Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (480)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole suljettu pois miehen kotitalosta ja kesämökistä, jotka on siis perikunnan hallussa, jakamaton kuolinpesä.
Mutta ei minulla mitään sanan sijaa niihin ole. Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Eikä sen puoleen ne niin viihtyisiä paikkoja minusta olekaan. Mökinkin sisustaisin ihan eri tavalla, kun nyt se näyttää olevan vain sekalaisten vanhojen tavaroiden kaatopaikka, tyyliin "kyllä se vielä mökillä menee."
Miniät on aina miniöitä, vaikka periaatteessa välit ihan hyvät onkin. Ja hyvinä pysyvät, kun en sanaakaan sano.
Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Miksi liioitella tuolla tavalla. Toki voi puusta omenan ottaa ja marjan pensaasta, se ei ole rikos perikuntaa kohtaan. Kommenttisi tekee katkeran vaikutelman, samoin kommenttisi miniöistä, joille et voi puhua oikeasti. Miten olet joutunut tuollaiseen paitsioon omassa elämässäsi?
En liioittele. Ja et ehkä nyt käsittänyt, että nimenomaan minä olen se miniä, joka on aina "vain" miniän asemassa, ei sanan valtaa.
Kyllä sen vain huomaa. Katkera en ole, mutta kyyninen voin olla.
Yritin kerran kysellä ko. talon ja tilan historiasta, koska kyseessä on melko iso sukutila, niin minulle sanottiin suoraan, että eihän se oikeastaan minulle kuulu, kun en kuulu sukuun. Silloin päätin, että en sano ikinä mitään enkä puutu mihinkään. Käyn siellä vain niin, niinkuin kylässä käydään.
Se on toiminut oikein hyvin. Mutta jos kävisi niin, että mies kuolisi, niin silloinhan minä olisin hänen tilallaan jakamattoman kuolinpesän yksi osakas. Koska miehelläni ei ole lapsia.
Olisi aika kamala tilanne minulle. Täytyykin kysyä asiasta jo hyvissä ajoin joltain lakimiehenä, miten voisin siinä tapauksessa menetellä, kun en haluaisi missään nimessä olla osallisena.
Kyseessähän ei olisi perintö, vaan avio-oikeus. Voiko sen olla ottamatta vastaan?
Avio-oikeutta ei ole puolison kuoleman jälkeen.
Perintöä ei tarvi ottaa vastaan.
Paitsi, jos keskinäiseen testamenttiin on näin kirjattu. Meillä on.
Nyt menee iloisesti sekaisin avio-oikeus ja perintöoikeus ja kaikki mahdollinen.
Avio-oikeus on sekä erotessa että kuoleman jälkeen, jos sitä ei ole suljettu pois. Eli että rikkaampi maksaa TASINKOA köyhemmälle (poislukien leski ei maksa).
Perintöoikeutta taas leskellä ei ole ellei avioliitto ole lapseton.
T. Juristi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis puolison vanhemmat rajaavat testamentilla mitä kukakin lapsista saa ja vain yksi lapsi jää ilman osuutta vanhempien mökistä? Silloin tämä lapsi ei osallistu millään tavalla mökin kustannuksiin tai käyttöön, paitsi voi tietysti kylässä käydä jonkun sisaruksensa luona siellä, jos kutsutaan.
Sinulle puolisosi vanhempien testamentti ei kuulu mitenkään, eikä tuon mökin asiat, oli puolisosi yksi, joka saa osuuden mökistä tai hän joka ei saa osuutta. Pahimmat perintöriidat tulevat siitä, kun sisarusten puolisot eivät ymmärrä pysyä erossa asioista, jotka eivät heille mitenkään kuulu.
Suurin osa alapeukkuja. Niin monta idioottia, jotka eivät perintökaaresta tiedä mitään 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä.
En edes ajatellut tuollaista kun perimme mieheni kesätalon. Omistajuus oli miehen mutta me perheenä käytimme normaalisti eli toki maksoin osuuteni asumiskuluista ja pienistä remonttikuluista. Yhteiset rahat niin emme mieti mitä ja kenen.
Samoin olemme mekin kirjanneet omiin testamentteihimme - puolisoilla ei ole osuutta perintöön eikä siitä saatavaan tuloon. Toki jos lapsemme haluaa myydä mökin ja ostaa sillä vaikka veneen molempien nimiin tilanne muuttuu mutta se on sitten hänen tahtonsa.
"Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä."
Puoliso ei siis kuulu perheeseen? Juuri tuo on koko ajattelutavassa se ongelma. Kiva kun se on tuossa niin selkeänä. Itse pidän omaa perhettä perheenäni, en niinkään vanhempieni perhettä yksin ja sitä puolta suvusta.
pitäisi olla perintö pidetään suvussa, eikä perheessä - ilmeisesti. En ole tuon kirjoittaja.
Minusta on outoa, että jotain noin paljon harmittaa tuollainen rajaus, ahneusko se siellä pilkistelee? Meillä tyttärien puolisoilla saattaa hyvin olla samat kuviot, emme tiedä, eikä kiinnosta.
Meidän suvussa ei vapaamatkustajia katsota hyvällä. Mökillä kaikki tekee, kaikki lepää, kaikki nauttii tasavertaisesti.
Mieti sellaista kuviota, jossa toisella on paljon ja toisella selkeästi vähemmän. Kaikki sen paljon omistavan nykyinen ja tuleva omaisuus on yhteistä, mutta sen vähemmän nyt ja tulevaisuudessa omistavan ei, mikä johtuisi sen vanhempien valinnasta. Miten suhtautuisit sellaiseen asetelmaan?
Tässä oletetaan jatkuvasti, että ulosrajattu olisi jotenkin huonommassa asemassa ja kärkkyisi tosien omaisuutta. Mistä moinen ajatus kumpuaa? Ne sukumökit ovat sukumökkejä, kun jokaisella ei aikoinaan kyseisissä suvuissa ollut varaa ostaa omaa. Ei ne ole kullasta tehtyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se puoliso jolla ei ole osaa eikä arpaa mökkiin nyt tai tulevaisuudessa kannattaa kokonaan unohtaa sen mökin olemassaolon. Kuka haluaisi mökkeillä "omassa" mökissään vieraana?
Nyt ymmärrän hyvin Pisa-tulokset. Oliko juuri sinun lapsesi testeissä?
Avio-oikeuden poissulkeminen ei estä ihmistä esimerkiksi lahjoittamasta osa omastaan puolisolleen. Se estää vain avio-oikeuden eli tasingon saamisen kyseisestä omaisuudesta. Ei siis ole mikään kovin tehokas rajaus edes, mitä tulee omaisuudesta määräämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis puolison vanhemmat rajaavat testamentilla mitä kukakin lapsista saa ja vain yksi lapsi jää ilman osuutta vanhempien mökistä? Silloin tämä lapsi ei osallistu millään tavalla mökin kustannuksiin tai käyttöön, paitsi voi tietysti kylässä käydä jonkun sisaruksensa luona siellä, jos kutsutaan.
Sinulle puolisosi vanhempien testamentti ei kuulu mitenkään, eikä tuon mökin asiat, oli puolisosi yksi, joka saa osuuden mökistä tai hän joka ei saa osuutta. Pahimmat perintöriidat tulevat siitä, kun sisarusten puolisot eivät ymmärrä pysyä erossa asioista, jotka eivät heille mitenkään kuulu.
Suurin osa alapeukkuja. Niin monta idioottia, jotka eivät perintökaaresta tiedä mitään 😆
Ehkä ne alapeukut johtuvat siitä, että keskustelun aihe ei ole perintökaari? En tiedä, sillä hyppään vain asiaan kuulumattomien kirjoitusten yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
No haloo, oletko mies vai muuten käsityskyvytön. Miten se ihan oikeasti voisi miellyttää saajaa, jos se on vain YHDEN perheenjäsenen iloksi hankittu, ja muuten aiheuttaa eripuraa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus juttu, että vanhemmat keskinäisessä testamentissaan jättävät lasten puolisot perinnönjaossa ulkopuolelle. Vaikka kaikki olisi nyt hyvin, niin puolet avioliitoista päätyy eroon. Puolison vanhemmat voivat tehdä saman tempun. Hyvässä avioliitossa tuota ei edes huomaa.
Boomerivanhemmat jättää nykyisin kylläkin usein ainoan lapsensa "perinnöttömäksi" keskinäisin testamentein. Kuuliaisena ja kunnollisena lapsena minäkin ikäni kuulin sitä liirumlaarumia, kun ei liiennyt harrastuksiin tai mihinkään minuun liittyvään rahaa, että perin aikanaan. Joopa. No toinen vanhempani sitten kuoli ollessani 50v. Neljännelle puolisolleen jättänyt käyttöoikeuden ja kaikki. Jouduin hakemaan lakiosaani (ei suuri). Irtaimistosta en saanut mitään edes lapsuudenaikaisia ihan arvokkaita asioita. Leski meni heti uusiin naimisiin (parin kolmen kuukauden päästä). Hänellä itsellään on kolme aikuista lasta. Ja nyt siis uusi puoliso. Aikanaan kun isoäiti kuoli isoisän jälkeen, niin jäi minullekin 1/7 osa tilasta rakennuksineen etelä-pohjanmaalta. Meitä oli 5 siinä kuolinpesässä. Perunkirjoituksen yhteydessä me yksituumaisesti päätimme lahjoittaa (ja paperit tehtiin kun tilasta kiinnostunut "ulkopuolinen" oli paikalla, kuten allekirjoitustilaisuus vaati, niin jokainen osuutemme hänelle. Hänen velvollisuudekseen jäi lainhuudatus (ts. pakollinen viranomaismerkintä ajantasaistaa ja maksaa se pieni käsittelymaksu). Yksi säilyi siis pystyynlahoamiselta noin. Ja minulle se oli heti selvä päätös, koska testamentista oli poissuljettu minun puoliso, joten talouteen ei hallinnollista, taloudellista tms. yllätyskiviriippaa otettu. Ei aina ole kyse ahneudesta tai "rusinoista". Meille riitti kerran yhteisesti lausuttu sana "kiitos" korvaukseksi.
Mieluummin kannattaa tuhlata oma omaisuutensa elämiseen kuin miettiä katalia juonia siitä miten muut eivät saa tulevia rahojaan käyttää. Älä jätä perintöä vaan elä, sanoi perhe- ja perintöoikeuden emeritusprofessori Urpo Kangaskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin tätä tarkoitin. Jokainen avioliitto päättyy. Joko kuolemaan tai eroon. Ilman avioehtoa kaikki tasataan."
Tartuin tuohon aikaisemman tekstisi sanaan "yhteistä omaisuutta". Avioliitossa ei ole yhteistä omaisuutta vaan jokainen omaisuus on aina jonkun, joskus tietyllä osuudella. Esim. yhteinen asunto omistetaan usein 50/50. Se ei silti ole yhteistä omaisuutta vaan toisella on 50% ja toisella 50%.
Ja kuolemassa omaisuuksia tasataan muuten vain jos vainaja on leskeä varakkaampi. Leski ei koskaan maksa tasinkoa kuolinpesälle.
Jaaha? No mitenkä ne prosentit menee tässä tapauksessa: Rakennettiin talo (omistus 50/50). Myytiin se ja ostettiin edullisempi talo (50/50). Erotus meni miehen tilille. Kymmeniä tuhansia. osti matkaveneen (9hlö yöpymiskapasiteetti) ja osti kalaveneen (uusinta uutta messuilta ja merkkituote+kunnon moottori). On hänen nimissään. Pienenikö minun omaisuus ja hänen kasvoi?
Kyllä pieneni. Miksi myynnistä saadut rahat eivät menneet molempien tileille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole suljettu pois miehen kotitalosta ja kesämökistä, jotka on siis perikunnan hallussa, jakamaton kuolinpesä.
Mutta ei minulla mitään sanan sijaa niihin ole. Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Eikä sen puoleen ne niin viihtyisiä paikkoja minusta olekaan. Mökinkin sisustaisin ihan eri tavalla, kun nyt se näyttää olevan vain sekalaisten vanhojen tavaroiden kaatopaikka, tyyliin "kyllä se vielä mökillä menee."
Miniät on aina miniöitä, vaikka periaatteessa välit ihan hyvät onkin. Ja hyvinä pysyvät, kun en sanaakaan sano.
Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Miksi liioitella tuolla tavalla. Toki voi puusta omenan ottaa ja marjan pensaasta, se ei ole rikos perikuntaa kohtaan. Kommenttisi tekee katkeran vaikutelman, samoin kommenttisi miniöistä, joille et voi puhua oikeasti. Miten olet joutunut tuollaiseen paitsioon omassa elämässäsi?
En liioittele. Ja et ehkä nyt käsittänyt, että nimenomaan minä olen se miniä, joka on aina "vain" miniän asemassa, ei sanan valtaa.
Kyllä sen vain huomaa. Katkera en ole, mutta kyyninen voin olla.
Yritin kerran kysellä ko. talon ja tilan historiasta, koska kyseessä on melko iso sukutila, niin minulle sanottiin suoraan, että eihän se oikeastaan minulle kuulu, kun en kuulu sukuun. Silloin päätin, että en sano ikinä mitään enkä puutu mihinkään. Käyn siellä vain niin, niinkuin kylässä käydään.
Se on toiminut oikein hyvin. Mutta jos kävisi niin, että mies kuolisi, niin silloinhan minä olisin hänen tilallaan jakamattoman kuolinpesän yksi osakas. Koska miehelläni ei ole lapsia.
Olisi aika kamala tilanne minulle. Täytyykin kysyä asiasta jo hyvissä ajoin joltain lakimiehenä, miten voisin siinä tapauksessa menetellä, kun en haluaisi missään nimessä olla osallisena.
Kyseessähän ei olisi perintö, vaan avio-oikeus. Voiko sen olla ottamatta vastaan?
Jos kieltäydyt mieheltäsi jäävästä perinnöstä, joudut kieltäytymään siitä kokonaan, siis aivan kaikesta, mitä jää. Sen sijaan teidän kannattaisi tehdä niin, että mies testamenttaa sen sukutilaosuutensa sisaruksilleen tai vanhemmilleen, jolloin se ei tule sinun riesaksesi mutta voit ottaa perinnön muuten normaalisti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitte ostaa puolison kanssa ihan oman mökin jos ei sukumökki kiinnosta.
Mies voi myydä mökin ja rahoittaa sillä uutta yhteistä mökkiä.
Ei onnistu jos perinnän tuotto on kanssa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Kyllä, noin voit toimia. Toki sinulta jää ehkä ymmärtämättä se, että lapsesi ja hänen puolisonsa on tiimi, jonka väliin yrität lyödä kapuloita. Ja se ei ehkä tee hyvää heidän avioliitolleen. Luuletko esimerkiksi, että ostamasi "pikkumökki" miellyttäisi suoraan koko lapsesi perhettä? Tuskin viettäisivät siellä aikaa, jos olet yrittänyt ajatella kaikki aikuisten ihmisten puolesta ja määräillen.
Jos mökin ostaa lapselle niin miksi ihmeessä sen pitäisi miellyttää lapsen koko perhettä. Se riittää että lahja/perintö miellyttäisi sen saajaa.
Kuten aiemmin todettu, tuollaiset vanhemmat kannatta pitää kohteliaasti etäällä perheestään ja jälkikasvustaan. Kun tuossa iässä ei perusasiatkaan ole selkeitä, ei ne enää selkiä.
Perhe on todellakin tiimi, jota avioehdottomuus helpottaa vaikeiden aikojen yli. Motiiveja ja jakoja ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa, kun kaikki on yhteistä.
Suomalaiset suhtautuvat usein mökinrähjiinsä kuin mihinkin miljoonaomaisuuteen. Nuorempi polvi ei välttämättä pidä minään sitä vanhaa sähkötöntä ja vedetöntä mörskää jossain jumalanseläntakana. Hyvä jos saa jotenkin myytyä edes. Parempi olisi, kun ikäihmiset itse vaivautuisivat muuttamaan mökkinsä rahaksi jo eläessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normisettiä. Mutta toki, jos on ongelma, että puoliso omistaa jotain ihan ittelleen, kannattaa ostaa itsellekin ihan oma mökki. Ei tuu sit paha mieli.
Helppo ratkaisu teoriassa, mutta monellako nuorella perheellä on varaa edes yhteen mökkiin, saatikaan kahteen? Miten käy yhteisten kesien, jos toinen mökkeilee sukumökillä ja toinen omallaan? Jotenkin tuntuu, että avioliiton idea ei oikein toteudu tuollaisissa järjestelyissä.
Uskon vakaasti, että hyvää tarkoittavat vanhemmat eivät ymmärrä, millaista määrää hiljaista tuhoa heidän tahtonsa ja varmistelunsa aiheuttavat rakkaalle sukumökilleen. Aivan kuten joku kirjoitti, serkusten määrä lisääntyy ajan saatossa ja idea yhteisestä muuttuu mahdottomaksi.
Sehän oli vitsi.
Tämä taitaa olla luokkakysymys. Keskiluokalle ja sitä ylemmille itsestäänselvyys, duunarit saattavat pitää loukkauksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normisettiä. Mutta toki, jos on ongelma, että puoliso omistaa jotain ihan ittelleen, kannattaa ostaa itsellekin ihan oma mökki. Ei tuu sit paha mieli.
Eihän puoliso edes omista tässä mökkiä. Mökki on edellee hänen vanhempiensa ja mahdollisesti myöhemmin yhteisomistuksessa.
Tämä oli vitsi. Ihme pohdintaa ja vinkumista, jostain mökkipahasen perintöosuudesta.
Mä olisin vain onnellinen moisesta. En nytkään tee mökin eteen yhtään mitään.