Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (487)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole suljettu pois miehen kotitalosta ja kesämökistä, jotka on siis perikunnan hallussa, jakamaton kuolinpesä.
Mutta ei minulla mitään sanan sijaa niihin ole. Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Eikä sen puoleen ne niin viihtyisiä paikkoja minusta olekaan. Mökinkin sisustaisin ihan eri tavalla, kun nyt se näyttää olevan vain sekalaisten vanhojen tavaroiden kaatopaikka, tyyliin "kyllä se vielä mökillä menee."
Miniät on aina miniöitä, vaikka periaatteessa välit ihan hyvät onkin. Ja hyvinä pysyvät, kun en sanaakaan sano.
Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Miksi liioitella tuolla tavalla. Toki voi puusta omenan ottaa ja marjan pensaasta, se ei ole rikos perikuntaa kohtaan. Kommenttisi tekee katkeran vaikutelman, samoin kommenttisi miniöistä, joille et voi puhua oikeasti. Miten olet joutunut tuollaiseen paitsioon omassa elämässäsi?
En liioittele. Ja et ehkä nyt käsittänyt, että nimenomaan minä olen se miniä, joka on aina "vain" miniän asemassa, ei sanan valtaa.
Kyllä sen vain huomaa. Katkera en ole, mutta kyyninen voin olla.
Yritin kerran kysellä ko. talon ja tilan historiasta, koska kyseessä on melko iso sukutila, niin minulle sanottiin suoraan, että eihän se oikeastaan minulle kuulu, kun en kuulu sukuun. Silloin päätin, että en sano ikinä mitään enkä puutu mihinkään. Käyn siellä vain niin, niinkuin kylässä käydään.
Se on toiminut oikein hyvin. Mutta jos kävisi niin, että mies kuolisi, niin silloinhan minä olisin hänen tilallaan jakamattoman kuolinpesän yksi osakas. Koska miehelläni ei ole lapsia.
Olisi aika kamala tilanne minulle. Täytyykin kysyä asiasta jo hyvissä ajoin joltain lakimiehenä, miten voisin siinä tapauksessa menetellä, kun en haluaisi missään nimessä olla osallisena.
Kyseessähän ei olisi perintö, vaan avio-oikeus. Voiko sen olla ottamatta vastaan?
Jos kieltäydyt mieheltäsi jäävästä perinnöstä, joudut kieltäytymään siitä kokonaan, siis aivan kaikesta, mitä jää. Sen sijaan teidän kannattaisi tehdä niin, että mies testamenttaa sen sukutilaosuutensa sisaruksilleen tai vanhemmilleen, jolloin se ei tule sinun riesaksesi mutta voit ottaa perinnön muuten normaalisti vastaan.
Juuri tuota ajattelin, että perinnöstä hän ei voi kieltäytyä vain osittain, vaan sitten ei peri mitään.
Mutta nyt kyseessähän ei olisi perintö, vaan avio-oikeuden nojalla minulle kuuluva
Hänen omaisuus tai etuus. Onko siinä samat lait kuin perinnässä tällaisessa tapauksessa?
Jos kieltäytyisin ottamasta vastaan osaa miehen vanhempien kuolinpesästä, enkö saisi sitten omakotitalostammekaan miehen osuutta, en autoja, pankissa olevaa rahaa enkä irtaimistostakaan kuin puolet jne.? Kenelle ne sitten menisi, kun miehellä ei ole lapsia?
Hänen sisaruksilleen vai? Aika outo tapaus.
No voinhan tietysti sen osuuden sitten ottaa vastaan, mutta sitten kun paperit olisi selvät, myisin tai luovuttaisiin tai lahjoittaisin sen osuuden sitten miehen sisaruksille. Luultavasti olisivat vain tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali käytäntö, miksi tehdä tästäkin ongelma.
Se sinun "normaali" käytäntösi ei aiheuta muuta kuin ongelmia. Siksi. Yhteinen omaisuus on ei kenenkään omaisuus. Näet sen aivan kaikkialla ympärilläsi aivan jokainen tunti. Ei toimi. Omistus luo vastuuta. Se selviää viimeistään kun yhteissukumökkiin tulle jokin isompi remontti, kuten vaikka uusi tiilikatto tai jokin muu yhtä kallis meno. Ketkä sen rahoittavat, eteenkin jos jokaisella perheellä on oma katto ja oma huvilakatto, joista huolehtia kukin tykönään?
Etenkin. Ei eteEnkin.
Vedä vaikka eteenkin kätees.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Onko näin? Kuvittelisi että appivanhempien testamentti määrää ensin kuka saa mitä ja millä ehdoilla ,ja siihen ei voi vaikuttaa.
Testamentti määrää miten testamentin tekijä haluaa määrätä omasta omaisuudestaa. Voi olla että osalle on epäselvää että sillä voisi määrätä myös muusta/muiden omaisuudesta mutta ei voi. Ei siis edes perinnönsaajan omaisuudesta. Kun omaisuus on perinnön saajan hän voi tehdä sillä omaisuudella mitä haluaa.
En tarkoittanut että appiukko voisi määrätä vävyn omaisuudesta, mutta jos hän testamenttaaa oman omaisuutensa tyttärelleen, niin ei kai vävy voi periä siiitä omaisuudesta mitään sitten jos tytär kuolee, vaikka tytär olisi omaan testamenttiinsa kirjoittanut että puoliso perisi? Varsinkin jos sekä omaisuus että omaisuuden tuotto on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle?
Ei avio-oikeuden poissulkeminen testamentissa rajoita millään tavalla sitä, kenelle testamentin saaja voi testamentata näin saadun omaisuuden (tai sen tuoton tai tilalle tulleen omaisuuden). Sitä rajoittaa ainoastaan se, jos testamentissa on toissijaismääräys: "Testamenttaan kesämökkini pojalleni Pekalle niin, että Pekan kuoltua kesämökki siirtyy hänen tyttärelleen Liisalle." Tällaisessa tapauksessa Pekka ei voi testamentata mökkiä kenellekään toiselle.
Paitsi että tuolainen määtäys ei ole jurisisesti pätevä. Voit määrätä toisijaisen petijän jos Pekka kuoler ennen kun hän on perinnön saanut.
Minilex on eri mieltä: "Toissijaismääräyksen tärkein merkitys on kuitenkin siinä, että se estää ensisaajaa tekemästä uutta testamenttia testamentin nojalla saamastaan omaisuudesta. Ensisaajan oikeutta tehdä testamentti saamastaan omaisuudesta on siten rajoitettu testamentin toissijaisen saajan hyväksi.
Toissijaismääräys liitetään yleensä aviopuolisoiden keskinäiseen testamenttiin siten, että omaisuus testamentataan ensin leskelle omistusoikeuksin ja tämän kuoltua lapsille. Toissijaismääräys voidaan kuitenkin liittää kaikkiin testamentteihin."
Omaisuuden siirtämistähän tuo ei ole sille ensisijaiselle perinnönsaajalle. Enemmänkin sitä että siirrät hallintaoikeuden joksikin aikaa sille ensisijaiselle henkilölle. Hallintaoikeus toki takaa sen että se ensisijainen voi omaisuuden myydä tai lahjoittaa vaikka sille puolisolle.
Tuo on ensisijaiselle saajalle huomattavasti enemmän kuin hallintaoikeus. Hallintaoikeuden haltijalla ei ole oikeutta myydä tai lahjoittaa hallitsemaansa omaisuutta. Tuossa taas testamentin ensisijainen saaja saa vapaasti myydä tai lahjoittaa perintönsä, mutta ei saa testamentata sitä toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?
Kunhan totean, että vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät enää määräile. Kun se ei heille käy, yrittävät vaikuttaa lapsiin. ET-lehti yms. kioskikirjallisuus on tällaisia ohjeita puollollaan, sekä tietenkin niitä, miten omaisuudestaan voi luopua ties mihin. Me olemme lähinnä kauhistelleet molempien vanhempien kontrollihaluja ja ohjailuyrityksiä omaisuudellakin, joka ei toimi kun meillä itsellämme on tarpeeksi jo nyt. Se tiimi on perhe, ei suku. Kun suku yrittää määräillä, suku on se, joka putoaa kelkasta.
Aina voi yrittää määräillä. Joskus se onnistuu toisinaan ei. Eikä sillä ole oikeastaan mitään tekemistä sen sukumökin kanssa.
Se onnistuu, jos määräiltävä(t) eivät seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Kaikissa muissa tapauksissa se toimii määräilijää vastaan. Kun määräilijä(t) huomaavat epäonnistuneensa/pitävänsä määräiltäviä jääräpäinä, he siirtyvät lastensa lapsiin. Kun hekin seisovat omilla tolpillaan määräilijöiden aika kuluu lähinnä keskenään. Sukumökki ja perhe tiiminä on kaksi asiaa, joilla on todella paljon tekemistä keskenään, kunnes sukumökki jää oman onnensa nojaa, ei kenenkään omaisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?
Kunhan totean, että vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät enää määräile. Kun se ei heille käy, yrittävät vaikuttaa lapsiin. ET-lehti yms. kioskikirjallisuus on tällaisia ohjeita puollollaan, sekä tietenkin niitä, miten omaisuudestaan voi luopua ties mihin. Me olemme lähinnä kauhistelleet molempien vanhempien kontrollihaluja ja ohjailuyrityksiä omaisuudellakin, joka ei toimi kun meillä itsellämme on tarpeeksi jo nyt. Se tiimi on perhe, ei suku. Kun suku yrittää määräillä, suku on se, joka putoaa kelkasta.
Aina voi yrittää määräillä. Joskus se onnistuu toisinaan ei. Eikä sillä ole oikeastaan mitään tekemistä sen sukumökin kanssa.
Se onnistuu, jos määräiltävä(t) eivät seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Kaikissa muissa tapauksissa se toimii määräilijää vastaan. Kun määräilijä(t) huomaavat epäonnistuneensa/pitävänsä määräiltäviä jääräpäinä, he siirtyvät lastensa lapsiin. Kun hekin seisovat omilla tolpillaan määräilijöiden aika kuluu lähinnä keskenään. Sukumökki ja perhe tiiminä on kaksi asiaa, joilla on todella paljon tekemistä keskenään, kunnes sukumökki jää oman onnensa nojaa, ei kenenkään omaisuutena.
Miksi ihmiset eivät sitten seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Ja onko se välttämättä puoluson vanhempien syytä jos valitset puolison joka on määräiltävissä eikä seiso tukevasti omilla jaloillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole osunut omalle kohdalle tuollaista, että olisi sinällään poissuljettu, mutta eihän ne perinnöt puolisoille kuulu. Mies lahjoitti oman mökkiosuutensa pois, koska meillä on omakin mökki. Meidän testamentissa on tuo määräys, että testamentilla saatava omaisuus ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Mutta meiltä jää mökin lisäksi niin paljon muutakin omaisuutta, että ei siinä puolisolta tarvitse remonttirahojen perään kysellä.
Ja hyvissä ajoin aiotaan kyllä selvittää, haluaako jälkipolvi sen mökin itselleen. Kun oltiin ostamassa mökkiä, hän kyllä ilmoitti että hyvin kelpaa, mutta nyt on muuttanut kauemmas, joten ei voi tietää miten tässä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?
Kunhan totean, että vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät enää määräile. Kun se ei heille käy, yrittävät vaikuttaa lapsiin. ET-lehti yms. kioskikirjallisuus on tällaisia ohjeita puollollaan, sekä tietenkin niitä, miten omaisuudestaan voi luopua ties mihin. Me olemme lähinnä kauhistelleet molempien vanhempien kontrollihaluja ja ohjailuyrityksiä omaisuudellakin, joka ei toimi kun meillä itsellämme on tarpeeksi jo nyt. Se tiimi on perhe, ei suku. Kun suku yrittää määräillä, suku on se, joka putoaa kelkasta.
Aina voi yrittää määräillä. Joskus se onnistuu toisinaan ei. Eikä sillä ole oikeastaan mitään tekemistä sen sukumökin kanssa.
Se onnistuu, jos määräiltävä(t) eivät seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Kaikissa muissa tapauksissa se toimii määräilijää vastaan. Kun määräilijä(t) huomaavat epäonnistuneensa/pitävänsä määräiltäviä jääräpäinä, he siirtyvät lastensa lapsiin. Kun hekin seisovat omilla tolpillaan määräilijöiden aika kuluu lähinnä keskenään. Sukumökki ja perhe tiiminä on kaksi asiaa, joilla on todella paljon tekemistä keskenään, kunnes sukumökki jää oman onnensa nojaa, ei kenenkään omaisuutena.
Miksi ihmiset eivät sitten seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Ja onko se välttämättä puoluson vanhempien syytä jos valitset puolison joka on määräiltävissä eikä seiso tukevasti omilla jaloillaan.
En tiedä, onko kysymys kuinka tosissaan asetettu, mutta mieti hetki ketkä ovat siinä tapauksessa sen määräiltävissä olevan puolison kasvattaneet, kun syitä haet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?
Kunhan totean, että vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät enää määräile. Kun se ei heille käy, yrittävät vaikuttaa lapsiin. ET-lehti yms. kioskikirjallisuus on tällaisia ohjeita puollollaan, sekä tietenkin niitä, miten omaisuudestaan voi luopua ties mihin. Me olemme lähinnä kauhistelleet molempien vanhempien kontrollihaluja ja ohjailuyrityksiä omaisuudellakin, joka ei toimi kun meillä itsellämme on tarpeeksi jo nyt. Se tiimi on perhe, ei suku. Kun suku yrittää määräillä, suku on se, joka putoaa kelkasta.
Aina voi yrittää määräillä. Joskus se onnistuu toisinaan ei. Eikä sillä ole oikeastaan mitään tekemistä sen sukumökin kanssa.
Se onnistuu, jos määräiltävä(t) eivät seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Kaikissa muissa tapauksissa se toimii määräilijää vastaan. Kun määräilijä(t) huomaavat epäonnistuneensa/pitävänsä määräiltäviä jääräpäinä, he siirtyvät lastensa lapsiin. Kun hekin seisovat omilla tolpillaan määräilijöiden aika kuluu lähinnä keskenään. Sukumökki ja perhe tiiminä on kaksi asiaa, joilla on todella paljon tekemistä keskenään, kunnes sukumökki jää oman onnensa nojaa, ei kenenkään omaisuutena.
Miksi ihmiset eivät sitten seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Ja onko se välttämättä puoluson vanhempien syytä jos valitset puolison joka on määräiltävissä eikä seiso tukevasti omilla jaloillaan.
En tiedä, onko kysymys kuinka tosissaan asetettu, mutta mieti hetki ketkä ovat siinä tapauksessa sen määräiltävissä olevan puolison kasvattaneet, kun syitä haet.
Mikä pakottaa sinut ottamaan huonosti kasvatetun puolison joka on määräiltävissä? Se että haluat itse puoöison jota pystyy määräilemään?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole osunut omalle kohdalle tuollaista, että olisi sinällään poissuljettu, mutta eihän ne perinnöt puolisoille kuulu. Mies lahjoitti oman mökkiosuutensa pois, koska meillä on omakin mökki. Meidän testamentissa on tuo määräys, että testamentilla saatava omaisuus ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Mutta meiltä jää mökin lisäksi niin paljon muutakin omaisuutta, että ei siinä puolisolta tarvitse remonttirahojen perään kysellä.
Ja hyvissä ajoin aiotaan kyllä selvittää, haluaako jälkipolvi sen mökin itselleen. Kun oltiin ostamassa mökkiä, hän kyllä ilmoitti että hyvin kelpaa, mutta nyt on muuttanut kauemmas, joten ei voi tietää miten tässä käy.
Ei ole osunut omalle kohdalle tuollaista, että olisi sinällään poissuljettu,
Siinä se ero on. Kyse on periaatteesta, eikä rahasta omaisuutena. Yhteistä ei rakenneta jossa eivät kaikki ole mukana. Tuloksena ei mikään perheistä ole mukana. Osuuden voisi myydä, mutta ostajat puuttuvat ja sitten on se tunneside lapsuuden kesiin. Kaikki voisivat myydä yhdessä, mutta riittää kun yksi haluaa osuutensa pitää, vaikkei siihen yksin rahallisesti kykenisikään. Lopuksi kaikki seisoo ja muut ovat jo hankkineet omansa. Voisihan noissa sukujutuissa käydä toisinkin, jos ei oltaisi niin kateellisia omaisuudesta ja epäileväisiä omien lapsien valintojen suhteen. Ehdot on asetettu, niitä ei hyväksytä, eikä b-suunnitelmaa ole. Mikä sitten rajoittajilla eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilanne, että minulla on oma, velaton asunto. Mies maksaa vastikkeesta puolet, mutta ei mitään remontteja, jotka syntyvät molempien käytöstä. Onko reilua mielestänne?
On
Mielestäni ei, jos pelkästään rahataa on kyse. Tuossa tapauksessa sen omistavan osapuolen tulisi saada jotain tuottoa siitä omistuksestaan.
Voisi laskea, että paljonko tuon asunnon arvo tuottaisi sijoitettuna, ja sitten siitä puolikkaan verran yhteisiä maksuja sille toiselle.
Siis jos puhutaan aivan vain rahallisesta tasapuolisuudesta. Jokainen parisuhde toki on erilainen, ja jokaisessa on omat säätönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?
Kunhan totean, että vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät enää määräile. Kun se ei heille käy, yrittävät vaikuttaa lapsiin. ET-lehti yms. kioskikirjallisuus on tällaisia ohjeita puollollaan, sekä tietenkin niitä, miten omaisuudestaan voi luopua ties mihin. Me olemme lähinnä kauhistelleet molempien vanhempien kontrollihaluja ja ohjailuyrityksiä omaisuudellakin, joka ei toimi kun meillä itsellämme on tarpeeksi jo nyt. Se tiimi on perhe, ei suku. Kun suku yrittää määräillä, suku on se, joka putoaa kelkasta.
Aina voi yrittää määräillä. Joskus se onnistuu toisinaan ei. Eikä sillä ole oikeastaan mitään tekemistä sen sukumökin kanssa.
Se onnistuu, jos määräiltävä(t) eivät seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Kaikissa muissa tapauksissa se toimii määräilijää vastaan. Kun määräilijä(t) huomaavat epäonnistuneensa/pitävänsä määräiltäviä jääräpäinä, he siirtyvät lastensa lapsiin. Kun hekin seisovat omilla tolpillaan määräilijöiden aika kuluu lähinnä keskenään. Sukumökki ja perhe tiiminä on kaksi asiaa, joilla on todella paljon tekemistä keskenään, kunnes sukumökki jää oman onnensa nojaa, ei kenenkään omaisuutena.
Miksi ihmiset eivät sitten seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Ja onko se välttämättä puoluson vanhempien syytä jos valitset puolison joka on määräiltävissä eikä seiso tukevasti omilla jaloillaan.
En tiedä, onko kysymys kuinka tosissaan asetettu, mutta mieti hetki ketkä ovat siinä tapauksessa sen määräiltävissä olevan puolison kasvattaneet, kun syitä haet.
Mikä pakottaa sinut ottamaan huonosti kasvatetun puolison joka on määräiltävissä? Se että haluat itse puoöison jota pystyy määräilemään?
Aika huono yritys. Yritä tottua ajatukseen, että lapsesi on rakentanut oman pesän ja aikuistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin tätä tarkoitin. Jokainen avioliitto päättyy. Joko kuolemaan tai eroon. Ilman avioehtoa kaikki tasataan."
Tartuin tuohon aikaisemman tekstisi sanaan "yhteistä omaisuutta". Avioliitossa ei ole yhteistä omaisuutta vaan jokainen omaisuus on aina jonkun, joskus tietyllä osuudella. Esim. yhteinen asunto omistetaan usein 50/50. Se ei silti ole yhteistä omaisuutta vaan toisella on 50% ja toisella 50%.
Ja kuolemassa omaisuuksia tasataan muuten vain jos vainaja on leskeä varakkaampi. Leski ei koskaan maksa tasinkoa kuolinpesälle.
Jaaha? No mitenkä ne prosentit menee tässä tapauksessa: Rakennettiin talo (omistus 50/50). Myytiin se ja ostettiin edullisempi talo (50/50). Erotus meni miehen tilille. Kymmeniä tuhansia. osti matkaveneen (9hlö yöpymiskapasiteetti) ja osti kalaveneen (uusinta uutta messuilta ja merkkituote+kunnon moottori). On hänen nimissään. Pienenikö minun omaisuus ja hänen kasvoi?
Kyllä pieneni. Miksi myynnistä saadut rahat eivät menneet molempien tileille?
Oli pankin mielestä selkeintä niin (OP). Koska samassa "istunnossa" maksettiin myös uusi kiinteistö ja tehtiin sen paperit.
Olipa typerä pankkivirkailija. Sinua on kusetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?
Kunhan totean, että vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät enää määräile. Kun se ei heille käy, yrittävät vaikuttaa lapsiin. ET-lehti yms. kioskikirjallisuus on tällaisia ohjeita puollollaan, sekä tietenkin niitä, miten omaisuudestaan voi luopua ties mihin. Me olemme lähinnä kauhistelleet molempien vanhempien kontrollihaluja ja ohjailuyrityksiä omaisuudellakin, joka ei toimi kun meillä itsellämme on tarpeeksi jo nyt. Se tiimi on perhe, ei suku. Kun suku yrittää määräillä, suku on se, joka putoaa kelkasta.
Aina voi yrittää määräillä. Joskus se onnistuu toisinaan ei. Eikä sillä ole oikeastaan mitään tekemistä sen sukumökin kanssa.
Se onnistuu, jos määräiltävä(t) eivät seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Kaikissa muissa tapauksissa se toimii määräilijää vastaan. Kun määräilijä(t) huomaavat epäonnistuneensa/pitävänsä määräiltäviä jääräpäinä, he siirtyvät lastensa lapsiin. Kun hekin seisovat omilla tolpillaan määräilijöiden aika kuluu lähinnä keskenään. Sukumökki ja perhe tiiminä on kaksi asiaa, joilla on todella paljon tekemistä keskenään, kunnes sukumökki jää oman onnensa nojaa, ei kenenkään omaisuutena.
Miksi ihmiset eivät sitten seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan. Ja onko se välttämättä puoluson vanhempien syytä jos valitset puolison joka on määräiltävissä eikä seiso tukevasti omilla jaloillaan.
En tiedä, onko kysymys kuinka tosissaan asetettu, mutta mieti hetki ketkä ovat siinä tapauksessa sen määräiltävissä olevan puolison kasvattaneet, kun syitä haet.
Mikä pakottaa sinut ottamaan huonosti kasvatetun puolison joka on määräiltävissä? Se että haluat itse puoöison jota pystyy määräilemään?
Aika huono yritys. Yritä tottua ajatukseen, että lapsesi on rakentanut oman pesän ja aikuistunut.
Mistä päättelet a) että minulla on lapsia b) että en hyväksyisi sitä että he seisovat omilla jaloillaan eivätkä ole kenenkään määräiltävissä.
Pieni vinkki että kokisin olevani onnistunut kasvatuksessa jos laspet eivät syyttele omista vslinnoistaan sen paremmin minua kuin puolison vanhempiskaan vaan ovat tyytyväisiä siihen mitä ovat elämässään valinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla luokkakysymys. Keskiluokalle ja sitä ylemmille itsestäänselvyys, duunarit saattavat pitää loukkauksena.
Ettei olisi juuri toisinpäin?
Montako varakasta tunnet joilla ei puolisoita ole perinnöstä ulos suljettu? 😂
Aivan kaikilla on. Se on normaalia kun omaisuutta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avio-oikeuden poissulkeminen ei estä ihmistä esimerkiksi lahjoittamasta osa omastaan puolisolleen. Se estää vain avio-oikeuden eli tasingon saamisen kyseisestä omaisuudesta. Ei siis ole mikään kovin tehokas rajaus edes, mitä tulee omaisuudesta määräämiseen.
Lahjoituksesta menee lahjavero myös puolisoiden kesken.
Lahjavero pienistä summista on pieni, ja sen voi alentaa olemattomiin jos lahjoituksia jakaa pidemmälle aikavälille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla luokkakysymys. Keskiluokalle ja sitä ylemmille itsestäänselvyys, duunarit saattavat pitää loukkauksena.
Ettei olisi juuri toisinpäin?
Montako varakasta tunnet joilla ei puolisoita ole perinnöstä ulos suljettu? 😂
Aivan kaikilla on. Se on normaalia kun omaisuutta on.
Moniko varakas valitsee puolusoksi henkilön jonka elämä on kiinni siitä saako hän avio-oikruden homemökkiin vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?
Kunhan totean, että vanhemmat eivät ymmärrä, etteivät enää määräile. Kun se ei heille käy, yrittävät vaikuttaa lapsiin. ET-lehti yms. kioskikirjallisuus on tällaisia ohjeita puollollaan, sekä tietenkin niitä, miten omaisuudestaan voi luopua ties mihin. Me olemme lähinnä kauhistelleet molempien vanhempien kontrollihaluja ja ohjailuyrityksiä omaisuudellakin, joka ei toimi kun meillä itsellämme on tarpeeksi jo nyt. Se tiimi on perhe, ei suku. Kun suku yrittää määräillä, suku on se, joka putoaa kelkasta.
Ne vanhemmat tietysti määräävät omaisuudestaan ja siitä miten sitä haluavat jälkikasvulleen tai muille ihmisille jakaa. 😄
Ei se tarkoita sitä, että olisivat heidän parisuhteistaan määräämässä. Joissakin tapauksissa toki niin saattaa olla, mutta suurin osa vanhemmista ei lastensa parisuhteisiin sekaannu vaikka omaisuuksistaan huolta pitävätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole suljettu pois miehen kotitalosta ja kesämökistä, jotka on siis perikunnan hallussa, jakamaton kuolinpesä.
Mutta ei minulla mitään sanan sijaa niihin ole. Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Eikä sen puoleen ne niin viihtyisiä paikkoja minusta olekaan. Mökinkin sisustaisin ihan eri tavalla, kun nyt se näyttää olevan vain sekalaisten vanhojen tavaroiden kaatopaikka, tyyliin "kyllä se vielä mökillä menee."
Miniät on aina miniöitä, vaikka periaatteessa välit ihan hyvät onkin. Ja hyvinä pysyvät, kun en sanaakaan sano.
Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Miksi liioitella tuolla tavalla. Toki voi puusta omenan ottaa ja marjan pensaasta, se ei ole rikos perikuntaa kohtaan. Kommenttisi tekee katkeran vaikutelman, samoin kommenttisi miniöistä, joille et voi puhua oikeasti. Miten olet joutunut tuollaiseen paitsioon omassa elämässäsi?
En liioittele. Ja et ehkä nyt käsittänyt, että nimenomaan minä olen se miniä, joka on aina "vain" miniän asemassa, ei sanan valtaa.
Kyllä sen vain huomaa. Katkera en ole, mutta kyyninen voin olla.
Yritin kerran kysellä ko. talon ja tilan historiasta, koska kyseessä on melko iso sukutila, niin minulle sanottiin suoraan, että eihän se oikeastaan minulle kuulu, kun en kuulu sukuun. Silloin päätin, että en sano ikinä mitään enkä puutu mihinkään. Käyn siellä vain niin, niinkuin kylässä käydään.
Se on toiminut oikein hyvin. Mutta jos kävisi niin, että mies kuolisi, niin silloinhan minä olisin hänen tilallaan jakamattoman kuolinpesän yksi osakas. Koska miehelläni ei ole lapsia.
Olisi aika kamala tilanne minulle. Täytyykin kysyä asiasta jo hyvissä ajoin joltain lakimiehenä, miten voisin siinä tapauksessa menetellä, kun en haluaisi missään nimessä olla osallisena.
Kyseessähän ei olisi perintö, vaan avio-oikeus. Voiko sen olla ottamatta vastaan?
Jos kieltäydyt mieheltäsi jäävästä perinnöstä, joudut kieltäytymään siitä kokonaan, siis aivan kaikesta, mitä jää. Sen sijaan teidän kannattaisi tehdä niin, että mies testamenttaa sen sukutilaosuutensa sisaruksilleen tai vanhemmilleen, jolloin se ei tule sinun riesaksesi mutta voit ottaa perinnön muuten normaalisti vastaan.
Juuri tuota ajattelin, että perinnöstä hän ei voi kieltäytyä vain osittain, vaan sitten ei peri mitään.
Mutta nyt kyseessähän ei olisi perintö, vaan avio-oikeuden nojalla minulle kuuluva
Hänen omaisuus tai etuus. Onko siinä samat lait kuin perinnässä tällaisessa tapauksessa?
Jos kieltäytyisin ottamasta vastaan osaa miehen vanhempien kuolinpesästä, enkö saisi sitten omakotitalostammekaan miehen osuutta, en autoja, pankissa olevaa rahaa enkä irtaimistostakaan kuin puolet jne.? Kenelle ne sitten menisi, kun miehellä ei ole lapsia?
Hänen sisaruksilleen vai? Aika outo tapaus.
No voinhan tietysti sen osuuden sitten ottaa vastaan, mutta sitten kun paperit olisi selvät, myisin tai luovuttaisiin tai lahjoittaisin sen osuuden sitten miehen sisaruksille. Luultavasti olisivat vain tyytyväisiä.
Et sinä ole perijänä puolisosi vanhempien perinnössä jollei at he ole sinua testamenttiinsa erikseen lisänneet. Oli puolisosi elossa tai ei.
Jos olet huolissasi tästä ja se jotenkin sinua häiritsee, on ero vain ajan kysymys. Ei ole kuitenkaan asiallista, että joutuisit ottamaan sellaisen remonttilainan, joka ajaisi sinut taloudellisesti haavoittuvaksi. Normaalia kulujen jakamista ja ylläpitoa toki teet, ellet ole tarkoituksenmukaisesti eroamassa.
Avauksesi on kyllä peruskyyninen vauva-palstan pohdinta ja hyvää viihdettä suurimmalle palstajoukolle eli jo eronneille tai eromassa oleville.
No tietysti lapseni saisivat valita mieluisan itse. En minä heidän elämiinsä ole tunkemassa. Pidän vain omalta puoleltani huolen, että heillä ja heidän lapsillaan on parhaat mahdollisuudet elämissään vaikka vastoinkäymisiä vastaan tulisikin.
Testamentteihin meillä meni tulevien puolisoiden ulossulkeminen jo kun lapset olivat alle 10-vuotiaita, eli puolisoista henkilökohtaisesti tuo ei mitenkään kiinni ole. Mutta jos jotain kätinää aiheesta tulisi, niin tietysti suojelisin omaa jälkikasvuani parhaani mukaan. Eikä minun päätöksistäni edes heille tarvitse kertoa mitään muuta kuin että "ajattelin ostaa teille mökit, kiinnostaako? Jos kiinnostaa niin alkakaa katselemaan, budjetti on X." Osakkeita lahjoitan myös, ja niistäkin on puolisot aina suljettu ulos. Joitakin ilmeisesti on myyty esimerkiksi remontteja varten, mutta hyvä osa on tuottamassa hyvää lapsieni perheille.
Mitään kapuloita en ole minnekään lyömässä.
Ja ihan tiedoksi, lasteni puolisot ovat fiksuja ja mukavia ja pitävät minusta. Soittelevat ja pyytävät kylään, käyvät myös itse luonani ilman omia lapsianikin.