Millä tavalla vanhempien tuore ero vaikuttaa pienten lasten käytökseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä mitenkään, tai sitten voi olla juurikin normaalia itkuisempi, vaisumpi, tulla tunteenpurkauksia, pelkotiloja, takertuvampi. 

Lapsi ei välttämättä reagoi eroon heti vaan se voi tulla viiveellä. Se on myös prosessi, eli välillä tunteet nousee enemmän pintaan ja sitä käsitellään ja sitten välillä taas eletään hyvinkin normaalia elämää. Eron käsittely voi viedä vuosia (mutta välissä on siis paljon niitä hyviäkin kausia). Perheessä usein se näkyy niin että kaikki ei reagoi samaan aikaan, vaan esimerkiksi kun vanhemman suurin kriisi on talttunut, alkaa vasta sitten lapset oireilla ja nekin kukin vuorollaan. Lapsen persoona, ikä, temperamentti, kokemukset ja se miten eroa perheessä käsitellään, vaikuttaa kaikki asiaan. 

Olen päiväkodissa töissä ja itse eronnut, kun omat lapset olivat 2v ja 5v. 2v ei oireillut alussa mitenkään, oireilu alkoi vasta joskus 4-vuotiaana ja silloin se näkyi isän uudelle puolisolle kiukutteluna ja haluna, että vanhemmat palaa takaisin yhteen. Muuten ollut maltillista, mutta hän on luonteeltaan joustava, extrovertti, nauttii muutoksista ja äksönistä. 5v alkoi oireilla aikalailla heti eron jälkeen, sai kiukkukohtauksia ja oli todella takertunut minuun kaksi vuotta, en saanut edes roskia viedä ilman että tuli mukaan. Koulunaloitus oli myös tosi vaikeaa, oli itkuinen eikä halunnut mennä kouluun. Mutta n. 8-vuotiaasta eteenpäin tilanne rauhottui yhtäkkisesti, on nyt 14v eikä ole oireillut enää pitkiin aikoihin, on tosi rauhallinen, herkkä, introvertti, rutiineista turvaa saava lapsi. Itse en ole ottanut uutta puolisoa ja uskon että se on suojannut lopulta omia lapsia monelta lisäharmilta. Äidin luona on aina oma rauha, oma perhe. Isän luona uusi puoliso, mutta ei onneksi bonuslapsia. 

Mitä tarkoitat tuolla "itse en ole ottanut uutta puolisoa ja uskon, että se on suojannut omia lapsia monelta lisäharmilta"? Kirjoitit myös, että onneksi isän luona ei ole bonuslapsia. 

 

Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Just alakouluikäisille lapsille olisi ihanaa, kun elämään tulisi uusi isäpuoli tai äitipuoli ja syntyisi lisää sisarpuolia.

Mistähän nämä sun "tiedot" on?

Se että toivot lasten olevan iloisia ja tyytyväisiä ja toivovansa sisarpuolia ei tee asiasta totta.

Vierailija kirjoitti:

"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."

 

Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin. 

Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."

 

Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin. 

Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?

Ero on aina kriisi, myös lapselle. Vaikka lapsi näennäisesti selviäisi erosta hyvin, niin se mullistaa koko lapsen elämän. Joten kyllä, jos suhteessa ei ole itsessään väkivaltaa, jatkuvaa riitelyä tai päihdeongelmia jolloin ero saattaa olla parempi asia,  niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy. 

"Vanhempien ero horjuttaa lapsen turvallisuuden tunnetta. Asiat lapsen ympärillä muuttuvat, erityisesti ne lähimmät ihmissuhteet, joista lapsi on tottunut hakemaan turvaa ja lohtua. Kun lapsi ei enää näe päivittäin molempia vanhempiaan, ikävä ja joskus myös huoli poissaolevasta vanhemmasta kasvaa.

Useiden samanaikaisten muutosten tiedetään olevan stressitekijä lapselle. Eron myötä jatkuvuuden tunne häviää tai ainakin hetkeksi väistyy. Ero muuttaa usein taloudellista tilannetta ja esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia. Lapsi kuitenkin hyötyy siitä, että rutiinit pysyvät silti samoina; hoitopaikat, asuinympäristö. Tuttu opettaja, urheiluseuran aikuinen tai sukulainen voi tukea vahvasti lapsen hyvinvointia. "

Meidän kuopus oli eskarissa itkuinen ja valitti vatsakipua joka päivä. Esikoinen taas keksi oireita joilla pääsisi kotiin koulusta kesken päivän luokseni. Opettaja epäili, että lapsi halusi päästä katsomaan, miten pärjään.

Kyllä, ero oli minulle shokki ja lapset sen kyllä tajusivat.

Palasimme kuitenkin puolen vuoden kuluttua yhteen ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."

 

Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin. 

Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?

Ero on aina kriisi, myös lapselle. Vaikka lapsi näennäisesti selviäisi erosta hyvin, niin se mullistaa koko lapsen elämän. Joten kyllä, jos suhteessa ei ole itsessään väkivaltaa, jatkuvaa riitelyä tai päihdeongelmia jolloin ero saattaa olla parempi asia,  niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy. 

Ero on kriisi, mutta kriisejäkin on eri tasoisia. Ei ero välttämättä ole sellainen kriisi, että se järkyttää lapsen perusturvallisuuden tunnetta, jos asiat kerrotaan lapselle lapsentasoisesti, aikuiset toimivat yhteistyössä ja lapsen etu edellä ja aikuiset toimivat lapsen tukena ja turvana elämän muutoksissa. Joskus elämä on myös voinut olla vaikeaa ennen eroa ja lapsen turvallisuuden tunne on järkkynyt jo ennen eroa ja ero on korjaava kokemus. 

Perusturvallisuus voi toki järkkyä jos ero hoidetaan huonosti ja vanhemmat ei pysty olemaan lapsen tukena ja turvana sen aikana tai jälkeen. Esimerkiksi vanhempien riitely, erimielisyydet lapsen asioissa, lapsesta taisteleminen, se että lapselle kerrotaan huonoja asioita toisesta vanhemmasta, että olosuhteet muuttuvat äkillisesti, että kuvioon tuodaan liian nopeasti uusia puolisoita ja lapsen tulee sopeutua liian äkillisesti isoihin asioihin, voi järkyttää perusturvallisuuden tunnetta. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän kuopus oli eskarissa itkuinen ja valitti vatsakipua joka päivä. Esikoinen taas keksi oireita joilla pääsisi kotiin koulusta kesken päivän luokseni. Opettaja epäili, että lapsi halusi päästä katsomaan, miten pärjään.

Kyllä, ero oli minulle shokki ja lapset sen kyllä tajusivat.

Palasimme kuitenkin puolen vuoden kuluttua yhteen ja hyvä niin.

Minkä ikäiset lapset olivat tuolloin?

Lapsella oli isään hyvät välit, koulu sujui entiseen tapaan hyvin. Käytös oli 8 ja yläasteen kasilla nousi 9. 

Lapsi kieltäytyy menemästä kouluun, lukittautuu vessaan. Paljon poissaoloa koulusta, vihamielisyyttä isän puolisoa kohtaan, toisella lapsella masennus ja syömishäiriö, itsetuhoisuutta. Riitaa lasten kesken ja kiusaamista iltapäivisin kun vanhempi vielä töissä. Toisessa perheessä lapsi päättyi moniongelmaisten lasten psykiatriseen yksikköön, varastelua, päihteitä, itsetuhoisuutta. Ero tapahtunut ala-asteen aikana näissä tapauksissa. Isä lähtenyt pettämään toisen tai toisten naisten kanssa. Kaksi lapsista ok aikuisia, kolmannen tilanteesta ei tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."

 

Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin. 

Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?

Ero on aina kriisi, myös lapselle. Vaikka lapsi näennäisesti selviäisi erosta hyvin, niin se mullistaa koko lapsen elämän. Joten kyllä, jos suhteessa ei ole itsessään väkivaltaa, jatkuvaa riitelyä tai päihdeongelmia jolloin ero saattaa olla parempi asia,  niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy. 

Ero saattaa olla lapselle kriisi, mutta ei välttämättä sellainen ole, varsinkaan sentasoinen että lapsen kokema perusturvallisuus järkkyisi. Toki perusturvallisuuskin on subjektiivista eikä se näin ole kaikilla samaanlainen, joten kaikilla ei alunperinkään ole samoja lähtökohtia.. Olosuhteet vanhempien erotessa ja eron jälkeen on varmasti merkittävää liittyen siihen että mullistaako se lapsen elämän vai ei. Varmasti myös lapsen oma kokemusmaailma vaikuttaa siihen miten lapsi kokee vanhempien eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."

 

Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin. 

Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?

Ero on aina kriisi, myös lapselle. Vaikka lapsi näennäisesti selviäisi erosta hyvin, niin se mullistaa koko lapsen elämän. Joten kyllä, jos suhteessa ei ole itsessään väkivaltaa, jatkuvaa riitelyä tai päihdeongelmia jolloin ero saattaa olla parempi asia,  niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy. 

Perusturvallisuus saattaa järkkyä etenkin herkemmillä lapsilla jotka kokevat voimakkaammin kaikki muutokset elämässä. Tämä saattaa altistaa lasta käytösoireilulle oli se sitten mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."

 

Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin. 

Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?

Ero on aina kriisi, myös lapselle. Vaikka lapsi näennäisesti selviäisi erosta hyvin, niin se mullistaa koko lapsen elämän. Joten kyllä, jos suhteessa ei ole itsessään väkivaltaa, jatkuvaa riitelyä tai päihdeongelmia jolloin ero saattaa olla parempi asia,  niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy. 

Vähän kuin väittäisi että vanhempien ero aiheuttaa lapselle aina ummetusta. Joillekin saattaa niin käydä, mittä ei tosiaan kaikille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."

 

Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin. 

Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?

Ero on aina kriisi, myös lapselle. Vaikka lapsi näennäisesti selviäisi erosta hyvin, niin se mullistaa koko lapsen elämän. Joten kyllä, jos suhteessa ei ole itsessään väkivaltaa, jatkuvaa riitelyä tai päihdeongelmia jolloin ero saattaa olla parempi asia,  niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy. 

Ei ole. Joillekin lapsille se saattaa olla, mutta ei välttämättä kaikille.

Lapsille on rankkaa myös jos joutuvat viikko-viikko systeemiin. Aina tavarat väärässä paikassa. Voit miettiä itse mitä olisi joutua muuttamaan viikon välein. Matkat voivat myös olla pitkiä tiedän tapauksia esim. Helsinki-Jyväskylä tai Helsinki-Pori. Lapsuus mennyt bussissa tai junassa istuessa, 10-vuotias yksin parin viikon välein tai pikkusisaruksen kanssa tällaista matkaa, usein päädytään lopulta siihen että tapaamiset loppuu tai vain lomalla tai kerran vuodessa. Nämä ovat tositarinoita. Nämä lapset jo aikuisia mutta eihän se unohdu. Toisessa päässä yleensä äiti pyörittänyt arkea ainakin alkuun 100% yksin, joku voinut löytää puolison.

Ero tuli, kun lapset olivat 1v ja 3v. Voin sanoa, että meillä eroa suosittelivat ihan ammattilaisetkin, koska jos vanhemmat vihaa toisiaan, mukana on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja jatkuvaa riitelyä, niin lapsille on silloin parempi, että eivät tällaiselle enää altistu. Riidat loppuivat eroon, ja kun isä aiemmin jätti lapset huomiotta sillä perusteella, että minä olin kotona, niin nykyään on paljon osallistuvampi isä jo senkin takia, että pakko olla, kun on yksin heistä omilla vuoroilla vastuussa. Lapsille siis iso etu, että vaikka näkevät isää vähemmän, niin saavat silti enemmän yhteistä aikaa hänen kanssaan.

Itse ero oli siisti. Lapset jäivät enimmäkseen minulle, koska olivat vielä niin pieniä ettei lastenvalvojakaan suosittanut mitään vuoroviikkoasumisia, mutta tapasivat ja tapaavat edelleen isäänsä 2-4 kertaa viikossa. Isänsä käy lisäksi joskus muuten vain lapsia katsomassa, kun asuu 10min päässä, ja on joskus tehty asioita koko perheen kesken esim. käyty uimassa, vaikka ei yhdessä ollakaan. Asiaa varmaan auttoi se, ettei kumpikaan edes deittaillut eron jälkeen ensimmäiseen 1,5 vuoteen, joten lapset oli aina etusijalla.

Minulla on nykyään uusi kumppani, mutta lasten isä on yhä sinkku. Lapset tykkäävät uudesta kumppanistani, ovat kyselleet milloin muuttaa tänne ja exäkin tulee ihan kohtuullisesti hänen kanssaan toimeen, eikä ole mustasukkainen, vaikka lapsilla on elämässä uusi aikuinen.

Muuten ei ole lapset oireilleet eroa kuin että isompi lapsi näki jonkin aikaa painajaisia (varmaan enemmän niistä asioista, joita tapahtui parisuhteen aikana kuin itse erosta), ja pienempi heräilee vieläkin yöllä hakemaan huomiota esim. peittoa pyytämällä. Molemmat vanhemmat on kuitenkin säännöllisesti läsnä elämässä, eikä isästä tullut vierasta ihmistä, jota näkisi vain parin viikon välein. Joustavasti tavataan lastenvalvojalla sovittujen tapaamisten lisäksi.

Minulle ja uudelle kumppanille on syntymässä loppuvuodesta yhteinen lapsi, joten vaikka lapset eivät ole eroa merkittävästi oireilleet, niin epäilen, että vauvan synnyttyä saattaa oireilua olla. Jos ei muuta, niin mustasukkaisuutta siitä, että sisarus saa aina olla äidin kanssa ja heidän pitää mennä välillä isälleen. Isompi lapsi pelkää, että äiti ei rakasta heitä yhtä paljoa ja että vauva valvottaa, joten voi olla että alkavatkin suosia enemmän isän kuin äidin luona olemista.

Kumppani taas pelkää, että pienempi lapseni voi mustasukkaisuuttaan yrittää lyödä vauvaa, koska joskus tuohtuessaan asioista hutkii sisarustaan ja minuakin. Ei kovaa, mutta sen verran, että ei voi vahtimatta samaan tilaan vauvan kanssa jättää.

Toivotaan kuitenkin, ettei mitään isompaa oireilua tule ja että saan pidettyä jatkossakin hyvän tasapainon sen suhteen, että lapset saa riittävästi huomiota myös äidiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."

 

Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin. 

Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?

En ole väitteen kirjoittaja, mutta allekirjoitan sen kyllä sekä oman että lähipiirin kokemusten perusteella. Tämä toki niissä tapauksissa, missä lapsen perusturvallisuus ei ole jo ennestään järkkynyt vanhemman tai vanhempien käytöksen seurauksena (päihteet, henkinen tai fyysinen väkivalta, laiminlyönti tms.)

Kun se oma lauma, turvalliseksi ja itsestäänselväksi koettu perhe hajoaa, kyllä se hajottaa turvallisissa oloissa kasvaneen lapsen sisältä jotain, jota perusturvallisuudeksi voisi kutsua. Vaikka asiaa miten yrittää vääntää ja kääntää siten että "lapsen parhaaksi on äidin tai isän onnellisuus" tms. niin fakta on, että äidin tai isän onni siinä on etusijalla ja ero tuo usein kuvioihin uusia kumppaneita ja heidän lapsiaan, joita ilman lapsi useimmiten tulisi paljon paremmin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille on rankkaa myös jos joutuvat viikko-viikko systeemiin. Aina tavarat väärässä paikassa. Voit miettiä itse mitä olisi joutua muuttamaan viikon välein. Matkat voivat myös olla pitkiä tiedän tapauksia esim. Helsinki-Jyväskylä tai Helsinki-Pori. Lapsuus mennyt bussissa tai junassa istuessa, 10-vuotias yksin parin viikon välein tai pikkusisaruksen kanssa tällaista matkaa, usein päädytään lopulta siihen että tapaamiset loppuu tai vain lomalla tai kerran vuodessa. Nämä ovat tositarinoita. Nämä lapset jo aikuisia mutta eihän se unohdu. Toisessa päässä yleensä äiti pyörittänyt arkea ainakin alkuun 100% yksin, joku voinut löytää puolison.

Ei kai vuoroviikkosysteemi onnistu jos on yhtään pitkät välimatkat? Yleensä jos on vuoroviikkosysteemi, niin vanhemmat asuvat lähekkäin

Ja sille ei välttämättä mitään mahda, jos vaikka työn takia joutuu muuttamaan kauemmas. Onhan sitä vanhempiakin, jotka asuvat ihan eri maassa ja heillä on silti erittäin läheiset välit lasten kanssa. Nykypäivänä on kuitenkin kaikki videopuhelut jne 

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli, kun lapset olivat 1v ja 3v. Voin sanoa, että meillä eroa suosittelivat ihan ammattilaisetkin, koska jos vanhemmat vihaa toisiaan, mukana on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja jatkuvaa riitelyä, niin lapsille on silloin parempi, että eivät tällaiselle enää altistu. Riidat loppuivat eroon, ja kun isä aiemmin jätti lapset huomiotta sillä perusteella, että minä olin kotona, niin nykyään on paljon osallistuvampi isä jo senkin takia, että pakko olla, kun on yksin heistä omilla vuoroilla vastuussa. Lapsille siis iso etu, että vaikka näkevät isää vähemmän, niin saavat silti enemmän yhteistä aikaa hänen kanssaan.

 

Itse ero oli siisti. Lapset jäivät enimmäkseen minulle, koska olivat vielä niin pieniä ettei lastenvalvojakaan suosittanut mitään vuoroviikkoasumisia, mutta tapasivat ja tapaavat edelleen isäänsä 2-4 kertaa viikossa. Isänsä käy lisäksi joskus muuten vain lapsia katsomassa, kun asuu 10min päässä, ja on joskus tehty asioita koko perheen kesken esim. käyty uimassa, vaikka ei yhdessä ollakaan. Asiaa varmaan auttoi se, ettei kumpikaan edes deittaillut eron jälkeen ensimmäiseen 1,5 vuoteen, joten lapset oli aina etusijalla.

 

Minulla on nykyään uusi kumppani, mutta lasten isä on yhä sinkku. Lapset tykkäävät uudesta kumppanistani, ovat kyselleet milloin muuttaa tänne ja exäkin tulee ihan kohtuullisesti hänen kanssaan toimeen, eikä ole mustasukkainen, vaikka lapsilla on elämässä uusi aikuinen.

 

Muuten ei ole lapset oireilleet eroa kuin että isompi lapsi näki jonkin aikaa painajaisia (varmaan enemmän niistä asioista, joita tapahtui parisuhteen aikana kuin itse erosta), ja pienempi heräilee vieläkin yöllä hakemaan huomiota esim. peittoa pyytämällä. Molemmat vanhemmat on kuitenkin säännöllisesti läsnä elämässä, eikä isästä tullut vierasta ihmistä, jota näkisi vain parin viikon välein. Joustavasti tavataan lastenvalvojalla sovittujen tapaamisten lisäksi.

 

Minulle ja uudelle kumppanille on syntymässä loppuvuodesta yhteinen lapsi, joten vaikka lapset eivät ole eroa merkittävästi oireilleet, niin epäilen, että vauvan synnyttyä saattaa oireilua olla. Jos ei muuta, niin mustasukkaisuutta siitä, että sisarus saa aina olla äidin kanssa ja heidän pitää mennä välillä isälleen. Isompi lapsi pelkää, että äiti ei rakasta heitä yhtä paljoa ja että vauva valvottaa, joten voi olla että alkavatkin suosia enemmän isän kuin äidin luona olemista.

Kumppani taas pelkää, että pienempi lapseni voi mustasukkaisuuttaan yrittää lyödä vauvaa, koska joskus tuohtuessaan asioista hutkii sisarustaan ja minuakin. Ei kovaa, mutta sen verran, että ei voi vahtimatta samaan tilaan vauvan kanssa jättää.

Toivotaan kuitenkin, ettei mitään isompaa oireilua tule ja että saan pidettyä jatkossakin hyvän tasapainon sen suhteen, että lapset saa riittävästi huomiota myös äidiltä.

Kuitenkin halusit hankkia kaksi lasta tällainen miehen kanssa. 

Anteeksi vaan, mutta mua huvittaa tämä, että ensin hankitaan 1-2 lasta ihanan miehen kanssa ja ollaan niin mielettömän rakastuneita ja onnellisia kun vauva syntyy, sitten parin vuoden kuluttua ei voida sietää toisiaan silmissään.