Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (995)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa harrastaa. Sama keskustelu pitäisi laajentaa myös peruskoulun puolelle. Jos et osaa olla ryhmässä, lennät sieltä ulos.
Kyllä Hesari on romahtanut laatulehdestä ihan höpöhöpö-aviisiksi kun julkaisevat nykyään kaikenlaisia roskajuttuja, joiden uutisarvo on 0. Nytkin nettietusivulla on otsikko: "Mustana, maidolla, parilla palalla sokeria? Kerro, miten sinä juot kahvisi."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ottanut lähestymisen valmentajana, että jos joku ei häiritse muiden tekemistä, niin olkoon sivussa. Rahoilleen lapsen vanhemmat ei toki saa vastinetta, mutta en halua muiden kärsivän yhden takia.
Varmasti toimii joissain tilanteissa, mutta vilkas pieni lapsi saattaa myös esim karata, huutaa niin, ettei kukaan kuule ohjeita tai kertakaikkiaan riehumisellaan estää sen tekemisen, jota harrastuksessa pitäisi tehdä. Ohjaaja saattaa joutua fyysisesti estämään lasta tekemästä sellaisia asioita, jotka ovat vaarallisia hänelle itselleen tai muille lapsille. Silloin muut lapset jäävät vaille ohjausta ja ovat oman onnensa nojassa.
Ihmettelen itse asiassa, miksi seuroilla, kerhoilla yms ei ole selkeämmin asetettu sääntöjä: "Tämä harrastus sopii lapselle, joka osaa jo kuunnella ohjeita ja toimia niiden mukaan", esim.
Siis, kun EI häiritse, niin saa olla sitten sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
ei kenenkään tarvitse saada riehua. jännitys, aggressio, liikunnan tarve yms. saadaan kyllä purettua muilla keinoilla.
Kerro toki, mitä ne muut keinot ovat. Odotan jännityksellä. Älä pelkää, en ala riehua koska olen aikuinen.
Jännityksellä edelleen odotellaan.
Olen pahoillani, jos jouduit odottelemaan. Siivosin keittiötäni.
Riittävästi unta, huomiota, läsnäoloa, liikuntaa, ravintoa, hauskanpitoa, rakkautta, rajoja, pitkäjänteisyyteen totuttavia tehtäviä, ystäviä, kunnioittavaa käytöstä. Kokeile niin yllätyt.
Kyllä, ehdottomasti kaikkia noita. Ja lisäksi sitä riehumista, vaikka pikkuisen joka ilta. Joka ainoa nisäkkäänpoikanen riehuu, miksi ihmeessä ihminen ei riehuisi? Omani ovat kyllä jo aika isoja, mutta heistä tuli mainioita. Suosittelen siis koettamaan riehumista.
Ja se harrastustunti on paikka jossa riehutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi lopetti yhden harrastuksen siksi, että ryhmässä oli tuollainen levoton ja häiritsevä lapsi ja ryhmässä ei tullut muiden tekemisestä mitään sen takia. Kiva jos tämä diagnoosi-ipana sai jatkaa harrastustaan.
Sitä voi miettiä kuinka oikein tämä oli.
Voisi miettiä myös, kuinka yleistä tämä on. Oman lapsen ryhmästä katosi nopeasti puolet. Kyllä siinä ohjaaja yritti, mutta oli ihan liian arka. 90% ajasta meni kurinpitoon tämän yhden vuoksi.
Tulee mieleen tässä ketjussa mainittu down-ballerina, joka oli pistetty jyräämään pienempiä lapsia tanssitunnille. Kyllä tuo on ensisijaisesti turvallisuuskysymys. Tuo ei ole mitään fobiaa, vaan lapsen suojelua. En minäkään haluaisi käydä tanssitunnilla, jossa saa koko ajan pelätä, että joku riehakas tuplasti mun kokoinen tapaus taklaa mut.
Vierailija kirjoitti:
Ei saa harrastaa. Sama keskustelu pitäisi laajentaa myös peruskoulun puolelle. Jos et osaa olla ryhmässä, lennät sieltä ulos.
Tarkkisluokat ja hitaammille oppilaille oma eriytetty luokka, jossa saavat oman tason mukaista opetusta. Lisäksi ne "tavikset" saavat edetä suunnitelman mukaiseen tahtiin, kun ei tarvitse aina tehdä kaikkea hitaimman ehdoilla. Häiriköt pitäisi voida erottaa määräajaksi matalammalla kynnyksellä ja lopettaa loputon häiriköiden ymmärtäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti on samanlainen kiusaaja.
Näkeehän se.jo siitä kuinka törkeästi läheisiään on kohdellut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Leikkipuistossa nimenomaan kuuluukin riehua. Se on ihan sitä varten, että siellä voi juosta, hyppiä ja kiipeillä. Lapsi tarvitsee näitä ihan fyysisen kuntonsa kehittämiseen. Millaisia lapsia kasvaa, jos vanhemmat aina katsoo, että voi ei, nyt lapsi alkoi ottaa juoksuaskelia, leikki meni riehumisen puolelle ja se pitää lopettaa? Ei se ole mitään ylivirittyneisyyttä vaan lapsen normaalia leikkimistä!
Juosta, hyppiä ja kiipeillä kyllä. Ne eivät ole riehumista. Kaistapäisenä silmät päässä pyörien eestaas juoksentelu ja muiden kumoon töniminen samalla karjuen kuin teurastettava nauta menee riehumiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on samanlainen kiusaaja.
Näkeehän se.jo siitä kuinka törkeästi läheisiään on kohdellut
On kyllä harvinaisen itsekäs tapaus. Käy tuon lapsia sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on. Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms.
Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.
Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu.
Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.
Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?
Ehtii aivan hyvin myöhemminkin opettelemaan jos tarve on. 5-vuotias on pieni lapsi.
Eli pianonsoitosta kiinnostuneelle viisivuotiaalle pitää sanoa että ei käy, ehdit kyllä myöhemminkin? Sattuuko se kun on noin tyhmä kuin sinä?
Mä opettelin 5-vuotiaana soittamaan pianoa ihan vaan vanhempien avulla. Nuottien lukutaito kaikilla peruskoulun käyneillä hallussa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ohjaajat on vapaaehtoisia vanhempia, neropatti. Seura ei ole mikään palvelu jonka asiakas olet.
Kolumnissa puhuttiin uimakoulusta ja tanssikoulusta. Tuskin yhdessäkään tanssikoulussa tai uimakoulussa on vapaaehtoiset vanhemmat ohjaamassa.
Kyullä uimakoulut menee yleensä vapaaehtoisvoimin
Kuulostaa hengenvaaralliselta. Olen tutustunut aika kattavasti oman alueeni tarjontaan, eikä täällä varmasti ole yhdessäkään uimakoulussa kouluttamatonta vanhempaa puikoissa.
Vapaaehtoinen ei ole synonyymi kouluttamattomalle vanhemmalle. Turun seudulla uimakoulut ovat pääsääntöisesti jonkun yleishyödyllisen järjestön tarjoamia, jossa vetäjänä on nimenomaan "vapaaehtoinen vanhempi", tai uimaseurojen järjestämiä jo perusuimataitoisille, jolloin vetäjänä ovat aika tyypillisesti seuran vanhempia junnuja jotka saavat ehkä sen kympin per kerta korvaukseksi.
Aika usein uimaopettajat on uimaseurojen nuoria uimareita. Hyvin ovat ohjanneet lapsilaumia, mutta ei heiltä voi odottaa kokemusta kuinka toimia erityislasten kanssa.
Voiko sitä odottaa keltään muultakaan maallikolta, kuten vanhemmalta? Aikamoinen koulutus pitäisi ilmeisesti käydä läpi, että osaisi näitä mamman lumihiutaleita ohjata oikein. Ettei mamma sitten suutu ja kirjoita asiasta kolumnia Helsingin sanomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi lopetti yhden harrastuksen siksi, että ryhmässä oli tuollainen levoton ja häiritsevä lapsi ja ryhmässä ei tullut muiden tekemisestä mitään sen takia. Kiva jos tämä diagnoosi-ipana sai jatkaa harrastustaan.
Sitä voi miettiä kuinka oikein tämä oli.
Ikävä juttu, sama pätee kouluissa, se kiusaaja saa jäädä, kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Liikaa ymmärretään sitä yhtä, ne parikymmentä muuta on sitten yhdentekeviä.
Erittäin harvinaista, että luokassa on yksi kiusaaja. Useammin se menee niin päin, että kiusaajia on useita ja kiusattuja yksi.
Yleensä on kiusaaja, tämän hännystelijät ja sitten uhri. Hännystelijät ovat kiusatulle yksin ollessaan varsin harmittomia. Ryhmässä tyhnyys ja ilkeys tiivistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on. Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms.
Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.
Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu.
Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.
Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?
Opetelkoon vaikka itse ensi alkuun. Ei valmentaja pysty sen häslärin päähän niitä oppeja joillain taikakeinoilla takomaan, jos lapsella ei ole siihen riittäviä valmiuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on. Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms.
Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.
Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu.
Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.
Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?
Opetelkoon vaikka itse ensi alkuun. Ei valmentaja pysty sen häslärin päähän niitä oppeja joillain taikakeinoilla takomaan, jos lapsella ei ole siihen riittäviä valmiuksia.
Eikö yleensä pianotunnit ole yksityistunteja? Siellähän tuo yksi saa kaiken huomion niin voi toimiakin. Eriasia sitten joku joukkuelaji, jossa yhdellä valmentajalla pitää paria kymmentä lasta kaitsea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaisille vanhemmille on monesti tosi kipeä paikka, jos lapsi ei harrasta ohjatusti mitään. Silti monet 5-vuotiaat ovat vielä aivan kypsymättömiä keskittymään sellaiseen olemiseen, jota ryhmäharrastuksessa tarvitaan. Silloin viisas vanhempi toteaa, että tämän lapsen aika ei ole nyt vielä mennä harrastusryhmiin, vaan hän saa olla oma itsensä, ja rauhoittuu ajan kanssa aivojen kypsyessä ja kodin ja päiväkodin ohjauksella. Lapsi on niin pieni, että on aivan turha viedä häntä ryhmästä toiseen saamaan huonoa palautetta, järkevämpää on todeta, että annetaanpa vielä aikaa kypsyä, ja yritetään myöhemmin uudelleen. Lapsiperheiden sosiaalineuvonnasta voi kysellä apua, jos arki on liian kuormittavaa. Väkisin harrastaminen tuskin asiaa ratkaisee.
Toimittaja mainitsee, että ymmärtää kyllä, että muillakin on oikeus harrastaa, mutta en usko, että hän välittää siitä tarpeeksi. On ehkä vain myönnettävä, että jotkut samanikäiset ovat siinä mielessä kypsempiä, että kykenevät olemaan ryhmässä niin, että kaikilla on mahdollisuus oppia. Valitettavasti vilkkaalla tai uhmakkaalla lapsella ei ole moraalisesti oikeutta tätä mahdollisuutta toisilta viedä. Lapsi kasvaa kyllä, Ohjattujen harrastusten aika on sitten myöhemmin.
Toisaalta jokaisessa ryhmässä aina joku on se vilkkain ja uhmakkaan.
En usko että tästä mitään hyvää seuraa, jos lapsia aletaan vainoamaan ominaisuuksiensa perusteella.
Jos sinä alat harrastamaan lajia x ja maksatkin siitä, niin riittääkö sinulle, että joka viikkoinen treeni/tunti menee kun koko porukka odottelee yhden omiaan touhuavan keskittymistä? Vai haluatko, että tunnilla tehdään ja opetellaan juuri sitä, mitä laji pitää sisällään? Ihan rehellisesti?
En voi käsittää, miten itsekeskeisiä ihmisiä onkaan olemassa. Jos lapsi ei syystä tai toisesta kykene toimimaan siten kuin harrastus edellyttää, niin ei ole oikeassa paikassa. Minkään ikäisellä ei ole oikeutta pilata muiden harrastusta.
Ja oikeasti jos se lapsi tykkää siitä harrastuksesta niin se oppii paremmin tottelemaan niitä sääntöjäkin, jos on tiukka kuri. Eli lapsi sivuun / jäähylle yms (tämäkin usein kyllä vaatii sitten yhden lisäaikuisen vahtimaan) heti. Jos ei heti pois ryhmästä , niin ainakin hetkeksi pois yms. Ihan sama pitäisi olla koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ohjaajat on vapaaehtoisia vanhempia, neropatti. Seura ei ole mikään palvelu jonka asiakas olet.
Kolumnissa puhuttiin uimakoulusta ja tanssikoulusta. Tuskin yhdessäkään tanssikoulussa tai uimakoulussa on vapaaehtoiset vanhemmat ohjaamassa.
Kyullä uimakoulut menee yleensä vapaaehtoisvoimin
Kuulostaa hengenvaaralliselta. Olen tutustunut aika kattavasti oman alueeni tarjontaan, eikä täällä varmasti ole yhdessäkään uimakoulussa kouluttamatonta vanhempaa puikoissa.
Vapaaehtoinen ei ole synonyymi kouluttamattomalle vanhemmalle. Turun seudulla uimakoulut ovat pääsääntöisesti jonkun yleishyödyllisen järjestön tarjoamia, jossa vetäjänä on nimenomaan "vapaaehtoinen vanhempi", tai uimaseurojen järjestämiä jo perusuimataitoisille, jolloin vetäjänä ovat aika tyypillisesti seuran vanhempia junnuja jotka saavat ehkä sen kympin per kerta korvaukseksi.
Aika usein uimaopettajat on uimaseurojen nuoria uimareita. Hyvin ovat ohjanneet lapsilaumia, mutta ei heiltä voi odottaa kokemusta kuinka toimia erityislasten kanssa.
Voiko sitä odottaa keltään muultakaan maallikolta, kuten vanhemmalta? Aikamoinen koulutus pitäisi ilmeisesti käydä läpi, että osaisi näitä mamman lumihiutaleita ohjata oikein. Ettei mamma sitten suutu ja kirjoita asiasta kolumnia Helsingin sanomiin.
Sitten kun jokainen lumihiutale on uniikki. Mikä pätee yhdelle, ei toimi toiselle yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tuota asetelmaa, siis sitä, miksi uimaopettajan vartalo ylipäätään mainitaan kolumnissa. Jostakin syystä kolumnistia ärsyttää, että erittäin lihaksikas mies pyytää äitiä pistämään poikansa kuriin. Toivooko hän kenties, että mies olisi tehnyt sen hänen puolestaan, läksyttänyt pojan eikä äitiä?
Meillä on yhteiskunnassamme huutava miehen mallin pula. Pahempi kuin viime sotien jälkeen. Osittain se on itse aiheutettua, monenlaisten yhteiskunnallisten mekanismien kautta.
Olen vanhempi nainen ja feministi, mutta silti näen yhtenä suurena ongelmana, että positiivinen miesenergia on kuristettu kuiviin etenkin lasten maailmassa. Siksi meillä on niin paljon neuvottomia äitejä.
Harrastuksista ei tähän dilemmaan ratkaisua löydy. Jos raamikas harrastusohjaaja jyrähtäisi tottelemattomalle lapselle, olisi hän pian raastuvassa. Se on hyvä osoitus tästä miehen roolin katoamisesta.Täällä kysyttiin:
"Pohdin tuota asetelmaa, siis sitä, miksi uimaopettajan vartalo ylipäätään mainitaan kolumnissa. Jostakin syystä kolumnistia ärsyttää, että erittäin lihaksikas mies pyytää äitiä pistämään poikansa kuriin. Toivooko hän kenties, että mies olisi tehnyt sen hänen puolestaan, läksyttänyt pojan eikä äitiä?"
Eikös kolumnisti paljasta tekstissään, mitä hän haluaa siltä uimaopettajalta:
"Ai sinulla oli raskasta lapseni energioiden kanssa 45 minuuttia? Mietipä, minä asun niiden kanssa. Muuten hetkinen, olitkos meistä kahdesta sinä koulutettu ammattilainen?"
Tosta lopusta tuli ajatus. Päiväkodin opettaja voisi sanoa sille äidille: "Sinä olet lapsesi energioiden kanssa kello viidestä aikaiseen nukkumaan menoon muutaman tunnin. Minä olen hänen kanssaan 8 tuntia. Että mietipä sitä!"
Kun totuus on että jos lapsesi on päiväkodissa klo. 7-17 niin päiväkodin opettaja on hänen kanssaan enemmän kuin sinä. Ja se päiväkodin opettaja on helposti lapsellesi läheisempi ja hänelle lapsesi kertoo tunteensa ja ajatuksensa ennemmin kuin sinulle. En sano että älkää menkö töihin mutta jos ei pysty tai halua järjestää lyhyitä päiväkoti päiviä lapselleen vaan se lapsi on oikeasti 7-17 siellä päiväkodissa niin on se aika hurjaa lapsen kohtelua. Vanhempien pitäisi toisen vaikka hakeutua iltatyöhön että suurimman osan ajasta jompi kumpi on kotona. Lapset ovat erilaisia. Jotkut kestää mitä vaan. Monelle lapselle ainakin meidän perheessä 10 tuntia päiväkodissa on kerta kaikkiaan liikaa. Minun lapset ei sitä olisi kestäneet eikä onneksi ollut pakko.
Ei se 5-vuotias opi yhtään mitään, jos häslää omiaan ja häiriköi muita treeneissä.