omaisuudesta, mutta jos hän testamenttaaa oman omaisuutensa tyttärelleen, niin ei kai vävy voi periä siiitä omaisuudesta mitään sitten jos tytär kuolee, vaikka tytär olisi omaan testamenttiinsa kirjoittanut että puoliso perisi? Varsinkin jos sekä omaisuus että omaisuuden tuotto on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle?
Ei avio-oikeuden poissulkeminen testamentissa rajoita millään tavalla sitä, kenelle testamentin saaja voi testamentata näin saadun omaisuuden (tai sen tuoton tai tilalle tulleen omaisuuden). Sitä rajoittaa ainoastaan se, jos testamentissa on toissijaismääräys: "Testamenttaan kesämökkini pojalleni Pekalle niin, että Pekan kuoltua kesämökki siirtyy hänen tyttärelleen Liisalle." Tällaisessa tapauksessa Pekka ei voi testamentata mökkiä kenellekään toiselle.
Paitsi että tuolainen määtäys ei ole jurisisesti pätevä. Voit määrätä toisijaisen petijän jos Pekka kuoler ennen kun hän on perinnön saanut.
Minilex on eri mieltä: "Toissijaismääräyksen tärkein merkitys on kuitenkin siinä, että se estää ensisaajaa tekemästä uutta testamenttia testamentin nojalla saamastaan omaisuudesta. Ensisaajan oikeutta tehdä testamentti saamastaan omaisuudesta on siten rajoitettu testamentin toissijaisen saajan hyväksi.
Toissijaismääräys liitetään yleensä aviopuolisoiden keskinäiseen testamenttiin siten, että omaisuus testamentataan ensin leskelle omistusoikeuksin ja tämän kuoltua lapsille. Toissijaismääräys voidaan kuitenkin liittää kaikkiin testamentteihin."
Vierailija kirjoitti:
Avio-oikeuden poissulkeminen ei estä ihmistä esimerkiksi lahjoittamasta osa omastaan puolisolleen. Se estää vain avio-oikeuden eli tasingon saamisen kyseisestä omaisuudesta. Ei siis ole mikään kovin tehokas rajaus edes, mitä tulee omaisuudesta määräämiseen.
Lahjoituksesta menee lahjavero myös puolisoiden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Onko näin? Kuvittelisi että appivanhempien testamentti määrää ensin kuka saa mitä ja millä ehdoilla ,ja siihen ei voi vaikuttaa.
Testamentti määrää miten testamentin tekijä haluaa määrätä omasta omaisuudestaa. Voi olla että osalle on epäselvää että sillä voisi määrätä myös muusta/muiden omaisuudesta mutta ei voi. Ei siis edes perinnönsaajan omaisuudesta. Kun omaisuus on perinnön saajan hän voi tehdä sillä omaisuudella mitä haluaa.
En tarkoittanut että appiukko voisi määrätä vävyn omaisuudesta, mutta jos hän testamenttaaa oman omaisuutensa tyttärelleen, niin ei kai vävy voi periä siiitä omaisuudesta mitään sitten jos tytär kuolee, vaikka tytär olisi omaan testamenttiinsa kirjoittanut että puoliso perisi? Varsinkin jos sekä omaisuus että omaisuuden tuotto on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle?
Ei avio-oikeuden poissulkeminen testamentissa rajoita millään tavalla sitä, kenelle testamentin saaja voi testamentata näin saadun omaisuuden (tai sen tuoton tai tilalle tulleen omaisuuden). Sitä rajoittaa ainoastaan se, jos testamentissa on toissijaismääräys: "Testamenttaan kesämökkini pojalleni Pekalle niin, että Pekan kuoltua kesämökki siirtyy hänen tyttärelleen Liisalle." Tällaisessa tapauksessa Pekka ei voi testamentata mökkiä kenellekään toiselle.
Paitsi että tuolainen määtäys ei ole jurisisesti pätevä. Voit määrätä toisijaisen petijän jos Pekka kuoler ennen kun hän on perinnön saanut.
Minilex on eri mieltä: "Toissijaismääräyksen tärkein merkitys on kuitenkin siinä, että se estää ensisaajaa tekemästä uutta testamenttia testamentin nojalla saamastaan omaisuudesta. Ensisaajan oikeutta tehdä testamentti saamastaan omaisuudesta on siten rajoitettu testamentin toissijaisen saajan hyväksi.
Toissijaismääräys liitetään yleensä aviopuolisoiden keskinäiseen testamenttiin siten, että omaisuus testamentataan ensin leskelle omistusoikeuksin ja tämän kuoltua lapsille. Toissijaismääräys voidaan kuitenkin liittää kaikkiin testamentteihin."
Omaisuuden siirtämistähän tuo ei ole sille ensisijaiselle perinnönsaajalle. Enemmänkin sitä että siirrät hallintaoikeuden joksikin aikaa sille ensisijaiselle henkilölle. Hallintaoikeus toki takaa sen että se ensisijainen voi omaisuuden myydä tai lahjoittaa vaikka sille puolisolle.
Vain pöhkö ei laita puolison poissulkevaa ehtoa testamenttiin tai lahjoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?
Kunhan totean, että vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät enää määräile. Kun se ei heille käy, yrittävät vaikuttaa lapsiin. ET-lehti yms. kioskikirjallisuus on tällaisia ohjeita puollollaan, sekä tietenkin niitä, miten omaisuudestaan voi luopua ties mihin. Me olemme lähinnä kauhistelleet molempien vanhempien kontrollihaluja ja ohjailuyrityksiä omaisuudellakin, joka ei toimi kun meillä itsellämme on tarpeeksi jo nyt. Se tiimi on perhe, ei suku. Kun suku yrittää määräillä, suku on se, joka putoaa kelkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä.
En edes ajatellut tuollaista kun perimme mieheni kesätalon. Omistajuus oli miehen mutta me perheenä käytimme normaalisti eli toki maksoin osuuteni asumiskuluista ja pienistä remonttikuluista. Yhteiset rahat niin emme mieti mitä ja kenen.
Samoin olemme mekin kirjanneet omiin testamentteihimme - puolisoilla ei ole osuutta perintöön eikä siitä saatavaan tuloon. Toki jos lapsemme haluaa myydä mökin ja ostaa sillä vaikka veneen molempien nimiin tilanne muuttuu mutta se on sitten hänen tahtonsa.
"Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä."
Puoliso ei siis kuulu perheeseen? Juuri tuo on koko ajattelutavassa se ongelma. Kiva kun se on tuossa niin selkeänä. Itse pidän omaa perhettä perheenäni, en niinkään vanhempieni perhettä yksin ja sitä puolta suvusta.
Eron sattuessa se puoliso ei enää kuulu sukuun. Jos eroa ei koskaan tule ja liitto kestää kuolemaan saakka niin sittenhän poissulkemisella ei juuri merkitystä ole.
On se merkitys että kun perinyt puoliso kuolee niin toinen ei saa mitään vaan se menee heidän lapsille.
Aika harvinaista että määräys koskisi myös avio-oikeutta puolison kuolessa. Jos sellaisen testamentin haluaa tehdä kannattaa ainakin ottaa hyvä juristi tekemään se jotta voi olla varma että tulkinnan varaa ei jää.
Päinvastoin. Jos testamentilla on suljettu lapsen puolison avio-oikeus perittävään omaisuuteen pois, niin yleensä se koskee sekä avioeroa että kuolemaa. Sen sijaan avioehdot tehdään usein niin, että ne koskevat vain tilannetta, jossa avioliitto päättyy eroon.
Kummin päin se oikein on? Mulla on lehmä ojassa koska appivanhempani ovat testamentissaan rajannut minulta avio-oikeuden pois omaisuudesta jonka hänen tyttärensä eli vaimoni periii heiltä. Voiko sen määräyksen kumota jollain tavalla jos vaimoni kuolee ennen minua? Voiko vaimoni laatia testamentin että minä kuitenkin perisin sen mihin minulla ei olisi avio-oikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?
Kunhan totean, että vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät enää määräile. Kun se ei heille käy, yrittävät vaikuttaa lapsiin. ET-lehti yms. kioskikirjallisuus on tällaisia ohjeita puollollaan, sekä tietenkin niitä, miten omaisuudestaan voi luopua ties mihin. Me olemme lähinnä kauhistelleet molempien vanhempien kontrollihaluja ja ohjailuyrityksiä omaisuudellakin, joka ei toimi kun meillä itsellämme on tarpeeksi jo nyt. Se tiimi on perhe, ei suku. Kun suku yrittää määräillä, suku on se, joka putoaa kelkasta.
Aina voi yrittää määräillä. Joskus se onnistuu toisinaan ei. Eikä sillä ole oikeastaan mitään tekemistä sen sukumökin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä.
En edes ajatellut tuollaista kun perimme mieheni kesätalon. Omistajuus oli miehen mutta me perheenä käytimme normaalisti eli toki maksoin osuuteni asumiskuluista ja pienistä remonttikuluista. Yhteiset rahat niin emme mieti mitä ja kenen.
Samoin olemme mekin kirjanneet omiin testamentteihimme - puolisoilla ei ole osuutta perintöön eikä siitä saatavaan tuloon. Toki jos lapsemme haluaa myydä mökin ja ostaa sillä vaikka veneen molempien nimiin tilanne muuttuu mutta se on sitten hänen tahtonsa.
"Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä."
Puoliso ei siis kuulu perheeseen? Juuri tuo on koko ajattelutavassa se ongelma. Kiva kun se on tuossa niin selkeänä. Itse pidän omaa perhettä perheenäni, en niinkään vanhempieni perhettä yksin ja sitä puolta suvusta.
Eron sattuessa se puoliso ei enää kuulu sukuun. Jos eroa ei koskaan tule ja liitto kestää kuolemaan saakka niin sittenhän poissulkemisella ei juuri merkitystä ole.
On se merkitys että kun perinyt puoliso kuolee niin toinen ei saa mitään vaan se menee heidän lapsille.
Aika harvinaista että määräys koskisi myös avio-oikeutta puolison kuolessa. Jos sellaisen testamentin haluaa tehdä kannattaa ainakin ottaa hyvä juristi tekemään se jotta voi olla varma että tulkinnan varaa ei jää.
Päinvastoin. Jos testamentilla on suljettu lapsen puolison avio-oikeus perittävään omaisuuteen pois, niin yleensä se koskee sekä avioeroa että kuolemaa. Sen sijaan avioehdot tehdään usein niin, että ne koskevat vain tilannetta, jossa avioliitto päättyy eroon.
Kummin päin se oikein on? Mulla on lehmä ojassa koska appivanhempani ovat testamentissaan rajannut minulta avio-oikeuden pois omaisuudesta jonka hänen tyttärensä eli vaimoni periii heiltä. Voiko sen määräyksen kumota jollain tavalla jos vaimoni kuolee ennen minua? Voiko vaimoni laatia testamentin että minä kuitenkin perisin sen mihin minulla ei olisi avio-oikeutta.
Voi periä omaisuuden johon sinulöa ei ole avio-oikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilanne, että minulla on oma, velaton asunto. Mies maksaa vastikkeesta puolet, mutta ei mitään remontteja, jotka syntyvät molempien käytöstä. Onko reilua mielestänne?
On
Ei ole reilua. Puolet vastikkeesta on mitättömän vähän. Oikea tasoa on puolet vastaavan asunnon vuokrasta tai vähän alle. Remontit kuuluvat aina vain asunnon omistajalle. Lisäksi tietenkin sähkö, vesi, lämmitys, kotivakuutus yms. puoliksi
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Hox2, ukko on 93 ja tilanne on ollut ja on tämä tähän päivään. Aikaa välissä on helposti 60 vuotta. Miksi kukaan ulkopuolelle suljettu olisi koko sinä aikana tehnyt asialle yhtään mitään? Noilla määräyksillä omaisuus lahoaa, sillä ei perhe-elämä ole sitä, että toinen menee hoitamaan sukutilaa ja toinen mökkeilee muualla tai lähtee kuukaudeksi omille reissuilleen. Reissuille ja omalle mökille menee koko perhe ja sukumökki jää toisen vanhempien kontolle ja sitten tyhjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Hox2, ukko on 93 ja tilanne on ollut ja on tämä tähän päivään. Aikaa välissä on helposti 60 vuotta. Miksi kukaan ulkopuolelle suljettu olisi koko sinä aikana tehnyt asialle yhtään mitään? Noilla määräyksillä omaisuus lahoaa, sillä ei perhe-elämä ole sitä, että toinen menee hoitamaan sukutilaa ja toinen mökkeilee muualla tai lähtee kuukaudeksi omille reissuilleen. Reissuille ja omalle mökille menee koko perhe ja sukumökki jää toisen vanhempien kontolle ja sitten tyhjäksi.
Ehkä se mökki kannattaisikin jättää ennakkopetinnöksi ennen kuin se lahoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä.
En edes ajatellut tuollaista kun perimme mieheni kesätalon. Omistajuus oli miehen mutta me perheenä käytimme normaalisti eli toki maksoin osuuteni asumiskuluista ja pienistä remonttikuluista. Yhteiset rahat niin emme mieti mitä ja kenen.
Samoin olemme mekin kirjanneet omiin testamentteihimme - puolisoilla ei ole osuutta perintöön eikä siitä saatavaan tuloon. Toki jos lapsemme haluaa myydä mökin ja ostaa sillä vaikka veneen molempien nimiin tilanne muuttuu mutta se on sitten hänen tahtonsa.
"Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä."
Puoliso ei siis kuulu perheeseen? Juuri tuo on koko ajattelutavassa se ongelma. Kiva kun se on tuossa niin selkeänä. Itse pidän omaa perhettä perheenäni, en niinkään vanhempieni perhettä yksin ja sitä puolta suvusta.
Eron sattuessa se puoliso ei enää kuulu sukuun. Jos eroa ei koskaan tule ja liitto kestää kuolemaan saakka niin sittenhän poissulkemisella ei juuri merkitystä ole.
On se merkitys että kun perinyt puoliso kuolee niin toinen ei saa mitään vaan se menee heidän lapsille.
Aika harvinaista että määräys koskisi myös avio-oikeutta puolison kuolessa. Jos sellaisen testamentin haluaa tehdä kannattaa ainakin ottaa hyvä juristi tekemään se jotta voi olla varma että tulkinnan varaa ei jää.
Päinvastoin. Jos testamentilla on suljettu lapsen puolison avio-oikeus perittävään omaisuuteen pois, niin yleensä se koskee sekä avioeroa että kuolemaa. Sen sijaan avioehdot tehdään usein niin, että ne koskevat vain tilannetta, jossa avioliitto päättyy eroon.
Kummin päin se oikein on? Mulla on lehmä ojassa koska appivanhempani ovat testamentissaan rajannut minulta avio-oikeuden pois omaisuudesta jonka hänen tyttärensä eli vaimoni periii heiltä. Voiko sen määräyksen kumota jollain tavalla jos vaimoni kuolee ennen minua? Voiko vaimoni laatia testamentin että minä kuitenkin perisin sen mihin minulla ei olisi avio-oikeutta.
Määräystä ei voi kumota kukaan muu kuin appivanhempasi tekemällä uuden testamentin (mikä ei ilmeisesti enää ole mahdollista), mutta kuten täällä on jo monta kertaa sanottu, vaimosi voi testamentata tuon omaisuuden kenelle haluaa. Avio-oikeuden poissulkeminen ei liity siihen mitenkään.
Oletko itse juristi, että onko tuo varmaa tietoa?