Lapset, jotka ulkoistavat täysin sairaan, iäkkään vanhempansa huolenpidon.🤢
Kyllä tekee pahaa! Sitten ihmetellään, että miksi ne eivät tee sitä ja tätä ym... Ja itse keskittyvät omaan elämäänsä ja syyllistävät ja arvostelevat niitä, jotka välittävät ja yrittävät tehdä parhaansa. Pienellä palkalla tottakai!
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan itseäni ja miestäni, koska käytimme voimavaramme anopin saattohoitoon ja laiminlöimme lapsemme. Jotenkin siinä sokaistui ja lapsiin liittyvät seuraukset valkenivat vasta viiveellä anopin kuoleman jälkeen. Nyt niitä seurauksia yritetään korjata ja itsesyytökset ja itseinho ovat vahvasti minulla läsnä ja valvottavat öisin. Samaa virhettä en tule toistamaan enää koskaan, oli tilanne mikä vaan vaikka omiin vanhempiin liittyvä.
Minulla saman tyylinen tarina. Elin useita vuosia niin, että joka sunnuntai kävin äitini luona ja usein viikollakin samalla kun kävin töissä. Hänellä oli vakava kuolemaan johtava sairaus. Samaan aikaan kotona oli lapsi, joka oli vielä koululainen. Hän näytti pärjäävän, mutta seuraukset näkyivät myöhemmin. Olisi pitänyt rajoittaa.
Nyt on pakko sanoa, että kerran tai pari viikossa ei kuulosta kovin pahalta vai menikö käyntisi n aina koko päivä?
Kaikilla se vanhus ei ole ollut mukava ja ystävällinen. Jos kaiken jälkeen luulee että palvelu pelaa, niin saa luulla rauhassa.
Ai että, toivoisin apn saavan mun v*ttuilevan ja kiusaavan äitini hoidettavakseen. Olis kiva tietää, montako päivää kestät.
Meillä isoäidin luona käytiin vuosien ajan joka päivä. Alkuun riitti kerran päivässä, viimeiset pari vuotta 3-6 kertaa vuorokaudessa. Ei hän sitä vaatinut, toivoi kyllä voivansa asua kotona, ja silloin se tuntui luonnolliselta mutta jälkikäteen ajateltuna ehkä hiukan liiallisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen yhtälö monilla ratkottavana jos yrittää hoitaa omat lapset, työnsä ja siinä vielä ohella omat vanhemmat, jotka kenties asuvat kaukana.
90 v äitti ja pienet lastenlapset? Miehellä mahdollista
Kaikki ei lisäänny kaksikymppisinä, eikä toisaalta kaikki ala kärsiä vanhuuden vaivoista vasta ysikymppisenä.
Vaikka lisääntyy vasta nelikymppisenä ei lapset voi olla pieniä jos äiti vaikkka 75. Paitsi jos mummo ollut teiniäiti joka 60 v jo hoidettava.
Anteeksi? Äiti oli 33 kun sai minut. Itse sain lapseni 36 ja 39 -vuotiaana. Äiti on nyt 77, lapseni ovat 5 ja 8v.
Käyn töissä, teen kotitöitä ja yritän olla lasten kanssa mahdollisimman paljon. En pysty hoitamaan äitiäni, vaikka hän jo tarvitsisi apua. Isä kuoli vuosia sitten.
Olen ainoa lapsi, äiti asuu 50km päässä.
N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan itseäni ja miestäni, koska käytimme voimavaramme anopin saattohoitoon ja laiminlöimme lapsemme. Jotenkin siinä sokaistui ja lapsiin liittyvät seuraukset valkenivat vasta viiveellä anopin kuoleman jälkeen. Nyt niitä seurauksia yritetään korjata ja itsesyytökset ja itseinho ovat vahvasti minulla läsnä ja valvottavat öisin. Samaa virhettä en tule toistamaan enää koskaan, oli tilanne mikä vaan vaikka omiin vanhempiin liittyvä.
Minulla saman tyylinen tarina. Elin useita vuosia niin, että joka sunnuntai kävin äitini luona ja usein viikollakin samalla kun kävin töissä. Hänellä oli vakava kuolemaan johtava sairaus. Samaan aikaan kotona oli lapsi, joka oli vielä koululainen. Hän näytti pärjäävän, mutta seuraukset näkyivät myöhemmin. Olisi pitänyt rajoittaa.
Nyt on pakko sanoa, että kerran tai pari viikossa ei kuulosta kovin pahalta vai menikö käyntisi n aina koko päivä?
Ei, mutta olin sen jälkeen ihan poikki. Se sunnuntaipäivä käytännössä meni kokonaan äidin luona käymiseen. En jaksanut tehdä muuta silloin. Oli paklo mennä päiväunille tultuani kotiin.
Äidin lääkärikäyntejä varten otin monesti töistä lomaa, jotta pääsimme yhdessä kuulemaan, mitä lääkäri sanoo. Koska neljä korvaa kuulee paremmin kuin kaksi.
Yhtenä vuonna hän meni lääkityksestä sekaisin. Emme ensin tienneet, mistä oli kyse, kun hän alkoi puhua sekavia. Ensin epäiltiin muistisairautta, hän itse kiisti tietysti aina että hänen muistissaan tai järjessään olisi vikaa. Mutta lopulta tutkimusten jälkeen ilmeni, että se johtui sopimattomasta lääkearsenaalista.
Jne.
Kerrotko nyt sen oman tarinasi, kuinka hoidat sukusi sairaat? Muuten saatan uskoa, että olet trolli.
Itsekkyyttä on tarjolla monissa muotissa ja paketissa ja yksi erittäin puistattava laji on yleistää oma tilanteensa vallitsevaksi vakioksi joka on yleistettävissä kaikkiin. Ei ole varmaan AP:lle koskaan pullahtanut mieleen, että niille lapsille on saattsnut kertyä vastuita niin useaan suuntaan, että vaihtoehtoja ei ole ja kun polttaa itsensä loppuun ja kuolee niin ei ole hyötyä kenellekään. Joten mitä jospa menisit oksentamaan omalle itsekkyydellesi.
Ap on inseli, jota ei hoida kukaan.
Äärioikeiston turhakkeilla pitää nykyään kiirettä.
Muistakaapa tämä ketju sitten kun vittuilette lapsettomille että kuka pitää huolta ja käy katsomassa vanhana 😉
Sitten kun itse mätänette suomalaisessa hoivakodissa, laskien päiviä jouluun, kun lapset tulisi taas edes tunniksi käymään. Kuukaudet kuluu ja jouluaatto koittaa, mutta lasten ja lastenlasten sijaan tuleekin vain tekstari että ei nyt tällä kertaa ehditty kun on ollut niin kiirettä ja Masaliisalla oli pääkipu ja sitä ja tätä. Ja taas saa aloittaa laskemisen seuraavaan jouluun, enää vähän yli 360 päivää jäljellä.... Vain pohjaton yksinäisyys ja syyllisyys kalvaa mieltä, johtuuko tämä siitä ettei silloin aikoinaan otettu koiraa tai menty tarpeeksi usein ulkomaille?
Samalla laitoksen lapsettomat elää ihan tavallista elämäänsä, samalla lailla kuin ovat tehneet jo vuosikymmeniä.
Joskus maailma oli sellainen, että vanhemmat oli vaikka noin 75 vuotta ja lapset lähelle 60 vuotiaita. Saattoivat olla itsekin eläkeiässä tai eläkeputkessa, joten silloin on helppo hoitaa vanhempiaan.
Onhan tuo vähän vaikeampaa, jos pitäisi eläkkeelle päästä vasta yli 70 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaapa tämä ketju sitten kun vittuilette lapsettomille että kuka pitää huolta ja käy katsomassa vanhana 😉
Sitten kun itse mätänette suomalaisessa hoivakodissa, laskien päiviä jouluun, kun lapset tulisi taas edes tunniksi käymään. Kuukaudet kuluu ja jouluaatto koittaa, mutta lasten ja lastenlasten sijaan tuleekin vain tekstari että ei nyt tällä kertaa ehditty kun on ollut niin kiirettä ja Masaliisalla oli pääkipu ja sitä ja tätä. Ja taas saa aloittaa laskemisen seuraavaan jouluun, enää vähän yli 360 päivää jäljellä.... Vain pohjaton yksinäisyys ja syyllisyys kalvaa mieltä, johtuuko tämä siitä ettei silloin aikoinaan otettu koiraa tai menty tarpeeksi usein ulkomaille?
Samalla laitoksen lapsettomat elää ihan tavallista elämäänsä, samalla lailla kuin ovat tehneet jo vuosikymmeniä.
Muistapa tämäkin keljuiluviestisi kun sydän leikkaa kiinni ja kidut elämäsi viimeiset tunnit yksin paskat housussa
Vierailija kirjoitti:
Muistakaapa tämä ketju sitten kun vittuilette lapsettomille että kuka pitää huolta ja käy katsomassa vanhana 😉
Sitten kun itse mätänette suomalaisessa hoivakodissa, laskien päiviä jouluun, kun lapset tulisi taas edes tunniksi käymään. Kuukaudet kuluu ja jouluaatto koittaa, mutta lasten ja lastenlasten sijaan tuleekin vain tekstari että ei nyt tällä kertaa ehditty kun on ollut niin kiirettä ja Masaliisalla oli pääkipu ja sitä ja tätä. Ja taas saa aloittaa laskemisen seuraavaan jouluun, enää vähän yli 360 päivää jäljellä.... Vain pohjaton yksinäisyys ja syyllisyys kalvaa mieltä, johtuuko tämä siitä ettei silloin aikoinaan otettu koiraa tai menty tarpeeksi usein ulkomaille?
Samalla laitoksen lapsettomat elää ihan tavallista elämäänsä, samalla lailla kuin ovat tehneet jo vuosikymmeniä.
Juuri niin. Sisareni, lapseton kyllä, oli anhusten vuodepotiöaiden osastolla 3 vuotta. Hoitajista tuli tuttuja kun väh kerran viikossa kävin.
Äitienpäivänä omahoitaja tuuskahti minulle kun taas kantoi yhtä kukkavaassia osaston ulkopuolelle rapputasanteella, osastolla ei voinut olla kukkia. " taas ne kaikki tulee tänne samana päivänä joka mummolle 3 -4 henkeä , ainoan kerran vuodessa ja jokaisen haukkumiset ja vaatimukset pitäis ehtiä kuunnella. Näyttää hoitokertomukset jne."
Vierailija kirjoitti:
Minulle tekee pahaa vanhemmat ketkä ulkoistavat pienten lastensa hoidon ulkopuolisille tahoille ja tekevät vain omaa uraansa. Kyllä tekee kauhiaa ajatella, ei ihme, että meillä on niin paljon ongelmia yhteiskunnassa.
Kuka ne vanhemmat elättää ja sen lapsen, jos makaavat kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaapa tämä ketju sitten kun vittuilette lapsettomille että kuka pitää huolta ja käy katsomassa vanhana 😉
Sitten kun itse mätänette suomalaisessa hoivakodissa, laskien päiviä jouluun, kun lapset tulisi taas edes tunniksi käymään. Kuukaudet kuluu ja jouluaatto koittaa, mutta lasten ja lastenlasten sijaan tuleekin vain tekstari että ei nyt tällä kertaa ehditty kun on ollut niin kiirettä ja Masaliisalla oli pääkipu ja sitä ja tätä. Ja taas saa aloittaa laskemisen seuraavaan jouluun, enää vähän yli 360 päivää jäljellä.... Vain pohjaton yksinäisyys ja syyllisyys kalvaa mieltä, johtuuko tämä siitä ettei silloin aikoinaan otettu koiraa tai menty tarpeeksi usein ulkomaille?
Samalla laitoksen lapsettomat elää ihan tavallista elämäänsä, samalla lailla kuin ovat tehneet jo vuosikymmeniä.
Muistapa tämäkin keljuiluviestisi kun sydän leikkaa kiinni ja kidut elämäsi viimeiset tunnit yksin paskat housussa
Kun vanhaksi tulee olipa lapsia tai ei yksin on kun hoitolaitookseen pääsee. Lapset huokaavat helpotuksesta, tyhjentävät asunnon kaatopaikalle ja pistävät rahat taskuunsa. Ei näy "katsomassa."
Muistisairaus on siitä ikävä, että olin omaa vanhempaa käynyt vain viikkoa aikaisemmin katsomassa.
Silti tämä sanoi, että hänet on unohdettu moneksi kuukaudeksi hoitokotiin.
No kun ei muista, niin ei muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tekee pahaa vanhemmat ketkä ulkoistavat pienten lastensa hoidon ulkopuolisille tahoille ja tekevät vain omaa uraansa. Kyllä tekee kauhiaa ajatella, ei ihme, että meillä on niin paljon ongelmia yhteiskunnassa.
Kuka ne vanhemmat elättää ja sen lapsen, jos makaavat kotona?
Mutta viiskymppisenä saa olla katkera, hoitoon pistivöt vauvana ja avain kaulassa sain koulusta tulla tyjään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on siitä ikävä, että olin omaa vanhempaa käynyt vain viikkoa aikaisemmin katsomassa.
Silti tämä sanoi, että hänet on unohdettu moneksi kuukaudeksi hoitokotiin.
No kun ei muista, niin ei muista.
Kyllä ne jpitajat tietävät suljetuilla osastoilla ketä käydään katsomassa. Ovia avatessaan.
Niin jos on rahaa. Monella ei ole. Yksityisellä muuten suurin osa on hyvinvointialueen maksamana koska julkisella ei riitä paikat.