HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Hesari on romahtanut laatulehdestä ihan höpöhöpö-aviisiksi kun julkaisevat nykyään kaikenlaisia roskajuttuja, joiden uutisarvo on 0. Nytkin nettietusivulla on otsikko: "Mustana, maidolla, parilla palalla sokeria? Kerro, miten sinä juot kahvisi."

Mitkä Iltiksen kesähessut tuolla on vielä töissä vai eikö toimittajille opeteta enää ns. oikeissa uutisissa käytettävää kieltä? Etusivulla juttu "Huthit tekivät suuren hyökkäyksen Saudi-Arabiaan, joka vastasi voimalla. Lisäksi huthien ja Jemenin hallituksen pitkä aselepo on päreinä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Moni lapsi ei käyttäydy huonosti, vaikka ei pysty olemaan paikalla ja energiaa riittää enemmän kuin muilla. Sama kuin syyttäisi hiljaista lasta ja rankaisi , koska hän ei puhu tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Osa 5 vuotiaista on tarpeeksi kypsiä ohjattuihin harrastuksiin. Iso osa ei ole. Ja se ei tee lapsesta viallista. Vanhempi sen sijaan on huono vanhempi jos pakottaa kypsymättömän lapsen ympäristöön jossa hän ei vielä pärjää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.

Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.

Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.

Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.

Ne riehumiset hoidetaan kotioloissa. Vieraiden läsnäollessa, julkisilla paikoilla ja harrastuksissa, koulussa jne. käyttäydytään. Ne on taaperoita jotka harjoittelevat asiaa kaupan lattialla ja oppivat sitten. Jos 5-vuotias ei osaa käyttäytyä tai ei pärjää ryhmässä, sitten ei viedä lasta väkisin ryhmään ennen kuin kotona on harjoiteltu ja opittu, miten ryhmässä ja ohjatussa harrastuksissa toimitaan.

Kaupan lattialla kieriskely on raivoamista. Riehuminen on voi olla kieriskelyä, juoksua tai hyppimistä, mutta siihen liittyy ilo ja jännitys, ei raivo. Riehuminen on riehakkuutta. 
Sinänsä välillä raivotaankin, myös siellä kaupan lattialla. Sekin kuuluu lapsuuteen.

Moni ajattelee, että kaikki lapsille tyypillinen pitää vain hyväksyä, koska lapsilla on oikeus ilmaista tunteitaan ja koska lapsi ei kehittymättömänä ole vastuussa omasta käytöksestään.

No tottakai lapsen käytös pitää sinänsä hyväksyä, mutta tottakai järkevä aikuinen myös ohjaa ja auttaa lastaan koko ajan kohti sellaista olemista, mikä on ytheiskunnassamme yleisesti hyväksyttyä ja myös lapselle itselleen hyväksi.

Mutta siis joku raivari kaupassa? Sellaista se pienten kanssa välillä on. Olennaistahan on se, että sillä raivarilla ei saavuta mitään sellaista, mitä sillä kenties hakee. Jos taas on kysymys siitä, että lapsi on liian väsynyt, niin siitäkö pitäisi sitten suuttua?

Vanhemman tehtävä on estää lapselta huono käytös. Eli pitää kuria sille lapselle.

Silloin kun mun lapseni olivat pieniä, pyrin estämään huonon käytöksen siten, että ei menty rättiväsyneenä kauppaan. 
En tiedä, oletteko te itse omien muistikuvienne mukaan raivonneet ihan vain ilkeyttänne, mutta minä muistan kyllä omasta lapsuudestani sen hirveän raivaritunteen. Oli kuin olisi ollut nurkkaan ahdistettu eläin.
-eri. 

Mä olen täällä kirjoittanut tuosta ADHD-lapsestani ja siitä miten olen toiminut jänen kanssaan. Ja että todellakin vastuu lapsesta on vanhemmalla, eikä uimaopella tai koululla tai millään muullakaan taholla paitsi vanhemmilla.

Samaan aikaan olen sitä mieltä, että vanhemman tehtävä on myös ymmärtää ja tukea lastaan, ja olla turhaan laittamatta lasta hänelle liian vaikeisiin tilanteisiin.  Tuota omaa lastani en vienyt pienenä pariin vuoteen ruokakauppaan. Koska se oli sille lapselle liian kuormittava juttu. Hän kyllä tiesi mitä häneltä odotettiin, mutta ei vaan pystynyt siihen, koska ympäristö oli liian virikkeinen. Se oli helppo nähdä lapsesta, kun kauppareissun edetessä kierrokset vaan nousi ja nousi, kunnes ei vaan enää pystynyt olemaan.

Tätä voisi verrata siihen, että sanoisi aikuiselle, että sinun pitää nyt pidättää hengitystä kaksi minuuttia. Jos et pysty, saat rangaistuksen. Olisiko se oikeudenmukaista jonkun mielestä? Tai jos tavoite olisi, että aikuinen oppisi pidättämään hengitystä kaksi minuuttia, niin päästäisiinkö tavoitteeseen parhaiten siten, että aina kun epäonnistuu, saa rangaistuksen?

Kyllä vanhemman pitää oikeasti haluta oppia tuntemaan oma lapsena ja sen kautta opetella millaiset asiat hänen kanssaan toimii, millä päästään parhaisiin lopputuloksiin. Eikä vain väkisin kurilla ja rangaistuksilla yrittää koulia lapsesta itselle mieleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Entisenä lastenhoitajana voin sanoa, että kyllä moni vanhempi kasvattaa lapsestaan k*sipään.

On oikeasti lapsia jotka ovat jatkuvast turpa väärällään ja suupielet alaspäin ja katsovat vihaisilla silmillään halveksien muita ihmisiä.

Sori vaan, mutta omakohtaisesti koettu moneen kertaan: Yleensä nämä lapset on opetettu maailmannavoiksi. Ainoita lapsia, jotka ovat saaneet kaiken periksi ja vanhemmat ihastelee ihan sama mitä lapsi päättääkään tehdä. Ja vanhemmat myös pitää yllä tätä lapsen k*sipäisyyttä mm. torumalla lapsensa hoitajia jos hoitajat on kehdanneet vaatia lapselta jotakin, mitä se lapsi ei ole halunnut tehdä.

Kaikki lapset eivät ole sellaisia, eivätkä toki hekään jotka ovat ole sitä omasta syystään, mutta kyllä nousi aina niskavillat pystyy sellaisten lasten kohdalla, nyt kun en ole enää alalla, niin voin sanoa että hyi h*lvetti.

Tämä on niin totta, tälläisiä lapsia on, ja kaikkein kamalinta on että he ovat itse syyttömiä tilanteeseensa. Seuraukset lapselle ovat karuja, hänestä ei pidetä oikein missään. Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä ja reagoivat kyllä tuollaiseen käytökseen vaikka yrittäisivätkin salata sen. Kyllä lapsi erottaa kenelle esimerkiksi opettaja tai päiväkodin hoitajat antavat aitoa lämpöä ja kenelle hymyillään vain kohteliaasti. Ikätoverit saattavat karttaa myös, ja olet aina se kaveri kenestä muiden vanhemmat eivät pidä, eli eivät pyri edistämään kaveruuksien syventämistä. Tähän vaikuttavat kyllä myös vanhemmat paljon, kyllä minä tunnustan järjestäneeni pikkulapsiaikana leikkitreffejä sellaisten lasten kanssa joiden vanhempien kanssa itse viihdyin. Pahinta on se, että ympäristö reagoi huonotapaisen lapsen käyttäytymiseen luonnollisella tavalla, mutta koska vanhemman viesti lapselle on se, että vika ei ole hänessä, niin hän ei pysty hyödyntämään ympäristöstä saatua palautetta kehittymiseen ja oppimiseen. Sen sijaan hän sisäistää ajatuksen että muissa ihmisissä on vikaa vaikka hän toimii oikein, ja sellainen ajatusmalli jättää ihmisen aika avuttomaan tilanteeseen, sillä muita ihmisiä ei voi muuttaa. Elämästä tulee aika ankeaa ilman yhteyttä toisiin, olet yksin täydellisenä ilkeiden ja pahojen ihmisten ympäröimänä. Kova kohtalo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Ehtii aivan hyvin myöhemminkin opettelemaan jos tarve on. 5-vuotias on pieni lapsi.

Eli pianonsoitosta kiinnostuneelle viisivuotiaalle pitää sanoa että ei käy, ehdit kyllä myöhemminkin? Sattuuko se kun on noin tyhmä kuin sinä?

Kielenkäyttösi kertookin sinusta ihan kaiken oleellisen. Ja kukakohan täällä on tyhmä? 

Jos kotona on piano jota taapero tykkää joskus pimpottaa niin voihan sitä kokeilla pianotunteja mutta varmaan puolet sen ikäisistä on vielä liian kypsymättömiä keskittymään sellaiseen ja sitten parin vuoden päästä uusi kokeilu.

Sinun lapsesi huonon käytöksen syytä ei ainakaan tarvitse etsiä kauempaa kuin vanhemman antama huono malli

Lisään vielä, että tälläinen kasvatus tulisi voida nähdä jonkinlaisena kaltoinkohteluna, lisätä vaikka jokin sosiaalisen pahoinpidelyn määritelmä jonka avulla voitaisiin tunnistaa ja puuttua vaikka lastensuojelun keinoin. Sillä se todellakin vaarantaa kasvun ja kehityksen. Seuraukset lapsen hyvinvoinnille ovat elämänmittaisia ja isoja. 

Tuo on TODELLAKIN VÄÄRÄ TAPA ilmoittaa lapselle ettei muka sovi  mihinkään harrastepiiriin vilkkautensa takia, lasta voidaan kannustaa vähän rauhallisempaan harrastuslajiin jos sitä kautta rauhoittuisi, ja iän myötä vilkkainkin lapsi oppisi kuuntelemaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Moni lapsi ei käyttäydy huonosti, vaikka ei pysty olemaan paikalla ja energiaa riittää enemmän kuin muilla. Sama kuin syyttäisi hiljaista lasta ja rankaisi , koska hän ei puhu tarpeeksi. 

Jos ei kuuntele niin se on huonoa käytöstä josta pitää rangaista. Ja jos lapselta vaikka kysytään että onko tämä sotku sinun jäljiltäsi ja lapsi ei suostu puhumaan niin kyllä sitten lasta pitää rangaista puhumattomuudesta.

Ylivilkasta lasta joutuu rankaisemaan monta kertaa päivässä. Mutta kun vanhempi jaksaa ja pysyy johdonmukaisena niin siitä lapsesta voi tulla vaikka mitä.

Toisia ylivilkkaita taas ei rangaista vaan ymmärretään loputtomasti ja niistä lapsista ei kasva onnellisia tasapainoisia aikuisia jotka kykenevät kouluttautumaan ja tekemään uraa. Sen sijaan he ovat erilaisten palveluiden asiakkaita vielä aikuisenakin. 

Minä olin se hankala lapsi. Äitini pakotti minua harrastuksiin jo ennen kouluikää. En viihtynyt yhtään ohjatuissa harrastuksissa. Lopulta äitini luovutti ja lopetti sen pakottamisen. Olin vielä koulun alkaessa hankala. Mutta sitten joskus 10 ikävuoden paikkeilla aloin kypsyä. Siinä vaiheessa valitsin ihan itse harrastuksen karaten jossa viihdyin. Ala-asteen lopussa olin jo yksi luokan parhaita oppilaita. En tiedä miten olisi minulle käynyt jos olisi jatkettu koko lapsuus sitä harrastuksiin pakottamista. Varmaan huonosti.

Minä opin kyllä uimaan ja hiihtämään ja laskettelemaan 5-vuotiaana oman perheen ohjaamana. Ei siihen mitään valmentajaa tarvita että 5-vuotias oppii uimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa harrastaa. Sama keskustelu pitäisi laajentaa myös peruskoulun puolelle. Jos et osaa olla ryhmässä, lennät sieltä ulos.

Tarkkisluokat ja hitaammille oppilaille oma eriytetty luokka, jossa saavat oman tason mukaista opetusta. Lisäksi ne "tavikset" saavat edetä suunnitelman mukaiseen tahtiin, kun ei tarvitse aina tehdä kaikkea hitaimman ehdoilla. Häiriköt pitäisi voida erottaa määräajaksi matalammalla kynnyksellä ja lopettaa loputon häiriköiden ymmärtäminen.

Ongelmana on, että ennen 80 prosenttia oli niitä taviksia, loput tosi fiksuja tai muuten erityisiä. Nykyään 80 prosenttia on johonkin suuntaan erityisiä, ja etenkin niiden omasta mielestään fiksulla tavalla erityisten vanhemmat vaativat yksilöllistä palvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi lopetti yhden harrastuksen siksi, että ryhmässä oli tuollainen levoton ja häiritsevä lapsi ja ryhmässä ei tullut muiden tekemisestä mitään sen takia. Kiva jos tämä diagnoosi-ipana sai jatkaa harrastustaan.

Sitä voi miettiä kuinka oikein tämä oli.

Ikävä juttu, sama pätee kouluissa, se kiusaaja saa jäädä, kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Liikaa ymmärretään sitä yhtä, ne parikymmentä muuta on sitten yhdentekeviä. 

Erittäin harvinaista, että luokassa on yksi kiusaaja. Useammin se menee niin päin, että kiusaajia on useita ja kiusattuja yksi.

Yleensä on kiusaaja, tämän hännystelijät ja sitten uhri. Hännystelijät ovat kiusatulle yksin ollessaan varsin harmittomia. Ryhmässä tyhnyys ja ilkeys tiivistyy.

Kyllä, juuri näin. Se kiusaaja on yleensä sosiaalisesti lahjakas, hänellä on hyvä ulkonäkö ja kauniita tavaroita, ja hänelle on kotona annettu malli, että toiset ihmiset ovat välineitä. Sellainen lapsi kaappaa suuren massan mukaansa kiusaamaan yhtä tai kahta erilaista.

Erityislapset eivät lähtökohtaisesti ole kiusaajia, ensinnäkin jo siksi, että he eivät saa massoja mukaansa. Lapset vierastavat kaikkea outoa. Sen sijaan kyllä nurkkaan ahdettuna he voivat käydä jonkun kimppuun ja pitempään kiusattuna alkaa oireilla. 
Melkein aina kun lapset selittävät jonkin yksinäisen ja hyljeksityn olevan kiusaaja, kannattaa kyseenalaistaa lapsen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Opetelkoon vaikka itse ensi alkuun. Ei valmentaja pysty sen häslärin päähän niitä oppeja joillain taikakeinoilla takomaan, jos lapsella ei ole siihen riittäviä valmiuksia.

Eikö yleensä pianotunnit ole yksityistunteja? Siellähän tuo yksi saa kaiken huomion niin voi toimiakin. Eriasia sitten joku joukkuelaji, jossa yhdellä valmentajalla pitää paria kymmentä lasta kaitsea.

Jos viisivuotiaista puhutaan, tuon ikäisillä yleensä musiikin puolella vaihtoehtona on muskari, joka vaatii jonkin verran keskittymistä, jalkapallossa perhefutis, jossa vanhempi on mukana auttamassa. Uimakouluja en niin tunne, mutta ehkä uimataitoisen ja vilkkaan lapsen paikka ei ole alkeisuimakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tuota asetelmaa, siis sitä, miksi uimaopettajan vartalo ylipäätään mainitaan kolumnissa. Jostakin syystä kolumnistia ärsyttää, että erittäin lihaksikas mies pyytää äitiä pistämään poikansa kuriin. Toivooko hän kenties, että mies olisi tehnyt sen hänen puolestaan, läksyttänyt pojan eikä äitiä?

Meillä on yhteiskunnassamme huutava miehen mallin pula. Pahempi kuin viime sotien jälkeen. Osittain se on itse aiheutettua, monenlaisten yhteiskunnallisten mekanismien kautta.

Olen vanhempi nainen ja feministi, mutta silti näen yhtenä suurena ongelmana, että positiivinen miesenergia on kuristettu kuiviin etenkin lasten maailmassa. Siksi meillä on niin paljon neuvottomia äitejä. 
Harrastuksista ei tähän dilemmaan ratkaisua löydy. Jos raamikas harrastusohjaaja jyrähtäisi tottelemattomalle lapselle, olisi hän pian raastuvassa. Se on hyvä osoitus tästä miehen roolin katoamisesta.

Täällä kysyttiin:

"Pohdin tuota asetelmaa, siis sitä, miksi uimaopettajan vartalo ylipäätään mainitaan kolumnissa. Jostakin syystä kolumnistia ärsyttää, että erittäin lihaksikas mies pyytää äitiä pistämään poikansa kuriin. Toivooko hän kenties, että mies olisi tehnyt sen hänen puolestaan, läksyttänyt pojan eikä äitiä?"

 

Eikös kolumnisti paljasta tekstissään, mitä hän haluaa siltä uimaopettajalta:

 

"Ai sinulla oli raskasta lapseni energioiden kanssa 45 minuuttia? Mietipä, minä asun niiden kanssa. Muuten hetkinen, olitkos meistä kahdesta sinä koulutettu ammattilainen?"

Tosta lopusta tuli ajatus. Päiväkodin opettaja voisi sanoa sille äidille: "Sinä olet lapsesi energioiden kanssa kello viidestä aikaiseen nukkumaan menoon muutaman tunnin. Minä olen hänen kanssaan 8 tuntia. Että mietipä sitä!"

 

Kun totuus on että jos lapsesi on päiväkodissa klo. 7-17 niin päiväkodin opettaja on hänen kanssaan enemmän kuin sinä. Ja se päiväkodin opettaja on helposti lapsellesi läheisempi ja hänelle lapsesi kertoo tunteensa ja ajatuksensa ennemmin kuin sinulle. En sano että älkää menkö töihin mutta jos ei pysty tai halua järjestää lyhyitä päiväkoti päiviä lapselleen vaan se lapsi on oikeasti 7-17 siellä päiväkodissa niin on se aika hurjaa lapsen kohtelua. Vanhempien pitäisi toisen vaikka hakeutua iltatyöhön että suurimman osan ajasta jompi kumpi on kotona. Lapset ovat erilaisia. Jotkut kestää mitä vaan. Monelle lapselle ainakin meidän perheessä 10 tuntia päiväkodissa on kerta kaikkiaan liikaa. Minun lapset ei sitä olisi kestäneet eikä onneksi ollut pakko.

Me emme tuollaisia hoitopäivääiä edes yrittäneet, koska oli mahdollisuus olla pitkään kotona ja joustaa, mutta sitten taas tunnen lapsia ja nuoria, joille se on ollut välttämätöntä ja sopinut oikein hyvin. Lapsemme ovat vahvempaa tekoa kuin me vanhemmat luulemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Mulla oli lapsi, joka kieltäytyi riemumielin makeasta, jos kyseessä oli rangaistus, ja jäähylle jouduttuaan istui siellä kauemmin kuin olisi pitänyt. Hänelle oli tärkeää vain ja ainoastaan pitää oma päänsä ja vesittää rangaistukset. Oli pakko oppia ohjaamaan hyvällä. 

Nykyään hän on yhdeksäsluokkalainen, ja järkevimpiä nuoria, joita tunnen. En osaa selittää asiaa muuten kuin että hänellä oli sellainen luonne, joka reagoi tosi voimakkaasti rangaistavana olemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Pianonsoitto tai muu musiikkiharrastus on hyvä tapa opetella rauhoittumista ja keskittymistä. Jos asuu kerrostalossa niin kannattaa hankkia sähköpiano jotta naapurien korvat säästyvät pahimmalta. Kun koulu alkaa on joka tapauksessa osattava istua hiljaa paikoillaan.

Pianonsoitonope tässä terve. Ei muuten riitä hermot meikäläisellä näiden hästääjien kanssa, joita pitää houkutella pois flyygelin alta tai metsästää käytäviltä tai varoa, etteivät ne läsäytä pianon kantta sormilleen. Ei. Pitäkää ne ipanat kotona ja houkutelkaa alas puusta, kun alkaa ohjeiden kuuntelu maistua. Eläkkeeseen on mulla vielä niin pitkä aika, että alkaa jo pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on samanlainen kiusaaja. 

Näkeehän se.jo siitä kuinka törkeästi läheisiään on kohdellut

On kyllä harvinaisen itsekäs tapaus. Käy tuon lapsia sääliksi.

Erokirja-haastattelussa, jossa on kysytty, miten lapset ovat sopeutuneet uusioperhetilanteeseen, tämän lapsen isä on todennut että hyvin, että kuopus (kolumnin lapsi) on ollut niin pieni, vasta yksivuotias, ettei muusta tiedä. Lapsen isä on haastattelujen (ml. tv-haastattelu) antanut itsestään rauhallisen ja tasapainoisen kuvan. Voikohan olla niin, että lapsi on isänsä kanssa erilainen kuin äitinsä, esim. noissa harrastuksissa? Onko tuo äiti sellainen, että jättää yksin uimakouluun (itse ui muualla tunnin ajan eli ei seuraa lastaan?) ja tanssitunneille (kolumnin maininta siitä, että tunnin jälkeen tanssiluokan ovi avautui ja hänet pyydettiin sisään)? Ja missä hän on ollut kirjastossa silloin, kun poikansa hankkii porttikieltoa) Kirjoittelee kolumneja? Tilanteessa jossa lapsensa toistuvasti häiritsee muita todella pahasti? Jos lapsen isällä on mielikuva, että lapsi voi hyvin, ehkä isä sitten myös huomioi paitsi lapsensa myös muut ihmiset silloin, kun ovat harrastuksissa tai vaikka kirjastossa. 

Lisäksi on outoa, että kolumnisti tituleerataan "neljän lapsen äidiksi" ja hän surkuttelee itseään kun neljä lasta harrastaa yhteensä yli 10 kertaa viikossa ja esittää tuon tilanteen kontekstina tuon nuorimmaisen kanssa koetuille ongelmille. Sitä hän ei sano, että niillä kahdella vanhimmalla lapsella - hänen bonuslapsillaan - on kaksi omaa biologista vanhempaa. Kamalaa marttyyriksi heittäytymistä. Äidin kanssa kulkiessa riehuvan lapsen isällä on neljä biologista lasta, ja hän kokee että lapsi voi hyvin. Tällä kolumnistilla on kaksi lasta, ja hän julistaa lehdessä ettei hän jaksa tämän nuorimmaisen energioita ja käytännössä vaatii, että tietyn erikoisalan (uimaopetus) ammattilaisen pitäisi jaksaa hänen riehuvaa lastaan, jolle hän itse ei jaksa olla läsnä.

Aika kamalaa ja oikeastaan aika oksettavaa kuultavaa.

Onko tämä nainen tehnyt lapsensa vain siksi, että saa kirjoittaa lapsiperheen parisuhdekirjan ja lapsiperheen erokirjan ja mainostaa itseään medioissa ja tienata elantonsa sillä, että hänellä on ne lapset. Onko tämä nainen  tehnyt mitään muuta ja kirjoittanut mistään muusta kuin lapsista ja lapsiperheistä? Onko ollut mitään muuta annettavaa? Ja jos ja kun tämänhetkinen lopputulema hänen roolistaan ja kasvatustyöstään omien lastensa kanssa on tuo, mitä kolumnista on saatu lukea, niin sehän kertoo siitä, että mitään mitä hän sanoo ei pidä ottaa ohjeena tai mallina vaan päinvastoin suurena varoituksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.

Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.

Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.

Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.

Ne riehumiset hoidetaan kotioloissa. Vieraiden läsnäollessa, julkisilla paikoilla ja harrastuksissa, koulussa jne. käyttäydytään. Ne on taaperoita jotka harjoittelevat asiaa kaupan lattialla ja oppivat sitten. Jos 5-vuotias ei osaa käyttäytyä tai ei pärjää ryhmässä, sitten ei viedä lasta väkisin ryhmään ennen kuin kotona on harjoiteltu ja opittu, miten ryhmässä ja ohjatussa harrastuksissa toimitaan.

Kaupan lattialla kieriskely on raivoamista. Riehuminen on voi olla kieriskelyä, juoksua tai hyppimistä, mutta siihen liittyy ilo ja jännitys, ei raivo. Riehuminen on riehakkuutta. 
Sinänsä välillä raivotaankin, myös siellä kaupan lattialla. Sekin kuuluu lapsuuteen.

Moni ajattelee, että kaikki lapsille tyypillinen pitää vain hyväksyä, koska lapsilla on oikeus ilmaista tunteitaan ja koska lapsi ei kehittymättömänä ole vastuussa omasta käytöksestään.

No tottakai lapsen käytös pitää sinänsä hyväksyä, mutta tottakai järkevä aikuinen myös ohjaa ja auttaa lastaan koko ajan kohti sellaista olemista, mikä on ytheiskunnassamme yleisesti hyväksyttyä ja myös lapselle itselleen hyväksi.

Mutta siis joku raivari kaupassa? Sellaista se pienten kanssa välillä on. Olennaistahan on se, että sillä raivarilla ei saavuta mitään sellaista, mitä sillä kenties hakee. Jos taas on kysymys siitä, että lapsi on liian väsynyt, niin siitäkö pitäisi sitten suuttua?

Vanhemman tehtävä on estää lapselta huono käytös. Eli pitää kuria sille lapselle.

Silloin kun mun lapseni olivat pieniä, pyrin estämään huonon käytöksen siten, että ei menty rättiväsyneenä kauppaan. 
En tiedä, oletteko te itse omien muistikuvienne mukaan raivonneet ihan vain ilkeyttänne, mutta minä muistan kyllä omasta lapsuudestani sen hirveän raivaritunteen. Oli kuin olisi ollut nurkkaan ahdistettu eläin.
-eri. 

Mä olen täällä kirjoittanut tuosta ADHD-lapsestani ja siitä miten olen toiminut jänen kanssaan. Ja että todellakin vastuu lapsesta on vanhemmalla, eikä uimaopella tai koululla tai millään muullakaan taholla paitsi vanhemmilla.

Samaan aikaan olen sitä mieltä, että vanhemman tehtävä on myös ymmärtää ja tukea lastaan, ja olla turhaan laittamatta lasta hänelle liian vaikeisiin tilanteisiin.  Tuota omaa lastani en vienyt pienenä pariin vuoteen ruokakauppaan. Koska se oli sille lapselle liian kuormittava juttu. Hän kyllä tiesi mitä häneltä odotettiin, mutta ei vaan pystynyt siihen, koska ympäristö oli liian virikkeinen. Se oli helppo nähdä lapsesta, kun kauppareissun edetessä kierrokset vaan nousi ja nousi, kunnes ei vaan enää pystynyt olemaan.

Tätä voisi verrata siihen, että sanoisi aikuiselle, että sinun pitää nyt pidättää hengitystä kaksi minuuttia. Jos et pysty, saat rangaistuksen. Olisiko se oikeudenmukaista jonkun mielestä? Tai jos tavoite olisi, että aikuinen oppisi pidättämään hengitystä kaksi minuuttia, niin päästäisiinkö tavoitteeseen parhaiten siten, että aina kun epäonnistuu, saa rangaistuksen?

Kyllä vanhemman pitää oikeasti haluta oppia tuntemaan oma lapsena ja sen kautta opetella millaiset asiat hänen kanssaan toimii, millä päästään parhaisiin lopputuloksiin. Eikä vain väkisin kurilla ja rangaistuksilla yrittää koulia lapsesta itselle mieleistä.

ADHD-diagnoosit ovat suosittuja juuri siitä syystä, että diagnoosi tarjoaa virallisen luvan olla vaatimatta lapselta asioita. Eli diagnoosi tukee nykyisen kasvatuskulttuurin noudattamista. Kuri ja varsinkaan rangaistukset eivät ole tätä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Entisenä lastenhoitajana voin sanoa, että kyllä moni vanhempi kasvattaa lapsestaan k*sipään.

On oikeasti lapsia jotka ovat jatkuvast turpa väärällään ja suupielet alaspäin ja katsovat vihaisilla silmillään halveksien muita ihmisiä.

Sori vaan, mutta omakohtaisesti koettu moneen kertaan: Yleensä nämä lapset on opetettu maailmannavoiksi. Ainoita lapsia, jotka ovat saaneet kaiken periksi ja vanhemmat ihastelee ihan sama mitä lapsi päättääkään tehdä. Ja vanhemmat myös pitää yllä tätä lapsen k*sipäisyyttä mm. torumalla lapsensa hoitajia jos hoitajat on kehdanneet vaatia lapselta jotakin, mitä se lapsi ei ole halunnut tehdä.

Kaikki lapset eivät ole sellaisia, eivätkä toki hekään jotka ovat ole sitä omasta syystään, mutta kyllä nousi aina niskavillat pystyy sellaisten lasten kohdalla, nyt kun en ole enää alalla, niin voin sanoa että hyi h*lvetti.

Tämä on niin totta, tälläisiä lapsia on, ja kaikkein kamalinta on että he ovat itse syyttömiä tilanteeseensa. Seuraukset lapselle ovat karuja, hänestä ei pidetä oikein missään. Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä ja reagoivat kyllä tuollaiseen käytökseen vaikka yrittäisivätkin salata sen. Kyllä lapsi erottaa kenelle esimerkiksi opettaja tai päiväkodin hoitajat antavat aitoa lämpöä ja kenelle hymyillään vain kohteliaasti. Ikätoverit saattavat karttaa myös, ja olet aina se kaveri kenestä muiden vanhemmat eivät pidä, eli eivät pyri edistämään kaveruuksien syventämistä. Tähän vaikuttavat kyllä myös vanhemmat paljon, kyllä minä tunnustan järjestäneeni pikkulapsiaikana leikkitreffejä sellaisten lasten kanssa joiden vanhempien kanssa itse viihdyin. Pahinta on se, että ympäristö reagoi huonotapaisen lapsen käyttäytymiseen luonnollisella tavalla, mutta koska vanhemman viesti lapselle on se, että vika ei ole hänessä, niin hän ei pysty hyödyntämään ympäristöstä saatua palautetta kehittymiseen ja oppimiseen. Sen sijaan hän sisäistää ajatuksen että muissa ihmisissä on vikaa vaikka hän toimii oikein, ja sellainen ajatusmalli jättää ihmisen aika avuttomaan tilanteeseen, sillä muita ihmisiä ei voi muuttaa. Elämästä tulee aika ankeaa ilman yhteyttä toisiin, olet yksin täydellisenä ilkeiden ja pahojen ihmisten ympäröimänä. Kova kohtalo. 

Hyvin sanottu. Etenkin kohta:

Seuraukset lapselle ovat karuja, hänestä ei pidetä oikein missään. 

Sopii artikkelin tapaukseen tosi hyvin, koska tuo äitihän sen aiheuttaa lapselleen että vie tätä paikkoihin ja tilanteisii  joissa lapsi ei pärjää (eikö äiti itse ole mukana ja läsnä auttamassa lasta oppimaan toimimaan ohjeiden mukaan?) ja joista lapsi saa toistuvia epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden kokemuksia. Tosi outoa on että äiti syyttää näiden kokemusten tuottamisesta muita eli harrastuksen järjestäjiä tai ohjaajia, vaikka hän itsehän se on syypää kun vie vielä kypsymätöntä lastaan vääriin paikkoihin. Äiti itse aiheuttaa sen "ulossulkemisen", josta syyttää muita ja josta yrittää jotenkin oudosti tehdä jotain isompaa yhteiskunnallista ongelmaa josta pitää kirjoittaa.

Ei tainnut mennä ihan putkeen tuo kolumni.