Lue keskustelun säännöt.
Onko jollain kokemusta, miten huolestuneisuudesta pääsee eroon?
Minulla on taipumusta huolestua asioista. Nuorena opiskelijana olin huolissani, miten rahat riittää, saanko harjoittelupaikan, opinko asiat ennen tenttiä yms. Aika tavallisia huolia. Silti se vaikutti omaan arkeen, oli vaikea nauttia asioista, kun huolet pyöri päässä.
Nyt on taas ollut jakso, jolloin huolestuin kohtuuttomasti. Tällä viikolla yhtenä aamuna bussi ei ollut pysäkillä oikeaan aikaan. Tarkastin kännykällä, onko jotain onnettomuuksia, onko vuoroja peruttu tai muuta syytä. Ei löytynyt mitään. Ehdin lietsoa itseni niin huolestuneeksi, että lähetin kollegalle viestin, etten ehkä ehdi ajoissa töihin. Bussi tuli 14 minuuttia myöhässä. Ehdin ajoissa töihin. En voinut omalle hätääntymiselle mitään. Kävin keväällä työnantajan maksaman työpsykologikäynnin, kun tuntui, että työasiat häiritsee elämää kotona. Joskus saattoi tulla sellainen tunne, että jätin tärkeän asian tekemättä, piti laivaa tietokone esille ja alkaa etsiä, onko jotain, minkä unohdin. Pakkoajatuksia siis. Sitten jos otan sen tietokoneen, saatan unohtua selaamaan kalenteria tai sähköposteja tunniksikin. Psykologin neuvosta olen nyt jättänyt koneen avaamatta iltaisin, ja pystyn kontrolloimaan tarvetta. Olen yrittänyt opetella, että on asioita, joihin voin vaikuttaa omalla toiminnalla ha sitten niitä, joihin en voi. Energiaa ei kannattaisi suunnata asioihin, joista en voi päättää, mutta aivoni eivät usko sitä.
Onko hyviä neuvoja, miten lievittää huolestuneisuutta?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Huolestuneisuus ja katastrofiajattelu eivät ole mikään synnynnäinen, muuttumaton ominaisuus, jolle ei voisi tehdä mitään. Ihmisillä on toki synnynnäisiä temperamenttieroja: joku on luonnostaan herkempi uhkille ja epävarmuudelle kuin toinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelu olisi loppuelämäksi määrätty.
Aivot oppivat kokemusten kautta, ja myös huolestumisen ja katastrofiajattelun tapoja voi oppia sekä poisoppia. Esimerkiksi omien ajatusmallien tunnistaminen, epävarmuuden sietämisen harjoittelu ja katastrofiajatusten kyseenalaistaminen voivat vähentää niiden valtaa merkittävästi. Tästä on myös paljon tutkimusnäyttöä, esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisista menetelmistä.
Eli lähtökohdat ovat osittain synnynnäisiä, mutta se, miten paljon ihminen huolestuu ja miten hän suhtautuu omiin ajatuksiinsa, ei ole geneettisesti kiveen hakattu kohtalo.
Käsittääkseni neuroottisuus on ihmisen pysyvä ominsisuus psykologien mielestä. Kuuluu big fiveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, onko sinulla konkreettisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin, joista olet huolissasi.
Millä tavalla se sinun huolissaan olemisesi vaikuttaa asioihin, joista olet huolissasi?
Ei tuo toimi ainakaan minulla lainkaan. Huolehtiminen ei poistu järkeilemällä.
- ohis
Mielenterveystalon nettisivuilla on omahoito-ohjeet myös ahdistuneisuushäiriöön (muistaakseni myös OCD:hen). Siellä on harjoituksia, joita voi kokeilla. Huolestuneisuutta/ahdistuneisuutta kannattaa tarkkailla tunteena sillä hetkellä, kun sitä kokee. Se voi vähentää huolestuneisuuden voimakkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti, onko sinulla konkreettisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin, joista olet huolissasi.
Millä tavalla se sinun huolissaan olemisesi vaikuttaa asioihin, joista olet huolissasi?
Ei tuo toimi ainakaan minulla lainkaan. Huolehtiminen ei poistu järkeilemällä.
- ohis
OK. Minulla on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan käsittääkseni neuroottisuudeksi. Itse olen hyvin neuroottinen. Huolestun kaikesta.
Ratkaisuni on tarkistaa asiat niin, että niistä jää muistijälki. Jos lähden mstkalle otan myös valokuvat hellasta tms. mitä voin sitten myöhemmin tarkistaa.
Tänöän huolestuin siitä tankkasinko huoltiksella vsrmasti oikeasta letkusta? 🤦 Koko illan olen ollut tästä huolestunut.
Jos kotiin pääsit ajamaan huotsikalta niin kyllä se oli oikea letku..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan käsittääkseni neuroottisuudeksi. Itse olen hyvin neuroottinen. Huolestun kaikesta.
Ratkaisuni on tarkistaa asiat niin, että niistä jää muistijälki. Jos lähden mstkalle otan myös valokuvat hellasta tms. mitä voin sitten myöhemmin tarkistaa.
Tänöän huolestuin siitä tankkasinko huoltiksella vsrmasti oikeasta letkusta? 🤦 Koko illan olen ollut tästä huolestunut.
Jos kotiin pääsit ajamaan huotsikalta niin kyllä se oli oikea letku..
Ei välttämättä. Minä olen ajanut kymmeniä kilometrejä dieselillä, johon tankkasin vahingossa bensaa. Vasta seuraavalla ajokerralla alkoi moottori yskiä.
Jatkossa sitten muistaa aina tarkistaa ennen tankkausta.
Tuota kutsutaan käsittääkseni neuroottisuudeksi. Itse olen hyvin neuroottinen. Huolestun kaikesta.
Ratkaisuni on tarkistaa asiat niin, että niistä jää muistijälki. Jos lähden mstkalle otan myös valokuvat hellasta tms. mitä voin sitten myöhemmin tarkistaa.
Tänöän huolestuin siitä tankkasinko huoltiksella vsrmasti oikeasta letkusta? 🤦 Koko illan olen ollut tästä huolestunut.