Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (952)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on erovanhempien klassikkoläppä että ”lapset ovat sopeutuneet hyvin”. Siltä näyttää, kun lasten tunteille ei ole ollut sijaa vanhempien asettaessa omat ihastumisensa ja parisuhde-elämänsä lasten edelle. Lapsi kyllä huomaa, miten tulee hyväksytyksi ja on nälkäinen saamaan sen vähän huomion, joka hänelle jää tälläisessä hallintohimmelissä. Lapsi haluaa kelvata ja vaikuttaa sopeutuneelta.
Tuolla erokirjakeskustelun ketjussa on epäilty, että lapsen oireillessa noin voimakkaasti kyse on kiintymyssuhteen ongelmasta. Joka johtuu siitä, että lapsen ollessa yksivuotias hänen ensisijainen hoitajansa on vaihtunut kolme kertaa viikossa. Vanhemmat ovat itse kertoneet asumisjärjestelyistään että vanhemmat asuivat lasten kodissa 2+2+3 eli tuon vauvan hoivaaja on vaihtunut koko ajan. Hoiva on varmasti ollut hyvää, mutta eikö psykologia ole jo ajat sitten osoittanut että aivan pienellä lapsella tulisi olla yksi primäärihoivaaja. Tuon naisen omien halujen ja tarpeiden vuoksi on toimittu kehityspsykologian perusoppien vastaisesti. Eihän yksivuotias välitä siitä että hän itse asuu samassa paikassa vaan siitä että hän voi luottaa sen yhden hoitajan olevan koko ajan läsnä. Tottakai ihmisten elämissä tapahtuu tragedioita, esim vauvan äiti kuolee tai on sairas, tai vauvaa esim päihteidenkäytön vuoksi kaltoinkohdellaan, mutta nuo ovat onnettomuudenkaltaisia asioita. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyse on yliopistokoulutuksen saaneesta ihmisistä, joka itse päättää hajottaa paitsi perheen myös lapsensa kiintymyssuhteen erityisen merkittävässä iässä. En ole lukenut tuota ex-pariskunnan kirjoittamaa erokirjaa, mutta oletan että juuri siinä he avaavat tuota 2+2+3-vuorovanhemmuusmallia. Todennäköisesti kirjaa markkinoidaan tietokirjana, mikä saattaa aiheuttaa sen että jotkut lukijat päättävät ottaa mallia tuon eroperheen käytännöistä. Mikä on kirjan kustantajan vastuu, jos ja kun kirjassa propagoidaan sellaista pienen lapsen hoitomallia, joka on täysin kaikkia vuosikymmenten ajan tehtyjä kehityspsykologian alan tutkimustuloksia vastaan?
Tämä!
Lapsen äidin ääretön itsekeskeisyys ajoi lapsen edun edelle.
Olisi jättänyt sitten lapsen tekemättä kun kerran vieraissa käynti ja lennosta vaihtaminen oli hänen tavoitteenaan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastan miekkailua ja vedän myös lapsille kursseja. Olen vetänyt noin 10 vuotta ja tänä aikana on ollut kaksi lasta. jotka on laitettu pihalle harrastuksesta. Molemmilla kerroilla nimeomaan äiti veti herneet nenään. Mutta meillä on turvallisuuden takia muutamia ehdottomia sääntöjä, joita ei rikota koskaan. Yksi niistä on, ettei maskitonta ihmistä pistetä miekalla. Ei ikinä koskaan milloinkaan, ei vaikka pyytäisi. Tätä sääntöä rikottiin, joten laitettiin pois. Molemmilla kerroilla ryhmän henki parani heti ja kaikki, myös minä, nautimme harrastamisesta.
Opettajana karsin viime vuosina kaikki tutustumisvierailut, vaikkapa katsomaan käräjäoikeuden istuntoa tai mennä ajamaan polkuautoilla, koska mukana ryhmissä on aina pari kolme oppilasta (yleensä poikia), jotka eivät välitä kielloista, vaan sooloilevat. Jos sanon, että kadulle ei saa ajaa polkuautoilla vaan pitää pysyä puistossa, tyypit menee ajamaan kadulle. Jos sanon, että pitää noudattaa liikennesääntöjä liikennepuistossa eikä saa ajaa vasten muita, niin kumminkin tehdään. En halunnut joutua vuosikausia kestäneeseen oikeusprosessiin, jos jokin vahinko käynnillä tapahtuu. Ei enää voi luottaa oppilaisiin, kaikkiin.
Toisin sanoen nämä tottelemattomat oppilaat veivät muilta mahdollisuuden päästä joskus ulos koulusta oppitunnilla. Yleensä oppilaat tykkäävät lähteä koulusta tutustumiskäynneille "oikeaan maailmaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastan miekkailua ja vedän myös lapsille kursseja. Olen vetänyt noin 10 vuotta ja tänä aikana on ollut kaksi lasta. jotka on laitettu pihalle harrastuksesta. Molemmilla kerroilla nimeomaan äiti veti herneet nenään. Mutta meillä on turvallisuuden takia muutamia ehdottomia sääntöjä, joita ei rikota koskaan. Yksi niistä on, ettei maskitonta ihmistä pistetä miekalla. Ei ikinä koskaan milloinkaan, ei vaikka pyytäisi. Tätä sääntöä rikottiin, joten laitettiin pois. Molemmilla kerroilla ryhmän henki parani heti ja kaikki, myös minä, nautimme harrastamisesta.
Opettajana karsin viime vuosina kaikki tutustumisvierailut, vaikkapa katsomaan käräjäoikeuden istuntoa tai mennä ajamaan polkuautoilla, koska mukana ryhmissä on aina pari kolme oppilasta (yleensä poikia), jotka eivät välitä kielloista, vaan sooloilevat. Jos sanon, että kadulle ei saa ajaa polkuautoilla vaan pitää pysyä puistossa, tyypit menee ajamaan kadulle. Jos sanon, että pitää noudattaa liikennesääntöjä liikennepuistossa eikä saa ajaa vasten muita, niin kumminkin tehdään. En halunnut joutua vuosikausia kestäneeseen oikeusprosessiin, jos jokin vahinko käynnillä tapahtuu. Ei enää voi luottaa oppilaisiin, kaikkiin.
Toisin sanoen nämä tottelemattomat oppilaat veivät muilta mahdollisuuden päästä joskus ulos koulusta oppitunnilla. Yleensä oppilaat tykkäävät lähteä koulusta tutustumiskäynneille "oikeaan maailmaan".
Tuleeko tuollaisesta kielletystä käytöksestä joku rangaistus oppilaalle? Jälki-istunto tai muu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on erovanhempien klassikkoläppä että ”lapset ovat sopeutuneet hyvin”. Siltä näyttää, kun lasten tunteille ei ole ollut sijaa vanhempien asettaessa omat ihastumisensa ja parisuhde-elämänsä lasten edelle. Lapsi kyllä huomaa, miten tulee hyväksytyksi ja on nälkäinen saamaan sen vähän huomion, joka hänelle jää tälläisessä hallintohimmelissä. Lapsi haluaa kelvata ja vaikuttaa sopeutuneelta.
Tuolla erokirjakeskustelun ketjussa on epäilty, että lapsen oireillessa noin voimakkaasti kyse on kiintymyssuhteen ongelmasta. Joka johtuu siitä, että lapsen ollessa yksivuotias hänen ensisijainen hoitajansa on vaihtunut kolme kertaa viikossa. Vanhemmat ovat itse kertoneet asumisjärjestelyistään että vanhemmat asuivat lasten kodissa 2+2+3 eli tuon vauvan hoivaaja on vaihtunut koko ajan. Hoiva on varmasti ollut hyvää, mutta eikö psykologia ole jo ajat sitten osoittanut että aivan pienellä lapsella tulisi olla yksi primäärihoivaaja. Tuon naisen omien halujen ja tarpeiden vuoksi on toimittu kehityspsykologian perusoppien vastaisesti. Eihän yksivuotias välitä siitä että hän itse asuu samassa paikassa vaan siitä että hän voi luottaa sen yhden hoitajan olevan koko ajan läsnä. Tottakai ihmisten elämissä tapahtuu tragedioita, esim vauvan äiti kuolee tai on sairas, tai vauvaa esim päihteidenkäytön vuoksi kaltoinkohdellaan, mutta nuo ovat onnettomuudenkaltaisia asioita. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyse on yliopistokoulutuksen saaneesta ihmisistä, joka itse päättää hajottaa paitsi perheen myös lapsensa kiintymyssuhteen erityisen merkittävässä iässä. En ole lukenut tuota ex-pariskunnan kirjoittamaa erokirjaa, mutta oletan että juuri siinä he avaavat tuota 2+2+3-vuorovanhemmuusmallia. Todennäköisesti kirjaa markkinoidaan tietokirjana, mikä saattaa aiheuttaa sen että jotkut lukijat päättävät ottaa mallia tuon eroperheen käytännöistä. Mikä on kirjan kustantajan vastuu, jos ja kun kirjassa propagoidaan sellaista pienen lapsen hoitomallia, joka on täysin kaikkia vuosikymmenten ajan tehtyjä kehityspsykologian alan tutkimustuloksia vastaan?
Olen samaa mieltä, neljän lapsen äitinä.
Luin Iltalehden artikkelista, että nainen rakastui uuteen ja halusin eron, kun lapsi oli vuoden vanha. Lyön vetoa, että ei imettänyt itse, tai jos imetti, kuukauden, pari.
Itse en olisi lapsen ekana elinvuonna pystynyt keskittymään rakastumaan johonkin uuteen mieheen, kun rinnat valuu maitoa ja olen imetyskuplassa. Äitiyden onnessa. Miten siinä lähtisi hakemaan uutta kumppania?
No, vanhana hän näkee omat virheensä. Jätetyn miehen edelleen alakuloiset kasvot mietityttävät, vaikka kummallakin on uudet kumppanit. Avioeron haavat voivat olla syviä, varsinkin tuollaisessa vaiheessa, kun perhe on vasta perustettu, on vauva, ja miehelläkin varmaan suuret toiveet tulevaisuudesta.
Jotenkin vastenmielinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastan miekkailua ja vedän myös lapsille kursseja. Olen vetänyt noin 10 vuotta ja tänä aikana on ollut kaksi lasta. jotka on laitettu pihalle harrastuksesta. Molemmilla kerroilla nimeomaan äiti veti herneet nenään. Mutta meillä on turvallisuuden takia muutamia ehdottomia sääntöjä, joita ei rikota koskaan. Yksi niistä on, ettei maskitonta ihmistä pistetä miekalla. Ei ikinä koskaan milloinkaan, ei vaikka pyytäisi. Tätä sääntöä rikottiin, joten laitettiin pois. Molemmilla kerroilla ryhmän henki parani heti ja kaikki, myös minä, nautimme harrastamisesta.
Opettajana karsin viime vuosina kaikki tutustumisvierailut, vaikkapa katsomaan käräjäoikeuden istuntoa tai mennä ajamaan polkuautoilla, koska mukana ryhmissä on aina pari kolme oppilasta (yleensä poikia), jotka eivät välitä kielloista, vaan sooloilevat. Jos sanon, että kadulle ei saa ajaa polkuautoilla vaan pitää pysyä puistossa, tyypit menee ajamaan kadulle. Jos sanon, että pitää noudattaa liikennesääntöjä liikennepuistossa eikä saa ajaa vasten muita, niin kumminkin tehdään. En halunnut joutua vuosikausia kestäneeseen oikeusprosessiin, jos jokin vahinko käynnillä tapahtuu. Ei enää voi luottaa oppilaisiin, kaikkiin.
Toisin sanoen nämä tottelemattomat oppilaat veivät muilta mahdollisuuden päästä joskus ulos koulusta oppitunnilla. Yleensä oppilaat tykkäävät lähteä koulusta tutustumiskäynneille "oikeaan maailmaan".
Tuleeko tuollaisesta kielletystä käytöksestä joku rangaistus oppilaalle? Jälki-istunto tai muu?
Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö näille kehvoille ole omat ryhmänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastan miekkailua ja vedän myös lapsille kursseja. Olen vetänyt noin 10 vuotta ja tänä aikana on ollut kaksi lasta. jotka on laitettu pihalle harrastuksesta. Molemmilla kerroilla nimeomaan äiti veti herneet nenään. Mutta meillä on turvallisuuden takia muutamia ehdottomia sääntöjä, joita ei rikota koskaan. Yksi niistä on, ettei maskitonta ihmistä pistetä miekalla. Ei ikinä koskaan milloinkaan, ei vaikka pyytäisi. Tätä sääntöä rikottiin, joten laitettiin pois. Molemmilla kerroilla ryhmän henki parani heti ja kaikki, myös minä, nautimme harrastamisesta.
Opettajana karsin viime vuosina kaikki tutustumisvierailut, vaikkapa katsomaan käräjäoikeuden istuntoa tai mennä ajamaan polkuautoilla, koska mukana ryhmissä on aina pari kolme oppilasta (yleensä poikia), jotka eivät välitä kielloista, vaan sooloilevat. Jos sanon, että kadulle ei saa ajaa polkuautoilla vaan pitää pysyä puistossa, tyypit menee ajamaan kadulle. Jos sanon, että pitää noudattaa liikennesääntöjä liikennepuistossa eikä saa ajaa vasten muita, niin kumminkin tehdään. En halunnut joutua vuosikausia kestäneeseen oikeusprosessiin, jos jokin vahinko käynnillä tapahtuu. Ei enää voi luottaa oppilaisiin, kaikkiin.
Toisin sanoen nämä tottelemattomat oppilaat veivät muilta mahdollisuuden päästä joskus ulos koulusta oppitunnilla. Yleensä oppilaat tykkäävät lähteä koulusta tutustumiskäynneille "oikeaan maailmaan".
Tuleeko tuollaisesta kielletystä käytöksestä joku rangaistus oppilaalle? Jälki-istunto tai muu?
Merkintä wilmaan. Ei jälki-istuntoja silloin vielä ollut, noin kuusi vuotta sitten, meidän koulussa. Nyt ne on taas otetty käyttöön, monen vuoden tauon jälkeen. Sattuneesta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastan miekkailua ja vedän myös lapsille kursseja. Olen vetänyt noin 10 vuotta ja tänä aikana on ollut kaksi lasta. jotka on laitettu pihalle harrastuksesta. Molemmilla kerroilla nimeomaan äiti veti herneet nenään. Mutta meillä on turvallisuuden takia muutamia ehdottomia sääntöjä, joita ei rikota koskaan. Yksi niistä on, ettei maskitonta ihmistä pistetä miekalla. Ei ikinä koskaan milloinkaan, ei vaikka pyytäisi. Tätä sääntöä rikottiin, joten laitettiin pois. Molemmilla kerroilla ryhmän henki parani heti ja kaikki, myös minä, nautimme harrastamisesta.
Opettajana karsin viime vuosina kaikki tutustumisvierailut, vaikkapa katsomaan käräjäoikeuden istuntoa tai mennä ajamaan polkuautoilla, koska mukana ryhmissä on aina pari kolme oppilasta (yleensä poikia), jotka eivät välitä kielloista, vaan sooloilevat. Jos sanon, että kadulle ei saa ajaa polkuautoilla vaan pitää pysyä puistossa, tyypit menee ajamaan kadulle. Jos sanon, että pitää noudattaa liikennesääntöjä liikennepuistossa eikä saa ajaa vasten muita, niin kumminkin tehdään. En halunnut joutua vuosikausia kestäneeseen oikeusprosessiin, jos jokin vahinko käynnillä tapahtuu. Ei enää voi luottaa oppilaisiin, kaikkiin.
Toisin sanoen nämä tottelemattomat oppilaat veivät muilta mahdollisuuden päästä joskus ulos koulusta oppitunnilla. Yleensä oppilaat tykkäävät lähteä koulusta tutustumiskäynneille "oikeaan maailmaan".
Tuleeko tuollaisesta kielletystä käytöksestä joku rangaistus oppilaalle? Jälki-istunto tai muu?
Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin.
Sitä on tehty, että aiemmin hölmöilleet eivät enää pääse mukaan koulun retkille. Se vaatii sitten jonkun valvomaan näitä koulussa tai laitettu jonkin muun luokan jatkoksi oppitunnille.
"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."
Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.
Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!
Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä
Tuo on kyllä yksiselitteisesti typerää. Mikäli lasta pitää jostain syystä rangaista, seurauksen pitää tulla välittömästi. Esimerkiksi pois kirjastosta jos jatkaa kehotuksesta huolimatta metelöintiä.
Sen sijaan viikon mittaisissa rangaistuksissa ei ole mitään järkeä eikä niistä seuraa mitään hyvää. Lapsen mieli ei pysty yhdistämään päiviä sitten tapahtunutta siihen, että nyt hän ei saa ainoana henkilönä perheestään jälkiruokaa. Kukaan asiantuntija ei sen tyyppistä toimintaa suosittele.
Lasta pitää aina itse tilanteessa ohjata käyttäytymään oikein eikä toimia niin, että riehuminen kostetaan myöhemmin jollain asiaan liittymättömällä. Se ei auta lasta niissä tilanteissa mitenkään.Nyt unohdat, että rangaistuksen idea on toimia pelotteena. Esimerkiksi jos kirjastosta poistuminen ei ole lapselle pelote niin se ei motivoi häntä olemaan metelöimättä.
Alle kouluikäinen ei sellaisessa tilanteessa kykene ajattelemaan pitkäjänteisesti. Lapsi ei tottele yhtään sen paremmin uhkailemalla jollain myöhemmin seuraavalla rangaistuksella.
Päinvastoin jälkikäteen tuleva asiaan liittymätön, usein kohtuuton rangaistus vain tutkitusti pahentaa lapsen huonoa käytöstä ja uhmaa, ei paranna sitä.
Aina seuraus välttömästi. Ensisijaista on aina ohjata lasta parempaan käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."
Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.
Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.
Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla erokirjaketjussa linkattiin vanhempaan haastatteluun eri aiheesta
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Totuus lävähti silmille vappupiknikillä – nyt Raisa, 35, tietää, mikä duunareita ja parempia piirejä todella erottaa
Raisa Mattila syntyi duunarikodin lapseksi lahtelaiseen lähiöön. Nyt hän on helsinkiläinen akateeminen yrittäjä. Henkinen matka on ollut pitkä.Kannattaako yhteiskunnan maksaa minun opinnoistani, Raisa Mattila pohti 15 vuotta sitten. Otso Alasko
Juttua ei pääse lukemaan jos ei ole tilaaja. Vain nuo tekstit näkyvät ei-tilaajalle. Kiinnostaisi tietää valittaako tuo henkilö omista vanhemmistaan tai mistä valittaa. Juttu on vuodelta 2021.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla erokirjaketjussa linkattiin vanhempaan haastatteluun eri aiheesta
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Totuus lävähti silmille vappupiknikillä – nyt Raisa, 35, tietää, mikä duunareita ja parempia piirejä todella erottaa
Raisa Mattila syntyi duunarikodin lapseksi lahtelaiseen lähiöön. Nyt hän on helsinkiläinen akateeminen yrittäjä. Henkinen matka on ollut pitkä.Kannattaako yhteiskunnan maksaa minun opinnoistani, Raisa Mattila pohti 15 vuotta sitten. Otso Alasko
Juttua ei pääse lukemaan jos ei ole tilaaja. Vain nuo tekstit näkyvät ei-tilaajalle. Kiinnostaisi tietää valittaako tuo henkilö omista vanhemmistaan tai mistä valittaa. Juttu on vuodelta 2021.
Tuo on kuitenkin teemalla Perheartikkelit. Että varmaan jotain perheestä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on erovanhempien klassikkoläppä että ”lapset ovat sopeutuneet hyvin”. Siltä näyttää, kun lasten tunteille ei ole ollut sijaa vanhempien asettaessa omat ihastumisensa ja parisuhde-elämänsä lasten edelle. Lapsi kyllä huomaa, miten tulee hyväksytyksi ja on nälkäinen saamaan sen vähän huomion, joka hänelle jää tälläisessä hallintohimmelissä. Lapsi haluaa kelvata ja vaikuttaa sopeutuneelta.
Tuolla erokirjakeskustelun ketjussa on epäilty, että lapsen oireillessa noin voimakkaasti kyse on kiintymyssuhteen ongelmasta. Joka johtuu siitä, että lapsen ollessa yksivuotias hänen ensisijainen hoitajansa on vaihtunut kolme kertaa viikossa. Vanhemmat ovat itse kertoneet asumisjärjestelyistään että vanhemmat asuivat lasten kodissa 2+2+3 eli tuon vauvan hoivaaja on vaihtunut koko ajan. Hoiva on varmasti ollut hyvää, mutta eikö psykologia ole jo ajat sitten osoittanut että aivan pienellä lapsella tulisi olla yksi primäärihoivaaja. Tuon naisen omien halujen ja tarpeiden vuoksi on toimittu kehityspsykologian perusoppien vastaisesti. Eihän yksivuotias välitä siitä että hän itse asuu samassa paikassa vaan siitä että hän voi luottaa sen yhden hoitajan olevan koko ajan läsnä. Tottakai ihmisten elämissä tapahtuu tragedioita, esim vauvan äiti kuolee tai on sairas, tai vauvaa esim päihteidenkäytön vuoksi kaltoinkohdellaan, mutta nuo ovat onnettomuudenkaltaisia asioita. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyse on yliopistokoulutuksen saaneesta ihmisistä, joka itse päättää hajottaa paitsi perheen myös lapsensa kiintymyssuhteen erityisen merkittävässä iässä. En ole lukenut tuota ex-pariskunnan kirjoittamaa erokirjaa, mutta oletan että juuri siinä he avaavat tuota 2+2+3-vuorovanhemmuusmallia. Todennäköisesti kirjaa markkinoidaan tietokirjana, mikä saattaa aiheuttaa sen että jotkut lukijat päättävät ottaa mallia tuon eroperheen käytännöistä. Mikä on kirjan kustantajan vastuu, jos ja kun kirjassa propagoidaan sellaista pienen lapsen hoitomallia, joka on täysin kaikkia vuosikymmenten ajan tehtyjä kehityspsykologian alan tutkimustuloksia vastaan?
En halua analysoida kyseistä lasta, mutta erokirjassa tosiaan kertoivat, että vaihto oli alussa parin päivän välein. Raisa myös koki kirjassa vääryytenä sen, että lastenvalvojat eivät hänen mukaansa Helsingissä vahvista vuoroasumista pienille lapsille. Virallista linjausta asiasta ei taida olla toisin kuin Raisa esittää (ammattilaisena mielelläni kuulisin siitä!), mutta vuoroasuminen vaikka koululaisilla on hyvin eri asia kuin alle 3-vuotiailla. Raisa ei tuntunut huomioivan sitä. Kyse on kuitenkin pienestä ihmisestä, jolla on vielä aika lyhyt muisti, eikä vanhemman mukavuudesta. Arviot tehdään aina lapsikohtaisesti, mutta jos lastenvalvoja ei halua vahvistaa vuoroasumista, kuuntelisin sitä aika tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!
Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä
Tuo on kyllä yksiselitteisesti typerää. Mikäli lasta pitää jostain syystä rangaista, seurauksen pitää tulla välittömästi. Esimerkiksi pois kirjastosta jos jatkaa kehotuksesta huolimatta metelöintiä.
Sen sijaan viikon mittaisissa rangaistuksissa ei ole mitään järkeä eikä niistä seuraa mitään hyvää. Lapsen mieli ei pysty yhdistämään päiviä sitten tapahtunutta siihen, että nyt hän ei saa ainoana henkilönä perheestään jälkiruokaa. Kukaan asiantuntija ei sen tyyppistä toimintaa suosittele.
Lasta pitää aina itse tilanteessa ohjata käyttäytymään oikein eikä toimia niin, että riehuminen kostetaan myöhemmin jollain asiaan liittymättömällä. Se ei auta lasta niissä tilanteissa mitenkään.Nyt unohdat, että rangaistuksen idea on toimia pelotteena. Esimerkiksi jos kirjastosta poistuminen ei ole lapselle pelote niin se ei motivoi häntä olemaan metelöimättä.
Alle kouluikäinen ei sellaisessa tilanteessa kykene ajattelemaan pitkäjänteisesti. Lapsi ei tottele yhtään sen paremmin uhkailemalla jollain myöhemmin seuraavalla rangaistuksella.
Päinvastoin jälkikäteen tuleva asiaan liittymätön, usein kohtuuton rangaistus vain tutkitusti pahentaa lapsen huonoa käytöstä ja uhmaa, ei paranna sitä.
Aina seuraus välttömästi. Ensisijaista on aina ohjata lasta parempaan käytökseen.
Ja viedä lapsi pois tilanteesta, joka on lapselle liian kuormittava. Ja jossa muut ihmiset häiriintyvät lapsen käytöksestä eli että käytös ei ole soveliasta siinä tilanteessa.
Tuo 5v elää aika rankkaa elämää kaikesta äitinsä ja isänsä julkisesti jakamasta päätellen:
Yksivuotispäivänä äiti jätti isän, siitä seuraavan vuoden kotona vuorotteli hänen ja isosisaruksen seurana muutaman päivän vaihtovälillä joko vaatekasseja raahaava pettäjä-äiti tai eroa vastustanut, hyvin ahdistunut ja tuskainen, petetty isä omine vaatenyssäköineen. Riidoilta ja raivokkailta epäselvyyksiltä ei takuulla vältytty. Jo puolen vuoden jälkeen isä ottaa uuden naisen joka alkaa viettää aikaa siellä lasten kodissa myös, mm. jättäen sinne tavaroitaan jotka löydettyään äiti suuttuu ja tulee riitoja. Sitten isä muuttaa uuden naisen kanssa yhteiseen kotiin ja nyt neljä vuotta myöhemmin tällä viisivuotiaalla on kaksi uutta pikkusisarusta isän luona, porttikielto useampaan harrastukseen sekä lähikirjastoon ja todella kyseenalainen maine kaikkien keskuudessa jotka lukevat Helsingin Sanomia tai edes tätä palstaa. Isä on kahden tussun alla ja äiti meuhaa pitkin nettiä kertoen perheen yksityisasiat rahaa vastaan kaikille. Tuo harrastuksessa riehuminen on ehkä pienin ongelma jonka tämä lapsiparka tulee yhteiskunnassa aiheuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."
Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.
Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.
Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi.
On muotia ajatella, että rankaiseminen on tehotonta ja että mieluummin tulisi vaikkapa sanoittaa tunteita. Siksi rangaistuksia ei anneta eikä opettajalle välttämättä myöskään muodostu mitään kuvaa niiden tehosta.
Kyseessä on kuitenkin lasten aliarviointi. Kuvitellaan, että lapset eivät ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kummasti ne samat lapset eivät kuitenkaan kahta kertaa esimerkiksi koske sormella kuumaan hellaan, koska ensimmäisen kerran jälkeen oppivat, että mitä siitä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on erovanhempien klassikkoläppä että ”lapset ovat sopeutuneet hyvin”. Siltä näyttää, kun lasten tunteille ei ole ollut sijaa vanhempien asettaessa omat ihastumisensa ja parisuhde-elämänsä lasten edelle. Lapsi kyllä huomaa, miten tulee hyväksytyksi ja on nälkäinen saamaan sen vähän huomion, joka hänelle jää tälläisessä hallintohimmelissä. Lapsi haluaa kelvata ja vaikuttaa sopeutuneelta.
Tuolla erokirjakeskustelun ketjussa on epäilty, että lapsen oireillessa noin voimakkaasti kyse on kiintymyssuhteen ongelmasta. Joka johtuu siitä, että lapsen ollessa yksivuotias hänen ensisijainen hoitajansa on vaihtunut kolme kertaa viikossa. Vanhemmat ovat itse kertoneet asumisjärjestelyistään että vanhemmat asuivat lasten kodissa 2+2+3 eli tuon vauvan hoivaaja on vaihtunut koko ajan. Hoiva on varmasti ollut hyvää, mutta eikö psykologia ole jo ajat sitten osoittanut että aivan pienellä lapsella tulisi olla yksi primäärihoivaaja. Tuon naisen omien halujen ja tarpeiden vuoksi on toimittu kehityspsykologian perusoppien vastaisesti. Eihän yksivuotias välitä siitä että hän itse asuu samassa paikassa vaan siitä että hän voi luottaa sen yhden hoitajan olevan koko ajan läsnä. Tottakai ihmisten elämissä tapahtuu tragedioita, esim vauvan äiti kuolee tai on sairas, tai vauvaa esim päihteidenkäytön vuoksi kaltoinkohdellaan, mutta nuo ovat onnettomuudenkaltaisia asioita. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyse on yliopistokoulutuksen saaneesta ihmisistä, joka itse päättää hajottaa paitsi perheen myös lapsensa kiintymyssuhteen erityisen merkittävässä iässä. En ole lukenut tuota ex-pariskunnan kirjoittamaa erokirjaa, mutta oletan että juuri siinä he avaavat tuota 2+2+3-vuorovanhemmuusmallia. Todennäköisesti kirjaa markkinoidaan tietokirjana, mikä saattaa aiheuttaa sen että jotkut lukijat päättävät ottaa mallia tuon eroperheen käytännöistä. Mikä on kirjan kustantajan vastuu, jos ja kun kirjassa propagoidaan sellaista pienen lapsen hoitomallia, joka on täysin kaikkia vuosikymmenten ajan tehtyjä kehityspsykologian alan tutkimustuloksia vastaan?
En halua analysoida kyseistä lasta, mutta erokirjassa tosiaan kertoivat, että vaihto oli alussa parin päivän välein. Raisa myös koki kirjassa vääryytenä sen, että lastenvalvojat eivät hänen mukaansa Helsingissä vahvista vuoroasumista pienille lapsille. Virallista linjausta asiasta ei taida olla toisin kuin Raisa esittää (ammattilaisena mielelläni kuulisin siitä!), mutta vuoroasuminen vaikka koululaisilla on hyvin eri asia kuin alle 3-vuotiailla. Raisa ei tuntunut huomioivan sitä. Kyse on kuitenkin pienestä ihmisestä, jolla on vielä aika lyhyt muisti, eikä vanhemman mukavuudesta. Arviot tehdään aina lapsikohtaisesti, mutta jos lastenvalvoja ei halua vahvistaa vuoroasumista, kuuntelisin sitä aika tarkasti.
Kiitos asiantuntevasta näkökulmasta!
Erikoista kun tämä henkilö ei näytä haluavansa kuunnella minkään alan asiantuntijoita, vaan ilmeisesti valittaa julkisuudessa, kun hänet pakotetaan kuuntelemaan asiantuntijan näkemys ja noudattamaan sitä. Outoa on miten kuvaa harjoittelevansa peilin edessä ilmettä valmiiksi näitä ilmeisesti toistuvasti (koko ajan?) tapahtuvia tilanteita, aika uhmakasta ja passiivis-aggressiivista asennetta ilmentää, ja kun häntä näin loukataan niin sitten hänen pitää siitä kirjoittaa lehteen tai kirjaan, miten on itkenyt kun koulussa pitkin hampain hyväksyttiin joku hänen keksimänsä epätavallinen juttu.
Aika kovaa settiä tuo, että lastenvalvoja on esittänyt ettei homma toimi ja tämä mamma vaan puskee omaa haluaan läpi. Välittämättä siitä, mitä se lapselle mahdollisesti aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!
Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä
Tuo on kyllä yksiselitteisesti typerää. Mikäli lasta pitää jostain syystä rangaista, seurauksen pitää tulla välittömästi. Esimerkiksi pois kirjastosta jos jatkaa kehotuksesta huolimatta metelöintiä.
Sen sijaan viikon mittaisissa rangaistuksissa ei ole mitään järkeä eikä niistä seuraa mitään hyvää. Lapsen mieli ei pysty yhdistämään päiviä sitten tapahtunutta siihen, että nyt hän ei saa ainoana henkilönä perheestään jälkiruokaa. Kukaan asiantuntija ei sen tyyppistä toimintaa suosittele.
Lasta pitää aina itse tilanteessa ohjata käyttäytymään oikein eikä toimia niin, että riehuminen kostetaan myöhemmin jollain asiaan liittymättömällä. Se ei auta lasta niissä tilanteissa mitenkään.Nyt unohdat, että rangaistuksen idea on toimia pelotteena. Esimerkiksi jos kirjastosta poistuminen ei ole lapselle pelote niin se ei motivoi häntä olemaan metelöimättä.
Alle kouluikäinen ei sellaisessa tilanteessa kykene ajattelemaan pitkäjänteisesti. Lapsi ei tottele yhtään sen paremmin uhkailemalla jollain myöhemmin seuraavalla rangaistuksella.
Päinvastoin jälkikäteen tuleva asiaan liittymätön, usein kohtuuton rangaistus vain tutkitusti pahentaa lapsen huonoa käytöstä ja uhmaa, ei paranna sitä.
Aina seuraus välttömästi. Ensisijaista on aina ohjata lasta parempaan käytökseen.
Pitkäjänteinen ajattelu ei ilmesty lapseen tyhjästä sillä hetkellä, kun lapsi menee kouluun. Pienikin lapsi osaa ajatella osaa asioista pitkäjänteisesti, ja se taito kehittyy jatkuvasti.
Toki on totta, että rangaistusten tulisi tulla pienelle lapselle mieluiten heti. Siitä syystä esimerkiksi tukkapöllyä käytettiin paljon rangaistuksena ennen vanhaan.
Harrastan miekkailua ja vedän myös lapsille kursseja. Olen vetänyt noin 10 vuotta ja tänä aikana on ollut kaksi lasta. jotka on laitettu pihalle harrastuksesta. Molemmilla kerroilla nimeomaan äiti veti herneet nenään. Mutta meillä on turvallisuuden takia muutamia ehdottomia sääntöjä, joita ei rikota koskaan. Yksi niistä on, ettei maskitonta ihmistä pistetä miekalla. Ei ikinä koskaan milloinkaan, ei vaikka pyytäisi. Tätä sääntöä rikottiin, joten laitettiin pois. Molemmilla kerroilla ryhmän henki parani heti ja kaikki, myös minä, nautimme harrastamisesta.