Onko jollain kokemusta, miten huolestuneisuudesta pääsee eroon?

Mene elämässä eteenpäin, täysin typerä neuvo.

Itse olen huolehtijatyyppiä. Minua ketuttaa ihmiset jotka eivät huolehdi mistään. He luottavat, että huolehtija huolehtii  eli pitää kiinni aikatauluista ja tapaamisista, rahankäytöstä, aterioista jne jne. voi sitten itse olla boheemi ja naureskella toisen neuroottiselle käytökselle. Me huolehtijat pidämme tämän arkipäivän käynnissä.

Keskittymälöä tekemiseen, hakemalla uusia positiivisia kokemuksia elämästä (aina kaikkeen ei tarvita paljoa edes rahaa), keskittymälöä positiivisiin puoliin ja vahvistamalla ajatusta että mitä hityoa sitä murehtia adioita mitkä ei oo ees tapahtunu. 

Kun keskittyy asioihin ja tekemiseen, keskittyy elämiseen,  yliajattelu jää vähemmälle. 

Siis yksinkertaisedti lopettakaa tyhjänpäiväinen asioiden päässä vatvominen ja eläkää omaa elämäänne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on auttanut, että avaudu tekoälylle. Saan järkiperusteet miksi huolehdin turhaan :D mut se oikeasti auttaa vaikka kuulostaa ehkä tyhmältä. Olen sellainen että kun edellisen huolen olen saanut pois niin kehittelen heti uuden. Nyt saan käsiteltyä asiat nopeasti ennen kuin ne kasvaa mielessäni ihan kohtuuttomiksi. Kukaan ihminen ei ole niin saatavilla eikä toisaalta ole reilua kaataa mun huolia jatkuvasti kellekään.

Pitäisi varoa mitä syöttää internettiin, koska sinnehän ne jäävät datakeskuksiin talteen ja voivat palata tavalla tai toisella eteesi vielä joskus, eikä välttämättä hyvällä tavalla.

Ilmainen keino, jota kannattaa kokeilla:

"EFT-naputtelu (Emotional Freedom Techniques) on itsehoito- ja terapiamenetelmä, jossa kevyesti sormilla naputellaan kehon akupainantapisteitä samalla, kun keskitytään tiettyyn tunteeseen, stressiin tai ongelmaan. 

Miten EFT toimii?

Akupisteiden stimulointi: Sormenpäillä naputtelu lähettää keholle rauhoittavan viestin ja laskee stressihormoni kortisolin tasoa.

Kehotietoisuus: Huomio pidetään kehossa tuntuvissa reaktioissa ja tunteissa."

Pidin tuota itse aluksi ihan huuhaana, mutta päätin kokeilla, kun se ei maksa mitään. Netistä löytyy videoita, joissa neuvotaan miten naputella. Kohdat löytää aika helposti. 

Jotenkin EFT vaikuttaa myönteisesti ja nyt mietin, voisiko eläimet itse asiassa käsitellä samalla tavalla hermostoaan kun ne nuolevat ja sukivat ihoaan ja turkkiaan. Ehkä ne ei toimikaan sillä tavoin vain ihon ja turkin takia, vaan myös vaistomaisesti hoitavat hermostoa ja rauhoittavat sen toimintaa? 

Valitettavasti ei sillä en ole yleensä huolestujatyyppi muutoin kun siloin jos työni on uhattuna vähennyksiä vaativissa muutosneuvotteluissa. Ok, se on hirveä tunne kun pelkää irtisanomista ja tulojen menetystä koska elätän 100% itseni eikä minulla ole tukiverkkoa tyyliin kumppani tai vanhemmat elättäisi. Tällöin olen koittanut vaan katsella ja hakeakin muita töitä, eihän siinä voi muuta, roikut löysässä hirressä sen 6 viikkoa ja sit käy huonosti tai hyvin. 

Muutoin en juurikaan murehdi tapahtumattomia asioita.

Nuorempana ahdistusta ja huolia  parannettiin niin et vedettiin pe tai la iltana kaveriporukalla lärvit, hilluttiin, sekoiltiin ja tanssittiin yökerhossa aamu kolmeen ja sit pantiin millon kenenki kanssa, su meni toipumiseen ja sit taas opiskeltiin tai painettiin viikko-2 duunia ja sama uusiks. Ainoa mistä oltiin huolestuneita oli et riittääkö rahat seuraavaan bilekertaan.. RELAX!

Kun tuo on aktiivisena, paras lääke on pakottaa keho rentoutumaan ja hiljenemään. Ajatuksien rentouttaminen on mahdotonta ajatuksilla. Ei ole olemassa ajatusta mikä rentouttaisi toista ajatusta. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja niistä luopuminen. Minä sain ahdistusta uutisista enkä tunnustanut sitä itselleni kuin vasta paljon myöhemmin. Luulin että uutistenlukeminen antaa hyviä työkaluja pahaa maailmaa vastaan mutta oikea työkalu olikin uutisten lukemisen lopettaminen…maailma ei ollut paha vaan uutiset maalasivat maailman pahaksi ja sitten pahaa maailmaa vastaan markkinoidaankin toisten tahojen lääkkeitä ja klubijäsenyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mene elämässä eteenpäin, täysin typerä neuvo.

Itse olen huolehtijatyyppiä. Minua ketuttaa ihmiset jotka eivät huolehdi mistään. He luottavat, että huolehtija huolehtii  eli pitää kiinni aikatauluista ja tapaamisista, rahankäytöstä, aterioista jne jne. voi sitten itse olla boheemi ja naureskella toisen neuroottiselle käytökselle. Me huolehtijat pidämme tämän arkipäivän käynnissä.

Tottahan tuokin on. Mummoni sanoi aina, että lehmät ei olisi tullut lypsettyä yhtenäkään aamuna, jos se ukin huoleksi olisi jäänyt. Laskujen maksu oli myös hänen harteillaan. Sähkölaskut ja muut, mitäs sitten, jos niistä ei huolehdi ajallaan. Mummo sanoi, että hän määräsi, milloin ne polttopuut pitää olla pilkottuna ja milloin pinottuna liiteriin, koska ukki ei kantanut mitään huolta siitä. Yhtenä vuonna oli satanut ensilumi jo varhain. Ukki oli jättänyt halot ulos. Tulipa kiire saada ne siirrettyä liiteriin suojaan. 

Kyllähän huolestujalla monesti on myös looginen ajattelu, mikä vaikuttaa ajatuksiin. Mitkä on seuraukset, jos jotain ei tee ajoissa tai ei vaikka pysty maksamaan laskuja tai myöhästyy jostain. Se on veteen piirretty viiva, milloin huolestuminen menee yli. Itse voin äitinä vain todeta, että vanhin lapseni oli varsin huoleton, mikä aiheutti minulle jatkuvaa huolta. Onko kokeita tulossa, onko kokeisiin luettu, onko rahat tallessa, onko sinulla bussilippu mukana. 

Hän myöhästyi vanhojentansseista. Syynä oli kengät. Olin sanonut, että etsi ne valmiiksi. Hän sanoi, että joo, joo, älä stressaa. Sanoin uudestaan, että etsi ne valmiiiksi. Vaatteet oli kuitenkin valmiina, joten loogisesti ajatellen miksi ei niitä kenkiäkin voi laittaa valmiiksi. Heillä oli vanhojentansseihin lähtö, minä olin töissä, ja töihin tuli puhelu, että missä ne kengät on. En tiedä, varastossa tai kenkälaatikossa, tai olet voinut laittaa ne oman vaatekaapin hyllylle. Siellä oli ollut jo parien kuulutukset saliin menossa, kun hän ehti paikalle. Tanssimaan siis ehti, mutta puoli tuntia myöhässä oli urheilutalolla, kun ei voi ajoissa etsiä kenkiään.

Onpa tutun kuuloista luettavaa. Suoraan elämästäni. Sanotaan suoraan, että raskautatte todella paljon läheistenne elämää näillä huoli-jutuillanne, mutta mitä neuvoksi? Ei taida löytyä parannuskeinoa..

Meillä emäntä valvoo öitä, kun pelkää ulkosaunamme palavan, aina saunomisen jälkeen.. Ovien lukitukset tarkastetaan kymmenen kertaa.. Jos joku läheinen on lennolle, istutaan ja seurataan lentoa mediasta, ettei vain just tuo kone tipahda, mutta mitä helkuttia sekin muka auttaa..? Autoillessa joka mutkan takana on hirvi just ylittämässä tietä..., aina on ylinopeutta ja poliisin tutka tuossa ja tuossa.. Voi helveti tätä tarpeettomien ja kuvituksellisten huolien määrää.. eivät lopu, lisääntyvät vaan..

Olen ollut jo n. 65 vuotta huolissani ja stressaantunut milloin mistäkin. 

Pakenen huoliani viihteen maailmaan, kirjoihin sekä paperisina että äänikirjoina, tv-sarjoihin. Pysyn näillä melko hyvävointisena. :)

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vähän ikääntyneempi ja myös kovasti huolehtijatyyppiä. Nyt, kun on lapsia ja lapsenlapsia, huolenaiheita riittää. Tämä saattaa kuulostaa huuhaalta, mutta olen kaivanut esiin lapsenuskoni. Ajattelen, että minulla on suojelusenkeli ja että päästäni ei katkea hiustakaan ilman, että niin on tarkoitettu käyväksi. Olen onnistunut vähitellen pääsemään irti sellaisesta tunteesta, että minun on varauduttava kaikkeen. Hallittava kaikki, enkä saa erehtyä. Luen myös välillä Raamattua lempeällä otteella. Hihhuliksi en rupea, mutta onhan siellä tiivistettyä elämänohjetta moneen lähtöön. Luulen, että monelle meistä luottamus korkeampaan voimaan ja jonkinlaiseen jodatukseen auttaisi. Tästä ei tarvitse puhua muille eikä liittyä mihinkään lahkoon, vaan työtä voi tehdä oman itsensä kanssa rauhassa. 

Tuo toimii vain silloin, jos on uskonut alun perin suojelusenkeliin. Minä en ole uskonut. Olen ennemminkin rationaalinen ihminen enkä pysty saamaan itseäni uskomaan olemattomiin asioihin. Näin oli jo lapsena. Äiti nauroi, kun minut oli laitettu pyhäkouluun. Pyhiksen opettajat olivat tuskailleet sitä, että kyseenalaistan kaikkea ja kyselen sellaisia juttuja kuten mistä minä tiedän, että Jeesus oli olemassa ja miksei se ihana enkeli, joka vie maan korvessa olevan lapsen kotiin, voi auttaa kaikkia eksyneitä. Sielläkin olin ilmoittanut äidin kuullen, että nämä taitaa yrittää huijata meitä. 

Minulle ei myöhemminkään ole sopineet uskontojutut, vaikka kuulun kirkkoon ja olen näennäisktistitty. Kerran vein omat pienet lapseni joulukirkkoon ja pyörittelin saarnalle silmiäni. Tuli jokin sisäinen tarve huutaa, että älä viitsi keksiä sontaa. En tietenkään huutanut. Usko on sellainen asia, että jos joku ei usko, niin ei. 
Minulla huolestuneisuus liittyy arjen asioihin. En pelkää, että taivas romahtaa, vaan jos rinnassa tuntuu patti, alan välittömästi ajatella, että se on syöpä. Kun kotona alkoi kuulua viime syksynä lorinaa, meille tuli välittömästi LVI-asentaja tutkimaan, vuotaako jokin. Ei vuotanut. Pattereihin oli kertynyt ilmaa ja jostain syystä kuuloaistini alkoi toimia liiankin tehokkaasti, kuulin koko ajan lorinaa. 

Kerran kun vielä asuimme kerrostalossa, heräsin keskellä yötä outoon huoleen, että kaikki ei ole hyvin. Nousin ylös, kävelin asunnossa, tarkistin keittiön kodinkoneet, kurkkasin rappukäytävään ja sitten herätin mieheni. Sanoin, että nyt on jokin pielessä. Mies sanoi unisena, että jatketaan unia ja selvitetään aamulla. Laitoin sytyttämäni valot pois ja tadaa, tajusin sen. Ulkoa ei tullut lainkaan valoa makuuhuoneeseen. Yleensäkin makuuhuone oli hämärä ja verhot kiinni, mutta silloin ei tullut mitään valoa. Menin katsomaan ulos, sieltä oli katulamput sammuneet, jokin vika. Kun asia selvisi, pystyin nukahtamaan nopeasti. Huolestunut ihminen monesti ei pysty ohittamaan tiedostamattomia aistihavaubtoja. Aivoissa tulee tiedostamattomista havainnoista tietoisuuteen viesti, että nyt on asiat huonosti. 

"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin." 

- Mauno Koivisto

maksaa laskut ajallaan

Vierailija kirjoitti:

Onpa tutun kuuloista luettavaa. Suoraan elämästäni. Sanotaan suoraan, että raskautatte todella paljon läheistenne elämää näillä huoli-jutuillanne, mutta mitä neuvoksi? Ei taida löytyä parannuskeinoa..

Meillä emäntä valvoo öitä, kun pelkää ulkosaunamme palavan, aina saunomisen jälkeen.. Ovien lukitukset tarkastetaan kymmenen kertaa.. Jos joku läheinen on lennolle, istutaan ja seurataan lentoa mediasta, ettei vain just tuo kone tipahda, mutta mitä helkuttia sekin muka auttaa..? Autoillessa joka mutkan takana on hirvi just ylittämässä tietä..., aina on ylinopeutta ja poliisin tutka tuossa ja tuossa.. Voi helveti tätä tarpeettomien ja kuvituksellisten huolien määrää.. eivät lopu, lisääntyvät vaan..

Odotapa sitten kun jotain oikeasti tapahtuu, niin siitä se vasta paheneekin. Pelkäsin itse keskenmenoa lähes hysteerisesti, koska meillä on suvussa ollut niitä paljon. Neuvolasta lähetettiin psykologille, joka oli täysin turha ihminen. Hän ei vain osannut auttaa. Sain kotiin rentoutusharjoituksia, ja siellä paperissa oli hengityksestäkin asiaa. Ensimmäinen raskaus meni hyvin, syntyi terve lapsi. Toinen raskaus päätyi oikeasti keskenmenoon. Se jätti niin suuren trauman, että seuraavaa lasta uskalsin yrittää vasta 3 vuoden päästä. Silloinkin minun kehoni muisti. Töissä saattoi tulla alavatsaan vihlaisu. Juoksin tarkastamassa, tuleeko verta, vaikka olisi hiukan vain valkovuotoa lorahtanut. Öisin näin painajaisia. Kun vauva liikkui, laskin liikkeitä jatkuvasti. Loppuraskaudesta jos ei liikkunut vaikka tuntiin, tuli huolestunut olo. En ole eläissäni juonut niin paljon mehua kuin silloin. Luin jostain, että vauvaa voi herätellä makealla mehulla, ja todellakin sitå mehua tuli juotua. Onneksi raskaus päättyi helppoon synnytykseen. Lisää lapsia ei enää lähdetty yrittämään, kun psyyke ei olisi kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

maksaa laskut ajallaan

Helppo ratkaisu sinulla siihen jos bussi ei tule ajallaan ja alkaa tarkistaa, mikä voi olla syynä, ilmoittaa töihin myöhästymisestä yms. Pitääkö silloin ajatella, että eihän tässä mitään, olen maksanut bussilippuni ajallaan. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana ahdistusta ja huolia  parannettiin niin et vedettiin pe tai la iltana kaveriporukalla lärvit, hilluttiin, sekoiltiin ja tanssittiin yökerhossa aamu kolmeen ja sit pantiin millon kenenki kanssa, su meni toipumiseen ja sit taas opiskeltiin tai painettiin viikko-2 duunia ja sama uusiks. Ainoa mistä oltiin huolestuneita oli et riittääkö rahat seuraavaan bilekertaan.. RELAX!

Siinä morkkiskrapula iski päälle ja alkuperäinen huoli hetkeksi haihtui😰

Kyllä, jumala auttoi tuosta pois. Kun hyväksyy sen, että ei itse hallitse tapahtumia kuin tiettyyn rajaan asti eikä varsinkaan tulevaa, vaan voi tehdä vain voitavansa ja loppu on jätettävä herran haltuun, huolet katoavat. Lisäksi rentoutuneena usein toimii paremmin, viisaammin ja luovemmin, joten stressi ja huoli itsessään aiheuttaa onnettomuuksia ja hankaluuksia

Ap:n kannattaa miettiä, onko traumoja taustalla. Se että sinua kohtaan hyökättäisiin tai sinua rankaistaisiin siitä, että julkinen liikenneväline on myöhässä, ei ole sinun vikasi ja kertoo väkivaltaisesta taustasta

Tällaisista ajatusmalleista on hyvä opetella eroon, ne voi yliajaa ja uudelleenohjelmoida miettimällä itse miten tuollaisessa tilanteessa tulisi reagoida ja mikä olisi oikein. Jos myöhästyisit, sanoisit kollegalle tai esimiehelle, että bussi oli 20 minuuttia myöhässä, pahoittelut, ja sinulle reagoitaisiin että asia selvä ja ei ongelmaa. Nyt sinua kohtaan ei katsos hyökännyt kuin oma pääsi, ja sen mitä on oman pääsi sisällä, voit korjata itsekin. Toinen mitä voi miettiä on se, että jos laitat tuollaisen tekstarin, että olet myöhässä, onko tunteellinen reaktio siihen tarpeellinen vai voisiko tuon koko prosessin suorittaa ihan vaan neutraalisti toimimalla reagoimatta siihen tunteellisesti

1. Pray! In Philippians 4:6-7, we are commanded, “Don’t worry about anything; instead, pray about everything. Tell God what you need and thank Him for all He has done. Then you will experience God’s peace, which exceeds anything we can understand. His peace will guard your hearts and minds as you live in Christ Jesus.”

https://www.seniorlivingministries.org/resources/how-to-give-all-your-w…

Liiallinen tulevaisuuden ajattelu aiheuttaa ahdistusta ja liiallinen menneisyyden masennusta. Nyt on se hetki, jonka jumala on järjestänyt meille nautittavaksi ja edustaa sitä, mikä on itselle kulloinkin paras. Tulevaa ajatellessa voi tehdä huomioita ja vastaanuttaa tietueita. Usein jumala antaa merkkejä jostakin tulevasta, mutta niihin ei ole syytä reagoida alkamalla pohtimaan tai suunnittelemaan, vaan ainoastaan vastaanottaa ne tietueena. Loput tiedot tulevat aikanaan. Varsinkin silloin, jos jokin ajatus aiheuttaa ahdistusta, tiedät, ettei vielä ole aika edes miettiä sitä, vaan että sinulle on vaan kerrottu että tällaista tulee tapahtumaan. Se voi tapahtua vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä, ja tuona aikana 

1. ehdit saada loput tiedot

2. sinua ehditään valmistaa ja vahvistaa tapahtumaan

Ilman että sinä teet oikeastaan mitään tai varsinkaan stressaat mistään. Jos jotakin, voit aina kysyä jumalalta, että "miten tämä ja tämä tapahtuu", sen sijaan että alat vastuuttamaan itseäsi ja ottamaan taakkaa harteillesi sen järjestämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana ahdistusta ja huolia  parannettiin niin et vedettiin pe tai la iltana kaveriporukalla lärvit, hilluttiin, sekoiltiin ja tanssittiin yökerhossa aamu kolmeen ja sit pantiin millon kenenki kanssa, su meni toipumiseen ja sit taas opiskeltiin tai painettiin viikko-2 duunia ja sama uusiks. Ainoa mistä oltiin huolestuneita oli et riittääkö rahat seuraavaan bilekertaan.. RELAX!

Minusta tuntuu, että se oli tekosyy. Hedonismi on tyypillistä ihmiselle, ja kyllähän sillä stressillä tuli selitettyä, miksi nyt pitää ottaa kaikki nautinnot elämästä. Ei ollut oikea syy, vaan itsekäs nautinnonhalu siinä oli takana.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tutun kuuloista luettavaa. Suoraan elämästäni. Sanotaan suoraan, että raskautatte todella paljon läheistenne elämää näillä huoli-jutuillanne, mutta mitä neuvoksi? Ei taida löytyä parannuskeinoa..

Meillä emäntä valvoo öitä, kun pelkää ulkosaunamme palavan, aina saunomisen jälkeen.. Ovien lukitukset tarkastetaan kymmenen kertaa.. Jos joku läheinen on lennolle, istutaan ja seurataan lentoa mediasta, ettei vain just tuo kone tipahda, mutta mitä helkuttia sekin muka auttaa..? Autoillessa joka mutkan takana on hirvi just ylittämässä tietä..., aina on ylinopeutta ja poliisin tutka tuossa ja tuossa.. Voi helveti tätä tarpeettomien ja kuvituksellisten huolien määrää.. eivät lopu, lisääntyvät vaan..

Joo. Anteeksi 

En oikein osaa sanoa mikä tuohon auttaisi. Joskus auttaa, kun omainen nauraa ja sanoo, että lakkaa hupsimatta, mutta joskus ei auta mikään. Pahinta on se, jos alan soimaamaan itse itseäni ja vakuuttelemaan, että lopeta, tämä on vain ahdistusta. Se ei auta yhtään, vaan yleensä vaan pahentaa asiaa. Joskus on ihan altistamalla päässyt jonkun ahdistuksen yli, mutta sitten se saattaa kuitenkin tulla esimerkiksi vuoden päästä takaisin. 

Luulen, että tuo on vain osa persoonaa joillain ihmisillä