Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla vanhempien tuore ero vaikuttaa pienten lasten käytökseen?
06.09.2026 |
Onko täällä paikalla päiväkodin lastenhoitajia, vaka-opettajia tai luokanopettajia,jotka osaavat vastata tähän:
Millä tavalla pienet (alle 10v) lapset oireilevat kun vanhemmat ovat juuri eronneet? Millä tavalla näiden lasten käytös muuttuu? Kuinka kauan pienellä lapsella kestää toipua vanhempien erosta , kunnes ovat taas oma itsensä?
Ainakin minulle eräs päiväkodin lastenhoitaja sanoi, että kyllä sen lapsen käytös selvästi muuttuu kun vanhemmat eroavat. Osa lapsista takertuu hoitajiin ja ovat ihan kiinni aikaisessa ja osa taasen on tosi kiukkuisia ja vetäytyvät.
Mun täti sanoi, että kun hänen poikansa erosi vaimostaan lapsen ollessa ekaluokkalainen, oli lapsenlapsi surullinen siitä, kun heille oli tulossa vuoroviikkosysteemi ja lapsi murehti etukäteen sitä, että isän luona ollessa on ikävä äitiä ja toisinpäin.
Saa myös muut ammattiryhmät ja avioerolasten läheiset, esim. Tädit ja enot, vastata.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Lapsella oli isään hyvät välit, koulu sujui entiseen tapaan hyvin. Käytös oli 8 ja yläasteen kasilla nousi 9.
Voi, lapsen piti pingottaa, ettei opettajakin hylkäisi häntä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."
Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin.
Yleensä juuri noin. Heppoisin syin eroilevat virittävät lapseen ”aikapommi” joka sitten aikuisena ”räjähtää”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."
Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin.
Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?
Ero on aina kriisi, myös lapselle. Vaikka lapsi näennäisesti selviäisi erosta hyvin, niin se mullistaa koko lapsen elämän. Joten kyllä, jos suhteessa ei ole itsessään väkivaltaa, jatkuvaa riitelyä tai päihdeongelmia jolloin ero saattaa olla parempi asia, niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy.
Tämä!!!
En pidä kysymyksen asettelussa siitä ennakko-oletuksesta, että tilanne itsestään selvästi eräänä päivänä on ohi. Minulla oli yläkoulussa oppilas, joka vielä ysillä palasi kirjoitelmissaan siihen, että vuoroviikkoasuminen stressaa ja ahdistaa häntä, vaikka ero oli jo monia vuosia vanha. Eräs toinen taas seiskalla tutustumiskirjeessään kertoi, että asuu isän ja tämän uuden vaimon ja heidän lapsensa kanssa, mutta ei pidä tätä lasta perheenjäsenenään. Kolmas oli oppinut pelaamaan valtapelejä kahden kodin ja koulun välillä ja puhui ristiinrastiin ja käytti hyväkseen vanhempien huonoja välejä.
Ero ei ole pelkkä akuutti kriisi vaan pysyvä elämänmuutos, joka muuttaa lapsen elämänmuutos lopullisesti, joskus huonoon suuntaan. Vanhempien kannattaisi tarkkaan miettiä, miten erilaiset järjestelyt vaikuttavat lapseen. Toki aikuiset mieluiten kuvittelevat, että lapsi aina tottuu ja sopeutuu.
T. Yläkoulun opettaja
Moni eroilija aiheuttaa vaikeasti hoidettavia psyykkisiä ongelmia lapseensa.
Vanhemman roolissaan ovat alinta pohjasakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea sekopäät lukuisiin eroihinne 😄
Vierailija kirjoitti:
Moni eroilija aiheuttaa vaikeasti hoidettavia psyykkisiä ongelmia lapseensa.
Vanhemman roolissaan ovat alinta pohjasakkaa.
Välttää adhd:t ja autistit, niin paljon helpompaa elämä. Samoin nämä erolapset kumppaneina 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroperheen lapset eroaa itse paljon todennäköisemmin eli tauti periytyy.
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapset eroaa itse paljon todennäköisemmin eli tauti periytyy.
Tästä on Turun Yliopistossa muutama vuosi sitten tehty tutkimus joka vahvistaa tuon mitä sanoit.
Heppoisin syin eroilevat siirtävät samat sairaat mallit lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ilmeisesti kuvittelevat ettei ero vaikuttanut ainakaan omaan lapseen mitenkään negatiivisesti. Eihän se nyt mitenkään voi haitata että toinen vanhempi häipyy kotoa ja häntä näkee vain joka toinen viikonloppu, ehkä koti myydään ja tai lapsi vaihtaa kotia vuoroviikoin. Sitten tulee kuvioihin uudet kumppanit ja lapsineen ja mahdolliset puolisisarukset.
Eihän tämä nyt mitenkään voi vaikuttaa? Onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei näitä eronneita ja karanneita juuri kiinnosta esimerkiksi lapsen jatkuva ikävä toista vanhempaa. Tärkeintä on oma onni.
Tosi noloja ovat nämä max 4 päivää kuussa eroisät. Tärkeämpää kuin lapsi on uusi p*llu ja usein viina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On myös niitä lapsia joiden elämä jatkuu ihan tavallisena vanhempien eron jälkeen eikä lapsesta huomaa mitään. Yleensä jos näin, niin lapsen perheessä on hoidettu hyvin eroon liittyvät asiat."
Välttämättä ei vaikuta käytökseen, mutta lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy, ja se voi vaikuttaa elämään vasta aikuisenakin.
Tarkoitatko että kaikilla lapsilla automaattisesti järkkyy perusturvallisuus vanhempien erotessa? Jos, niin mihin ihmeeseen perustat tämän väitteesi?
Ero on aina kriisi, myös lapselle. Vaikka lapsi näennäisesti selviäisi erosta hyvin, niin se mullistaa koko lapsen elämän. Joten kyllä, jos suhteessa ei ole itsessään väkivaltaa, jatkuvaa riitelyä tai päihdeongelmia jolloin ero saattaa olla parempi asia, niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy.
Ei ole. Joillekin lapsille se saattaa olla, mutta ei välttämättä kaikille.
Tällainen kieltäminenkin on oire.
Isätön ystäväni väitti nelikymppiseksi, että häneen ei ole vaikuttanut se, että isää ei ole ollut ollenkaan kuvioissa. Sitten alkoikin vakava masennus ja nyt näitä asioita on puhunut terapiassa 10v.
Se miltä pintatasolla tuntuu tai ei tunnu ei ole koko totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapset eroaa itse paljon todennäköisemmin eli tauti periytyy.
Tästä on Turun Yliopistossa muutama vuosi sitten tehty tutkimus joka vahvistaa tuon mitä sanoit.
Heppoisin syin eroilevat siirtävät samat sairaat mallit lapsiinsa.
Tietenkin näin, koska eivät tiedä paremmasta.
Joillakin ei ole edes eväitä tai rahkeita asioiden parantamiseen, vaikka muuta haluaisivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ilmeisesti kuvittelevat ettei ero vaikuttanut ainakaan omaan lapseen mitenkään negatiivisesti. Eihän se nyt mitenkään voi haitata että toinen vanhempi häipyy kotoa ja häntä näkee vain joka toinen viikonloppu, ehkä koti myydään ja tai lapsi vaihtaa kotia vuoroviikoin. Sitten tulee kuvioihin uudet kumppanit ja lapsineen ja mahdolliset puolisisarukset.
Eihän tämä nyt mitenkään voi vaikuttaa? Onnellinen vanhempi, onnellinen lapsi.
Ja suppea käsitys onnesta, jos hetken huuma on sitä parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä mitenkään, tai sitten voi olla juurikin normaalia itkuisempi, vaisumpi, tulla tunteenpurkauksia, pelkotiloja, takertuvampi.
Lapsi ei välttämättä reagoi eroon heti vaan se voi tulla viiveellä. Se on myös prosessi, eli välillä tunteet nousee enemmän pintaan ja sitä käsitellään ja sitten välillä taas eletään hyvinkin normaalia elämää. Eron käsittely voi viedä vuosia (mutta välissä on siis paljon niitä hyviäkin kausia). Perheessä usein se näkyy niin että kaikki ei reagoi samaan aikaan, vaan esimerkiksi kun vanhemman suurin kriisi on talttunut, alkaa vasta sitten lapset oireilla ja nekin kukin vuorollaan. Lapsen persoona, ikä, temperamentti, kokemukset ja se miten eroa perheessä käsitellään, vaikuttaa kaikki asiaan.
Olen päiväkodissa töissä ja itse eronnut, kun omat lapset olivat 2v ja 5v. 2v ei oireillut alussa mitenkään, oireilu alkoi vasta joskus 4-vuotiaana ja silloin se näkyi isän uudelle puolisolle kiukutteluna ja haluna, että vanhemmat palaa takaisin yhteen. Muuten ollut maltillista, mutta hän on luonteeltaan joustava, extrovertti, nauttii muutoksista ja äksönistä. 5v alkoi oireilla aikalailla heti eron jälkeen, sai kiukkukohtauksia ja oli todella takertunut minuun kaksi vuotta, en saanut edes roskia viedä ilman että tuli mukaan. Koulunaloitus oli myös tosi vaikeaa, oli itkuinen eikä halunnut mennä kouluun. Mutta n. 8-vuotiaasta eteenpäin tilanne rauhottui yhtäkkisesti, on nyt 14v eikä ole oireillut enää pitkiin aikoihin, on tosi rauhallinen, herkkä, introvertti, rutiineista turvaa saava lapsi. Itse en ole ottanut uutta puolisoa ja uskon että se on suojannut lopulta omia lapsia monelta lisäharmilta. Äidin luona on aina oma rauha, oma perhe. Isän luona uusi puoliso, mutta ei onneksi bonuslapsia.Etkö ole näiden 9 vuoden aikana seurustellut yhdenkään miehen kanssa?
Onks pakko jos ei halua?
Jos kokemus on huono parisuhteista miesten kanssa, on aina viisaampi valita parisuhteeton elämä.
Vierailija kirjoitti:
Moni eroilija aiheuttaa vaikeasti hoidettavia psyykkisiä ongelmia lapseensa.
Vanhemman roolissaan ovat alinta pohjasakkaa.
Kirjoittavat usein uhriutumiskirjoja.
Kuinka he ovat kokeneet kovia kun ovat saaneet teoistaan täysin ansaittua kritiikkiä osakseen
Vierailija kirjoitti:
En pidä kysymyksen asettelussa siitä ennakko-oletuksesta, että tilanne itsestään selvästi eräänä päivänä on ohi. Minulla oli yläkoulussa oppilas, joka vielä ysillä palasi kirjoitelmissaan siihen, että vuoroviikkoasuminen stressaa ja ahdistaa häntä, vaikka ero oli jo monia vuosia vanha. Eräs toinen taas seiskalla tutustumiskirjeessään kertoi, että asuu isän ja tämän uuden vaimon ja heidän lapsensa kanssa, mutta ei pidä tätä lasta perheenjäsenenään. Kolmas oli oppinut pelaamaan valtapelejä kahden kodin ja koulun välillä ja puhui ristiinrastiin ja käytti hyväkseen vanhempien huonoja välejä.
Ero ei ole pelkkä akuutti kriisi vaan pysyvä elämänmuutos, joka muuttaa lapsen elämänmuutos lopullisesti, joskus huonoon suuntaan. Vanhempien kannattaisi tarkkaan miettiä, miten erilaiset järjestelyt vaikuttavat lapseen. Toki aikuiset mieluiten kuvittelevat, että lapsi aina tottuu ja sopeutuu.
T. Yläkoulun opettaja
Onpa rohkeasti teini-ikäiset lapset uskaltaneet kertoa henkilökohtaisista asioistaan.
Ihmettelen tuota, että sun 7. Luokalla oleva oppilas kirjoitti, ettei pidä nuorempaa sisarpuoltaan perheenjäsenenään. Siis kuulostaa siltä, että se teini pitää sisarustaan jonain random tyyppinä.
Kylläpä nyt yleistät. Ei kaikilla on mitään showta ennen eroa. Joskus se tulee yllärinä kaikille muilla paitsi eron alkuunpanijalle. Joskus jopa sille alkuunpanijallekin, kuten yhdelle adhd-tutulle, jolle sattui ja tapahtui puolivahingossa kaikenlaista, suhteita, eroja ja raskauksia.