Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla vanhempien tuore ero vaikuttaa pienten lasten käytökseen?
06.09.2026 |
Onko täällä paikalla päiväkodin lastenhoitajia, vaka-opettajia tai luokanopettajia,jotka osaavat vastata tähän:
Millä tavalla pienet (alle 10v) lapset oireilevat kun vanhemmat ovat juuri eronneet? Millä tavalla näiden lasten käytös muuttuu? Kuinka kauan pienellä lapsella kestää toipua vanhempien erosta , kunnes ovat taas oma itsensä?
Ainakin minulle eräs päiväkodin lastenhoitaja sanoi, että kyllä sen lapsen käytös selvästi muuttuu kun vanhemmat eroavat. Osa lapsista takertuu hoitajiin ja ovat ihan kiinni aikaisessa ja osa taasen on tosi kiukkuisia ja vetäytyvät.
Mun täti sanoi, että kun hänen poikansa erosi vaimostaan lapsen ollessa ekaluokkalainen, oli lapsenlapsi surullinen siitä, kun heille oli tulossa vuoroviikkosysteemi ja lapsi murehti etukäteen sitä, että isän luona ollessa on ikävä äitiä ja toisinpäin.
Saa myös muut ammattiryhmät ja avioerolasten läheiset, esim. Tädit ja enot, vastata.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ilmeisesti kuvittelevat ettei ero vaikuttanut ainakaan omaan lapseen mitenkään negatiivisesti. Eihän se nyt mitenkään voi haitata että toinen vanhempi häipyy kotoa ja häntä näkee vain joka toinen viikonloppu, ehkä koti myydään ja tai lapsi vaihtaa kotia vuoroviikoin. Sitten tulee kuvioihin uudet kumppanit ja lapsineen ja mahdolliset puolisisarukset.
Eihän tämä nyt mitenkään voi vaikuttaa? Onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi.
Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista (ja myös aikuisista) on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ilmeisesti kuvittelevat ettei ero vaikuttanut ainakaan omaan lapseen mitenkään negatiivisesti. Eihän se nyt mitenkään voi haitata että toinen vanhempi häipyy kotoa ja häntä näkee vain joka toinen viikonloppu, ehkä koti myydään ja tai lapsi vaihtaa kotia vuoroviikoin. Sitten tulee kuvioihin uudet kumppanit ja lapsineen ja mahdolliset puolisisarukset.
Eihän tämä nyt mitenkään voi vaikuttaa? Onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi.
Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista (ja myös aikuisista) on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapset eroaa itse paljon todennäköisemmin eli tauti periytyy.
Mikähän siinä on syynä? Vallitsevatko he huonoja kumppaneita?
Ei välttämättä. Mutta ovat oppineet toksiset tavat parisuhteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ilmeisesti kuvittelevat ettei ero vaikuttanut ainakaan omaan lapseen mitenkään negatiivisesti. Eihän se nyt mitenkään voi haitata että toinen vanhempi häipyy kotoa ja häntä näkee vain joka toinen viikonloppu, ehkä koti myydään ja tai lapsi vaihtaa kotia vuoroviikoin. Sitten tulee kuvioihin uudet kumppanit ja lapsineen ja mahdolliset puolisisarukset.
Eihän tämä nyt mitenkään voi vaikuttaa? Onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi.
Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista (ja myös aikuisista) on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa.
Lähde?
Lähde: uusperheessä elävät aikuiset ovat näin sanoneet. Ei kai he uusperhettä perustaisi, jos se olisi huono juttu heidän itsensä tai lasten kannalta.
Eihän kukaan nyt halua myöntää että olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut haitallisesti muihin ihmisiin saati oman lapsen hyvinvointiin.
Nykyään tehdään just niinkuin itse halutaan, muiden tehtävä on sitten vaan sopeutua siihen.
Minä, minun tarpeet ja minun tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapset eroaa itse paljon todennäköisemmin eli tauti periytyy.
Mikähän siinä on syynä? Vallitsevatko he huonoja kumppaneita?
Eikä ole nähnyt, miten riitatilanteissa toimitaan, työkalut siis vähissä.
Kun näet aikuismaista kommunikaatiota ristiriidoissa, opit taitoja itsekin. Jos joko huudetaan "mä eroon susta hu*ra" tai mitä kaikkea suusta tuleekaan, tai toisaalta pidetään viikon mykkäkoulua, niin miten lapsi voisi osata toimia itse aikuisena paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapset eroaa itse paljon todennäköisemmin eli tauti periytyy.
Mikähän siinä on syynä? Vallitsevatko he huonoja kumppaneita?
Eikä ole nähnyt, miten riitatilanteissa toimitaan, työkalut siis vähissä.
Kun näet aikuismaista kommunikaatiota ristiriidoissa, opit taitoja itsekin. Jos joko huudetaan "mä eroon susta hu*ra" tai mitä kaikkea suusta tuleekaan, tai toisaalta pidetään viikon mykkäkoulua, niin miten lapsi voisi osata toimia itse aikuisena paremmin?
Niinpä. Eivätkä välttämättä kykene luottamaan toiseen koska lapsuudessa jompikumpi tai molemmat vanhemmat salasuhteilleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ilmeisesti kuvittelevat ettei ero vaikuttanut ainakaan omaan lapseen mitenkään negatiivisesti. Eihän se nyt mitenkään voi haitata että toinen vanhempi häipyy kotoa ja häntä näkee vain joka toinen viikonloppu, ehkä koti myydään ja tai lapsi vaihtaa kotia vuoroviikoin. Sitten tulee kuvioihin uudet kumppanit ja lapsineen ja mahdolliset puolisisarukset.
Eihän tämä nyt mitenkään voi vaikuttaa? Onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi.
Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista (ja myös aikuisista) on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa.
Missä tutkimuksessa näin on todettu? Dataa väitteen tueksi kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ilmeisesti kuvittelevat ettei ero vaikuttanut ainakaan omaan lapseen mitenkään negatiivisesti. Eihän se nyt mitenkään voi haitata että toinen vanhempi häipyy kotoa ja häntä näkee vain joka toinen viikonloppu, ehkä koti myydään ja tai lapsi vaihtaa kotia vuoroviikoin. Sitten tulee kuvioihin uudet kumppanit ja lapsineen ja mahdolliset puolisisarukset.
Eihän tämä nyt mitenkään voi vaikuttaa? Onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi.
Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista (ja myös aikuisista) on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa.
Lähde?
Lähde: uusperheessä elävät aikuiset ovat näin sanoneet. Ei kai he uusperhettä perustaisi, jos se olisi huono juttu heidän itsensä tai lasten kannalta.
No eivät kai nämä aikuiset myöntäisi, että lapset voi huonosti, kun itse ovat rakkauden kourissa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero voi olla hyväkin päätös. Loppuu kaikkinainen epämääräinen oireilu, kun rauha laskeutuu kotiin eron myötä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan nyt halua myöntää että olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut haitallisesti muihin ihmisiin saati oman lapsen hyvinvointiin.
Nykyään tehdään just niinkuin itse halutaan, muiden tehtävä on sitten vaan sopeutua siihen.
Minä, minun tarpeet ja minun tunteet.
Jokainen vanhempi tekee jossain vaiheessa vanhemmuutta jotain, joka on lapsen edun vastaista. Se on vain inhimillistä. Vanhempi on keskeneräinen siinä missä lapsikin ja myös vanhemmuuteen kuuluu kasvamista, enemmän tai vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapset eroaa itse paljon todennäköisemmin eli tauti periytyy.
Mikähän siinä on syynä? Vallitsevatko he huonoja kumppaneita?
Ei välttämättä. Mutta ovat oppineet toksiset tavat parisuhteilla.
Mikä tahansa varsinkin lapsena opittu vaatii syvän muutoksen. En usko hetkeäkään, että joku parisuhde pelastaa yhtään ketään. Muutokset tekee ihminen itse tietoisesti ja se on usein hyvin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä kysymyksen asettelussa siitä ennakko-oletuksesta, että tilanne itsestään selvästi eräänä päivänä on ohi. Minulla oli yläkoulussa oppilas, joka vielä ysillä palasi kirjoitelmissaan siihen, että vuoroviikkoasuminen stressaa ja ahdistaa häntä, vaikka ero oli jo monia vuosia vanha. Eräs toinen taas seiskalla tutustumiskirjeessään kertoi, että asuu isän ja tämän uuden vaimon ja heidän lapsensa kanssa, mutta ei pidä tätä lasta perheenjäsenenään. Kolmas oli oppinut pelaamaan valtapelejä kahden kodin ja koulun välillä ja puhui ristiinrastiin ja käytti hyväkseen vanhempien huonoja välejä.
Ero ei ole pelkkä akuutti kriisi vaan pysyvä elämänmuutos, joka muuttaa lapsen elämänmuutos lopullisesti, joskus huonoon suuntaan. Vanhempien kannattaisi tarkkaan miettiä, miten erilaiset järjestelyt vaikuttavat lapseen. Toki aikuiset mieluiten kuvittelevat, että lapsi aina tottuu ja sopeutuu.
T. Yläkoulun opettaja
Onpa rohkeasti teini-ikäiset lapset uskaltaneet kertoa henkilökohtaisista asioistaan.
Ihmettelen tuota, että sun 7. Luokalla oleva oppilas kirjoitti, ettei pidä nuorempaa sisarpuoltaan perheenjäsenenään. Siis kuulostaa siltä, että se teini pitää sisarustaan jonain random tyyppinä.
On kateutta ja kaunaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan nyt halua myöntää että olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut haitallisesti muihin ihmisiin saati oman lapsen hyvinvointiin.
Nykyään tehdään just niinkuin itse halutaan, muiden tehtävä on sitten vaan sopeutua siihen.
Minä, minun tarpeet ja minun tunteet.
Jokainen vanhempi tekee jossain vaiheessa vanhemmuutta jotain, joka on lapsen edun vastaista. Se on vain inhimillistä. Vanhempi on keskeneräinen siinä missä lapsikin ja myös vanhemmuuteen kuuluu kasvamista, enemmän tai vähemmän.
Perheen rikkominen on hyvin usein epäinhimillistä. Toki jos väkivaltaa, päihteitä tms niin se on silloin ok.
Erot on vahingollisia vanhemmillekin ja muille aikuisille, se vain sillä hetkellä tuntuu helpompana ratkaisuna. Silloin varsinkin, jos vakavia ongelmia ei suhteessa ole.
Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.
Tässä ketjussa ei ole kyse sinusta millään tavalla!
Vierailija kirjoitti:
Itse olin pahoinvoiva ydinperheen lapsi. Olisi ollut parempi että vanhempani olisivat eronneet. Eli ei ole asiat niin mustavalkoisia että ydinperhe hyvä ja eroperhe huono.
Missä niin on sanottu että mustavalkoisia?
Vierailija kirjoitti:
Erot on vahingollisia vanhemmillekin ja muille aikuisille, se vain sillä hetkellä tuntuu helpompana ratkaisuna. Silloin varsinkin, jos vakavia ongelmia ei suhteessa ole.
Yhdessä pysyminenkin voi olla vahingollista. Ei ole niin mustavalkoista että eroaminen on aina huono juttu. Tilanne saattaisi olla vielä pahempi jos pakolla vaan pitäisi yhdessä sinnitellä.
Mikähän siinä on syynä? Vallitsevatko he huonoja kumppaneita?