HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverini lapsi sai porttikiellon muskariin kun riehui ja rikkoi jonkin soittimen. Kaveri oli ihan hajalla.

Nykyään kaverin lapsi on yläkoululainen, koulumenestys oikein hyvä, ja pärjää erinomaisesti sekä liikunta- että taideharrastuksessaan.

Relatkaa, hyvät ihmiset.

Tämä oli hyvä muistutus. Yleensä kyse ei ole kasvatuksen puutteesta tai mistään halusta olla ikävä muita kohtaan, vaan lapsi tarvitsee enemmän aikaa kasvaa. Se saattaa tarkoittaa sitä, että odotetaan vielä hetki ennen kuin aloitetaan harrastus, tai, kuten Hesarin kolumnissa, etsitään ryhmä, jossa lapsi ohjaajalla pysyy homma hallinnassa ja lapsi saa onnistumisen kokemuksia. 

 

Joissain harrastuksissa vanhempi saa tulla mukaan ohjaamaan lastaan, mikä toimii hyvin joillekin lapsille. Toisissa se taas on ehdottomasti kiellettyä. Olen kuitenkin itse huomannut, että todella paljon riippuu siitä, miten tottunut ohjaaja on erilaisiin lapsiin ja toimintatapoihin ja miten hyvin hän saa kontaktin ryhmään.

Ohjaajat eivät ole kasvatusalan ammattilaisia, heiltä ei voi edellyttää sitä, että he ottavat jokaisen uniikin lumihiutaleen huomioon. Jos lapsi ei varhaiskasvatuksessa pärjää ikätasoisesti, niin miksi harrasteryhmässä amatöörikasvattajan pitäisi osata ottaa erilaiset tarpeet huomioon ja tukea jokaista lasta yksilönä, kun siihen ei kykene palkkaa saava varhaiskasvattajakaan.

Riippuu vähän paikasta. Joissain seuroissa ohjaajat ovat voineet saada varsin paljonkin koulutusta lasten ohjaamiseen, ja olipa tässä taannoin yksi harrastusohjaaja ihan kasvatusalan ammattilainen. Mutta totta tosiaan on, että varsin monessa harrastuksessa ohjaaja ei ole saanut kuin korkeintaan tunnin mittaisen opastuksen työhön ja hän saattaa jopa itse olla alaikäinen. Laadukkaan toiminnan eron huomaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

Harmi alapeukuista, olet osin oikeassa. Omasta mielestä ratkaisu olisi juuri tuo ehdottamani erityistarpeisten ryhmä tai sitten niin että erityistarpeisella olisi ehdottamasi avustaja mukana. Tästä olisi hyvä myös diplomaattisesti mainita jotta "nirppanokat" voisivat siirtyä toiseen ryhmään tai tanssikouluun. Kannatan kuitenkin erityisten sijoittamista omaan ikäryhmään, tanssi on kehollinen laji ja jos olet selkeästi muita isompi niin se ei ole lapselle hyväksi. T: Se jonka tekstiä kommentoit

Mitä nirppanokkaista on siinä, että ei halua lapsensa tulevan jyrätyksi? Tai siinä, että lapsi pelkää isompaa, riehakkaasti käyttäytyvää "balleriinaa"?  

Ei ole vielä kovin kauan aikaa siitä, kun tällaiset lapset erotettiin oppikoulusta.  Tosin oli harvinaista, että he käytöshäiriöidensä vuoksi olisivat selvinneet pääsykokeistakaan.  Minusta viisivuotiasta voisi kyllä ihan kasvattaa kotonakin.  Päiväkodissahan hän varmaan  jo päivät on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen harrasteryhmässä oli pari tuollaista häirikkölasta, joten yksi vanhemmista kysyi, perustetaanko oma ryhmä, hän voi kustantaa tilat ja niin sitten häiriköt jäivät keskenään alkuperäiseen ryhmään ja loput vaihtoivat yksityiseen ryhmään. Kyllähän siitä nousi isokirjaiminen keskustelu, mutta vetoaminen vapaaehtoisuuteen, sääntöihin sitoutumiseen ja turvallisuuteen olivat tärkeämpiä kuin kolmen vilkkaan lapsen mahdollisuus oppia olemaan ryhmässä.

Mahtavaa, että tuollainen saatiin onnistumaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverini lapsi sai porttikiellon muskariin kun riehui ja rikkoi jonkin soittimen. Kaveri oli ihan hajalla.

Nykyään kaverin lapsi on yläkoululainen, koulumenestys oikein hyvä, ja pärjää erinomaisesti sekä liikunta- että taideharrastuksessaan.

Relatkaa, hyvät ihmiset.

Tämä oli hyvä muistutus. Yleensä kyse ei ole kasvatuksen puutteesta tai mistään halusta olla ikävä muita kohtaan, vaan lapsi tarvitsee enemmän aikaa kasvaa. Se saattaa tarkoittaa sitä, että odotetaan vielä hetki ennen kuin aloitetaan harrastus, tai, kuten Hesarin kolumnissa, etsitään ryhmä, jossa lapsi ohjaajalla pysyy homma hallinnassa ja lapsi saa onnistumisen kokemuksia. 

 

Joissain harrastuksissa vanhempi saa tulla mukaan ohjaamaan lastaan, mikä toimii hyvin joillekin lapsille. Toisissa se taas on ehdottomasti kiellettyä. Olen kuitenkin itse huomannut, että todella paljon riippuu siitä, miten tottunut ohjaaja on erilaisiin lapsiin ja toimintatapoihin ja miten hyvin hän saa kontaktin ryhmään.

Ohjaajat eivät ole kasvatusalan ammattilaisia, heiltä ei voi edellyttää sitä, että he ottavat jokaisen uniikin lumihiutaleen huomioon. Jos lapsi ei varhaiskasvatuksessa pärjää ikätasoisesti, niin miksi harrasteryhmässä amatöörikasvattajan pitäisi osata ottaa erilaiset tarpeet huomioon ja tukea jokaista lasta yksilönä, kun siihen ei kykene palkkaa saava varhaiskasvattajakaan.

Riippuu vähän paikasta. Joissain seuroissa ohjaajat ovat voineet saada varsin paljonkin koulutusta lasten ohjaamiseen, ja olipa tässä taannoin yksi harrastusohjaaja ihan kasvatusalan ammattilainen. Mutta totta tosiaan on, että varsin monessa harrastuksessa ohjaaja ei ole saanut kuin korkeintaan tunnin mittaisen opastuksen työhön ja hän saattaa jopa itse olla alaikäinen. Laadukkaan toiminnan eron huomaa kyllä.

Laadukkaan kasvatuksen huomaa kyllä. 

Silloin riittää vain se ohjaus. - valmentaja

Ja kyllä näille erityislapsillekin saisi olla harrastuksia tarjolla. Mieluiten vähän pienempiä ryhmiä, joissa ensin harjoitellaan ihan vaan sitä ohjeiden kuuntelua ja muuta ryhmätoimintaa. Ja useampi ohjaaja. 

Vierailija kirjoitti:

"Raisa Mattilan ja Antti Bergin suhde päättyi tavalla, joka on kuin kohtaus elokuvasta. Raisa ilmoitti puolisolleen ystävänpäivänä rakastuneensa toiseen ja haluavansa eron.

Tilannetta kärjisti vielä sekin, että oli heidän nuoremman yhteisen lapsensa 1-vuotispäivä."

 

Oukki eli se on tuo 1-vuotiaana äidin päätöksen takia uusperhekuvioon joutunut lapsi joka nyt häiriköi uimakoulussa... Kuka on yllättynyt, käsi ylös?

Tämän aamun kolumnissa olevan hillityn kuvan perusteella ei uskoisi, mutta totta se taitaa olla, että kyseinen äippä on näytöksiä järjestävä dr aam akuningatar. Kylläpä hänen elämässään sattuukin kaikenlaista. Usein nämä joille sattuu ja tapahtuu eivät myöskään älyä, mikä tai paremminkin kuka on yhdistävä tekijä heidän dramaattisten sattumustensa taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä näille erityislapsillekin saisi olla harrastuksia tarjolla. Mieluiten vähän pienempiä ryhmiä, joissa ensin harjoitellaan ihan vaan sitä ohjeiden kuuntelua ja muuta ryhmätoimintaa. Ja useampi ohjaaja. 

Lapsi pärjää vallan hyvin ilman mitään ohjattua ryhmäharrastusta.

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä näille erityislapsillekin saisi olla harrastuksia tarjolla. Mieluiten vähän pienempiä ryhmiä, joissa ensin harjoitellaan ihan vaan sitä ohjeiden kuuntelua ja muuta ryhmätoimintaa. Ja useampi ohjaaja. 

Kuka maksaa?

Tää Raisa tuntuu kyllä olevan ihan hemmetin raskas ihminen. En oikein tiedä miten tuota edes kuvailisi? Käytöstavaton? Sellainen joka ei koskaan näe omassa toiminnassa mitään väärää. 

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä näille erityislapsillekin saisi olla harrastuksia tarjolla. Mieluiten vähän pienempiä ryhmiä, joissa ensin harjoitellaan ihan vaan sitä ohjeiden kuuntelua ja muuta ryhmätoimintaa. Ja useampi ohjaaja. 

Oletko valmis maksamaan siitä joku tekee sitä minkä sinun olisi pitänyt tehdä kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Eemi aloitti liian myöhään. 

Mut joo, tämä lumihuitale voi vaikka soittaa viulua. Tosin on senkin aloittamiseen jo liian vanha.

No ei todellakaan ole.

Mutta viulu saattaa kyllä nopeasti hajota tuollaisen aivottoman höslääjän käsissä.

Välillä pikkuviuluja menee rikki, siksi niissä on vakuutukset. Aivot kyllä löytyy jokaiselta pikkuviulistilta, ja soitto vieläpä kehittää niitä.

-musiikkiopistomutsi.

Kannattaisiko tuollaisen lapsen yrittää silti harrastaa vaikka kotona itsekseen jotain nypläystä ja kehittää niitä ihmeellisiä aivojaan siinä samalla, ja jättää ne kalliit soittimet ja muiden häiritseminen vaikka vielä muutamaksi vuodeksi?

Lapseni aloitti viulunsoiton hyvin pienenä. Oikein rauhallinen ja kiltti lapsi, mutta hänellä on tarkka korva eikä se pikkuviulun ääni alussa kovin kaunis ole. Eräänä päivänä sitten pikkuviulu lensi kesken harjoitustuokion portaat alas. Ainoa kerta kyllä kun viulu lenteli ja lapsi jatkoi harrastusta vielä 14 vuotta.

Onko Suomessa nykyään paljonkin lapsia jotka eivät osaa käyttäytyä sen vertaa että pärjäisivät muiden mukana harrastusporukassa? Vai onko vaatimustaso liian kova? Muistelen omaa lapsuutta 80- ja 90-luvuilla eikä koulussa, harrastuksissa tai naapurustossa ollut yhtään "erityistä" lasta, monenlaisia tavallisia lapsia kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

Harmi alapeukuista, olet osin oikeassa. Omasta mielestä ratkaisu olisi juuri tuo ehdottamani erityistarpeisten ryhmä tai sitten niin että erityistarpeisella olisi ehdottamasi avustaja mukana. Tästä olisi hyvä myös diplomaattisesti mainita jotta "nirppanokat" voisivat siirtyä toiseen ryhmään tai tanssikouluun. Kannatan kuitenkin erityisten sijoittamista omaan ikäryhmään, tanssi on kehollinen laji ja jos olet selkeästi muita isompi niin se ei ole lapselle hyväksi. T: Se jonka tekstiä kommentoit

Veikkaisin, että tuossa tapauksessa sopivaa erityisryhmää ei ollut tarjolla, kun lapsi ei sellaisessa ollut, joten paras ratkaisu varmasti olisi ollut juuri oma vanhempi tai muu läheinen ohjaamassa. On mahdollista, että se ei olisi vaatinut kuin aina silloin tällöin muutaman palautuksen ojennukseen. Ehkä kenellekään ei vaan tullut tällä kertaa mieleen ehdottaa tällaista ratkaisua.

On totta, että omanikäisten ryhmä olisi lähes kaikissa lajeissa paras, mutta kehitysvammaiset ovat siitä vähän vaikea ryhmä, että he eivät ole tavallaan oman ikäisiään. Yleensä ottaen olisi hyvä, että aloittavien ryhmiä olisi kaikissa ikäluokissa, että nekin, joille myöhempi aloitusikä sopii paremmin, pääsisivät vielä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tää Raisa tuntuu kyllä olevan ihan hemmetin raskas ihminen. En oikein tiedä miten tuota edes kuvailisi? Käytöstavaton? Sellainen joka ei koskaan näe omassa toiminnassa mitään väärää. 

Samaa mieltä. Ihminen joka kokee että hänellä on aina oikeus olla, tehdä ja sanoa mitä sylki suuhun tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi ei käy jossain tietyssä harrastuksessa pilaamassa sitä harrastusta muilta ei tarkoita sitä, että hän on ulkopuolella ja yksin kotiin jätetty. Maailma on täynnä tekemistä, ja vanhempi etsii lapselleen sopivat puuhat myös muita kunnioittaen.

Miksi näillä muilla ei ole kykyä mennä itseensä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä? Kyllä se on ulkopuolelle jättämistä vaikka sinä kuinka yrität tosiasioita kiistää jotta näyttäisitte viattomalta mitä ette ole. 

Entä jos vain koittaisit uhriutumisen sijaan kasvattaa lapsesi?

Siitä olisi lapselle huomattava hyöty koulussa ja tulevassa elämässä

Sinne harrastukseen voi myös mennä mukaan ja auttaa omaa vilkasta lastaan osallistumaan siihen  harrastukseen.

Eihän siellä kukaan pysty harrastamaan, ei edes se vilkas lapsi, jos valmentajien koko aika menee sen vilkkaan perässä juoksemiseen.

Monessakin seurassa oltaisiin erittäin kiitollisia apukäsistä. Siinä voi oman lapsen vahtimisen ohessa tehdä myös jotain hyödyllistäkin niissä rajoissa, mitä ehtii. Esim. palautella karanneita palloja (jos kyse pallopelistä), olla apuna ohjaamassa jotain pienryhmää (jossa vaikka se oma lapsi on mukana) jne. Se on seuroilla yleensäkin pula osallistuvista vanhemmista, kun siis likikään kaikissa seuroissa ei ole varaa tai mahdollisuutta palkata jokaiselle joukkueelle ulkopuolistavalmentajaa, edes siis joukkueen päävalmentajaa.

Tämä voi selittää ehkä sen, että miksi noissa harrastusryhmissä tietynlaiset ihmiset saa dominoida ja määrätä yksipuolisesti. Kun harrastus on vapaaehtoinen nämä vähät aktiiviset saavat päättää ketkä saa harrastaa ja ketkä ei. Pitäisikö sitten jotenkin vanhempien aktivoitua enemmän, että pieni sisäpiiri ei pääse sanelemaan. Yksi vaihtoehto on tietysti perustaa erityisille oma harrastusseura. Mutta myös erityisten sisällä on paremmin tai huonommin käyttäytyviä kun ei se erityisyys aina tarkoita sitä, että se lapsi häiriköi mitenkään. 

No niinpä. Pitäisikö teidän tosiaan vihdoin ottaa vähän vastuuta itsekin? Tehdä ihan itse asioille jotain. Eikä odottaa, että kaikki sopeutuvat teihin ja ympäriltä enemmistöltä räätälöidään kaikki teidän lapsen tarpeisiin sopivaksi. 

Amerikassa on jo autismi leikkipuistoja. Eli sinne ei saa normaalit edes tulla. Siellä tilanne onkin kääntynyt niinpäin, että ns normaalit on yrittäneet tulla sinne autistien leikkialueelle kun siellä on ollut kivaa. Minusta just jotain tuollaisia leikkipaikkoja pitäisi olla erityisille mihin ei edes "normaalit" huonosti kasvatetut kiusaajat saa tulla, että saavat olla rauhassa siellä. Kaikki erityiset kun eivät mitenkään edes häiriköi vaikka heidät sellaiseksi leimataan. Mun puolesta suomi saa pitää ns nenttinsä. Ei mulla edes ole mitään mielenkiintoa täällä enää lisääntyä kun olen nähnyt, että miten täällä on paljon ihmisiä ketkä ei opettele mitään käytöstapoja vaan saavat jonkun ihmeellisen etuoikeuden haukkua sitä erilaista lasta riesaksi. Toivon, että tuollaiseen perheeseen lopulta syntyy se erityinen lapsi niin silmät avautuu miten asiat oikeasti ovat, eivät todella niin mustavalkoisia kuin kuvittelet. 

Sopii hyvin. Kunhan lupa kieltokyltteihin on vastavuoroisesti myös toisin päin. Vai onko niin, että he saavat terroriso ida kaikkialla ja se pitää hyväksyä. Mutta muut eivät saakaan tulla heidän paikkoihin? Perin vasemmistolainen malli. Muiden pitää sietää ja suvaita, heidän ei.

Jos on itse ensin aloittanut ulkopuolelle jättämisen ja syrjinnän niin miksi jälkeenpäin tulla sen erityis ihmisen alueelle? Pysyköön siellä omalla puolellaan omassa tyhjäpää porukassa. 

Eli ilmeisesti sinulle ei sovi, että lupa kieltokyltteihin toimii vastavuoroisesti myös toisin päin?

Tajuan tavallaan kaikkia näkemyksiä tässä asiassa. Mutta loppuviimeksi kantani on, ettei ole minun tehtäväni maksaa 500 e harrastuksesta, jonka sisältö ei olekaan enää sitä mitä sen piti olla, vaan kyseessä on ryhmässä olemisen harjoitteluryhmä lapselle, joka ei kykene olemaan ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomessa nykyään paljonkin lapsia jotka eivät osaa käyttäytyä sen vertaa että pärjäisivät muiden mukana harrastusporukassa? Vai onko vaatimustaso liian kova? Muistelen omaa lapsuutta 80- ja 90-luvuilla eikä koulussa, harrastuksissa tai naapurustossa ollut yhtään "erityistä" lasta, monenlaisia tavallisia lapsia kylläkin.

Kyllä yksi häirikkö riittää pilaamaan harrastamisen ilon monelta. 

No jos lapsi on paha häirikkö, niin hän vaikuttaa koko ryhmän toimintaan. Pitäisi ensin käydä jotain hoitoa tai terapiaa saamassa.

En ole lukenut tuota artikkelia.

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä näille erityislapsillekin saisi olla harrastuksia tarjolla. Mieluiten vähän pienempiä ryhmiä, joissa ensin harjoitellaan ihan vaan sitä ohjeiden kuuntelua ja muuta ryhmätoimintaa. Ja useampi ohjaaja. 

Hohhoijaa. Nykyvanhemmat haluaa tehdä kaikkea muuta paitsi olla vanhempia ja kasvattaa niitä mukuloita. Nuo mainitsemasi taidot ovat sellaisia, joita vanhempien tulee opettaa lapselle. Ei se niin voi mennä, että ihan joka ikinen asia ulkoistetaan jonkun muun vastuulle.