HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Korjaus: Ei tuo ihminen ole äiti, hän on "vanhempi", kuten sepustuksessaan itsensä itsemäärittelee.

Toisaalta hän ei edes ansaitse tulla kutsutuksi äidiksi.

Biologisesti on sitä mutta muuten ei ole sitä millään tavalla.

Mutta eihän tuo yllä oleva voi pitää paikkaansa kun jokainen lapsi on viaton puhdas enkeli ja vain kaltoinkohtelu aiheuttaa sen että osa enkeleistä hairahtuu aikuisena rikoksen tielle.

Eiköhän toimittajan aakkoskersasta ja sen systemaattisesta syrjimisestä kuulla vielä seuraavat kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus otsikon kysymykseen: Jos lapsi ei osaa käyttäytyä ryhmässä, hän ei voi osallistua harrastukseen. Yksunkertaista. 

Lapselle  voi sanoa, että et pääse enää mukaan, mutta sitten pääset, kun osaat olla häiritsemättä. Pitää oppia. Lapsi kyllä pystyy vaikuttamaan omaan käyttäytymiseensä. 

 Jos ei pysty, on liian pieni harrastukseen - tai huonosti kasvatettu.

Vika on lapsen äidissä. Täysin vihkoon mennyt kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän toimittajan aakkoskersasta ja sen systemaattisesta syrjimisestä kuulla vielä seuraavat kymmenen vuotta.

Vaikka kaikki on toimittajan omien valintojen seurausta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Moni lapsi ei käyttäydy huonosti, vaikka ei pysty olemaan paikalla ja energiaa riittää enemmän kuin muilla. Sama kuin syyttäisi hiljaista lasta ja rankaisi , koska hän ei puhu tarpeeksi. 

Jos ei kuuntele niin se on huonoa käytöstä josta pitää rangaista. Ja jos lapselta vaikka kysytään että onko tämä sotku sinun jäljiltäsi ja lapsi ei suostu puhumaan niin kyllä sitten lasta pitää rangaista puhumattomuudesta.

 

Ylivilkasta lasta joutuu rankaisemaan monta kertaa päivässä. Mutta kun vanhempi jaksaa ja pysyy johdonmukaisena niin siitä lapsesta voi tulla vaikka mitä.

 

Toisia ylivilkkaita taas ei rangaista vaan ymmärretään loputtomasti ja niistä lapsista ei kasva onnellisia tasapainoisia aikuisia jotka kykenevät kouluttautumaan ja tekemään uraa. Sen sijaan he ovat erilaisten palveluiden asiakkaita vielä aikuisenakin. 

Tämä on ihan hirveä ajatusmalli, että ylivilkasta lasta pitäisi jatkuvasti rankaista. Mutta myönnän, että itsellänikin oli se ajatus kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen, koska se oli myös se ajatus, mitä ympäristö koko ajan syötti. Että lisää vaan kuria, niin kyllä se siitä!

Sitten yhtenä päivänä päiväkodissa sanottiin minulle, että he ovat siellä päiväkodissa tehneet periaatepäätöksen lapseni suhteen. Että tätä lasta ei enää kielletä ja komenneta, ellei ole ihan pakko, koska tämä lapsi on alkanut hajota sen kaiken negatiivisen palautteen alle. Lapsi ei enää pystynyt ottamaan sitä vastaan, vaan meni ihan rikki siitä. Ja uskokaa pois, ei ollut kyse siitä, etteikö olisi kielletty ja rangaistu. 

Siitä se omakin ajatus sitten vähän laajeni. Että ehkäpä sellaisen ylivilkkaan lapsen kanssa ei olekaan syytä olla koko ajan runnomassa lapsen itsetuntoa viemäriin, vaan keinojen pitää olla toisenlaiset. Niistä olen tuolla aiemmin jo kirjoittanutkin, eli tottakai rajat pitää olla, mutta tällaisen lapsen kanssa niitä ehdottomia asioita kannattaa olla tosi vähän. Ketään ei satuteta, mitään ei rikota. Muita kohdellaan kunnioittavasti. Kaikkea muuta opetellaan positiivisen kautta.

Ja kyllä: lapseni tarvitsi pienenä aikuisten tukea paljon, ja vei huomiota ja häiritsi. Ei se loppunut kurilla ja rangaistuksilla, mutta lapsen sillä sai kyllä rikki.  Hyvällä ohjaamalla, lapsen oikeasti tuntemalla ja ymmärtämällä millaiset asiat häneen toimii ja mikä ei, ja ennen kaikkea ajan tuomalla kypsymisellä mulla on nyt ihan mielettömän upea ja onnellinen nuori aikuinen, joka menestyy suunnilleen kaikessa mihin tarttuu. Pärjää opinnoissa, on huippu harrastuksessaan, oppii uudet jutut supernopeasti, on vieläpä tosi empaattinen ja ihana tyyppi.

Olisi häntä voinut vaan loputtomasti kurittaakin. Niitähän meillä on vankilat täynnä, ADHD-ihmisiä joita ei ole kukaan koskaan vaivautunut oikeasti ymmärtämään yhtään.

Meillä on paljon myös huippu viroissa ihmisiä joista aikanaan on kuritettu ADHD piiloon. Oma paras kaverini on tästä esimerkki. Diplomi insinööri ja perheen isä. Oli aivan mahdoton lapsena mutta vanhenpans eivät antaneet tuumaakaan periksi.

 

Ja voit unohtaa tuon vanhan vankilakliseen että siellä on lapsena hakattuja. Piti paikkansa ennen. Ei enää. Tunnen vankila pastorin ja vankila psykologin. Nykyään nuoria vankeja yhdistää se että vanhemmat eivät ole asettaneet rajoja tai rangaistuksia. Eli sitä kuria. Eikä niitä rajoja sitten asettanut kukaan muukaan ennen rikosvastuuikää. Lapsi on oppinut jo pienenä saamaan tahtonsa läpi väkivaltaa käyttämällä ja jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen jos kukaan ei pysäytä sitä kehitystä. 

Nimenomaan vankeja on lapsena hakattu ja kohdeltu muutenkin kaltoin. Tämän kertoo jokainen vankilassa työskennellyt psykologi sekä tutkimustieto, jota aiheesta on runsaasti.

Lyömällä lasta kasvaa v äkivaltaisia lapsia. 

Oletko muuten huomannut, että sut tunnistaa samaksi kirjoittajaksi jokaisessa viestissäsi? Olet kirjoittanut kaikki viestit, joissa vaaditaan rangaistuksia lapsille. 

Arvioiden mukaan noin 15–25 prosenttia vangeista on psykopaatteja, kun taas narsistisen tai epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön piirteitä tai diagnooseja on vankiloissa vielä huomattavasti enemmän. [1] (https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vankilapsykologin-uutuuskirja-rikol…)Psykopatia vankiloissaEsiintyvyys: Tutkimuksissa (kuten Duodecimin ja vankilapsykologien arvioissa) on todettu, että noin 15 % – joidenkin arvioiden mukaan jopa 25 % – vangeista täyttää psykopatian kriteerit (mitattuna esimerkiksi PCL-R-asteikolla). [1] (https://www.duodecimlehti.fi/duo96809), [2] (https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vankilapsykologin-uutuuskirja-rikol…)Väestössä vastaava luku on vain noin 1 prosentti, eli psykopatia on vankiloissa moninkertaisesti yleisempää kuin muussa väestössä.Jos tarkastellaan laajemmin epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä (antisocial personality disorder, ASPD), jonka piirteitä sosiopatiaan usein rinnastetaan, jopa 50–80 prosenttia vangeista täyttää häiriön kriteerit. [1] (https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/2015111220651949)Sosiopatia ja epäsosiaalinen persoonallisuusSosiopatia ei ole virallinen lääketieteellinen diagnoosi, vaan seistään lähellä epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä.Sosiopaatit ovat usein impulsiivisempia ja herkemmin aggressiivisia kuin psykopaatit, ja heitä päätyy rikollisuuden ja impulsiivisuuden vuoksi vankiloihin suuri osuus epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön laaja-alaisen esiintyvyyden (joka on vangeissa enemmistönä) kautta. [1] (https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/2015111220651949), [2] (https://tieku.fi/ihminen/psykologia/nain-tunnistat-sosiopaatin)Narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriöNarsistista persoonallisuushäiriötä esiintyy väestössä noin 1–2 prosentilla, mutta vankila-aineistoissa narsistisia jagrandistisia tai antisosiaalisia piirteitä on merkittävästi enemmän päällekkäin psykopatian ja epäsosiaalisuuden kanssa. [1] (https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleis…)Erillistä tarkkaa prosenttilukua pelkälle puhtaalle narsistiselle persoonallisuushäiriölle vangeissa on vaikea antaa, koska diagnoosit menevät usein päällekkäin epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön kanssa.mtvuutiset.fiRikollispomoilla on usein psykopaattisia piirteitä – "Ei tunne ...5 Dec 2020 — Helinä Häkkänen-Nyholm on julkaissut aiemmin kirjan Psykopatia, jossa esitettiin arvio, että vangeista 15–25 prosenttia on psykopaatteja, ...Iltalehti7 faktaa psykopaateista - Iltalehti12 Nov 2015 — Vankiloissa on huomattava määrä psykopaatteja. Tutkimuksissa on arvioitu, että 50-80 prosenttia vangeista täyttää epäsosiaalisen ...Duodecim-lehtiPsykopatia - Duodecimlehti.fiOgloffin mukaan (2006) vangeista 15 % on psykopaatteja. Naisten ... Meta-analyysi 21:stä nuorten psykopaattien aineistosta osoitti, että suuri PCL-R ...Narsismin uhrien tuki ryNarsistisen persoonallisuushäiriön muodostuminenYleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Kuitenkin eriasteisesta narsistisesta .Tieteen KuvalehtiNäin tunnistat sosiopaatin | tieku.fi24 Sept 2025 — Sosiopatia ilmenee muun muassa kyvyttömyytenä tuntea empatiaa, moraalia ja kunnioitusta sosiaalisia normeja kohtaan.

Siis tarkoitin että nämä tutkimukset ei voi pitää paikkaansa kun palsta mammat tietää että pahoja ihmisiä ei ole olemassa ja vain kaltoin kohtelu teki niistä enkeleistä murhaajia seksi rikollisia ja mafiosoja. 

Palstamammojen erehtymättömyyttä ei parane epäillä. Ajatella kun saatais nää mammat vankiloihin keskustelemaan vangeille niin varmaan ymmärtämällä parantaisivat traumoistaan vaikkapa jonkun miehen joka on kiduttanut jonkun nuoren tytön kuoliaaksi. Miesparalla ollut varmaan vaikea lapsuus. Voi raukkaa. Kyllä palstamammat ymmärtää. Et sää oo paha ihminen. Kaikki me tehdään virheitä

Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaus: Ei tuo ihminen ole äiti, hän on "vanhempi", kuten sepustuksessaan itsensä itsemäärittelee.

Toisaalta hän ei edes ansaitse tulla kutsutuksi äidiksi.

 

Biologisesti on sitä mutta muuten ei ole sitä millään tavalla.

Voi herran pieksut näitä juttuja. Perusta vaikka oma mitali, jota voit jakaa, niin sinun ei tarvitse raizkata suomen kieltä noilla jutuillasi. 

Äiti on nainen, joka on joko synnyttänyt lapsen, pitää tästä perheenjäsenenä huolta tai - yleensä - molempia. Se ei ole sinun jaettavaksesi annettu arvonimi vaan sukulaisuutta osoittava substantiivi.

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.

Kasvatusoppaisiin pätee sama kuin muihinkin kirjoihin: eniten niitä kammoavat ne, jotka eivät ole lukeneet ainoatakaan. Eniten niihin uskovat ne, jotka ovat lukeneet yhden. Ja eniten niistä ymmärtävät ne, jotka ovat lukeneet monta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Moni lapsi ei käyttäydy huonosti, vaikka ei pysty olemaan paikalla ja energiaa riittää enemmän kuin muilla. Sama kuin syyttäisi hiljaista lasta ja rankaisi , koska hän ei puhu tarpeeksi. 

Jos ei kuuntele niin se on huonoa käytöstä josta pitää rangaista. Ja jos lapselta vaikka kysytään että onko tämä sotku sinun jäljiltäsi ja lapsi ei suostu puhumaan niin kyllä sitten lasta pitää rangaista puhumattomuudesta.

 

Ylivilkasta lasta joutuu rankaisemaan monta kertaa päivässä. Mutta kun vanhempi jaksaa ja pysyy johdonmukaisena niin siitä lapsesta voi tulla vaikka mitä.

 

Toisia ylivilkkaita taas ei rangaista vaan ymmärretään loputtomasti ja niistä lapsista ei kasva onnellisia tasapainoisia aikuisia jotka kykenevät kouluttautumaan ja tekemään uraa. Sen sijaan he ovat erilaisten palveluiden asiakkaita vielä aikuisenakin. 

Tämä on ihan hirveä ajatusmalli, että ylivilkasta lasta pitäisi jatkuvasti rankaista. Mutta myönnän, että itsellänikin oli se ajatus kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen, koska se oli myös se ajatus, mitä ympäristö koko ajan syötti. Että lisää vaan kuria, niin kyllä se siitä!

Sitten yhtenä päivänä päiväkodissa sanottiin minulle, että he ovat siellä päiväkodissa tehneet periaatepäätöksen lapseni suhteen. Että tätä lasta ei enää kielletä ja komenneta, ellei ole ihan pakko, koska tämä lapsi on alkanut hajota sen kaiken negatiivisen palautteen alle. Lapsi ei enää pystynyt ottamaan sitä vastaan, vaan meni ihan rikki siitä. Ja uskokaa pois, ei ollut kyse siitä, etteikö olisi kielletty ja rangaistu. 

Siitä se omakin ajatus sitten vähän laajeni. Että ehkäpä sellaisen ylivilkkaan lapsen kanssa ei olekaan syytä olla koko ajan runnomassa lapsen itsetuntoa viemäriin, vaan keinojen pitää olla toisenlaiset. Niistä olen tuolla aiemmin jo kirjoittanutkin, eli tottakai rajat pitää olla, mutta tällaisen lapsen kanssa niitä ehdottomia asioita kannattaa olla tosi vähän. Ketään ei satuteta, mitään ei rikota. Muita kohdellaan kunnioittavasti. Kaikkea muuta opetellaan positiivisen kautta.

Ja kyllä: lapseni tarvitsi pienenä aikuisten tukea paljon, ja vei huomiota ja häiritsi. Ei se loppunut kurilla ja rangaistuksilla, mutta lapsen sillä sai kyllä rikki.  Hyvällä ohjaamalla, lapsen oikeasti tuntemalla ja ymmärtämällä millaiset asiat häneen toimii ja mikä ei, ja ennen kaikkea ajan tuomalla kypsymisellä mulla on nyt ihan mielettömän upea ja onnellinen nuori aikuinen, joka menestyy suunnilleen kaikessa mihin tarttuu. Pärjää opinnoissa, on huippu harrastuksessaan, oppii uudet jutut supernopeasti, on vieläpä tosi empaattinen ja ihana tyyppi.

Olisi häntä voinut vaan loputtomasti kurittaakin. Niitähän meillä on vankilat täynnä, ADHD-ihmisiä joita ei ole kukaan koskaan vaivautunut oikeasti ymmärtämään yhtään.

Meillä on paljon myös huippu viroissa ihmisiä joista aikanaan on kuritettu ADHD piiloon. Oma paras kaverini on tästä esimerkki. Diplomi insinööri ja perheen isä. Oli aivan mahdoton lapsena mutta vanhenpans eivät antaneet tuumaakaan periksi.

 

Ja voit unohtaa tuon vanhan vankilakliseen että siellä on lapsena hakattuja. Piti paikkansa ennen. Ei enää. Tunnen vankila pastorin ja vankila psykologin. Nykyään nuoria vankeja yhdistää se että vanhemmat eivät ole asettaneet rajoja tai rangaistuksia. Eli sitä kuria. Eikä niitä rajoja sitten asettanut kukaan muukaan ennen rikosvastuuikää. Lapsi on oppinut jo pienenä saamaan tahtonsa läpi väkivaltaa käyttämällä ja jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen jos kukaan ei pysäytä sitä kehitystä. 

Nimenomaan vankeja on lapsena hakattu ja kohdeltu muutenkin kaltoin. Tämän kertoo jokainen vankilassa työskennellyt psykologi sekä tutkimustieto, jota aiheesta on runsaasti.

Lyömällä lasta kasvaa v äkivaltaisia lapsia. 

Oletko muuten huomannut, että sut tunnistaa samaksi kirjoittajaksi jokaisessa viestissäsi? Olet kirjoittanut kaikki viestit, joissa vaaditaan rangaistuksia lapsille. 

Sinä et ole koskaan keskustellut yhdenkään vankilapsykologin kanssa etkä lukenut yhtään tutkimusta aiheesta.

Mutta silti selität tärkeänä ja kaikkitietävänä täynnä kukkua.

Niin tyypillistä tällä palstalla. Miksi turhaan etsiä tietoa kun voi vaan julistaa ideologiaansa. Sinulla ideologia on se että rajojen asettaminen pilaa lapsen ja tekee siitä rikollisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaus: Ei tuo ihminen ole äiti, hän on "vanhempi", kuten sepustuksessaan itsensä itsemäärittelee.

Toisaalta hän ei edes ansaitse tulla kutsutuksi äidiksi.

 

Biologisesti on sitä mutta muuten ei ole sitä millään tavalla.

Voi herran pieksut näitä juttuja. Perusta vaikka oma mitali, jota voit jakaa, niin sinun ei tarvitse raizkata suomen kieltä noilla jutuillasi. 

Äiti on nainen, joka on joko synnyttänyt lapsen, pitää tästä perheenjäsenenä huolta tai - yleensä - molempia. Se ei ole sinun jaettavaksesi annettu arvonimi vaan sukulaisuutta osoittava substantiivi.

Vaikka niin.

Selvästikin kommentti osui sinuun.

Miksi et vain ohittanut sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaus: Ei tuo ihminen ole äiti, hän on "vanhempi", kuten sepustuksessaan itsensä itsemäärittelee.

Toisaalta hän ei edes ansaitse tulla kutsutuksi äidiksi.

 

Biologisesti on sitä mutta muuten ei ole sitä millään tavalla.

Voi herran pieksut näitä juttuja. Perusta vaikka oma mitali, jota voit jakaa, niin sinun ei tarvitse raizkata suomen kieltä noilla jutuillasi. 

Äiti on nainen, joka on joko synnyttänyt lapsen, pitää tästä perheenjäsenenä huolta tai - yleensä - molempia. Se ei ole sinun jaettavaksesi annettu arvonimi vaan sukulaisuutta osoittava substantiivi.

Varmaan tuo liittyi siihen huolenpitoon. Tai siis sen puuttumiseen vauvan ja lapsen kehityksen kannalta kriittisissä vaiheissa.

Sitä tuo nyt saa mitä tilasi. Oireilevan 5 vuotiaan kun omat itsekeskeiset valinnat olivat hänelle tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.

Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaus: Ei tuo ihminen ole äiti, hän on "vanhempi", kuten sepustuksessaan itsensä itsemäärittelee.

Toisaalta hän ei edes ansaitse tulla kutsutuksi äidiksi.

 

Biologisesti on sitä mutta muuten ei ole sitä millään tavalla.

Voi herran pieksut näitä juttuja. Perusta vaikka oma mitali, jota voit jakaa, niin sinun ei tarvitse raizkata suomen kieltä noilla jutuillasi. 

Äiti on nainen, joka on joko synnyttänyt lapsen, pitää tästä perheenjäsenenä huolta tai - yleensä - molempia. Se ei ole sinun jaettavaksesi annettu arvonimi vaan sukulaisuutta osoittava substantiivi.

Varmaan tuo liittyi siihen huolenpitoon. Tai siis sen puuttumiseen vauvan ja lapsen kehityksen kannalta kriittisissä vaiheissa.

Sitä tuo nyt saa mitä tilasi. Oireilevan 5 vuotiaan kun omat itsekeskeiset valinnat olivat hänelle tärkeämpiä.

Maailmassa on hyviä ja huonoja äitejä. On väsyneitä äitejä, psykoottisia äitejä, uraäitejä, kotiäitejä, on sodassa sotilaina olevia äitejä ja sotilaiden äitejä. On lapsensa pois antaneita ja lapsensa hautaan kantaneita äitejä. On vankilassa olevia äitejä. Kaikki he ovat yhtä lailla äitejä. 
On vain käsittämättömän pienisieluista ilmoittaa, että joku ei ole äiti siksi, että hän erosi miehestään tai mitä nyt ikinä tekikään. 

Pitäiskö tuo toimittajan nykyisen miehen tehdä ainoa järkevä ratkaisu hänen omien lastensa hyvinvoinnin vuoksi ja ottaa ero tuosta naisesta? 

Se voisi olla hyvinvointiteko hänelle ja hänen omille lapsilleen. 

Ei tarvita rangaistuksia, kun ihan sieltä taaperoiköisestä lähtien toimii johdonmukaisesti näin: jos lapsi lyö, puree, repii, potkii tms toisia, häntä torutaan, ellei lopeta niin pidetään sylissä kunnes rauhoittuu. Toiminta saa jatkua, kun lapsi on rauhoittunut, jos häiriö jatkuu, niin sama uudelleen. Tarvittaessa poistutaan kokonaan tilanteesta. Samoin, jos lapsi saa raivarin, kun ei saa tahtoaan läpi niin hän ei ainakaan saa haluamaansa. Jos raivari on iso, niin sama kuin yllä, eli sylissä rauhoittaminen, tarvittaessa poistuminen. Näiden asioiden lisäksi, lasta palkitaan hyvästä käytöksestä, huomaa hyvä periaatteen mukaisesti. Aikuisen täytyy olla ns. pulssilla siitä mitä hänen lapsensa päässä liikkuu. Lapsi saattaa muistaa ja ajatella erikoisestikin asioista, ja pyrkiä ilahduttamaan aikuisia tavoilla joita ei tajua hyvän tekemisen pyrkimyksiksi. Näistä saattaa tulla esim. sotkua, mutta niistä ei kannata torua, vaan palkita aina lapsen INTENTIO. Eli pyrkimykset tuottaa iloa muille, huomataan ja niistä kiitetään. Samoin aikuisten kannattaa osoittaa aktiivisesti esimerkkiä muiden huomioimisessa, mielessä pitämisessä ja ilahduttamisessa. Lapselle tulisi puhua hyvää muista, ja hänen kuullensa välttää negatiivista puhetta ihmisistä, eli juoruilua ja arvostelua. Kun näin toimii aina johdonmukaisesti ikävuodet 1-5, on lapsi jo niin sosiaalistettu, ettei vanhemman tarvitse enää paljoa tehdä. Lapselle on kehittynyt riittävät itsesäätelytaidot ryhmässä toimineen, ja hän on todennäköisesti niin tottunut myönteiseen huomioon, että pitää sitä normaalina. Tällöin negatiivinen sosiaalinen palaute on epämiellyttävä poikkeus, ja lapsi korjaa käytöstään aika pienistäkin signaaleista. Näin olen omani kasvattanut, ja hyvää palautetta tulee, kavereita riittää eikä ikinä tarvitse miettiä osaavatko käyttäytyä jossain tilanteessa. Tappelevat kyllä vanhempiensa kanssa kotona, mutta se nyt kuuluu asiaan, ja kertoo siitä että kokevat turvalliseksi ilmaista tahtoaan ja pettymystään jos se ei toteudu. Ja nyt kun ovat isoja koululaisia, niin saavatkin jo enemmän valtaa päättää omista asioistaan, kun perustelevat toiveensa hyvin ja sovitaan yhdessä säännöistä. Ovat hyvin sisäistäneet että kuunteleminen ja omien kantojen hyvä perustelu ja kompromissit johtavat siihen, että oman tahtonsa voi saada läpi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.

Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..

Perinteinen vanhempi siirtää eteenpäin vanhemmaltaan saamaansa tunnetaakkaa. Perheestä ja suvusta riippuu se, millainen se on. Jossakin perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhempi ”katsoo tyytyväisenä nöyrtyvää mukulaa”, kuten tuossa yllä kirjoitetaan. Tällöin on kysymys ylisukupoövisesta sadismista. 

Minun äitini raivostui minulle, jos aloin itkeä. Koskaan, kertaakaan hän ei itkenyt minun eikä isänikään nähden. Hän kuoli jo vuosia sitten, enkä koskaan saanut tietää, mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.

Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..

Perinteinen vanhempi siirtää eteenpäin vanhemmaltaan saamaansa tunnetaakkaa. Perheestä ja suvusta riippuu se, millainen se on. Jossakin perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhempi ”katsoo tyytyväisenä nöyrtyvää mukulaa”, kuten tuossa yllä kirjoitetaan. Tällöin on kysymys ylisukupoövisesta sadismista. 

Minun äitini raivostui minulle, jos aloin itkeä. Koskaan, kertaakaan hän ei itkenyt minun eikä isänikään nähden. Hän kuoli jo vuosia sitten, enkä koskaan saanut tietää, mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut. 

Tuollainen ”perinteinen” vanhempi siirtää ylisukupolvisia tunnetaakkaa myös pettämällä Ja eroilemalla sarjassa. 

Kyllä lapsella 3-4

uusperheitä ennen täysi-ikäisyyttä on hänen mielestään vain hyväksi.

Ja sitten uhriutumalla tietenkin ihmisten edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on erovanhempien klassikkoläppä että ”lapset ovat sopeutuneet hyvin”. Siltä näyttää, kun lasten tunteille ei ole ollut sijaa vanhempien asettaessa omat ihastumisensa ja parisuhde-elämänsä lasten edelle. Lapsi kyllä huomaa, miten tulee hyväksytyksi ja on nälkäinen saamaan sen vähän huomion, joka hänelle jää tälläisessä hallintohimmelissä. Lapsi haluaa kelvata ja vaikuttaa sopeutuneelta. 

Tuolla erokirjakeskustelun ketjussa on epäilty, että lapsen oireillessa noin voimakkaasti kyse on kiintymyssuhteen ongelmasta. Joka johtuu siitä, että lapsen ollessa yksivuotias hänen ensisijainen hoitajansa on vaihtunut kolme kertaa viikossa. Vanhemmat ovat itse kertoneet asumisjärjestelyistään että vanhemmat asuivat lasten kodissa 2+2+3 eli tuon vauvan hoivaaja on vaihtunut koko ajan. Hoiva on varmasti ollut hyvää, mutta eikö psykologia ole jo ajat sitten osoittanut että aivan pienellä lapsella tulisi olla yksi primäärihoivaaja. Tuon naisen omien halujen ja tarpeiden vuoksi on toimittu kehityspsykologian perusoppien vastaisesti. Eihän yksivuotias välitä siitä että hän itse asuu samassa paikassa vaan siitä että hän voi luottaa sen yhden hoitajan olevan koko ajan läsnä. Tottakai ihmisten elämissä tapahtuu tragedioita, esim vauvan äiti kuolee tai on sairas, tai vauvaa esim päihteidenkäytön vuoksi kaltoinkohdellaan, mutta nuo ovat onnettomuudenkaltaisia asioita. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyse on yliopistokoulutuksen saaneesta ihmisistä, joka itse päättää hajottaa paitsi perheen myös lapsensa kiintymyssuhteen erityisen merkittävässä iässä. En ole lukenut tuota ex-pariskunnan kirjoittamaa erokirjaa, mutta oletan että juuri siinä he avaavat tuota 2+2+3-vuorovanhemmuusmallia. Todennäköisesti kirjaa markkinoidaan tietokirjana, mikä saattaa aiheuttaa sen että jotkut lukijat päättävät ottaa mallia tuon eroperheen käytännöistä. Mikä on kirjan kustantajan vastuu, jos ja kun kirjassa propagoidaan sellaista pienen lapsen hoitomallia, joka on täysin kaikkia vuosikymmenten ajan tehtyjä kehityspsykologian alan tutkimustuloksia vastaan? 

Olen samaa mieltä, neljän lapsen äitinä. 

Luin Iltalehden artikkelista, että nainen rakastui uuteen ja halusin eron, kun lapsi oli vuoden vanha. Lyön vetoa, että ei imettänyt itse, tai jos imetti, kuukauden, pari.

Itse en olisi lapsen ekana elinvuonna pystynyt keskittymään rakastumaan johonkin uuteen mieheen, kun rinnat valuu maitoa ja olen imetyskuplassa. Äitiyden onnessa. Miten siinä lähtisi hakemaan uutta kumppania?

No, vanhana hän näkee omat virheensä. Jätetyn miehen edelleen alakuloiset kasvot mietityttävät, vaikka kummallakin on uudet kumppanit. Avioeron haavat voivat olla syviä, varsinkin tuollaisessa vaiheessa, kun perhe on vasta perustettu, on vauva,  ja miehelläkin varmaan suuret toiveet tulevaisuudesta.

Jotenkin vastenmielinen juttu.

Minulla ei ole lapsia, mutta en ymmärrä miten kukaan aikuinen ihminen missään olosuhteissa "rakastuisi" niin, että kaikki järki häviää päästä? Kyllähän aikuisella nyt on sen verran hallintaa tunteisiinsa, että jos joku kolmas osapuoli alkaa kiinnostaa liikaa, VÄHENTÄÄ sen kanssa olemista, ettei alkaisi ihastua. Pelastaakseen parisuhteensa. Ja vielä enemmän näin jos on lapsiakin, joiden hyvinvointia tulisi ajatella. 

 

Ihmiset ei oikeasti salamarakastu: se on panetusta vaan silloin. Todellinen rakkaus vaatii aikaa ja toisen ihmisen syvällistä tuntemista kehittyäkseen. Tämän luulisi jokaisen aikuisen ihmisen tietävän ja siksi osaavan suhtautua noihin romanttisiin ailahduksiin, mitä pitkissä suhteissa nyt tulee varmasti kenelle hyvänsä. 

Tosi viisasta tekstiä. Olen tuo jota kommentoit. Itse jouduin romanttisen ailahduksen valtaan 50-vuotiaana (!) mutta saimme avioliittomme pelastettua, mistä olin tosi iloinen vuoden päästä ailahduksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajana sitä voi valita, että uskooko omia silmiään vai uskooko lukemaansa kasvatusopasta. Yhä enemmän on niitä kasvattajia jotka uskovat kasvatusopasta.

Perinteinen vanhempi laittaa kurittoman mukulansa jäähylle ja katsoo tyytyväisenä, kun mukula nöyrtyy ja alkaa totella. Kasvatusoppaaseen uskova vanhempi taas katsoo kauhuissaan vierestä miten viaton pieni hylätään yksin vaikeassa tunnetilassa..

Perinteinen vanhempi siirtää eteenpäin vanhemmaltaan saamaansa tunnetaakkaa. Perheestä ja suvusta riippuu se, millainen se on. Jossakin perheessä se tarkoittaa sitä, että vanhempi ”katsoo tyytyväisenä nöyrtyvää mukulaa”, kuten tuossa yllä kirjoitetaan. Tällöin on kysymys ylisukupoövisesta sadismista. 

Minun äitini raivostui minulle, jos aloin itkeä. Koskaan, kertaakaan hän ei itkenyt minun eikä isänikään nähden. Hän kuoli jo vuosia sitten, enkä koskaan saanut tietää, mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut. 

Tuollainen ”perinteinen” vanhempi siirtää ylisukupolvisia tunnetaakkaa myös pettämällä Ja eroilemalla sarjassa. 

Kyllä lapsella 3-4

uusperheitä ennen täysi-ikäisyyttä on hänen mielestään vain hyväksi.

Ja sitten uhriutumalla tietenkin ihmisten edessä.

No kyllä minä ainakin ehdottomasti olen mieluummin kasvatusoppaaseen uskova vanhempi, joka pysyy ydinperheessään, kuin perinteinen vanhempi, joka eroilee vähän väliä.

Nehän tässä vaihtoehtoina olivat, perinteinen ja kasvatusoppaaseen uskova.