Lue keskustelun säännöt.
Onko jollain kokemusta, miten huolestuneisuudesta pääsee eroon?
Minulla on taipumusta huolestua asioista. Nuorena opiskelijana olin huolissani, miten rahat riittää, saanko harjoittelupaikan, opinko asiat ennen tenttiä yms. Aika tavallisia huolia. Silti se vaikutti omaan arkeen, oli vaikea nauttia asioista, kun huolet pyöri päässä.
Nyt on taas ollut jakso, jolloin huolestuin kohtuuttomasti. Tällä viikolla yhtenä aamuna bussi ei ollut pysäkillä oikeaan aikaan. Tarkastin kännykällä, onko jotain onnettomuuksia, onko vuoroja peruttu tai muuta syytä. Ei löytynyt mitään. Ehdin lietsoa itseni niin huolestuneeksi, että lähetin kollegalle viestin, etten ehkä ehdi ajoissa töihin. Bussi tuli 14 minuuttia myöhässä. Ehdin ajoissa töihin. En voinut omalle hätääntymiselle mitään. Kävin keväällä työnantajan maksaman työpsykologikäynnin, kun tuntui, että työasiat häiritsee elämää kotona. Joskus saattoi tulla sellainen tunne, että jätin tärkeän asian tekemättä, piti laivaa tietokone esille ja alkaa etsiä, onko jotain, minkä unohdin. Pakkoajatuksia siis. Sitten jos otan sen tietokoneen, saatan unohtua selaamaan kalenteria tai sähköposteja tunniksikin. Psykologin neuvosta olen nyt jättänyt koneen avaamatta iltaisin, ja pystyn kontrolloimaan tarvetta. Olen yrittänyt opetella, että on asioita, joihin voin vaikuttaa omalla toiminnalla ha sitten niitä, joihin en voi. Energiaa ei kannattaisi suunnata asioihin, joista en voi päättää, mutta aivoni eivät usko sitä.
Onko hyviä neuvoja, miten lievittää huolestuneisuutta?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Huolestuneisuus ja katastrofiajattelu eivät ole mikään synnynnäinen, muuttumaton ominaisuus, jolle ei voisi tehdä mitään. Ihmisillä on toki synnynnäisiä temperamenttieroja: joku on luonnostaan herkempi uhkille ja epävarmuudelle kuin toinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelu olisi loppuelämäksi määrätty.
Aivot oppivat kokemusten kautta, ja myös huolestumisen ja katastrofiajattelun tapoja voi oppia sekä poisoppia. Esimerkiksi omien ajatusmallien tunnistaminen, epävarmuuden sietämisen harjoittelu ja katastrofiajatusten kyseenalaistaminen voivat vähentää niiden valtaa merkittävästi. Tästä on myös paljon tutkimusnäyttöä, esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisista menetelmistä.
Eli lähtökohdat ovat osittain synnynnäisiä, mutta se, miten paljon ihminen huolestuu ja miten hän suhtautuu omiin ajatuksiinsa, ei ole geneettisesti kiveen hakattu kohtalo.
Käsittääkseni neuroottisuus on ihmisen pysyvä ominsisuus psykologien mielestä. Kuuluu big fiveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, onko sinulla konkreettisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin, joista olet huolissasi.
Millä tavalla se sinun huolissaan olemisesi vaikuttaa asioihin, joista olet huolissasi?
Ei tuo toimi ainakaan minulla lainkaan. Huolehtiminen ei poistu järkeilemällä.
- ohis
Mielenterveystalon nettisivuilla on omahoito-ohjeet myös ahdistuneisuushäiriöön (muistaakseni myös OCD:hen). Siellä on harjoituksia, joita voi kokeilla. Huolestuneisuutta/ahdistuneisuutta kannattaa tarkkailla tunteena sillä hetkellä, kun sitä kokee. Se voi vähentää huolestuneisuuden voimakkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti, onko sinulla konkreettisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin, joista olet huolissasi.
Millä tavalla se sinun huolissaan olemisesi vaikuttaa asioihin, joista olet huolissasi?
Ei tuo toimi ainakaan minulla lainkaan. Huolehtiminen ei poistu järkeilemällä.
- ohis
OK. Minulla on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan käsittääkseni neuroottisuudeksi. Itse olen hyvin neuroottinen. Huolestun kaikesta.
Ratkaisuni on tarkistaa asiat niin, että niistä jää muistijälki. Jos lähden mstkalle otan myös valokuvat hellasta tms. mitä voin sitten myöhemmin tarkistaa.
Tänöän huolestuin siitä tankkasinko huoltiksella vsrmasti oikeasta letkusta? 🤦 Koko illan olen ollut tästä huolestunut.
Jos kotiin pääsit ajamaan huotsikalta niin kyllä se oli oikea letku..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan käsittääkseni neuroottisuudeksi. Itse olen hyvin neuroottinen. Huolestun kaikesta.
Ratkaisuni on tarkistaa asiat niin, että niistä jää muistijälki. Jos lähden mstkalle otan myös valokuvat hellasta tms. mitä voin sitten myöhemmin tarkistaa.
Tänöän huolestuin siitä tankkasinko huoltiksella vsrmasti oikeasta letkusta? 🤦 Koko illan olen ollut tästä huolestunut.
Jos kotiin pääsit ajamaan huotsikalta niin kyllä se oli oikea letku..
Ei välttämättä. Minä olen ajanut kymmeniä kilometrejä dieselillä, johon tankkasin vahingossa bensaa. Vasta seuraavalla ajokerralla alkoi moottori yskiä.
Jatkossa sitten muistaa aina tarkistaa ennen tankkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan vaan sillä että alat elämään, menet elämässä eteenpäin, keskityt itseesi ja omaan nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Lopeta murehtiminen ja keskity positiivisiin asioihin vaikka olisikin huolia.
Ei se sen kummempaa ole.
Huom. Sinun pitää ITSE tehdä muutos omassa ajattelutavassa ja elämäntyylissä, sitä EI TEE KUKAAN SINUN PUOLESTA.
Olen jo vähän ikääntyneempi ja myös kovasti huolehtijatyyppiä. Nyt, kun on lapsia ja lapsenlapsia, huolenaiheita riittää. Tämä saattaa kuulostaa huuhaalta, mutta olen kaivanut esiin lapsenuskoni. Ajattelen, että minulla on suojelusenkeli ja että päästäni ei katkea hiustakaan ilman, että niin on tarkoitettu käyväksi. Olen onnistunut vähitellen pääsemään irti sellaisesta tunteesta, että minun on varauduttava kaikkeen. Hallittava kaikki, enkä saa erehtyä. Luen myös välillä Raamattua lempeällä otteella. Hihhuliksi en rupea, mutta onhan siellä tiivistettyä elämänohjetta moneen lähtöön. Luulen, että monelle meistä luottamus korkeampaan voimaan ja jonkinlaiseen jodatukseen auttaisi. Tästä ei tarvitse puhua muille eikä liittyä mihinkään lahkoon, vaan työtä voi tehdä oman itsensä kanssa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan ahdistuneisuudelta. Välillä sitä on enemmän ja sitten on kausia, kun sitä ei ole juuri ollenkaan. Voin kertoa, että sulla on melko lievät oireet.
Tämä ei nyt ole mikään neuvo, enkä kenelläkään suosittele, mutta oma jatkuva stressaaminen loppui siihen kun selvisin aggressiivisesta syövästä. Kun on pelännyt ennenaikaista kuolemaa puoli vuotta, tuntuu muut asiat aika mitättömiltä siihen verrattuna. Nykyään en paljoa murehdi vaan keskityn elämään sitä aikaa mikä minulle on annettu, toivottavasti ainakin yhtä paljon vielä mitä on takana päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pyytää apua Jeesukselta.
Murheet ja huolet voi pyrkiä muuttamaan rukousaiheiksi.
Jutella Jeesukselle, että tämä ja tämä huolettaa, auta ja johdata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuneisuus ja katastrofiajattelu eivät ole mikään synnynnäinen, muuttumaton ominaisuus, jolle ei voisi tehdä mitään. Ihmisillä on toki synnynnäisiä temperamenttieroja: joku on luonnostaan herkempi uhkille ja epävarmuudelle kuin toinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelu olisi loppuelämäksi määrätty.
Aivot oppivat kokemusten kautta, ja myös huolestumisen ja katastrofiajattelun tapoja voi oppia sekä poisoppia. Esimerkiksi omien ajatusmallien tunnistaminen, epävarmuuden sietämisen harjoittelu ja katastrofiajatusten kyseenalaistaminen voivat vähentää niiden valtaa merkittävästi. Tästä on myös paljon tutkimusnäyttöä, esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisista menetelmistä.
Eli lähtökohdat ovat osittain synnynnäisiä, mutta se, miten paljon ihminen huolestuu ja miten hän suhtautuu omiin ajatuksiinsa, ei ole geneettisesti kiveen hakattu kohtalo.
Käsittääkseni neuroottisuus on ihmisen pysyvä ominsisuus psykologien mielestä. Kuuluu big fiveen.
Olet oikeassa siinä, että neuroottisuus on Big Five -piirre ja suhteellisen pysyvä taipumus, mutta ei mikään loppuelämän kohtalo, mutta neuroottisuus kertoo enemmän siitä, kuinka herkästi jokin tunne- tai stressireaktio käynnistyy kuin siitä, mitä ihminen sen jälkeen tekee. Esimerkiksi asioiden jatkuva varmistelu ja niiden loputon pyörittely päässä voi muuttua ruminaatioksi eli sellaiseksi kehämäiseksi vatvomiseksi, jossa asiaa mietitään yhä uudestaan, mutta olo ei oikeasti helpotu. Päinvastoin se voi pitää huolta ja epävarmuutta yllä. Siksi on aika ikävää sanoa ihmiselle, joka kärsii tästä, että ”tällainen sä nyt vaan olet”. Tapoihin ja omaan suhtautumiseen voi vaikuttaa paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nyt kuka vain laittaa viestiä töihin, jos bussi on noin paljon myöhässä? Ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
No ihan vaan sillä että alat elämään, menet elämässä eteenpäin, keskityt itseesi ja omaan nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Lopeta murehtiminen ja keskity positiivisiin asioihin vaikka olisikin huolia.
Ei se sen kummempaa ole.
Huom. Sinun pitää ITSE tehdä muutos omassa ajattelutavassa ja elämäntyylissä, sitä EI TEE KUKAAN SINUN PUOLESTA.
Tuota "mene elämässä eteenpäin" hoetaan täällä koko ajan. Mitähän kirjoittaja sillä mahtaa tarkoittaa? Aika kuluu koko ajan, käytti sen miten tahansa. Liikkeen suunta on silloin eteenpäin, vaikka liike olisi hidasta.
Tarkoittaako "mene elämässä taaksepäin" vuorostaan kehotusta rakentaa aikakone ja palata ajassa taaksepäin?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Jostain lapsuudesthan tuo tulee. Saatan huolestua ihan mitättömistä asioista mitä moni ei varmasti edes mieti. Ikävä kyllä en tiedä miten siitä pääsee eroon, mutta ajatukset saa muualle kun tekee jotain juttuja esim itse virkkailen.
Meillä huolestujilla monilla tämä huolestuminen on peräisin lapsuudesta jolloin olemme syystä tai toisesta joutuneet olemaan huolissamme ja kenties myös huolehtimaan asioista joista ei lapsen kuuluisi kantaa huolta. Mikään ei ole niin raskasta kuin olla jatkuvasti huolissaan jostain asiasta ja yksin asioiden vatvominen johtaa usein siihen, että huolen aihe tuppaa kasvamaan isommaksi kuin se todellisuudessa onkaan. Onneksi nykyään voi kysyä monista asioista tekoälyltä ja sieltä voi saadakin jonkin käytännön neuvon tai jopa rataisun johonkin asiaan mikä kovasti huolestuttaa joskaan tekoälyyn ei ihan täysin voikaan luottaa ja asioita voi joutua tarkastamaan muistakin lähteistä.
itellä on kait jonkunsortin pershäiriö, johtuu vaikeesta lapsuudesta. olo jatkuvasti varuillaan ja huolestunut. jatkunut niin kauan kuin vaan muistan, ei kai tähän auta muu kun lääkitys. töissä vaikea käydä ellei saa apua ja tukea.
En tiedä. Kuulostaa, että elämäsi on kapea-alaista ja huolestuneisuudelle jää siksi tilaa. Kun iltaisin on mielekästä tekemistä esim. harrastuksia, ystäviä, perhe ei tule mieleenkään avata työtietokonetta.
Ja kannattaa oikaista asioissa, jos bussi on myöhässä niin se on myöhässä. Laitat tekstarin kollegalle /esihenkilölle tai soitat pahoitteluineen, etkä jatka myöhästymisen syissä vellomista. Ja riippuu työstä onko tuokaan tarpeen.
Itselläni oli nuorena pientä varmistelua eli kotoa lähtiessä tarkistin aina hellan ja kahvinkeittimen. Lapsena luetellessani ylöspäin numeroita piti luetella ajatuksissa myös alaspäin. Nykyään asenne on ennakoiva, eli
puhelimen kalenterissa on asiat mitkä pitää muistaa liittyen työhön ja vapaa-aikaan.
Olen myös huolehtiva esim. Lasten ja teinien turvallisuuteen liittyen: missä liikkuvat, missä seurassa ja milloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan käsittääkseni neuroottisuudeksi. Itse olen hyvin neuroottinen. Huolestun kaikesta.
Ratkaisuni on tarkistaa asiat niin, että niistä jää muistijälki. Jos lähden mstkalle otan myös valokuvat hellasta tms. mitä voin sitten myöhemmin tarkistaa.
Tänöän huolestuin siitä tankkasinko huoltiksella vsrmasti oikeasta letkusta? 🤦 Koko illan olen ollut tästä huolestunut.
Jos kotiin pääsit ajamaan huotsikalta niin kyllä se oli oikea letku..
Ohis. Ei välttämättä. Riippuu kuinka tyhjä/täynnä tankki oli ennestään. Ja kuinka lyhyt matka huoltikselta kotiin.
Tuota kutsutaan käsittääkseni neuroottisuudeksi. Itse olen hyvin neuroottinen. Huolestun kaikesta.
Ratkaisuni on tarkistaa asiat niin, että niistä jää muistijälki. Jos lähden mstkalle otan myös valokuvat hellasta tms. mitä voin sitten myöhemmin tarkistaa.
Tänöän huolestuin siitä tankkasinko huoltiksella vsrmasti oikeasta letkusta? 🤦 Koko illan olen ollut tästä huolestunut.