Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset voitte tästäkin saada ongelman?? Noihin puheluihin ei tarvitse reagoida yhtään mitenkään. Ei, vaikka olisi oikeastikin lähiomainen. MIKÄÄN LAKI EI PAKOTA tekemään yhtään mitään. Ei noutamaan välineitä rai hommaamaan taksikuytejä tai huolehtimaan laskuista.
Hoitajat tykkää syyllistää omaisia että itse pääsisivät helpommalla eikä tarvitsisi tehdä ikäviä paperihomma ja selvitys töitä vanhuksen asioihin liittyen.
Lääkäri
Just noin.Mullekin sanoi asumispalvelun hoitsu puolisisareni (jota en ollut tavannut 30 vuoteen) kuoleman jälkeen, etteivät he hoida mitään hänen asioita koska hän kuoli sairaalassa.No, onneksi on sossu.Sanoin sossulle että sisareni jää hautaamatta,koska minulla ei ole rahaa tai voimia tarttua monisairaana vanhuksena toimeen.Hautaus sujui kuin unelma alle tonnilla sossun toimeentulotuella suoraan hautaustoimistolle.Ainahan ne yrittää...
Pitikö kuitenkin perunkirjoitus ja kaikenlaiset selvittelyt perinnönjaosta alkaa hoitamaan sinun, vai saiko senkin ulkoistettua jollekkin taholle?
Lisäyksenä vielä, että jos perilliset kieltäytyvät hoitamasta kuolinpesän asioita/perunkirjoitusta, heille voi tulla kuluja jos käräjäoikeus joutunut hankkimaan ulkopuolisen pesänselvittäjän. Ensisijaisesti toki nuo kulut peritään kuolinpesältä, mutta jos kuolinpesä on varaton, perilliset saattavat joutua itse maksamaan siitä, etteivät hoitaneet asiaa.
Sosiaalitoimelta usein vaaditaan myös perunkirjoitusten ja muiden vainajien asioiden hoitamista, ihmiset eivät käsitä että ei kuulu sosiaalitoimelle. Sosiaalitoimi hoitaa kaikki ihmiset kunnialla hautaan (täydentävän toimeentulotuen päätös, hautausasvustus peritään kuolinpesältä myöhemmin takaisin jos varoja on), mutta ei puutu omaisuuteen tai kuolinpesän asioihin millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset voitte tästäkin saada ongelman?? Noihin puheluihin ei tarvitse reagoida yhtään mitenkään. Ei, vaikka olisi oikeastikin lähiomainen. MIKÄÄN LAKI EI PAKOTA tekemään yhtään mitään. Ei noutamaan välineitä rai hommaamaan taksikuytejä tai huolehtimaan laskuista.
Hoitajat tykkää syyllistää omaisia että itse pääsisivät helpommalla eikä tarvitsisi tehdä ikäviä paperihomma ja selvitys töitä vanhuksen asioihin liittyen.
Lääkäri
Just noin.Mullekin sanoi asumispalvelun hoitsu puolisisareni (jota en ollut tavannut 30 vuoteen) kuoleman jälkeen, etteivät he hoida mitään hänen asioita koska hän kuoli sairaalassa.No, onneksi on sossu.Sanoin sossulle että sisareni jää hautaamatta,koska minulla ei ole rahaa tai voimia tarttua monisairaana vanhuksena toimeen.Hautaus sujui kuin unelma alle tonnilla sossun toimeentulotuella suoraan hautaustoimistolle.Ainahan ne yrittää...
Pitikö kuitenkin perunkirjoitus ja kaikenlaiset selvittelyt perinnönjaosta alkaa hoitamaan sinun, vai saiko senkin ulkoistettua jollekkin taholle?
Perunkirjoituksen hoiti lakitoimisto koska vainajan perintöä jättänyt täysomainen menehtyi hieman aiemmin joten kuolinpesään jäi varoja joilla maksettiin kaikki ulosottoon päätyneet laskut,myös perukirja.Perinnönjaon hoiti aiemmin menehtyneen vainajan asiat hoitanut lakitoimisto.Prosessi kesti muutoma vuoden.
Mun narsistinen vanhempani on niin huonokuntoinen, että kun puolisonsa ei jaksa enää olla omaishoitaja kunnan on pakko tarjota joku laitospaikka. Toisen vanhemman pankki- ja viranomaisasioissa voin etänä auttaakin, mutta lähiapua minusta ei pitkän välimatkan takia ole. Mitään velvollisuuksia ei lapsilla vanhemmistaan ole.
Miten täällä yltäkylläisyyden ja mahdollisuuksien maassa voi ihmiset olla köyhiä kuin kirkon rotat! Ei edes omia sukulaisia hautaan saada. Järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meinasi mennä välit poikki äitiini, kun hän jäi eläkkeelle ja alkoi yhtäkkiä huolestumaan että mitenhän pärjää sitten kun vielä vanhenee ja alkaakin tarvita apua. Hän alkoi painostamaan minua siihen auttajaksi, mutta olen itse niin henkisesti rikki, että en yksinkertaisesti voi ottaa sellaista taakkaa vastuulleni, vaikka ymmärränkin äidin huolen.
Äiti meni jo ihan hysteeriseksi tuosta asiasta ja itkeskeli jne. ja pisti ihan hirveät paineet mun niskaan.
Piti sitten pitää hetki väliä ettei oltu missään tekemisissä ja nyt pikkuhiljaa välit kyllä korjaantuu. Saa nähdä kuitenkin, että palautuuko luottamus koskaan takaisin, koska hän vaatimuksillaan rikkoi jonkunlaisen sanoittamattoman hyvän tekemisen väliltämme, alkoi mm. kelata taakseppäin että paljonko on auttanut mua, mutta ei kuitenkaan nähnyt niitä hetkiä kun minä olen auttanut häntä.
Tällä hetkellä auttaminen tuntuu minusta ehdolliselta, enkä nyt uskalla ottaa apua vastaan häneltä ja olen tosi varovainen myöskin auttaessani häntä, koska pelkään että vaatimukset sille auttamiselle vain kasvaa koko ajan.
Surullista, että tilanne tulehtui juuri kun hän kokee sitä tukea tarvitsevansa.
Niin tämä on häiritsevää. Äitini alkoi siirtää hyvissä ajoin minun kontolleni kaiken vähänkin aivotyötä vaativan. Soitti minulle kaikista posteistaan sanomalla, että "sinulle tuli taas selvitettävää". "Sinulle tuli veroilmoitus, tule katsomaan" , tarkoittaen omaansa. Ei edes yrittänyt miettiä mitään itsenäisesti.
Lääkärin aikojaan ei viitsisi millään tilata itse vaan yrittää kaataa nekin minulle, vaikka pystyy itse vielä sen tekemään. Aina sama vääntö uudelleen ja uudelleen. Yksin ei suostu lääkäriin menemään, vaikka pääsee vielä itse julkisilla kulkemaan.
Seuraneitiä vailla jatkuvasti, soittelee ja vaatii joka viikkoisen käynnin sohvallensa istumaan seuraa pitämään. Hoitaa itse vielä huushollinsa, jonkin verran kauppa asioissa autan. Lyhyille lenkeillekin pääsee vielä myös itse.
Ihan kuin hän olisi vielä teini ja minä hänen äitinsä. Toki hän on minut pari kertaa esitellytkin jo epähuomiossa äitinään.
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä yltäkylläisyyden ja mahdollisuuksien maassa voi ihmiset olla köyhiä kuin kirkon rotat! Ei edes omia sukulaisia hautaan saada. Järkyttävää.
Jokaisella pitää olla omat arkkurahat säästettynä. Sen ylimenevän summan saa törsätä eläessään mihin haluaa.
Kuin äitini tuo kertomuksesi. Syyllistäminen.manipulointi.alistaminen.toisten henkisten rajojen rikkominen= haavoittuva narsisti..
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on myös perheitä ja sukuja, joissa tuollaisia ongelmia ei ole. Kaikista pidetään huolta niin hyvin kuin mahdollista on.
Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Oikein toimittu. Ap ja muut valittajat saisivat hävetä ja ottaa oppia.
Toi sama tyhmä keittotarina toistuu monissa ketjuissa. On typerä.
Just noin.Mullekin sanoi asumispalvelun hoitsu puolisisareni (jota en ollut tavannut 30 vuoteen) kuoleman jälkeen, etteivät he hoida mitään hänen asioita koska hän kuoli sairaalassa.No, onneksi on sossu.Sanoin sossulle että sisareni jää hautaamatta,koska minulla ei ole rahaa tai voimia tarttua monisairaana vanhuksena toimeen.Hautaus sujui kuin unelma alle tonnilla sossun toimeentulotuella suoraan hautaustoimistolle.Ainahan ne yrittää...