Mihin perustuu oletus että rikkaat olisi muita ahkerampia tai muuten moraalisessa mielessä ansaitsevampia?

Älä kysy noin vaikeita kysymyksiä. Nyrjäyttävät vain sen ainoan aivosolunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö sinä ap kuinka rikkaasta tuli rikas?

Ei joku Elon Musk tai Bill Gates syntynyt rikkaaksi. Heillä oli näkemys laitteesta tai ohjelmistosta, jota maailma tarvitsee. Sitten he ottivat kaikki mahdolliset pankkilainat, tukijat ja tekivät 12 tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa, että saivat sen onnistumaan. 

Tarina ei tietenkään kerro niistä sadoista muista, jotka tekivät saman, menettivät kaiken ja päätyivät kadulle. 

Sitten on niitä, jotka ei koskaan uskalla yrittää ja on katkeria rikkaille niin kuin ap.

Elon Muskin vanhemmilla oli hillittömät bisnekset Afrikassa, riistivät tummahipiäisten työtä, mm. smaragdeja kauppasivat, ja ilmeisesti isä oli joku natsimielinenkin vielä. Gatesin isä taas oli lakimies, joka auttoi yrityskaupoissa - enemmän self made man Bill oli, mutta kyllä varmasti apua isukista oli. Bezos sai vanhemmiltaan autotallin lisäksi pitkälti toista sataa tonnia starttirahaa.

Hyvin harva rikas on ponnistanut tyhjästä.

Mutta kuten aina, ei niihin onnistujiin pidä takertua. Vain onnistujat muistetaan. Samaan aikaa tuhannet muut yritti jotain vastaavaa, jopa kovemmalla työllä, mutta eivät onnistuneet. Näin semenee. Tuuri, tausta jne. vaikuttavat paljon enemmän kuin tehdyn työn määrä ja älli. Ilman työtä ja älliä ei toki ole yhtään mahkuja, mutta yksin ne ei ratkaise.

Paras apu on rikkaat vanhemmat, katsokaa vaikka Amerikan presidenttiä. Ei oo älyllä pilattu ja pelailee golffia jatkuvasti.

Maailmassa on 8 miljardia ihmistä ja sinä valitsit kaksi rikkainta, joihin vertaat omaa elämääsi ja valittelet surkeuttasi. Miksi et vertaa elämääsi afrikkalaiseen köyhään, niin tulee heti parempi mieli ja etuoikeutetumpi olo. 

Noi rikkaimmat on juuri niitä jotka maailmaan pyörittävät ja jotka omistavat eniten, vaikka eivät todellakaan ole aina päässeet asemaansa pelkillä omilla ansioillaan ja työnteolla.

On voinut periä. Pitäisikö perinnöt kieltää . Vihreät on ainakin ehdottaneet hoitomaksujen perimistä kuolinpesästä jälkeenpäin.

Perintöverot ja perintöjen pakkolunastukset iskevät pahimmin aina köyhimpiin. Tuossa oikeisto ja vasemmisto eivät kumpikaan tunnu olevan pienituloisen puolella.

Nytkään köyhä ei aina voi ottaa perintöä edes vastaan.

Rikkaat taas voivat järjestellä asiansa ja eivät he mene vararikkoon vaikka menettäisivät isojakin summia.

Miten perintöverot voi iskeä pahemmin aina köyhimpiin, kun alle 30 000 euron perinnöstä ei mene ollenkaan perintöveroa? 

Jos on miljoonaperinnön saamassa, niin kai siinä on jotain myytävääkin, jotta saa perintöverot maksettua.

Jos perii omaisuutta jota ei voi myydä tai ei saa myytyä nopeasti, perinnöstä voi tulla hyvinkin ongelma jos sen ottaa vastaan. 

Perintöveroon saa maksuaikaa ja sitä vasten voi saada lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

Onko sulla jotain tutkimusta että tekevät enemmän töitä kuin perus duunari? Ja esim. älykkyys ei ole mikään oma ansio. Sinä et ole mitenkään ansainnut omaa perimääsi joten se ei tee susta moraalisessa mielessä mitenkään parempaa. Pätee myös muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin. 

- ap

Miksi työn määrä olisi joku järkevä mittari? Johan sanontakin sanoo "viisas pääsee vähemmällä".

 

Älykäs tekee vähemmällä enemmän. On vain oikein että siitä palkitaan.

 

Jos olisi pakolla pidetty jotain ultra "utopistista" kommunismia jossa kaikki on täysin tasa-arvoisia niin ei koskaan päästäisi edes avaruuteen.

Kuten jo aiemmin todettu niin se älykkyys ei ole omaa ansiota. Eli jos siitä palkitaan niin siinä ei palkita siksi että se ihminen olisi jotenkin moraalisesti meritoituneempi vaan siinä palkitaan ominaisuuksista jotka se ihminen on sattunut perimään. Eli sinun käsityksen mukaan jotku ihmiset on syntyjään muita ansaitsevampia. 

- ap 

Älykkyyttä voi periä geeneissään, juu, mutta on omaa ansiota siinä, mihin sen suuntaa, kuinka sitä kehittää ja kuinka sitä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuu vain siihen että kokevat itse olevansa parempia kun eiväthän he muuten olisi rikkaita. Se on se harha, koetaan että on omaa ansiota vaikka rahaa tulisi tekemättä mitään. Muissa yhteiskuntaluokissa sama on määritelty paheksuttavaksi.

Ja osin se taas perustuu varmaan vanhaan oletukseen että jos ihminen syntyy köyhäksi niin se on joku jumalan merkki siitä että hän on huonompi ihminen. 

Ennenhän oli lakejakin siitä mitä saa tehdä tai miten pukeutua jos on köyhä, kouluun tai hyviin töihin oli turha edes yrittää. Yritä siinä sitten rikastua jos satut syntymään väärään yhteiskuntaluokkaan… ja SILTI ajateltiin että rikkaat olivat rikkaita koska olivat parempia ihmisiä. Köyhille ei haluttu edes äänioikeutta koska äänestäisivät kuitenkin väärin kun ovat tyhmiä ja juoppoja. Eli sama virsi edelleen kellossa.

Enkä ihmettele että olisivat tyhmiä ja juoppoja. Ainakin osa. Eihän he pääse parempiin piireihin edes oppimaan. Mitä muutakaan turhautunut ihminen tekee kun turhautuminen loppuu. No se antaa joko periksi ja luovuttaa täysin tai sen elämä jollain ihmeen kaupalla muuttuu paremmaksi.

Ikävintä on se että rikkaissa on paljon tyhmiä ja juoppoja eikä se haittaa heidän menestymistään jos rahaa on tarpeeksi. Maksavat muut tekemään firman innovaatiot ja heidän faninsa kokevat että ovat älykkäitä ja ovat tehneet kaiken itse.

Kuka ne rahat päättää sijoittaa? Se on se "tyhmä" rikas. Voi olla juoppo ja voi olla paljon muuta, mutta silti älyä pitää olla sen verran että saa rahat poikimaan. Jos ei ole, niin kohta sitä on köyhä. Tai sitten pitää osata valita ihminen joka osaa sijoittaa hänen puolestaan. Sekin vaatii älyä. Ei tyhmä yksinkertaisesti voi pysyä rikkaana.

Rikkaan ostama sijoituksen ammattilainen, tietysti. 

Ja tyhmä rikas voi aivan hyvin valita avukseen jonkun tollon ammattilaisen, joka tuhoaa sijoitukset tai ryöstää ne.

Kyllä jollain on todella ankara tarve todistella, että vaurastuneet ovat saavuttaneet sen täysin omaa ansiottaan.

Voisitko keksiä, miksi?

Onko käynyt mielessä, että tässä keskustellaan asioista, eikä yritetä luoda mitään mustavalkoista joko/tai asetelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi myös kysyä mikä moraalinen oikeutus on vaatia toisten rahoja? jokaisella on toki velvollisuus osallistua yhteiskunnan kustannuksiin että tuloerojan tasaus on kaikkea muuta kuin moraalisesti oikein. Ja jätetään taas sairaat yms tästä pois koska heistä tulee huolehtia

Niinpä. Mikä oikeus rikkaalla on vaatia muiden rahoja itselleen yritystuissa, verotuksellisissa eduissa, korruptiossa, opportunistisissa kaupoissa, osingoista tai ihan vain siksi koska. Sitä sopii miettiä. Rikkaimmat ovat myös ihan yhtä kovia uhriutumaan kuin köyhimmät, mutta heillä on megafoni ja "oikeanlaisia suhteita" saadakseen lisäetuja, joka on pois muilta.

Yritystuki on ennen kaikkea yliopistojen rahoituksen muoto.

Tuotekehityksen ansiosta meillä innovoidaan uusia tuotteita ja palveluita ja siihen tarvitaan sekä yrityksiä että yliopistoja.

Loput mainitut esimerkit menevät vauhdikkaan mielikuvituksen puolelle.

Koska rikas ja rikas menee nuorilla sekaisin. Amerikoissa eroteltiin ennen selfmademanit ja sitten muut rikkaat. Britanniassa oli nousukkaat ja sit ne vanhanrahan- rikkaat eli perijät.

En usko, että kellään on yhtään mitään jotain Erling Haalandin huipputuloja ja -diilejä vastaan, heppu on duunia tehnyt julmetusti niiden eteen. Sama pätee muiden urheilijoiden kohdalla. Samaten oikeasti jonkun älykkään tekemä keksintö, innovaatio - toivottavasti tekee sillä rahaa.

Ja sitten on niitä, jotka vain hyötyvät toisten keksinnöistä, työstä jne panostamalla jonkun pikkusumman ja saamalla voittoa. Osa tällaisesta porukasta on todella häikäilemättömiä, ahneitä, hyväksikäyttäjiä. Monelle tulee mieleen, että nämä tällaiset pitäisi olla sen isomman verotuksen kohde.

Samaten tilanne on eri sellaisten kanssa, jotka ovat vain olleet onnekkaita, että ovat sattuneet syntymään rikkaaseen perheeseen/sukuun. Kun miettii vaikka jotain saudiprinsessoja, jotka elävät luksuselämää ja heitä on satoja esim Saudi-Arabiassa. Ei ole tarvinnut opiskella, tehdä työtä, olla vain ja hyväksyä se avioliitto, jota tarjotaan - ja tuhlata, kuluttaa. Se lienee heissä se positiivisin asia - pitävät yllä monia luksusmerkkejä, jotka ovat riippuvaisia arabien rahoista.

Oma asenteeni rikkaita kohtaan alkoi muuttua, kun aloin itse säästämällä ja sijoittamalla palkastani kerryttämään vaurautta. Tuntuu pahalta, että vasemmisto, jota ennen olen äänestänyt suhtautuu minuuun kuin johonkin rikolliseen. Nuorena ja tyhjätaskuna ajattelin, että jos saisin jostain 10 000e ihan varmana jakaisin sen köyhille, sittemmin elämänkokemus on opettanut, että joillekkin vaikka antaisi sen 10 000e lapaan se on mennyttä ennen kuin kissaa sanoo. Omalla kohdallani koen, että otan suuremman vastuun itsestäni kuin verrokkihenkilöt, jotka eivät kanna huolta huomisesta. Eli ehkä moraalisessa mielessä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuu vain siihen että kokevat itse olevansa parempia kun eiväthän he muuten olisi rikkaita. Se on se harha, koetaan että on omaa ansiota vaikka rahaa tulisi tekemättä mitään. Muissa yhteiskuntaluokissa sama on määritelty paheksuttavaksi.

Ja osin se taas perustuu varmaan vanhaan oletukseen että jos ihminen syntyy köyhäksi niin se on joku jumalan merkki siitä että hän on huonompi ihminen. 

Ennenhän oli lakejakin siitä mitä saa tehdä tai miten pukeutua jos on köyhä, kouluun tai hyviin töihin oli turha edes yrittää. Yritä siinä sitten rikastua jos satut syntymään väärään yhteiskuntaluokkaan… ja SILTI ajateltiin että rikkaat olivat rikkaita koska olivat parempia ihmisiä. Köyhille ei haluttu edes äänioikeutta koska äänestäisivät kuitenkin väärin kun ovat tyhmiä ja juoppoja. Eli sama virsi edelleen kellossa.

Enkä ihmettele että olisivat tyhmiä ja juoppoja. Ainakin osa. Eihän he pääse parempiin piireihin edes oppimaan. Mitä muutakaan turhautunut ihminen tekee kun turhautuminen loppuu. No se antaa joko periksi ja luovuttaa täysin tai sen elämä jollain ihmeen kaupalla muuttuu paremmaksi.

Ikävintä on se että rikkaissa on paljon tyhmiä ja juoppoja eikä se haittaa heidän menestymistään jos rahaa on tarpeeksi. Maksavat muut tekemään firman innovaatiot ja heidän faninsa kokevat että ovat älykkäitä ja ovat tehneet kaiken itse.

Kuka ne rahat päättää sijoittaa? Se on se "tyhmä" rikas. Voi olla juoppo ja voi olla paljon muuta, mutta silti älyä pitää olla sen verran että saa rahat poikimaan. Jos ei ole, niin kohta sitä on köyhä. Tai sitten pitää osata valita ihminen joka osaa sijoittaa hänen puolestaan. Sekin vaatii älyä. Ei tyhmä yksinkertaisesti voi pysyä rikkaana.

Rikkaan ostama sijoituksen ammattilainen, tietysti. 

Ja tyhmä rikas voi aivan hyvin valita avukseen jonkun tollon ammattilaisen, joka tuhoaa sijoitukset tai ryöstää ne.

Kyllä jollain on todella ankara tarve todistella, että vaurastuneet ovat saavuttaneet sen täysin omaa ansiottaan.

Voisitko keksiä, miksi?

Onko käynyt mielessä, että tässä keskustellaan asioista, eikä yritetä luoda mitään mustavalkoista joko/tai asetelmaa?

Ei, koska ap:ole ei tunnu kelpaavan mitkään mainitut esimerkit elävästä elämästä muiksi kuin olkiukoiksi tai anekdooteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi myös kysyä mikä moraalinen oikeutus on vaatia toisten rahoja? jokaisella on toki velvollisuus osallistua yhteiskunnan kustannuksiin että tuloerojan tasaus on kaikkea muuta kuin moraalisesti oikein. Ja jätetään taas sairaat yms tästä pois koska heistä tulee huolehtia

Niinpä. Mikä oikeus rikkaalla on vaatia muiden rahoja itselleen yritystuissa, verotuksellisissa eduissa, korruptiossa, opportunistisissa kaupoissa, osingoista tai ihan vain siksi koska. Sitä sopii miettiä. Rikkaimmat ovat myös ihan yhtä kovia uhriutumaan kuin köyhimmät, mutta heillä on megafoni ja "oikeanlaisia suhteita" saadakseen lisäetuja, joka on pois muilta.

Yritystuki on ennen kaikkea yliopistojen rahoituksen muoto.

Tuotekehityksen ansiosta meillä innovoidaan uusia tuotteita ja palveluita ja siihen tarvitaan sekä yrityksiä että yliopistoja.

 

Loput mainitut esimerkit menevät vauhdikkaan mielikuvituksen puolelle.

Ai, nyt väität että yrityksille, ei ole pumpattu miljardeja tukiaisina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

Onko sulla jotain tutkimusta että tekevät enemmän töitä kuin perus duunari? Ja esim. älykkyys ei ole mikään oma ansio. Sinä et ole mitenkään ansainnut omaa perimääsi joten se ei tee susta moraalisessa mielessä mitenkään parempaa. Pätee myös muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin. 

- ap

Miksi työn määrä olisi joku järkevä mittari? Johan sanontakin sanoo "viisas pääsee vähemmällä".

 

Älykäs tekee vähemmällä enemmän. On vain oikein että siitä palkitaan.

 

Jos olisi pakolla pidetty jotain ultra "utopistista" kommunismia jossa kaikki on täysin tasa-arvoisia niin ei koskaan päästäisi edes avaruuteen.

Kuten jo aiemmin todettu niin se älykkyys ei ole omaa ansiota. Eli jos siitä palkitaan niin siinä ei palkita siksi että se ihminen olisi jotenkin moraalisesti meritoituneempi vaan siinä palkitaan ominaisuuksista jotka se ihminen on sattunut perimään. Eli sinun käsityksen mukaan jotku ihmiset on syntyjään muita ansaitsevampia. 

- ap 

Älykkyyttä voi periä geeneissään, juu, mutta on omaa ansiota siinä, mihin sen suuntaa, kuinka sitä kehittää ja kuinka sitä käyttää.

Miten sinä mittaat kuka on lopulta ansioituneempi perintötekijät, lähtökohdat ym. itsestä riippumattomat asiat huomioon ottaen?

- ap

Vierailija kirjoitti:

Oma asenteeni rikkaita kohtaan alkoi muuttua, kun aloin itse säästämällä ja sijoittamalla palkastani kerryttämään vaurautta. Tuntuu pahalta, että vasemmisto, jota ennen olen äänestänyt suhtautuu minuuun kuin johonkin rikolliseen. Nuorena ja tyhjätaskuna ajattelin, että jos saisin jostain 10 000e ihan varmana jakaisin sen köyhille, sittemmin elämänkokemus on opettanut, että joillekkin vaikka antaisi sen 10 000e lapaan se on mennyttä ennen kuin kissaa sanoo. Omalla kohdallani koen, että otan suuremman vastuun itsestäni kuin verrokkihenkilöt, jotka eivät kanna huolta huomisesta. Eli ehkä moraalisessa mielessä kyllä.

Asiaan ei tietenkään vaikuta lainkaan kaikki se kusi, mikä päähäsi ehti sillä aikaa pakkautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.

Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.

Mä tiedän ihmisiä joiden vanhemmat ostivat heille kivat ensiasunnot, ja he ovat sitten pystyneet myymään ne muuttaessaan isompaan. Vanhemmilta sai aina tarvittaessa apua ja tukea, ostivat heille myös Marimekon verhoja yms. Auttelivat myös vanhempien yrityksessä.
Ja sitten tiedän ihmisiä joita ei opiskeluaikana autettu lainkaan kotoa, kaiken saivat maksaa itse, asuvat edelleen vuokralla, mitään ei jää säästöön. 
Tuossa on jo yksi asia mikä asettaa ihmisille hyvin erilaiset lähtökohdat, ja koska vanhempiaan ei voi valita niin oma vika tuskin se ainakaan on.

Jollakulla oikeasti rikkaasta perheestä tulevalla on varmasti vielä paremmat edut ja suhteet jo valmiiksi, ja jos siinä tilanteessa joutuu sossun luukulle niin on jo kuningastason mokailija.

Minä tiedän köyhistä taustoista tulleita jotka ovat nykyään menestyneitä aikuisia. 

Tiedän rikkaista perheistä tulleita jotka eivät hallitse elämäänsä lainkaan eikä heillä ole omaisuutta.

Kumpi meistä siis on oikeassa tai väärässä? Vai onko kumpikaan?

Minä ja mieheni ollaan köyhistä lähtökohdista ponnistaneita, hyvin pärjänneitä ja jyvätuloisia, samoin monet meidän ystävistä.  Meidän lapset on paremmista lähtökohdista ponnistaneita hyvin pärjänneitä ihmisiä. Ollaanko mekin ihan vain  anekdootteja?

Vierailija kirjoitti:

Oma asenteeni rikkaita kohtaan alkoi muuttua, kun aloin itse säästämällä ja sijoittamalla palkastani kerryttämään vaurautta. Tuntuu pahalta, että vasemmisto, jota ennen olen äänestänyt suhtautuu minuuun kuin johonkin rikolliseen. Nuorena ja tyhjätaskuna ajattelin, että jos saisin jostain 10 000e ihan varmana jakaisin sen köyhille, sittemmin elämänkokemus on opettanut, että joillekkin vaikka antaisi sen 10 000e lapaan se on mennyttä ennen kuin kissaa sanoo. Omalla kohdallani koen, että otan suuremman vastuun itsestäni kuin verrokkihenkilöt, jotka eivät kanna huolta huomisesta. Eli ehkä moraalisessa mielessä kyllä.

No sulla ei varsinaisesti ole mitään mahdollisuutta faktana esittää olevasi jotenkin toista moraalisesti ansioituneempi koska et kykene huomioimaan kaikkia tekijöitä jotka asioiden taustalla vaikuttaa. Voit tietysti uskoa näin mutta se on uskon asia se. 

- ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

Onko sulla jotain tutkimusta että tekevät enemmän töitä kuin perus duunari? Ja esim. älykkyys ei ole mikään oma ansio. Sinä et ole mitenkään ansainnut omaa perimääsi joten se ei tee susta moraalisessa mielessä mitenkään parempaa. Pätee myös muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin. 

- ap

Miksi työn määrä olisi joku järkevä mittari? Johan sanontakin sanoo "viisas pääsee vähemmällä".

 

Älykäs tekee vähemmällä enemmän. On vain oikein että siitä palkitaan.

 

Jos olisi pakolla pidetty jotain ultra "utopistista" kommunismia jossa kaikki on täysin tasa-arvoisia niin ei koskaan päästäisi edes avaruuteen.

Kuten jo aiemmin todettu niin se älykkyys ei ole omaa ansiota. Eli jos siitä palkitaan niin siinä ei palkita siksi että se ihminen olisi jotenkin moraalisesti meritoituneempi vaan siinä palkitaan ominaisuuksista jotka se ihminen on sattunut perimään. Eli sinun käsityksen mukaan jotku ihmiset on syntyjään muita ansaitsevampia. 

- ap 

Älykkyyttä voi periä geeneissään, juu, mutta on omaa ansiota siinä, mihin sen suuntaa, kuinka sitä kehittää ja kuinka sitä käyttää.

Miten sinä mittaat kuka on lopulta ansioituneempi perintötekijät, lähtökohdat ym. itsestä riippumattomat asiat huomioon ottaen?

- ap

Miksi sitä pitäisi mitata?

Täsmennätkö vielä mihin perustat tekemäsi diagnoosin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

Onko sulla jotain tutkimusta että tekevät enemmän töitä kuin perus duunari? Ja esim. älykkyys ei ole mikään oma ansio. Sinä et ole mitenkään ansainnut omaa perimääsi joten se ei tee susta moraalisessa mielessä mitenkään parempaa. Pätee myös muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin. 

- ap

Miksi työn määrä olisi joku järkevä mittari? Johan sanontakin sanoo "viisas pääsee vähemmällä".

 

Älykäs tekee vähemmällä enemmän. On vain oikein että siitä palkitaan.

 

Jos olisi pakolla pidetty jotain ultra "utopistista" kommunismia jossa kaikki on täysin tasa-arvoisia niin ei koskaan päästäisi edes avaruuteen.

Kuten jo aiemmin todettu niin se älykkyys ei ole omaa ansiota. Eli jos siitä palkitaan niin siinä ei palkita siksi että se ihminen olisi jotenkin moraalisesti meritoituneempi vaan siinä palkitaan ominaisuuksista jotka se ihminen on sattunut perimään. Eli sinun käsityksen mukaan jotku ihmiset on syntyjään muita ansaitsevampia. 

- ap 

Älykkyyttä voi periä geeneissään, juu, mutta on omaa ansiota siinä, mihin sen suuntaa, kuinka sitä kehittää ja kuinka sitä käyttää.

Miten sinä mittaat kuka on lopulta ansioituneempi perintötekijät, lähtökohdat ym. itsestä riippumattomat asiat huomioon ottaen?

- ap

Miksi sitä pitäisi mitata?

Koska tuo tollo ei ymmärrä mitään muuta kuin tilastoja ja mittayksiköitä. Ja niistäkin tekee varsin...erikoisia johtopäätöksiä.

Onhan rikkauden ja ahkeruuden välillä varmasti jonkinlainen yhteys. Keskimäärin ahkeruus, osaaminen, pitkäjänteisyys ja kyky ottaa riskejä voivat kaikki edesauttaa vaurastumista. Mutta siitä ei seuraa, että rikkaus itsessään olisi todiste näistä ominaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.

Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.

Mä tiedän ihmisiä joiden vanhemmat ostivat heille kivat ensiasunnot, ja he ovat sitten pystyneet myymään ne muuttaessaan isompaan. Vanhemmilta sai aina tarvittaessa apua ja tukea, ostivat heille myös Marimekon verhoja yms. Auttelivat myös vanhempien yrityksessä.
Ja sitten tiedän ihmisiä joita ei opiskeluaikana autettu lainkaan kotoa, kaiken saivat maksaa itse, asuvat edelleen vuokralla, mitään ei jää säästöön. 
Tuossa on jo yksi asia mikä asettaa ihmisille hyvin erilaiset lähtökohdat, ja koska vanhempiaan ei voi valita niin oma vika tuskin se ainakaan on.

Jollakulla oikeasti rikkaasta perheestä tulevalla on varmasti vielä paremmat edut ja suhteet jo valmiiksi, ja jos siinä tilanteessa joutuu sossun luukulle niin on jo kuningastason mokailija.

Minä tiedän köyhistä taustoista tulleita jotka ovat nykyään menestyneitä aikuisia. 

Tiedän rikkaista perheistä tulleita jotka eivät hallitse elämäänsä lainkaan eikä heillä ole omaisuutta.

Kumpi meistä siis on oikeassa tai väärässä? Vai onko kumpikaan?

Minä ja mieheni ollaan köyhistä lähtökohdista ponnistaneita, hyvin pärjänneitä ja jyvätuloisia, samoin monet meidän ystävistä.  Meidän lapset on paremmista lähtökohdista ponnistaneita hyvin pärjänneitä ihmisiä. Ollaanko mekin ihan vain  anekdootteja?

Totta kai tämäkin on anekdootti. Jos sinä haluat esittää väitteen että heikoista lähtökohdista on samat mahdollisuudet päästä hyvään asemaan kuin hyvistä lähtökohdista niin se edellyttäis tutkittua tietoa laajalla otannalla. Tutkimukset kuitenkin kiistatta osoittaa että lähtökohdilla on suuri merkitys. Ja tämä ei tietenkään tarkoita etteikö heikoistakin lähtökohdista voisi päätyä hyvään asemaan mutta todennäköisyydet on heikommat. 

- ap

En esittänyt asiaa faktana, kyseessä oli pohdinta ja miltä minusta tuntuu. Sen tiedän faktaksi, että säästän omasta palkastani 50%, kun joku muu ei sitä tee ja voin itse ostaa itelleni palveluita sen sijaan että maksattaisin ne muilla. Ihmiset ovat varustettu erilaisilla moraalikäsityksillä. Omasta toimeentulosta huolehtiminen ja tulevaisuuden turvaaminen, kun on siihen kykenevä, on minun moraalissani itsestäänselvyys.

Rikas on se kissa, joka ilmoittaa häntänsä olevan ylhäällä. Riippumatta siitä kuka tai mikä sen on nostanut. 

Rikkaiden mielenmaisemaa on tutkittu vuosien varrella. Yksi näistä tutkimuksista on Monopoly-koe. Se menee tiivistettynä näin: 

Kadulta valitaan sattumanvaraisesti kaksi henkilöä pelaamaan Monopolya (tunnettu lautapeli). Kolikonheitolla päätetään kumpi on alussa rikas, kumpi köyhä. Rikas saa alussa tuplasti pääomaa, saa heittää noppaa tuplamäärän ja saa go-/aloitusruudun ohittaessaan tuplasti rahaa. 

Pelin voittaa käytännössä aina kolikonheitolla, puhtaalla tuurilla/sattumalla, rikkaaksi päätynyt. Häneltä kysytään pelin päätyttyä miksi hän, mielestään, voitti. Monet ovat kehuneet pelitaitojaan, monet hyviä valintojaan pelin aikana. Kukaan ei ole koskaan maininnut alun kolikonheittoa syyksi menestykselleen. 

Peliä on testattu useita kertoja kolmella eri mantereella. Lisäksi, kesken pelin on seurattu muutoksia käytöksessä ja kehonkielessä. Rikkaan pelaaja on, lähes poikkeuksetta, pelin edetessä alkanut ottaa enemmän tilaa, pitää enemmän ääntä, toimimaan ylipäänsä röyhkeämmin ja usein myös provosoimaan ja pilkkaamaan häviävää köyhää pelannutta.