Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (1018)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.
Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..
Perinteinen vanhempi siirtää eteenpäin vanhemmaltaan saamaansa tunnetaakkaa. Perheestä ja suvusta riippuu se, millainen se on. Jossakin perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhempi ”katsoo tyytyväisenä nöyrtyvää mukulaa”, kuten tuossa yllä kirjoitetaan. Tällöin on kysymys ylisukupoövisesta sadismista.
Minun äitini raivostui minulle, jos aloin itkeä. Koskaan, kertaakaan hän ei itkenyt minun eikä isänikään nähden. Hän kuoli jo vuosia sitten, enkä koskaan saanut tietää, mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut.
Tunnekasvattajat pyörivät ihan omassa todellisuudessaan missä käytetään termejä kuten tunnetaakka, tunnepääoma, tunnetaito, tunneakku, tunneilmaisu, tunteiden sanoitus, tunnemittari, tunnetyö, tunnesäätely, tunnetilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.
Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..
Perinteinen vanhempi siirtää eteenpäin vanhemmaltaan saamaansa tunnetaakkaa. Perheestä ja suvusta riippuu se, millainen se on. Jossakin perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhempi ”katsoo tyytyväisenä nöyrtyvää mukulaa”, kuten tuossa yllä kirjoitetaan. Tällöin on kysymys ylisukupoövisesta sadismista.
Minun äitini raivostui minulle, jos aloin itkeä. Koskaan, kertaakaan hän ei itkenyt minun eikä isänikään nähden. Hän kuoli jo vuosia sitten, enkä koskaan saanut tietää, mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut.
Tuollainen ”perinteinen” vanhempi siirtää ylisukupolvisia tunnetaakkaa myös pettämällä Ja eroilemalla sarjassa.
Kyllä lapsella 3-4uusperheitä ennen täysi-ikäisyyttä on hänen mielestään vain hyväksi.
Ja sitten uhriutumalla tietenkin ihmisten edessä.No kyllä minä ainakin ehdottomasti olen mieluummin kasvatusoppaaseen uskova vanhempi, joka pysyy ydinperheessään, kuin perinteinen vanhempi, joka eroilee vähän väliä.
Nehän tässä vaihtoehtoina olivat, perinteinen ja kasvatusoppaaseen uskova.
Juuri näin. Tuo kolumnisti tietää että on epäonnistunut täysin vanhempana. Mutta vielä taistelee sitä vastaan. Se on varmasti raskasta paeta häpeän ja syyllisyyden tunteitaan,
Onkohan kukaan tehnyt tuosta lapsipatasta lasua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.
Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..
Perinteinen vanhempi siirtää eteenpäin vanhemmaltaan saamaansa tunnetaakkaa. Perheestä ja suvusta riippuu se, millainen se on. Jossakin perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhempi ”katsoo tyytyväisenä nöyrtyvää mukulaa”, kuten tuossa yllä kirjoitetaan. Tällöin on kysymys ylisukupoövisesta sadismista.
Minun äitini raivostui minulle, jos aloin itkeä. Koskaan, kertaakaan hän ei itkenyt minun eikä isänikään nähden. Hän kuoli jo vuosia sitten, enkä koskaan saanut tietää, mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut.
Tuollainen ”perinteinen” vanhempi siirtää ylisukupolvisia tunnetaakkaa myös pettämällä Ja eroilemalla sarjassa.
Kyllä lapsella 3-4uusperheitä ennen täysi-ikäisyyttä on hänen mielestään vain hyväksi.
Ja sitten uhriutumalla tietenkin ihmisten edessä.No kyllä minä ainakin ehdottomasti olen mieluummin kasvatusoppaaseen uskova vanhempi, joka pysyy ydinperheessään, kuin perinteinen vanhempi, joka eroilee vähän väliä.
Nehän tässä vaihtoehtoina olivat, perinteinen ja kasvatusoppaaseen uskova.
Juuri näin. Tuo kolumnisti tietää että on epäonnistunut täysin vanhempana. Mutta vielä taistelee sitä vastaan. Se on varmasti raskasta paeta häpeän ja syyllisyyden tunteitaan,
Riittääkö järki hävetä tilannettaan?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan tehnyt tuosta lapsipatasta lasua?
Voisi olla lapsen kannalta hyvä että tuohon menoon puututtaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.
Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..
Perinteinen vanhempi siirtää eteenpäin vanhemmaltaan saamaansa tunnetaakkaa. Perheestä ja suvusta riippuu se, millainen se on. Jossakin perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhempi ”katsoo tyytyväisenä nöyrtyvää mukulaa”, kuten tuossa yllä kirjoitetaan. Tällöin on kysymys ylisukupoövisesta sadismista.
Minun äitini raivostui minulle, jos aloin itkeä. Koskaan, kertaakaan hän ei itkenyt minun eikä isänikään nähden. Hän kuoli jo vuosia sitten, enkä koskaan saanut tietää, mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut.
Tuollainen ”perinteinen” vanhempi siirtää ylisukupolvisia tunnetaakkaa myös pettämällä Ja eroilemalla sarjassa.
Kyllä lapsella 3-4uusperheitä ennen täysi-ikäisyyttä on hänen mielestään vain hyväksi.
Ja sitten uhriutumalla tietenkin ihmisten edessä.No kyllä minä ainakin ehdottomasti olen mieluummin kasvatusoppaaseen uskova vanhempi, joka pysyy ydinperheessään, kuin perinteinen vanhempi, joka eroilee vähän väliä.
Nehän tässä vaihtoehtoina olivat, perinteinen ja kasvatusoppaaseen uskova.
Juuri näin. Tuo kolumnisti tietää että on epäonnistunut täysin vanhempana. Mutta vielä taistelee sitä vastaan. Se on varmasti raskasta paeta häpeän ja syyllisyyden tunteitaan,
Riittääkö järki hävetä tilannettaan?
Tuskin vielä. Mutta kun tarpeeksi pohjalle henkisesti joutuu esimerkiksi kun nykyinen mies ottaa eron niin lapsella voi olla parempi tulevaisuus.
Häirikkökakaran kannattaa keskittyä yksilölajeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antais pojan kypsyä vielä pari vuotta. Omalla pojallani ADHD, jalkapallo ja sähly oli mieluisat harrastukset heti ala-asteelta. Ja hyvin pärjäsi. Näissä myös vetäjät asiallisia ja pitivät pojat kurissa. Eivät pahemmin konahdelleet.
ADHD ei nyt välttämättä tarkota etteikö voisi harrastaa ryhmässä. Ovat yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvita rangaistuksia, kun ihan sieltä taaperoiköisestä lähtien toimii johdonmukaisesti näin: jos lapsi lyö, puree, repii, potkii tms toisia, häntä torutaan, ellei lopeta niin pidetään sylissä kunnes rauhoittuu. Toiminta saa jatkua, kun lapsi on rauhoittunut, jos häiriö jatkuu, niin sama uudelleen. Tarvittaessa poistutaan kokonaan tilanteesta. Samoin, jos lapsi saa raivarin, kun ei saa tahtoaan läpi niin hän ei ainakaan saa haluamaansa. Jos raivari on iso, niin sama kuin yllä, eli sylissä rauhoittaminen, tarvittaessa poistuminen. Näiden asioiden lisäksi, lasta palkitaan hyvästä käytöksestä, huomaa hyvä periaatteen mukaisesti. Aikuisen täytyy olla ns. pulssilla siitä mitä hänen lapsensa päässä liikkuu. Lapsi saattaa muistaa ja ajatella erikoisestikin asioista, ja pyrkiä ilahduttamaan aikuisia tavoilla joita ei tajua hyvän tekemisen pyrkimyksiksi. Näistä saattaa tulla esim. sotkua, mutta niistä ei kannata torua, vaan palkita aina lapsen INTENTIO. Eli pyrkimykset tuottaa iloa muille, huomataan ja niistä kiitetään. Samoin aikuisten kannattaa osoittaa aktiivisesti esimerkkiä muiden huomioimisessa, mielessä pitämisessä ja ilahduttamisessa. Lapselle tulisi puhua hyvää muista, ja hänen kuullensa välttää negatiivista puhetta ihmisistä, eli juoruilua ja arvostelua. Kun näin toimii aina johdonmukaisesti ikävuodet 1-5, on lapsi jo niin sosiaalistettu, ettei vanhemman tarvitse enää paljoa tehdä. Lapselle on kehittynyt riittävät itsesäätelytaidot ryhmässä toimineen, ja hän on todennäköisesti niin tottunut myönteiseen huomioon, että pitää sitä normaalina. Tällöin negatiivinen sosiaalinen palaute on epämiellyttävä poikkeus, ja lapsi korjaa käytöstään aika pienistäkin signaaleista. Näin olen omani kasvattanut, ja hyvää palautetta tulee, kavereita riittää eikä ikinä tarvitse miettiä osaavatko käyttäytyä jossain tilanteessa. Tappelevat kyllä vanhempiensa kanssa kotona, mutta se nyt kuuluu asiaan, ja kertoo siitä että kokevat turvalliseksi ilmaista tahtoaan ja pettymystään jos se ei toteudu. Ja nyt kun ovat isoja koululaisia, niin saavatkin jo enemmän valtaa päättää omista asioistaan, kun perustelevat toiveensa hyvin ja sovitaan yhdessä säännöistä. Ovat hyvin sisäistäneet että kuunteleminen ja omien kantojen hyvä perustelu ja kompromissit johtavat siihen, että oman tahtonsa voi saada läpi!
Ei toimi noin. Jos sulla on monta pientä lasta, ei tuo todellakaan onnistu. Been there.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.
Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..
Perinteinen vanhempi siirtää eteenpäin vanhemmaltaan saamaansa tunnetaakkaa. Perheestä ja suvusta riippuu se, millainen se on. Jossakin perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhempi ”katsoo tyytyväisenä nöyrtyvää mukulaa”, kuten tuossa yllä kirjoitetaan. Tällöin on kysymys ylisukupoövisesta sadismista.
Minun äitini raivostui minulle, jos aloin itkeä. Koskaan, kertaakaan hän ei itkenyt minun eikä isänikään nähden. Hän kuoli jo vuosia sitten, enkä koskaan saanut tietää, mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut.
Tuollainen ”perinteinen” vanhempi siirtää ylisukupolvisia tunnetaakkaa myös pettämällä Ja eroilemalla sarjassa.
Kyllä lapsella 3-4uusperheitä ennen täysi-ikäisyyttä on hänen mielestään vain hyväksi.
Ja sitten uhriutumalla tietenkin ihmisten edessä.No kyllä minä ainakin ehdottomasti olen mieluummin kasvatusoppaaseen uskova vanhempi, joka pysyy ydinperheessään, kuin perinteinen vanhempi, joka eroilee vähän väliä.
Nehän tässä vaihtoehtoina olivat, perinteinen ja kasvatusoppaaseen uskova.
Juuri näin. Tuo kolumnisti tietää että on epäonnistunut täysin vanhempana. Mutta vielä taistelee sitä vastaan. Se on varmasti raskasta paeta häpeän ja syyllisyyden tunteitaan,
Riittääkö järki hävetä tilannettaan?
Ja jos järki riittäisi, estääkö oletettu pershärö sen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaus: Ei tuo ihminen ole äiti, hän on "vanhempi", kuten sepustuksessaan itsensä itsemäärittelee.
Toisaalta hän ei edes ansaitse tulla kutsutuksi äidiksi.
Biologisesti on sitä mutta muuten ei ole sitä millään tavalla.
Eikä ole ihan vama, onko sitäkään koko katraalle. "Perheessämme on neljä lasta", ei "Minuĺla on neljä lasta" tai "Meillä on neljä lasta". Saattaa olla uusperhetilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.
Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..
Perinteinen vanhempi siirtää eteenpäin vanhemmaltaan saamaansa tunnetaakkaa. Perheestä ja suvusta riippuu se, millainen se on. Jossakin perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhempi ”katsoo tyytyväisenä nöyrtyvää mukulaa”, kuten tuossa yllä kirjoitetaan. Tällöin on kysymys ylisukupoövisesta sadismista.
Minun äitini raivostui minulle, jos aloin itkeä. Koskaan, kertaakaan hän ei itkenyt minun eikä isänikään nähden. Hän kuoli jo vuosia sitten, enkä koskaan saanut tietää, mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut.
Tunnekasvattajat pyörivät ihan omassa todellisuudessaan missä käytetään termejä kuten tunnetaakka, tunnepääoma, tunnetaito, tunneakku, tunneilmaisu, tunteiden sanoitus, tunnemittari, tunnetyö, tunnesäätely, tunnetilanne.
Selkäpiitä karmii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan tehnyt tuosta lapsipatasta lasua?
Voisi olla lapsen kannalta hyvä että tuohon menoon puututtaisiin.
Melkein tekisi mieli lähettää prof. emer. Keltikangas-Järviselle viesti ja pyytää häntä arvostelemaan tuo kirja ja yhdistämään arvosteluun kolumni, haastattelut ym. Ja järjestää Hesari julkaisemaan tuo kirja-arvostelu omanlaisenaan vastineena tuolle kolumnille. Prof. on kirjoittanut tutkimuksiinsa perustuen todella paljon populaareja tietokirjoja aiheesta "pienen lapsen sosiaalisuus". Käyttäytymispsykologian ja myös kasvatuksen asiantuntija voisi nyt puuttua asiaan.
Sosiaalitoimi sitten omalta osaltaan tarkistamaan lapsen hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi ei käy jossain tietyssä harrastuksessa pilaamassa sitä harrastusta muilta ei tarkoita sitä, että hän on ulkopuolella ja yksin kotiin jätetty. Maailma on täynnä tekemistä, ja vanhempi etsii lapselleen sopivat puuhat myös muita kunnioittaen.
Miksi näillä muilla ei ole kykyä mennä itseensä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä? Kyllä se on ulkopuolelle jättämistä vaikka sinä kuinka yrität tosiasioita kiistää jotta näyttäisitte viattomalta mitä ette ole.
Entä jos vain koittaisit uhriutumisen sijaan kasvattaa lapsesi?
Siitä olisi lapselle huomattava hyöty koulussa ja tulevassa elämässä
Sinne harrastukseen voi myös mennä mukaan ja auttaa omaa vilkasta lastaan osallistumaan siihen harrastukseen.
Eihän siellä kukaan pysty harrastamaan, ei edes se vilkas lapsi, jos valmentajien koko aika menee sen vilkkaan perässä juoksemiseen.
No mutta totuus on se, että näiden häiriköiden vanhemmat tuovat ja hakevat sen lapsen, eivät edes jää seuraamaan harjoituksia. (siis ei nyt tämä 5v. tapaus, mutta ainakin oman lapseni 8v. harrastusryhmässä.) Kaipaavat varmaan sen tunnin pari rauhaa lapsestaan. Mutta erittäin ikävää niiden parinkymmenen muun lapsen kannalta. Ja valitettavasti harrastusseuran taholta ei puututa tarpeeksi.
Mihin harrastuksiin vanhempi edes voi jäädä mukaan? Tuon ikäisenä harrastin partiota, tennistä ja pianonsoittoa eikä yhteenkään näistä vanhempi olisi ollut tervetullut "seuraamaan". Jalkapallossa varmaan voi seisoa kentän reunalla ja uimakoulussa altaan reunalla mutta ei lasten harrastukset ole aikuisten paikka.
No aika monessa voi olla mukana kentän laidalla ja auttamassa.
Mihin harrastuksiin vanhempi edes voi jäädä mukaan? Tuon ikäisenä harrastin partiota, tennistä ja pianonsoittoa eikä yhteenkään näistä vanhempi olisi ollut tervetullut "seuraamaan". Jalkapallossa varmaan voi seisoa kentän reunalla ja uimakoulussa altaan reunalla mutta ei lasten harrastukset ole aikuisten paikka.
=====
Mun tunneille oppilaiden vanhemmat ovat tervetulleita.
T. Piano-ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan tehnyt tuosta lapsipatasta lasua?
Voisi olla lapsen kannalta hyvä että tuohon menoon puututtaisiin.
Voisi olla naisen kannalta hyvä jos hänen teksteihinsä puututtaisiin - ennen julkaisemista.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvita rangaistuksia, kun ihan sieltä taaperoiköisestä lähtien toimii johdonmukaisesti näin: jos lapsi lyö, puree, repii, potkii tms toisia, häntä torutaan, ellei lopeta niin pidetään sylissä kunnes rauhoittuu. Toiminta saa jatkua, kun lapsi on rauhoittunut, jos häiriö jatkuu, niin sama uudelleen. Tarvittaessa poistutaan kokonaan tilanteesta. Samoin, jos lapsi saa raivarin, kun ei saa tahtoaan läpi niin hän ei ainakaan saa haluamaansa. Jos raivari on iso, niin sama kuin yllä, eli sylissä rauhoittaminen, tarvittaessa poistuminen. Näiden asioiden lisäksi, lasta palkitaan hyvästä käytöksestä, huomaa hyvä periaatteen mukaisesti. Aikuisen täytyy olla ns. pulssilla siitä mitä hänen lapsensa päässä liikkuu. Lapsi saattaa muistaa ja ajatella erikoisestikin asioista, ja pyrkiä ilahduttamaan aikuisia tavoilla joita ei tajua hyvän tekemisen pyrkimyksiksi. Näistä saattaa tulla esim. sotkua, mutta niistä ei kannata torua, vaan palkita aina lapsen INTENTIO. Eli pyrkimykset tuottaa iloa muille, huomataan ja niistä kiitetään. Samoin aikuisten kannattaa osoittaa aktiivisesti esimerkkiä muiden huomioimisessa, mielessä pitämisessä ja ilahduttamisessa. Lapselle tulisi puhua hyvää muista, ja hänen kuullensa välttää negatiivista puhetta ihmisistä, eli juoruilua ja arvostelua. Kun näin toimii aina johdonmukaisesti ikävuodet 1-5, on lapsi jo niin sosiaalistettu, ettei vanhemman tarvitse enää paljoa tehdä. Lapselle on kehittynyt riittävät itsesäätelytaidot ryhmässä toimineen, ja hän on todennäköisesti niin tottunut myönteiseen huomioon, että pitää sitä normaalina. Tällöin negatiivinen sosiaalinen palaute on epämiellyttävä poikkeus, ja lapsi korjaa käytöstään aika pienistäkin signaaleista. Näin olen omani kasvattanut, ja hyvää palautetta tulee, kavereita riittää eikä ikinä tarvitse miettiä osaavatko käyttäytyä jossain tilanteessa. Tappelevat kyllä vanhempiensa kanssa kotona, mutta se nyt kuuluu asiaan, ja kertoo siitä että kokevat turvalliseksi ilmaista tahtoaan ja pettymystään jos se ei toteudu. Ja nyt kun ovat isoja koululaisia, niin saavatkin jo enemmän valtaa päättää omista asioistaan, kun perustelevat toiveensa hyvin ja sovitaan yhdessä säännöistä. Ovat hyvin sisäistäneet että kuunteleminen ja omien kantojen hyvä perustelu ja kompromissit johtavat siihen, että oman tahtonsa voi saada läpi!
Toimit kyllä oikein. Mutta se on vaan sanojen pyörittelyä onko toi sylihoito ja pois vienti rankaisemista vai ei. Voihan sitä ohjaamikseksi kutsua jos se tuntuu paremmalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan tehnyt tuosta lapsipatasta lasua?
Voisi olla lapsen kannalta hyvä että tuohon menoon puututtaisiin.
Melkein tekisi mieli lähettää prof. emer. Keltikangas-Järviselle viesti ja pyytää häntä arvostelemaan tuo kirja ja yhdistämään arvosteluun kolumni, haastattelut ym. Ja järjestää Hesari julkaisemaan tuo kirja-arvostelu omanlaisenaan vastineena tuolle kolumnille. Prof. on kirjoittanut tutkimuksiinsa perustuen todella paljon populaareja tietokirjoja aiheesta "pienen lapsen sosiaalisuus". Käyttäytymispsykologian ja myös kasvatuksen asiantuntija voisi nyt puuttua asiaan.
Sosiaalitoimi sitten omalta osaltaan tarkistamaan lapsen hyvinvointi.
Ei mitenkään huono idea.
Kolumnisti on itse valinnut tulla julkisuuteen asian kanssa joten on täysin sallittua muiden kommentoida hänen kirjallisia tuotoksiaan ja haastattelujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan tehnyt tuosta lapsipatasta lasua?
Voisi olla lapsen kannalta hyvä että tuohon menoon puututtaisiin.
Melkein tekisi mieli lähettää prof. emer. Keltikangas-Järviselle viesti ja pyytää häntä arvostelemaan tuo kirja ja yhdistämään arvosteluun kolumni, haastattelut ym. Ja järjestää Hesari julkaisemaan tuo kirja-arvostelu omanlaisenaan vastineena tuolle kolumnille. Prof. on kirjoittanut tutkimuksiinsa perustuen todella paljon populaareja tietokirjoja aiheesta "pienen lapsen sosiaalisuus". Käyttäytymispsykologian ja myös kasvatuksen asiantuntija voisi nyt puuttua asiaan.
Sosiaalitoimi sitten omalta osaltaan tarkistamaan lapsen hyvinvointi.
Kyllä. Ja siihen vielä että hänen nykyinen mies päättää erota hänestä.
Ajoitus tuolle julkiisuudelle juuri sen jälkeen olisi sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaus: Ei tuo ihminen ole äiti, hän on "vanhempi", kuten sepustuksessaan itsensä itsemäärittelee.
Toisaalta hän ei edes ansaitse tulla kutsutuksi äidiksi.
Biologisesti on sitä mutta muuten ei ole sitä millään tavalla.
Eikä ole ihan vama, onko sitäkään koko katraalle. "Perheessämme on neljä lasta", ei "Minuĺla on neljä lasta" tai "Meillä on neljä lasta". Saattaa olla uusperhetilanne.
On on. Uusmiehellä oli ennestään kaksi lasta. Lieneekö kolumnisti rikkonut tuonkin perheen?
Älytöntä on miten kolumnissa esittää olevansa 4 lapsen äiti ja ikään kuin yksin joutuisi pyörittämään kaikkien neljän loputtomat harrastukset. Ja siksi ei jaksa oman nuorimmaisensa "energioita", eli siis lapsensa seuraa. Aika kamala asia sanoa omalla nimellään Hesarissa... Mutta siis niistä neljästä "hänen lapsestaan" kahdella vanhimmalla on ihan ne kaksi omaa biologista vanhempaa, jotka varmastikin ovat ne, jotka harrastusrumbaa noiden kahden osalta pyörittävät
Eli kolumnistilla on kaksi lasta, joista nuorempaa hän ei selkeästi voi sietää. Miksi muuten hän äitinä maalittaisi pienen poikansa levittelemällä tämän asiat ympäri nettiä, televisiota, sanomalehtiä ja kirjoja? Pahinkaan koulukiusaaja ei kykenisi tekemään tuolle lapselle ja tämän tulevaisuudelle niin paljon pahaa kuin hänen oma äitinsä.
Surettaa ja suututtaa ihan pirusti.
Eikö äiti tai "vanhempi" ole ajatellut, miten ja mille kaikelle hän pienen lapsensa altistaa?
Kaikki tietävät nyt lapsen syntymäpäivän ja vuoden (täytti vuoden ystävänpäivänä 2021), sen että kyse on pojasta ja että sukunimi on joko äidin tai isän.
Tätä tietoa ei saa enää mistään pois.
Eikö lapsen isä edelleenkään ole muuta kuin tuon naisen tohveli kun ei ole suojellut lastaan ja tämän oikeutta yksityisyyteen.
Lapsi pahimmillaan tulee kohtaamaan kamalaa syrjintää vaikka iän myötä oppiikin toimimaan ryhmässä ja hallitsemaan käytöstään. Voivatko opettajat suhtautua häneen koulussa neutraalisti näiden paljastusten jälkeen ja tietoisina siitä, millainen äiti lapsella on? Uskaltavatko opettajat ja tulevien harrastusten vetäjät edes yrittää kasvattaa tätä poikaa jatkossa kun ovat nähneet miten pojan äiti käyttää Suomen suurinta mediaa hyväkseen ja haukkuu ulkonäköä myöten ihmisen, joka on lasta kasvattaessaan loukannut tämän äidin tunteita?