Lue keskustelun säännöt.
Lapset, jotka ulkoistavat täysin sairaan, iäkkään vanhempansa huolenpidon.🤢
04.09.2026 |
Kyllä tekee pahaa! Sitten ihmetellään, että miksi ne eivät tee sitä ja tätä ym... Ja itse keskittyvät omaan elämäänsä ja syyllistävät ja arvostelevat niitä, jotka välittävät ja yrittävät tehdä parhaansa. Pienellä palkalla tottakai!
Kommentit (96)
Näin se menee. Kaukana asuvat sukulaiset huusi kuorossa että väärin hoidettu kun lähimpänä asuvat hoisivat mummua ja ukkia vuosikausia. Kun viimeinenkin vanhus alkoi tehdä kuolemaa niin syöksyivät hoitamaan vuorotellen. No ei se kuollutkaan ja kun ne lähellä asuvat viimein pistivät stopin haukuille niin vanhus olikin aikalailla ilman hoitoa ennen kuin pääsi vanhainkotiin. Myös vanhuksen vikaa tässä paljon, ei ollut tasapuolinen vanhempi/isovanhempi ja rakasti sotkea ihmisten välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on siitä ikävä, että olin omaa vanhempaa käynyt vain viikkoa aikaisemmin katsomassa.
Silti tämä sanoi, että hänet on unohdettu moneksi kuukaudeksi hoitokotiin.
No kun ei muista, niin ei muista.
Kyllä ne jpitajat tietävät suljetuilla osastoilla ketä käydään katsomassa. Ovia avatessaan.
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Tuossa kirjoitettiin, että se vanhus ei itse muista!
huorrahtavaa seka käyttäjä äitiäni korkeintaan käyn pahoin pitelemässä raskaalla nyrkillä. onneksi mummo hoiti meidät.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tekee pahaa vanhemmat ketkä ulkoistavat pienten lastensa hoidon ulkopuolisille tahoille ja tekevät vain omaa uraansa. Kyllä tekee kauhiaa ajatella, ei ihme, että meillä on niin paljon ongelmia yhteiskunnassa.
Mun tekee pahaa se, että nykyään syyllistetään ihan kaikesta. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, eikä ole tarkoituskaan. Ihmiset elävät sitä elämää mikä heille sopii parhaiten. Ja ihan vaan tiedoksi, joittenkin vanhempien on käytävä töissä, että saavat lainat maksettua ja ruokaa pöytään. Minä lähdin äitiysloman jälkeen töihin, lapset ovat nyt aikuisia ja ihan elinkelpoisia ja kunnollisia. Vähän ymmärrystä toivoisin tämän päivän vanhemmillekkin ja heidän valinnoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaapa tämä ketju sitten kun vittuilette lapsettomille että kuka pitää huolta ja käy katsomassa vanhana 😉
Sitten kun itse mätänette suomalaisessa hoivakodissa, laskien päiviä jouluun, kun lapset tulisi taas edes tunniksi käymään. Kuukaudet kuluu ja jouluaatto koittaa, mutta lasten ja lastenlasten sijaan tuleekin vain tekstari että ei nyt tällä kertaa ehditty kun on ollut niin kiirettä ja Masaliisalla oli pääkipu ja sitä ja tätä. Ja taas saa aloittaa laskemisen seuraavaan jouluun, enää vähän yli 360 päivää jäljellä.... Vain pohjaton yksinäisyys ja syyllisyys kalvaa mieltä, johtuuko tämä siitä ettei silloin aikoinaan otettu koiraa tai menty tarpeeksi usein ulkomaille?
Samalla laitoksen lapsettomat elää ihan tavallista elämäänsä, samalla lailla kuin ovat tehneet jo vuosikymmeniä.
Muistapa tämäkin keljuiluviestisi kun sydän leikkaa kiinni ja kidut elämäsi viimeiset tunnit yksin paskat housussa
Kiitos toivotuksesta. Ainakaan ei muistisairaus pääse iskemään, jos vielä vanhana muistaa yksittäiset viestit AV:llekin 😁👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen yhtälö monilla ratkottavana jos yrittää hoitaa omat lapset, työnsä ja siinä vielä ohella omat vanhemmat, jotka kenties asuvat kaukana.
90 v äitti ja pienet lastenlapset? Miehellä mahdollista
Teinitkin tarvitsevat vanhempiaan, ei heitä voi jättää huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tekee pahaa vanhemmat ketkä ulkoistavat pienten lastensa hoidon ulkopuolisille tahoille ja tekevät vain omaa uraansa. Kyllä tekee kauhiaa ajatella, ei ihme, että meillä on niin paljon ongelmia yhteiskunnassa.
Pääasiassa isiä.
Sitten kun nainenkin haluaa säilyttää uransa, alkaa tämä öyhötys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan itseäni ja miestäni, koska käytimme voimavaramme anopin saattohoitoon ja laiminlöimme lapsemme. Jotenkin siinä sokaistui ja lapsiin liittyvät seuraukset valkenivat vasta viiveellä anopin kuoleman jälkeen. Nyt niitä seurauksia yritetään korjata ja itsesyytökset ja itseinho ovat vahvasti minulla läsnä ja valvottavat öisin. Samaa virhettä en tule toistamaan enää koskaan, oli tilanne mikä vaan vaikka omiin vanhempiin liittyvä.
Minulla saman tyylinen tarina. Elin useita vuosia niin, että joka sunnuntai kävin äitini luona ja usein viikollakin samalla kun kävin töissä. Hänellä oli vakava kuolemaan johtava sairaus. Samaan aikaan kotona oli lapsi, joka oli vielä koululainen. Hän näytti pärjäävän, mutta seuraukset näkyivät myöhemmin. Olisi pitänyt rajoittaa.
Nyt on pakko sanoa, että kerran tai pari viikossa ei kuulosta kovin pahalta vai menikö käyntisi n aina koko päivä?
Ei, mutta olin sen jälkeen ihan poikki. Se sunnuntaipäivä käytännössä meni kokonaan äidin luona käymiseen. En jaksanut tehdä muuta silloin. Oli paklo mennä päiväunille tultuani kotiin.
Äidin lääkärikäyntejä varten otin monesti töistä lomaa, jotta pääsimme yhdessä kuulemaan, mitä lääkäri sanoo. Koska neljä korvaa kuulee paremmin kuin kaksi.
Yhtenä vuonna hän meni lääkityksestä sekaisin. Emme ensin tienneet, mistä oli kyse, kun hän alkoi puhua sekavia. Ensin epäiltiin muistisairautta, hän itse kiisti tietysti aina että hänen muistissaan tai järjessään olisi vikaa. Mutta lopulta tutkimusten jälkeen ilmeni, että se johtui sopimattomasta lääkearsenaalista.
Jne.
Mun serkku kävi vanhemmillaan ja isänsä kuoleman jälkeen äidillään loppuun saakka lähes päivittäin. Työn jälkeen arkipäivinä. Äitinsä oli lopulta laitoksessa ja lähes puhumaton. Tytär oli siellä tunteja lähes joka päivä. Tuskin hän tätä katuu.
Itse parhaillaan omaishoidan äitiäni asuen hänen luonaan perheineni. Isäni kuoli pari vuotta sitten.
Kuka ne serkkusi lapset hoiti? Heidän isä vai oliko lapset otettu huostaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen yhtälö monilla ratkottavana jos yrittää hoitaa omat lapset, työnsä ja siinä vielä ohella omat vanhemmat, jotka kenties asuvat kaukana.
90 v äitti ja pienet lastenlapset? Miehellä mahdollista
Teinitkin tarvitsevat vanhempiaan, ei heitä voi jättää huomiotta.
Olen 80. Lapsenlapseni asuvat jo opiskelukaupungeissaan
Eivät tarvitse huolenpitoa. Itse en eikä lapseni ole edes nuorena perustaneet perhettä.
Enkä kyllä tarvitse vielä ainakaan jelppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio hoitaa omiani enkä aio hoitaa puolisonkaan vanhempia. On tässä tämä oma elämä elettävänä eivätkä ole läheisiä.
Olen työssäkäyvä ihminen. Milläs mä laskut maksan jos pitäis ruveta 100% omaishoitajaksi? Henkilö ei pärjää yksin kotona lainkaan, vaan vaatii valvojan, kun happea tarttee pullosta täytellä matkahappilaitteeseen. Ja entäs jos omaishoitajana olisin estynyt, jalka katki tms. Se hoitaminen päättyisi heti ja henkilö olisi heitteillä, joten paljon parempi kun siitä palkkaa saavat hoitavat sen tekevät vuorokauden ympäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veroja maksetaan, jotta yhteiskunta hoitaa. Vanhus itsekin on maksanut veroja aikanaan ihan kiitetävän määrän. Rahat vain menee näköjään perskokkareiden kamujen taskuihin. Voin hoitaa, mutta sitten en veroja maksa. Valtio voi valita kumman vaihtoehdon ottaa. Se, että maksetaan JA hoidetaan itse ei ole vaihtoehto. Terveisin veronmaksajat
Perskokkareiden taskuun ja sieltä välimeren maihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen työssäkäyvä ihminen. Milläs mä laskut maksan jos pitäis ruveta 100% omaishoitajaksi? Henkilö ei pärjää yksin kotona lainkaan, vaan vaatii valvojan, kun happea tarttee pullosta täytellä matkahappilaitteeseen. Ja entäs jos omaishoitajana olisin estynyt, jalka katki tms. Se hoitaminen päättyisi heti ja henkilö olisi heitteillä, joten paljon parempi kun siitä palkkaa saavat hoitavat sen tekevät vuorokauden ympäri.
Happea täytetään 4-5h välein, joten en todellakaan keksi miten miten tämä yhtälö toimisi. Aloittaja saa tulla hoitamaan henkilöä, katsotaan parin kuukauden päästä miten kivaa on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla ei tarvinnut olla kovinkaan vanha ja sairas kun heti pääsivä vanhainkotiin.
80-luvulla talous oli kunnossa ja kun lama iski niin hyvät palvelut menetettiin lopullisesti.
Omaisella on kauhkoahtauma, istuu pyörätuolissa, ei kävele koskaan kun ei jaksa/kykene ja nippa nappa jaksaa vessanpöntölle nousta, sekin tekee todella vaikeaa. Happilaitteet ja lääkitykset maksimilla. Jooei, missään nimessä en alkaisi 100% omaishoitajaksi.
Itseaiheutettu tila, ja pitkään vielä poltti tupakkaa diagnoosin jälkeen, ollut jo 10 vuotta pyörätuolissa, ehkä maksimissaan 5 vuotta enää elää, ellei joku perusflunssa koidu kuolemaksi.
Mun serkku kävi vanhemmillaan ja isänsä kuoleman jälkeen äidillään loppuun saakka lähes päivittäin. Työn jälkeen arkipäivinä. Äitinsä oli lopulta laitoksessa ja lähes puhumaton. Tytär oli siellä tunteja lähes joka päivä. Tuskin hän tätä katuu.
Itse parhaillaan omaishoidan äitiäni asuen hänen luonaan perheineni. Isäni kuoli pari vuotta sitten.