Millä tavalla vanhempien tuore ero vaikuttaa pienten lasten käytökseen?

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Sinä taas et tiedä miten elämä olisi muuttunut eron myötä. Kaikki miehet ei vaikka hyväksy eroa ja sen tapahtumia ja alkavat kostaa tai vainota.

Mun läheinen on ripustautunut lapsiin ja pyrki vaikeuttamaan exän elämää varsinkin omina sinkkuaikoinaan. Ja yritti heti pariutua uudelleen, siinä onnistumatta. Exä myönsi että helpointa oli olla olematta tekemisissä, niin paljon kuin pystyi. 

Ihan Koivujen ero käy esimerkistä miten lapsellista voi erotaistelut olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erot on vahingollisia vanhemmillekin ja muille aikuisille, se vain sillä hetkellä tuntuu helpompana ratkaisuna. Silloin varsinkin, jos vakavia ongelmia ei suhteessa ole. 

Yhdessä pysyminenkin voi olla vahingollista. Ei ole niin mustavalkoista että eroaminen on aina huono juttu. Tilanne saattaisi olla vielä pahempi jos pakolla vaan pitäisi yhdessä sinnitellä.

Missä niin on sanottu? Kritiikki kohdistuu ihan muuhun kuin tuohon.

Vai oletko itse eroillut, kenties useastikin, heppoisin syin ja nyt et kestä aiheesta keskustelua millään tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Ero voi olla hyväkin päätös. Loppuu kaikkinainen epämääräinen oireilu, kun rauha laskeutuu kotiin eron myötä. 

Tai sitten ei. Meillä äidin todellinen luonne paljastui eron myötä. Yritti manipuloida meidät kaksi nuorinta isää vastaan, mutta kun ei onnistunut teki kaikkensa, että elämämme olisi yhtä helvettiä. Itse pääsin pakoon opiskelupaikan myötä, mutta nuorempi sisarukseni jäi äidin tyrannian alle ja meni lopulta aivan pilalle. Huvittavaa oli, että eron jälkeen äiti kertoi kaikille eron syyksi isän fyysisen väkivallan ja juopottelun, vaikka oli itse sen väkivallan käyttäjä, eikä isä ikinä käynyt äitiin käsiksi eikä ammattinsa vuoksi voinut alkoholiakaan käyttää kuin todella harvoin. En muista kauanko aikaa kului, kun äiti löysi "oikein ihanan miehen, paremman kuin isämme". No, tämä kaveri olikin sitten alkuhuuman haihduttua oikeasti alkoholisti joka pieksi äitiäni ja mukiloi myös pikkusiskoani. Kävin kouluttamassa äijän, eikä tiettävästi enää käynyt kumpaankaan käsiksi, kun sanoin, että seuraavalla kerralla pääset saatanan raukka hengestäsi. Pikkusiskoa ei enää pelastanut mikään, vaan ajautui sekakäyttäjäksi ja myöhemmin tappoi itsensä. Äitiä ei lapsensa kuolema näyttänyt hetkauttavan ja se johti myöhemmin siihen, etten mennyt äitini hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero voi olla hyväkin päätös. Loppuu kaikkinainen epämääräinen oireilu, kun rauha laskeutuu kotiin eron myötä. 

Tai sitten ei. Meillä äidin todellinen luonne paljastui eron myötä. Yritti manipuloida meidät kaksi nuorinta isää vastaan, mutta kun ei onnistunut teki kaikkensa, että elämämme olisi yhtä helvettiä. Itse pääsin pakoon opiskelupaikan myötä, mutta nuorempi sisarukseni jäi äidin tyrannian alle ja meni lopulta aivan pilalle. Huvittavaa oli, että eron jälkeen äiti kertoi kaikille eron syyksi isän fyysisen väkivallan ja juopottelun, vaikka oli itse sen väkivallan käyttäjä, eikä isä ikinä käynyt äitiin käsiksi eikä ammattinsa vuoksi voinut alkoholiakaan käyttää kuin todella harvoin. En muista kauanko aikaa kului, kun äiti löysi "oikein ihanan miehen, paremman kuin isämme". No, tämä kaveri olikin sitten alkuhuuman haihduttua oikeasti alkoholisti joka pieksi äitiäni ja mukiloi myös pikkusiskoani. Kävin kouluttamassa äijän, eikä tiettävästi enää käynyt kumpaankaan käsiksi, kun sanoin, että seuraavalla kerralla pääset saatanan raukka hengestäsi. Pikkusiskoa ei enää pelastanut mikään, vaan ajautui sekakäyttäjäksi ja myöhemmin tappoi itsensä. Äitiä ei lapsensa kuolema näyttänyt hetkauttavan ja se johti myöhemmin siihen, etten mennyt äitini hautajaisiin.

Hyvin tyypillinen eroileva nainen siis. Tuollaiseen toimintaan jotkut oikein kannustavat muita somessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Millä tavalla sun arki olisi siitä parantunut, jos sun perhe olisi hajonnut? Mä ymmärrän, että erotaan , jos puolisolla on päihde-/mielenterveysongelmia, alkoholismia, hän on väkivaltainen tai muutoin idiootti, mutta moni eroaa vain siksi, kun ei ole enää romanttisia tunteita, vaan puoliso tuntuu lähinnä kaverilta tai kämppikseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero voi olla hyväkin päätös. Loppuu kaikkinainen epämääräinen oireilu, kun rauha laskeutuu kotiin eron myötä. 

Tai sitten ei. Meillä äidin todellinen luonne paljastui eron myötä. Yritti manipuloida meidät kaksi nuorinta isää vastaan, mutta kun ei onnistunut teki kaikkensa, että elämämme olisi yhtä helvettiä. Itse pääsin pakoon opiskelupaikan myötä, mutta nuorempi sisarukseni jäi äidin tyrannian alle ja meni lopulta aivan pilalle. Huvittavaa oli, että eron jälkeen äiti kertoi kaikille eron syyksi isän fyysisen väkivallan ja juopottelun, vaikka oli itse sen väkivallan käyttäjä, eikä isä ikinä käynyt äitiin käsiksi eikä ammattinsa vuoksi voinut alkoholiakaan käyttää kuin todella harvoin. En muista kauanko aikaa kului, kun äiti löysi "oikein ihanan miehen, paremman kuin isämme". No, tämä kaveri olikin sitten alkuhuuman haihduttua oikeasti alkoholisti joka pieksi äitiäni ja mukiloi myös pikkusiskoani. Kävin kouluttamassa äijän, eikä tiettävästi enää käynyt kumpaankaan käsiksi, kun sanoin, että seuraavalla kerralla pääset saatanan raukka hengestäsi. Pikkusiskoa ei enää pelastanut mikään, vaan ajautui sekakäyttäjäksi ja myöhemmin tappoi itsensä. Äitiä ei lapsensa kuolema näyttänyt hetkauttavan ja se johti myöhemmin siihen, etten mennyt äitini hautajaisiin.

Aivan kamalia asioita olet sinä, sun sisko ja isä saaneet kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero voi olla hyväkin päätös. Loppuu kaikkinainen epämääräinen oireilu, kun rauha laskeutuu kotiin eron myötä. 

Tai sitten ei. Meillä äidin todellinen luonne paljastui eron myötä. Yritti manipuloida meidät kaksi nuorinta isää vastaan, mutta kun ei onnistunut teki kaikkensa, että elämämme olisi yhtä helvettiä. Itse pääsin pakoon opiskelupaikan myötä, mutta nuorempi sisarukseni jäi äidin tyrannian alle ja meni lopulta aivan pilalle. Huvittavaa oli, että eron jälkeen äiti kertoi kaikille eron syyksi isän fyysisen väkivallan ja juopottelun, vaikka oli itse sen väkivallan käyttäjä, eikä isä ikinä käynyt äitiin käsiksi eikä ammattinsa vuoksi voinut alkoholiakaan käyttää kuin todella harvoin. En muista kauanko aikaa kului, kun äiti löysi "oikein ihanan miehen, paremman kuin isämme". No, tämä kaveri olikin sitten alkuhuuman haihduttua oikeasti alkoholisti joka pieksi äitiäni ja mukiloi myös pikkusiskoani. Kävin kouluttamassa äijän, eikä tiettävästi enää käynyt kumpaankaan käsiksi, kun sanoin, että seuraavalla kerralla pääset saatanan raukka hengestäsi. Pikkusiskoa ei enää pelastanut mikään, vaan ajautui sekakäyttäjäksi ja myöhemmin tappoi itsensä. Äitiä ei lapsensa kuolema näyttänyt hetkauttavan ja se johti myöhemmin siihen, etten mennyt äitini hautajaisiin.

Aivan kamalia asioita olet sinä, sun sisko ja isä saaneet kokea.

Niin on. Mutta tähän tosiaan kannustetaan somessa. Valheisiin ja epärehellisyyteen parisuhteilussa.

Riippuu varmasti paljon myös siitä, että miten on erottu. Jos eronneet haukkuvat lapsilleen toisiaan, lapsista usein tulee sellaisia aikuisten asioista murehtijoita, jotka välttelee puhumasta vanhemmistaan. Jos taas toinen vanhempi otti ja lähti eikä ole näkynyt, niin kyllä sekin varmasti itkuisuutena ja ikävänä näkyy. Toiset voi olla aggressiivisia, toiset vetäytyviä, takertuvia, sellaisia ääripäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Millä tavalla sun arki olisi siitä parantunut, jos sun perhe olisi hajonnut? Mä ymmärrän, että erotaan , jos puolisolla on päihde-/mielenterveysongelmia, alkoholismia, hän on väkivaltainen tai muutoin idiootti, mutta moni eroaa vain siksi, kun ei ole enää romanttisia tunteita, vaan puoliso tuntuu lähinnä kaverilta tai kämppikseltä.

Meillä äiti teki kaiken, sillä välin kun isä makoili. En koskaan nähnyt isän tiskaavan, imuroivan, tekevän ruokaa, ripustavan pyykkejä tms. Isän elämän tehtävä oli käydä töissä ja nukkua. Hyvin harvoin leikki meidän kanssa. Äiti oli ihan hermoraunio, vaikkakin osallistuva ja aktiivinen meidän lapsien kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen äiti oli todella kuormittunut, oli kuitenkin lähäri ja hoiti meidät ja kodin vuorotyön ohella ja jopa sairaanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Millä tavalla sun arki olisi siitä parantunut, jos sun perhe olisi hajonnut? Mä ymmärrän, että erotaan , jos puolisolla on päihde-/mielenterveysongelmia, alkoholismia, hän on väkivaltainen tai muutoin idiootti, mutta moni eroaa vain siksi, kun ei ole enää romanttisia tunteita, vaan puoliso tuntuu lähinnä kaverilta tai kämppikseltä.

Meillä äiti teki kaiken, sillä välin kun isä makoili. En koskaan nähnyt isän tiskaavan, imuroivan, tekevän ruokaa, ripustavan pyykkejä tms. Isän elämän tehtävä oli käydä töissä ja nukkua. Hyvin harvoin leikki meidän kanssa. Äiti oli ihan hermoraunio, vaikkakin osallistuva ja aktiivinen meidän lapsien kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen äiti oli todella kuormittunut, oli kuitenkin lähäri ja hoiti meidät ja kodin vuorotyön ohella ja jopa sairaanakin.

Ja meitä siis säälittiin kun vanhemmat erosi ja äidistä tuli jotenkin se paha, kun ydinperheen rikkoi. Isä ei pieksenyt ja oli arvostetussa työssä, niin mikä muka voisi olla vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Millä tavalla sun arki olisi siitä parantunut, jos sun perhe olisi hajonnut? Mä ymmärrän, että erotaan , jos puolisolla on päihde-/mielenterveysongelmia, alkoholismia, hän on väkivaltainen tai muutoin idiootti, mutta moni eroaa vain siksi, kun ei ole enää romanttisia tunteita, vaan puoliso tuntuu lähinnä kaverilta tai kämppikseltä.

Meillä äiti teki kaiken, sillä välin kun isä makoili. En koskaan nähnyt isän tiskaavan, imuroivan, tekevän ruokaa, ripustavan pyykkejä tms. Isän elämän tehtävä oli käydä töissä ja nukkua. Hyvin harvoin leikki meidän kanssa. Äiti oli ihan hermoraunio, vaikkakin osallistuva ja aktiivinen meidän lapsien kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen äiti oli todella kuormittunut, oli kuitenkin lähäri ja hoiti meidät ja kodin vuorotyön ohella ja jopa sairaanakin.

Moni nainen ottaa päsmäröijän roolin eikä vaadi puolisoaan tekemään osaansa tai vaihtoehtoisesti puoliso tekee naisen mielestä kaiken väärin.

Eli on syyllinen yhtälailla.

Ei välttämättä mitenkään, riippuu lapsen taustoista. Omat vanhempani on eläneet erillään siitä alkaen kun olin lapsi enkä ole koskaan kokenut eroa mitenkään vaikeana tai perusturvallisuutta järkyttävänä tapahtumana. Vanhemmat on olleet turvallisia vanhempia ja heillä on ollut toimiva yhteishuoltajuus.

Toki tiedostan että kaikissa perheissä asiat ei ole menneet näin siististi vaan vanhempien eroon on voinut liittyä kaikenlaista, varsinkin vanhempien väliset lapsiin ja huoltajuuteen liittyvät riidat varmasti altistaa lasta perusturvallisuuden järkkymiselle sekä lapsen erilaisille ongelmille. Lapsi voi kokea epävarmuutta ja turvattomuutta, mikä taas voi vaikuttaa lapsen käytökseen, lapsesta saattaa tulla esimerkiksi pelokkaampi, vanhempaan tarrautuvampia, itkuisempi tai läheisyydenkaipuisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Millä tavalla sun arki olisi siitä parantunut, jos sun perhe olisi hajonnut? Mä ymmärrän, että erotaan , jos puolisolla on päihde-/mielenterveysongelmia, alkoholismia, hän on väkivaltainen tai muutoin idiootti, mutta moni eroaa vain siksi, kun ei ole enää romanttisia tunteita, vaan puoliso tuntuu lähinnä kaverilta tai kämppikseltä.

Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mitä toisten perheissä tai parisuhteissa oikeasti tapahtuu. Siksi tuollainen arvostelu siitä mistä syistä jonkun mielestä on tai ei ole ok erota on ihan turhaa. Ydinperhe itsessään ei tarkoita sitä että siellä olisi asiat paremmin kuin vanhempien eläessä erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Millä tavalla sun arki olisi siitä parantunut, jos sun perhe olisi hajonnut? Mä ymmärrän, että erotaan , jos puolisolla on päihde-/mielenterveysongelmia, alkoholismia, hän on väkivaltainen tai muutoin idiootti, mutta moni eroaa vain siksi, kun ei ole enää romanttisia tunteita, vaan puoliso tuntuu lähinnä kaverilta tai kämppikseltä.

Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mitä toisten perheissä tai parisuhteissa oikeasti tapahtuu. Siksi tuollainen arvostelu siitä mistä syistä jonkun mielestä on tai ei ole ok erota on ihan turhaa. Ydinperhe itsessään ei tarkoita sitä että siellä olisi asiat paremmin kuin vanhempien eläessä erillään.

Asialla on yleistä ja yhteiskunnallista merkitystä.

Siksi on täysin ok arvostella p*skaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Millä tavalla sun arki olisi siitä parantunut, jos sun perhe olisi hajonnut? Mä ymmärrän, että erotaan , jos puolisolla on päihde-/mielenterveysongelmia, alkoholismia, hän on väkivaltainen tai muutoin idiootti, mutta moni eroaa vain siksi, kun ei ole enää romanttisia tunteita, vaan puoliso tuntuu lähinnä kaverilta tai kämppikseltä.

Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mitä toisten perheissä tai parisuhteissa oikeasti tapahtuu. Siksi tuollainen arvostelu siitä mistä syistä jonkun mielestä on tai ei ole ok erota on ihan turhaa. Ydinperhe itsessään ei tarkoita sitä että siellä olisi asiat paremmin kuin vanhempien eläessä erillään.

Asialla on yleistä ja yhteiskunnallista merkitystä.

Siksi on täysin ok arvostella p*skaa käytöstä.

Mielestäni kyseenalaista käytöstä on yrittää asettua toisten yläpuolelle ja kuvitella tietävänsä jonkun perheen tai parisuhteen asiat paremmin kuin nämä itse. Totuus kun on se että et voi ulkopuolisena tietää toisten asioista, esimerkiksi niitä eron todellisia taustoja. Sekö harmittaa?

Heittopussilapset viikko viikko on perseestä.

Jari Sinkkonen kehottaa edes jomman kumman vanhemmista olevan aikuinen, rakastavan ja olevan tukikohta. Sieltä käsin voi sitten käytännössä operoida vaikka kuinka runsaasti. 

Pitää saada kiinnittyä ja tietää, mikä on osoite ja missä on koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Millä tavalla sun arki olisi siitä parantunut, jos sun perhe olisi hajonnut? Mä ymmärrän, että erotaan , jos puolisolla on päihde-/mielenterveysongelmia, alkoholismia, hän on väkivaltainen tai muutoin idiootti, mutta moni eroaa vain siksi, kun ei ole enää romanttisia tunteita, vaan puoliso tuntuu lähinnä kaverilta tai kämppikseltä.

Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mitä toisten perheissä tai parisuhteissa oikeasti tapahtuu. Siksi tuollainen arvostelu siitä mistä syistä jonkun mielestä on tai ei ole ok erota on ihan turhaa. Ydinperhe itsessään ei tarkoita sitä että siellä olisi asiat paremmin kuin vanhempien eläessä erillään.

Asialla on yleistä ja yhteiskunnallista merkitystä.

Siksi on täysin ok arvostella p*skaa käytöstä.

Mielestäni kyseenalaista käytöstä on yrittää asettua toisten yläpuolelle ja kuvitella tietävänsä jonkun perheen tai parisuhteen asiat paremmin kuin nämä itse. Totuus kun on se että et voi ulkopuolisena tietää toisten asioista, esimerkiksi niitä eron todellisia taustoja. Sekö harmittaa?

Kylläpä sulla ottaa itsellesi tuntemattomien kommentit koville.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.

Millä tavalla sun arki olisi siitä parantunut, jos sun perhe olisi hajonnut? Mä ymmärrän, että erotaan , jos puolisolla on päihde-/mielenterveysongelmia, alkoholismia, hän on väkivaltainen tai muutoin idiootti, mutta moni eroaa vain siksi, kun ei ole enää romanttisia tunteita, vaan puoliso tuntuu lähinnä kaverilta tai kämppikseltä.

Meillä äiti teki kaiken, sillä välin kun isä makoili. En koskaan nähnyt isän tiskaavan, imuroivan, tekevän ruokaa, ripustavan pyykkejä tms. Isän elämän tehtävä oli käydä töissä ja nukkua. Hyvin harvoin leikki meidän kanssa. Äiti oli ihan hermoraunio, vaikkakin osallistuva ja aktiivinen meidän lapsien kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen äiti oli todella kuormittunut, oli kuitenkin lähäri ja hoiti meidät ja kodin vuorotyön ohella ja jopa sairaanakin.

Siis mitä. Mikä on lähäri?